Kyllä niitä vaikeita taisteluita aina löytyy, joistakin peleistä todella paljon ja joistakin taas vain yksi. Loppuviimeksi se on todella makuasia, sillä jotkut taistelut voivat monista tuntua todella helpoilta ja päinvastoin.

 

 

 

Kertausta kokonaisuudesta:

 

Vaikeustaso on hankala asia todella selittää. Tässä arviossa ei merkitse vain se että kuinka monta kertaa piti yrittää jotta voitti. Tässä hieman selvennystä siihen että mitkä asiat vaikuttavat.

a) Kuinka vaikea vihollinen on pelin yleiseen tasoon nähden

b) Kuinka hyvin vaikeus edustaa hahmoa itseään

c) Onko vaikeus tehty oikein? Ilman pelkkiä halpamaisia temppuja jne.

 

Yksi per peli

- Joissakin peleissä valtaosa vihollisista on todella haastavia joten vain kovin voi nousta listalle.

 

Vain ne jotka olen itse voittanut

- Tarkoittaa sitä että minun on itse täytynyt ottaa haaste vastaan ja panostaa taisteluun. Niin paljon, että olen voittanut sen.

 

Yksi voi esiintyä vain kerran

- Tietyt viholliset voivat esiintyä useissa peleissä. he voivat esiintyä listalla vain kerran.

 

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Phantom - Kingdom Hearts

- Nopeat hoksottimet ja taistelu aikaa vastaan

 

Volf - Ninja Gaiden Sigma 2

- Tasapainotetuimpia pomovihollisia koko pelissä

 

Ultima Weapon - Final Fantasy VIII

- Oikeilla tavoilla tehty salainen vihollinen FF tyyliin

 

Dracula - Castlevania: Symphony of the Night

- Saisi olla vaikeampiakin, mutta tasapainoitus on enemmän kuin loistava

 

Spirit Doku - Ninja Gaiden Sigma

- Näitä tapauksia joka joskus on riivaavan vaikea ja joskus taas yllättävän helppo

 




24. Overlord - Middle-Earth: Shadow of War

Sattuman kauppaa mutta pakko laittaa silti tähän, muutamasta syystä. Tämä taistelu voi olla raastavan vaikea jos kohdalle sattuu ylivaltias jolla vahvat puolustukset ja joka kehittyy kun taistelu etenee. Tälläisiä vihollisia vastaan pitää käyttää erilaisia taktiikoita, pyrkiä nujertamaan vihollinen nopeasti  ja muutenkin kehittää oma pelihahmo siten, että pystyy mukautuma taisteluun, eikä käyttämään vain yhtä tekniikkaa. Mutta vastapainona, tälläinen vihollinen voi myös olla sitä sorttia joka on hyvin helppo nujertaa ihan muutamalla taktiikalla.


23. Masakado - Ninja Gaiden Sigma

Tämä on yksi tämän pelin ensimmäisiä isoja vaikeuspiikkejä joka huomattaa että Ninja Gaiden ei ole helpoimmasta päästä, vaan pelissä pitää tulla oikeasti hyväksi. Tämä ratsumies ei ole kovinkaan paha kun peliä on pelannut enemmän ja aloittanut uudestaan, mutta varsinkin ensimmäisellä kerralla, tämä on yksi alkupään isoimpia piikkejä. Sanoisin että ainakin omalla kohdalla, tämä oli se taistelu jossa alkoi miettiä että haluaako laskea vaikeustasoa.


22. Ruby Weapon - Final Fantasy VII

Ei se pelin vaikein vihollinen, mutta muutamien asioiden vuoksi hyvin haastava, tyyliin, ensimmäisellä kerralla et voita. Rudy Weapon menettää osan pisteistä koska tässä taistelussa on muutama suhteellisen epäreilukin juttu, joihin voi tosin varautua, mutta jotka silti eivät ole sellaisia mitä itse kutsuisin reiluksi peliksi. Haasteena kyseessä on oikea taktiikka, jolla voi ns huijata tätä vihollista tekemään jotakin, mitä se normaalisti tekisi myöhemmin. Niin ja tällä vihollisella on pari salaista heikkoutta jotka kyllä ovat melkoinen etu.


21. Dettlaff - Witcher 3: Wild Hunt

Tämä on DLC vihollinen, eli korostetusti haastava ja huonolla varautumisella, tätä voi tuntua hyvin epäreilulta. Mutta Dettlaff noudattaa samaa kaavaa kuin kaikki muutkin pomoviholliset, oikeanlainen varustautuminen on avainasia, mutta tässä tapauksessa lisänä on se, että tässä taitelussa pitäisi olla sitten myös jonkin verran leveliä. Dettlaff ei ole sellainen ylihaastava vihollinen joka parilla iskulla lopettaa kaiken, mutta resurreja tämä taistelu voi syödä todella nopeasti ja lähestymistapa on varomaton. Juuri se tekee tästä taistelusta todella reilun, vaikkakin aika haastavan.


20. Jak II: Renegade - Metalhead Leader

Isompi mörkö joka tarjoaa selvän haasteen verrattuna aiempiin pomovihollisiin. Tässä taistelussa korostuu se että samalla aikaa kun pitäisi pysyä liikkeessä, pitäisi ehtiä myös ampua vihollista. Ensin se on suht yksinkertaista kun vihollinen ei liiku, mutta toisessa vaiheessa, liikkeessä pysyminen korostuu entisestään ja ampuminen on astetta haastavampaa. Sitten kun huomioiden se fakta että elinvoimaa tällä vihollisella on aika paljon kun taas pelaajalla yllättävän vähän.


19. Wicked Killington - Darksiders Genesis

Tässä on haaste aika kiinnostavalla tavalla tehtynä. Tätä taistelu ei tarvinnut kovin montaa kertaa yrittää, koska tässä vaiheessa peliä oli jo niin pitkälle kehittynyt, mutta kun huomioi kaikki muut pomoviholliset, niin Wicked K on nopeampi, vahvempi ja hankalampi kuin yksikään toinen. Hengestään pääsee todella äkkiä ja sen jälkeen pitää olla todella varuillaan, koska elinvoimaa tällä vihollisella on hyvin paljon, joten ahne taktiikka syö resurssit aivan liian nopeasti, molemmilta hahmoilta. Yksi vastaan yksi tämä olisi huomattavasti pahempi.


18. Hand of King - Dead Cells

Kuninkaan käsi on yksi niitä vihollisia joka on aivan eri sarjassa kaiken aiemmin vastaan tulleen kanssa. Tämä vihollinen kestää todella paljon vahinkoa, tekee naurettavat määrät vahinkoa ja upottaa koko kentän hasardeihin. Tässä taistelussa korostuu erittäin paljon sekin, että millaisilla aseilla taisteluun tulee. Jos pelihahmolla on hyvät varusteet, niin tämä voi olla varsin hoidettavissa, mutta jos varusteet ovat heikot, niin tätä vastaan ei ole mitään mahdollisuuksia, ellei ole erittäin taitava.


17. Demon's Crest - Phalanx

Kaikkien haasteiden kanssa tarjoaa melkoisen haasteen. Tästä on helpompikin versio jossa hyökkäys on aika hyvä taktiikkaa, mutta lopullinen versio pakottaa melko tarkkaan tasohyppelyyn siinä hyökkäyksen lomassa ja tässä kohtaa puhutaan sellaisesta old school SNES vaikeasta hyppelystä jossa tavaraa lentää joka paikkaan. Phalanxin tapauksessa se haaste on kuitenkin siinä mielessä erinomaisesti tehtyä, että se riippuu siitä, miten paljon pelaaja on tehnyt kaikkea muuta. Jos haluaa haasteen, niin peli antaa haasteen.


16. Shocker - Spider-Man 2: Enter Electro

Tämä on haastava koska tässä on aikaraja. Ensimmäienn oikea vihollinen joka ei ole läpihuutojuttu. Tämä on jäänyt hyvin mieleen juurikin siksi että yksikään pomotaistelu ei ole yhtä vaikea. Shockerin tapauksessa hänen hyökkäyksensä ovat suht simppeleitä, mutta ne ovat myös juuri sellaisia joihin rushaus ei toimi ja kun taistelussa on se aikaraja, niin tämä tekee taistelusta todella painostavan. Siis vastaan tulee haastavia vihollisia, mutta tämä on kaikista pahin, helposti.


15. Taskmaster - Marvel's Spider-Man

Oikeanlainen haaste ja oikealla tavalla tasapainoitettu. Tämä taistelu kuvastaa erinomaisesti sitä miten pomotaistelu voi olla haastava, mutta ei epäreilulla tavalla vaikea. Taskmaster on helposti parhaiten tasapainoitettuja haasteita koko pelissä ja samalla tavalla yksi niitä pomovihollisia joka voi olla hyvin helppo jos pelihahmo on hyvin kehitetty, tai todella haastava jos häntä vastaan taistelee väärässä paikassa väärään aikaan. Tämä on tosin niitä yhteenottoja joka voisi olla haastavampi, jos pelaajalla on enemmän varustusta.


14. High Dragon - Dragon Age: Origins

Tämä on hyvin tiukka vääntö tämän ja Flementhin välillä, koska kumpikin on iso ja voimakas lohikäärmevihollinen. High Dragon on kuitenkin juuri sellainen eliittivihollinen jota sietääkin pelätä, se kestää paljon vahinkoa ja tekee itse paljon vahinkoa ja tämän taistelun kanssa haaste tulee vain yhdestä vihollisesta, ei kaikesta mahdollisesta sivuroskasta mitä taistelussa voi olla mukana. Tässä yhteenotossa on erittäin tärkeää hyvin valikoitu ja kehitetty ryhmä, jossa jokainen jäsen tekee mitä pitää, koska tämä taistelu voi hyvin nopeasti olla ohi.


13. Daemon - Dragon's Dogma: Dark Arisen

Tämä on niitä vihollisia joiden kanssa ensimmäisellä kerralla voi olla aivan loppu, koska matka on melkoinen. Daemon on varsin erilainen kuin monet muut viholliset joiden kanssa vihollisilla kiipeily on isossa osassa. Daemonin tapauksessa se on se nopeus mikä helposti tekee taistelusta niin haastavan, puhumattakaan että jerkkua tällä vihollisella on myös sen verran että nyrkin isku ei tunnu kivalta. Daemon on kuitenkin yllättävän hyvin tasapainoitettu sillä tällä vihollisella on muutama melkoinen heikkous jotka tekevät pelistä huomattavasti helpomman, mutta kyllä tämä on erittäin hyvä päätös DLC saarelle.


12. Scorch - Spyro: Year of the Dragon

Silloin joskus, tämä oli paha, ei yhtä paha kuin Spike aluksi, mutta huomattavasti vaikeampi kuin Spike lopuksi. Nykyään tälläiset taistelut ovat aika helppoja hoitaa, mutta kun mietitään aikakautta, niin nämä oli pelin isossa kokonaisuudessa haastavain pomotaistelu. Spike muuttuu helpommaksi kun taistelu etenee, Scorch muuttuu huomattavasti vaikeammaksi ja varsinkin ihan lopuksi tavaraa voi olla kentällä niin paljon, että menee sekaisin. Aseistusta tässä taistelussa on hyvin, mutta ne hetket kun Scorch ottaa vahinkoa, ovat suhteellisen kapeita.


11. Yozora - Kingdom Hearts III: Remind - Secret Episode

Erityisen pahan tästä tekee pari temppua joiden kautta pomovihollinen saa epäreilun edun, mutta samalla aikaa, siihenkin voi varautua ja senkin voi välttää. Yozora on juurikin sillä epäreiluuden rajamaalla, mutta kun ottaa huomioon että kyseessä on DLC:n kovista pomovihollisista ja se salainen jonka kohtaamiseksi pitää voittaa ensin kaikki muut, niin tämä on lähemmäs ymmärrettävää. Tämä vihollinen lyö kovaa ja nopeasti, voi näpistää pelaajalta uudestisyntymiskolikon ja voi hetkellisesti riisua pelaajan aseista. Mutta pelaajalla on pari temppuja, joita tämä vihollinen ei vain osaa counteroida, mikä tuo mukanaan taktisen edun ja korostaa, että oikeassa tilanteessa, oikea taktiikka on todella suuri etu.


10. Laurence, First Vicar - Bloodborne

Tämä on lähemmäs turhauttava tapaus sillä mekaniikkojen puolesta, Laurence ei ole turhan monipuolinen, vahingoltaan ylimitoitettu tai muutenkaan tekemällä tehty vaikeaksi, kuten monet ovat. Tässä taistelussa korostuu juurikin se, miten hyvin osaa huomioida ympäristön ja vihollisen aggressiivisuuden. Tilaa on todella vähän ja Laurence on yksi aggressiivisimpia vihollisia koko pelissä. Sitten kun tähän heitetään se laavan roiskiminen niin kyllä tästä tulee haastava taistelu, mutta erityisen hyvä se on, koska kyseessä on buffattu versio pelin ensimmäisestä vihollisesta ja tämä taistelu on täysin vapaaehtoinen.


9. Black Dragon Kalameet - Dark Souls

Vapaaehtoinen taistelu, mutta hyvin vaikea sellainen, mutta toisin kuin vaikkapa Manus tai Bloodbornen Orphan, tämä ei ole tekemällä tehty vaikeaksi, vain vaikeuden vuoksi. Kalameet on näitä tapauksia joita Midir ja Artoriaskin ovat sarjan peleissä olleet, oikealla tavalla haastavia. Kyllähän tämä vihollinen tekee laajoja ja voimakkaita hyökkäyksiä, mutta mikään ei ole selkeästi epäreilu. Erityisen vaikeaksi tämän taistelun tekee se nopeus mikä näinkin isolla vihollisella on. Erityisen lisähaasteen tähän saa, jos yrittää katkaista lohikäärmeeltä hännän.


8. Mysterious Figure - Kingdom Hearts: Final Mix

Tämä on jälleen yksi näitä kaikkein selkeimpiä todella vaikeita pomovihollisia koko sarjassa. Siis peruspelissä on haastavampikin, mutta tämä kakkosessa kasvonsa näyttävä "lasermiekkoja" käyttävä hahmo on haaste jossa huomaa että sitä vahinkoa voi tulla todella nopeasti ja todella paljon. Mutta epäreilu tätä ei ole, koska muutamilla oikeilla taktiikoilla kaikki hoituu kyllä, mitä nyt yksi niistä on maksimilevata hahmo, ja kun vihollisen pahimmat hyökkäykset oppii, niin ne osaa välttää. Tämä on kuitenkin yksi niitä taisteluita joka todella pakottaa pelaajan tekemään parhaansa kokoajan, sillä kenttä on sen verran pieni, että lepoaikaa ei ole, vaan nopeat ratkaisut ovat todella tärkeitä. Liittolaisistakaan nyt ei paljoa iloa, mutta ainakin niitä saa käyttää.


7. Nevan - Devil May Cry 3

Tämä on jäänyt mieleen muutamasta syystä, seksikkään ulkoasun vuoksi ja pirullisen haasteen vuoksi. Nevan on yksi niitä vihollisia tässä pelissä jota vastaan ei tunnu oikeastaan missään kohtaa todella saavansa etulyöntiasemaa. Cerberus on vaikea lähinnä ensimmäisellä kerralla ja Vergilin kanssa on taistelut sen verran monta kertaa, että sen taitaa kyllä. Nevan ei ole se pelin hauskin vihollinen, mutta se on yksi niitä haasteita joka todella kannustaa kokeilemaan muitakin aseita ja panostamaan muihinkin tekniikoihin kuin miekan käyttöön. Tällä vihollisella on todella iso määrä hyökkäyksiä ja valtaosa niistä täyttää lähes koko ruudun. Niin ja onhan siellä myös tekniikka joka on äkkikuolema, jos pelaajalla ei ole Devil triggeriä käytössä.


6. Vlad Dracula - Vlad Impaler

Haastava jos valitsee taistelun. Tämä on niitä tapauksia kun väärä siirto johtaa äkkikuolemaan, kun taas oikeanlainen siirto johtaa äkkivoittoon. Koska kyseessä on pitkälti tekstiperusteinen peli jossa tehdään valintoja, niin se rajoittaa mahdollisuuksia siihen millainen pomovihollinen tälläisessä seikkailussa voi olla. Vladin tapauksessa haaste on melkoinen, jos pelaaja ei ole yhtään keskittynyt peliin eikä ole huomioinen monia yksityiskohtia ja rangaistus on palautus alkuun. Jos taas on huomioinut yksityiskohdat, voi voitto olla hyvin nopea.


5. Sephiroth - Kingdom Hearts II

Tämä on niitä taisteluita jonka varomaton häviää Sephirothin ensimmäiseen hyökkäykseen. Tämä taistelu ei ole yhtä vaikea kuin edellinen yhteenotto ensimmäisessä Kingdom Heartsissa, mutta helpoksi tätä ei voi kutsua sillä Sephirothilla on iso joukko todella pahoja hyökkäyksi jotka tekevät joko murhaavaa vahinkoa ja/tai käyttävät koko kentän osuma-alueista. Se mikä kuitenkin on yksi pahimpia puolia on se nopea hyökkääminen ja kantama jolta vihollinen yltää lyömään, unohtamatta että se vahingon määrä on aika valtava. Se mikä myös tekee tästä taistelusta tavallaan hankalan, on siinä että kun voitat, taistelua ei voi enää uusia. Ykköspelin taistelussa pystyi kehittymään koska sen pystyi pelaamaan monta kertaa. Mutta vaikeampi se on silti.


4. Omega Weapon - Final Fantasy VIII

Tämä on todella hiuksen hieno ero toiseen weaponiin tässä pelissä ja menee sekä mututuntumalla että nykyisellä mielentilalla. Yksi syy miksi todella valitsen tämän on siinä, että tämä yhteenotto on ehkä erilaisin weapon koko sarjassa ja hyvällä tavalla. Tällä vihollisella on ne miltein kaikki pahimmat hyökkäykset. Yksi osuma tappaa varmasti jos ei ole Defend kykyä, yksi isku tekee aina 9998 vahinkoa ja sitä rataa. Mutta se mikä tekee tästä hyvin reilun taistelun, on siinä, että Omega käyttää aina samaa järjestystä erikoishyökkäyksissään, eli kun muistaa kaavan, niin tietää aina mitä seuraavaksi tulee ja voi varautua. Mutta helppo tätä taistelu ei ole, koska yksi virhe voi olla yksi virhe liian paljon.


3. Demon Prince - Dark Souls 3

Tämä on yksi pahimpia taisteluita koko sarjassa ja saattaa jopa olla se yhteenotto jossa olen itse kuollut kaikista eniten ja jonka listaan helposti yhdeksi vaikeimmista koko Soulsborne sarjassa. Ensimmäinen vaihe on yhteenotto kahden pikkulepakkodemonin kanssa joka kuluttaa resurreja ja määrittää osan ruhtinaan hyökkäyksistä. Kun sitten pääsee tähänä loppuhuipennukseen niin resussit voivat olla vähäiset ja tämä on helposti koko taistelun vaikein osuus sillä yksinään tämä vihollinen on kahden arvoinen. Se on nopea, liikkuu paljon ja tekee todella paljon vahinkoa. Silti, tämä ei tunnu epäreilulta taistelulta vaan sellaiselta joka pakottaa pärjäämään paremmin koska halpamaisia hyökkäyksiä tällä ei juuri ole.


2. Zedonius - Ninja Gaiden Sigma 2

Tämä on niitä pelejä joissa pitää vain tulla paremmaksi taidon kautta, koska hahmo ei samalla tavalla kehity kuin monissa muissa peleissä. Zedonius on helposti yksi niitä vihollisia jota vastaan taistelu on todella haastavaa, siis haastavimmasta päästä, mutta samalla aikaa se on mielekästä ja reilua. Siis tämä lepakkopaholainen ei ole yhtä tasapainoitettu kuin Volf, mutta mitä tulee yleiseen haastavuuteen, niin kovin moni ei ole tätä vaikeampia, ilman että menee halpamaiseksi. Zedonius on juuri oikealla tavalla tehty haaste. Siinä haluaa kehittyä ja siinä tuntee aina pärjäävänsä mitä kautta se todellinen ratkaiseva tekijä on pelaajan oma kehittyminen paremmaksi.


1. Vergil - Devil May Cry V

Ylivoimaisesti yksi vaikeimpia viimeisiä pomotaisteluita koskaan. Hyvin usein viimeinen pomotaistelu ei ole yhtään niin paha kuin jokin aiempi, mutta tämä päihittää kaikki ja saattaa jopa olla yksi vaikeimpia koko sarjassa, mutta kaikista oikeista syistä. Tämä on todellinen kaksintaistelu jossa ratkaisevassa asemassa on pelaajan taitotasa, vastaan erittäin hyvin tasapainoitettu ja haastava pomovihollinen. Vergilillä on muutamia hyökkäyksiä, samoin kuin pelaajalla ja ne pitää oppia jotta niihin voi varautua. Vergiliä vastaan ei toimi raivolla päälle käyminen, vaan oikeaan aikaan hyökkääminen ja oikeilla tavoilla. Tässä taistelussa pitää oikeasti käyttää monia eri tyylejä mikä vain korostaa taistelun hyvää suunnittelua. Ja jos tästä haluaa arvosanakseen S, niin tässä pitää kehittyä ja tulla hyväksi, enemmän kuin missään muussa pomotaistelussa, koko sarjassa.