Viimeisen taistelun kohdalla on todella paljon mahdollisuuksia variaatioon ja eeppisyyteen. Kaikki riippuu osittain pelin tyylistä ja pomovihollisesta, mutta monia erittäin onnistuneita viimeisiä pomotaisteluja on todella paljon.

 

 

 

Muutama sääntö on kuitenkin hyvä huomioida:

- Viimeisen taistelu voi koostua useasta osasta, ne lasketaan yhdeksi. Varsinkin Final Fantasy ja Kingdom Hearts useimmiten pitävät sisällään pomotaistelun jossa on monta eri vaihetta.

- Viimeisen taistelun jälkeen voi olla vielä pelattavaa päätarinassa, mutta ei selviä pomovihollisia. Pelissä voi olla osioita joissa pitää tehdä jotakin muuta ja jossa voi olla myös vihollisia.

- Viimeinen taistelu ei ole aina armotonta taistelua jossa vain pyritään saamaan vihollisen HP alas. Nykyään on tullut enemmän ja enemmän erilaisia viimeisiä taisteluita.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Shredder - Teenage Mutant Ninja Turtles III: Manhattan Project

- Yksi parhaita ja vaikeimpia super Silppuritaisteluita.

 

Doctor Octopus - Marvel's Spider-Man

- Näyttävä ja vauhdikas yhteenotto.

 

Alister Azimuth - Ratchet & Clank: Crack in Time

- Tämä on niitä tunteellisempia tapauksia

 




24. Scar - Lion King

Rasittavan haastavaa kiipeilyä ja oikealla tavalla tehtyä tappelua. Scar ei ole vaikea, mutta yksi typerä ratkaisu johtaa välittömään kuolemaan. Scar pitää voittaa kolme kertaa ja viimeisellä kerralla ei ole enää paikkaa jonne paeta, minkä jälkeen hänet heitetään alas. Tässä taistelussa on siis monta todella rasittavaa asiaa, mutta silti se jotenkin miellyttää, kunhan keksii että miten vihollinen heitetään. Tarkkuutta vaativat kiipeilyosuudet olisi voitu karsia kokonaan.


23.  Warrior / Handsome Jack - Borderlands 2

Soturin tapauksessa kaikki toimii koska kyseessä on holvin suojelija ja siksi tämän pitääkin olla haastava yhteenotto. Tosin tähän on olemassa epäreilun helppokin ratkaisu jolloin kokonaisuus on vain kärsivällisyyttä ja energiapalkin lyhentämistä, mutta taistelu on kuitenkin todella hieno ja kun lopussa saa vielä yliotteen komeasta Jaskasta, niin kyllä se tekee tästä todella hyvän lopputaistelun.


22. Hedron - Control

Yleensä en yhtään tykkää näistä tapauksista joissa taistellaan isoa vihollislaumaa vastaan ja voisikin miettiä että onko Hedron edes pomovihollinen, mutta pelin isossa kokonaisuudessa ja hiss huomioiden, tämä kuvastaa kaikkea yllättävän hyvin ja toimii myös varsin hyvin, puhumattakaan että tämä on todella näyttävä osuus.


21. Avatar of Chaos - Darksiders II

Viides ratsastaja on ideallisesti todella hyvä, korruptoituneena hirvityksenä varsin toimiva, mutta samalla vihollinen olisi voinut olla hienommankin näköinen ja vaikuttavampi. Taistelu on kuitenkin yllättävän onnistunut kaksintaistelu Kuoleman ja hänen veljensä kanssa, joka on korruption muuttama hirvitys. Haaste on todella hyvin tasapainoitettu ja ympäristö ei ole yhtään huonompi. Muutenkin tämä on kokonaisuutena yllättävän onnistunut lopputaistelu, vaikka vihollinen onkin aika hienouksista kynitty.


20. Yu Yevon - Final Fantasy X

Tämä on niitä osuuksia joita FF tyylisesti voisi kutsua viimeisen pomovihollisen jälkeiseksi osuudeksi, mutta Yu Yevon on se viimeinen pomovihollinen koska hänet pitää voittaa. Siis tässä taistelussa ei voi kuolla mikä tekee tästä todella helpon kun ainoastaan pitää jatkaa taistelua ja käydä läpi kaikki aeonit. Ei nyt mikään täysi epäonnistuminen, mutta vähän hassua taistella leijuvaa punkkia vastaan. Tarinallisesti se kuitenkin on yllättävän merkittävä ja onnistunut tapaus.


19. Metalhead Leader - Jak II: Renegade

Todella haastava yhteenotto tätä hyönteistmäistä vihollista vastaan. Tässä taistelussa on paljon haastetta ja vaikka kyseessä vaikea taistelu onkin, niin se on tehty oikein hyvin. Kaikki alkaa aika simppelisti, mutta kun kakkosvaihde menee silmään niin meno muuttuu oitis uhkaavammaksi ja ahdistavammaksi. Se kuitenkin toimii todella hyvin ja korostaa sitä, miten onnistunut taistelu on kyseessä.


18. Ardyn Izunia - Final Fantasy XV

Hienossa ympäristössä käytävä varsin hienosti tehty taistelu. Tämä taistelu ei ole vaikea, se on enemmänkin tehty näyttäväksi viimeiseksi yhteenotoksi Noctisin ja Ardynin välillä ja näyttävä se tosiaan onkin kaikkine FF tyylisine hienouksineen.


17. Traveler - Tales from the Borderlands

QTE taistelu jossa vaihtelua mukaan tuo se, ketä on kutsunut osaksi ryhmäänsä. Traveler on hienon näköinen vihollinen ja vaihteleva taistelu toimii todella hyvin ja tarjoaa erittäin mielekkään loppuhuipennuksen yllättävän onnistuneeseen taisteluun, joka myös jakautuu useampaan osioon.


16. Gollum - Lord of the Rings: Return of the King

Ensimmäinen Frodolla pelattava osuus ja pelin viimeinen osuus jossa otetaan yhteen Klonkun kanssa. Kyllä viimeinen taistelu käydään rimpulaa hobitin raakiletta vastaan, mutta se osattu tehdä yllättävän hyvin. Ympäristö on upea, taistelu on sopivan haastava ja Klonkun lausahdukset sopivat kokonaisuuteen todella hyvin. Tältä ei välttämättä odota paljoakaan, mutta se toimii.


15. Talion - Middle-Earth: Shadow of War - Blade of Galadriel

Hyvin haastava tapaus sijoittaa, koska parilla tavalla tämä on todella huono ratkaisu, mutta yhteenotto Talionia vastaan on tarinallisesti niin voimakas ja riipaiseva koska hän on niin hyvä pelihahmo. Se miten lopputulos kuitenkin menee ristiin pääpelin kanssa on aika iso moka. Haasteellisesti Talion on todella tasapainoisen reilusti tehty pomovihollinen ja siinä mielessä todella onnistunut. Jos lopputulos on erilainen, tämä olisi oitis paljon korkeammalla.


14. Slave Knight Gael - Dark Souls 3: Ringed City DLC

Yksi haastavimpia Dark Souls pomotaisteluita ja vaikka kyseessä ei ole vaikein, hienoin tai ikimuistoisin taistelu, niin yllättävän toimiva lopputaistelu Ringed City lisäsisällölle on kyseessä. Orjaritari on pitkään ollut se joka auttaa sinua eteenpäin, mutta kun hän lankeaa, niin hänet on nujerrettava. Tällä punahilkalla on paljon temppuja aina miekasta ja automaattivarsijousesta alkaen joten helppo taistelu ei ole kyseessä, mutta se on todella onnistunut ja erityisen maininnan ansaitsee tuhka-autiomaa jossa taistelu käydään, maailman raunioissa.


13. Metatron - Spawn: Armageddon

Tämä on niitä erikoisempia tapauksia sillä ensin kaikki näyttää todella hyvältä kun Redeemer osoittautuu loppuhaasteeksi. Sitten hän varustautuu taivaallisilla voimilla ja ottaa typerästi skorppionimaisen muodon. Mutta viimeisenä muotona on kuitenkin se soturimainen hahmo pelastamassa kokonaistilanteen jossa taivas ja helvetti ottavat yhteen varsin näyttävästi. Ei huono loppuhuipennus.


12. Mecha-Red - Spyro: Hero's Tail

Ei yhtä haastava kuin aiempi yhteenotto, mutta silti yllättävä ratkaisu ja yllättävän toimiva. Robottilohikäärme on tehty todella näyttäväksi ja vaikka ympäristö onkin vähän niin ja näin, niin tämä on silti sellainen taistelu jossa on todella reilua haastetta ja tuhovoimaisuutta joka kyllä sopii lopputaisteluksi.


11. True King Allant - Demon's Souls

Tämä on monien mielestä täysi vitsi, mutta aina lopputaistelun ei tarvitse olla hampaat irvessä vääntämistä sillä jos se sopii kokonaiskuvaan, niin lopputaistelu voi olla myös jotain aivan muuta. Sen ei tarvitse olla vaikea, kunhan se toimii ja kokonaisuutena, tämä toimii todella hyvin, siis yllättävän hyvin. Säälittävä todellinen muoto millaiseksi Allant on tullut ja nyt kun kaikki vaikeudet on voitettu, niin on aika piestä tämä nuijapää.


10. Cynder - Legend of Spyro: New Beginning

Lohikäärmetaistelu jota on odotettu, mukana myös yllätys joka on tarinallisesti todella isossa osassa trilogian kannalta. Cynder on Spyroa isompi, vahvempi ja armottomampi, juurikin sellainen lopputaistelu tyylinen pomovihollinen, ei niin hyvä kuin päätösosan Malefor, mutta huomattavasti parempi kuin keskimmäisen osan Gaul. Tässä taistelussa on juurikin sellaista tiettyä eeppisyyttä ja ympäristö on todella upea. Erittäin onnistuneesti tehty lohikäärmetaistelu.


9. Creator - Final Fantasy IV: After Years

Monimutkainen tapaus vaikkakin juurikin sellainen loppuhuipennus mitä FF pelissä voikin odottaa. Luoja on nimittäin juurikin sellainen monen eri muodon ottavat olento joka on sukupuoleton ja joka ottaa mitä mielenvikaisimpia muotoja ja muuttuu kokoajan haastavammaksi ja tuhovoimaisemmaksi viholliseksi. Kokonaisuutena tässä taistelussa on kuitenkin sitä todellista, klassista Final Fantasy tunnelmaa ja tyyliä, sarjan renessanssilta.


8. Anakin Skywalker - Star Wars III: Revenge of the Sith

Tämä on juurikin sellainen tyypillinen videopeliversio elokuvan tapahtumista, mutta se on myös sitä onnistunutta variaatiota sillä fiilis tämän kohtauksen kanssa on sieltä parhaasta päästä ja muutenkin mukana on juurikin sitä oikeaa valomiekkatyyliä Mustafarin hornamaisessa ympäristössä kun Obi-Wanina otetaan yhteen Anakinin kanssa, koska muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Haaste on hyvä ja muutenkin kokonaisuus on todella onnistunut.


7. Jack of Blades - Fable: Lost Chapters

Lohikäärmemuoto, sillä ei vain voi mennä vikaan. Myönnettäköön että se on aika kliseinen ratkaisu fantasiapelissä, mutta kun puhutaan DLC sisällöstä niin se on juurikin oikealta tuntuva ratkaisu korottaa panoksia alkuperäiseen Terien Jaskaan verrattuna ja kyllähän kokonaisuus on erityisen näyttävä, haasteellisesti reilu, vaikkakin vähän muutamin paikoin vähän typerillä ideoilla täytetty.


6. Dr. X - Action Man: Mission Xtreme

Valtaosa pomotaisteluista on isoja koneita vastaan eikä mitään nyrkkitappeluita. Tohtori X on se viimeinen välimalli tästä ideasta sillä hän taistelee exovarustuksessa jossa jatketaan samalla kaavalla, mutta kokonaisuus on helposti haastavin, näyttävin ja jopa mielekkäin. Puhumattakaan että loppuhuipennuksena se on erityisen onnistunut ja ideallisesti todella näyttävä ja jopa yllättävän onnistunut.


5. Demon Dracula - Van Helsing

Vaikka peli itsessään onkin halpaversio Devil May Crysta, niin yhteenotto Draculan hirviöversiota vastaan on elokuvalle suhteellisen uskollinen ja onnistunut versio jossa oikeanlaista haastetta, näyttävyyttä ja juurikin sellaista oikeanlaista eeppistä otetta joka on juurikin omiaan tekemään loppuhuipennuksesta erittäin onnistuneet. Erityisen positiivista se on koska peliin ei ole monilla tavoilla panostettu niin paljoa, mutta loppuhuipennus on kokonaisuus huomioiden yllättävän onnistunut.


4. Shredder - Teenage Mutant Ninja Turtles II: Arcade Game

Se musiikki on legendaarinen ja ideat joita hahmossa käytetty ovat erittäin onnistuneet. Kun Krang on nujerrettu ja musiikki alkaa soida, niin innolla odottaa että millainen taistelu Silppuri sitten on ja heti kun hän monistaa itsensä niin moneksi, kuin kilppareita on, niin se on nerokas keino. Mekaniikat pelissä on nerokkaita sillä jos kloonin tappaa kun Silppurilla on vielä kypärä, niin hän voi luo uuden kloonin. Sitten on tietysti se kerrasta tappava liike tuomassa oikeaa haastetta muuten yllättävän tasavertaiseen taisteluun.


3. Vergil - Devil May Cry V

Kolmosen taistelu vaikeampi, näyttävämmällä ympäristöllä, suuremmalla määrällä varusteita ja useammalla vaiheella. Sanoisin että lopetusta lukuunottamatta tämä taistelu on jokaisella tavalla parempi kuin aiemmin. Taistelu on vaikeampi ja näyttävämpi, mutta se on myös muutamilla tavoilla huomattavasti palkitsevampikin. Ainoa mitä todella muuttaisin, olisi se miten Dante vaihe päättyy, koska siinä tavallaan huijataan voitto pelaajalta. Muutenkin se miten kokonaistilanne päättyy jättää toivomisenvaraa. Mutta kokonaisuus on todella näyttävä ja mielekäs päätös fantastiselle pelille.


2. Spider Stripe - Gremlins 2: New Batch

Tämä on yksi parhaiten mieleenjääneitä lopputaisteluita NES kaudella sillä haastavuudessaan tämä on yllättävän reilu, näyttävyydessään todella onnistunut ja helposti yksi parhaita pomotaisteluita koko pelissä. Juurikin tälläisten asioiden takia tämä on niitä lopputaisteluita jotka todellakin kruunaavat pelin ja jäävät parhaiten mieleen koska ovat niin onnistuneita. Pomovihollinen täyttää ison osan koko kentästä, näyttää todella upealta ja täysi pimeys on yllättävän onnistunut tyyliseikka.


1. Sephiroth - Final Fantasy VII Remake

Vaikka itse olenkin sitä mieltä, että tämä taistelu ei pitäisi olla tässä pelissä, ei näin aikaisin. Niin pakko on kuitenkin myöntää että tämä on hienompi kokonaisuus kuin alkuperäisen FF7:n Sephiroth taistelu, koska tällä kertaa kaikki on tehty niin eeppisestä ja vielä siten että mukana on oikeasti sitä fiilistä, että nyt otetaan yhteen Sephirothin kanssa, siis eliittisoturin joka taistelee miekalla. Kyllä siinä on aivan omanlaatuistaan fiilistä, varsinkin kun ottaa huomioon miten ristiriitaiset tuntemukset alkuperäisen kanssa on. Sillä se on yhtä aikaa yksi parhaita lopputaisteluita ja yksi huonoimpia lopputaisteluita.