Kaikki pelit eivät vain toimi, vaikka kuinka haluaisi. On syytä myöntää että aina ei tule onnistumista ja vaikka kuinka peliä olisi halunnut, niin se voi myös olla karvas pettymys.

 

 

 

Vastaan on tullut myös pelejä jotka eivät ole täyttäneet odotuksia. Pelin ei tarvitse välttämättä olla huono, mutta sen on täytynyt olla huonompi, kuin se olisi voinut olla tai vielä paremmin, pitänyt olla. Hyvätkin pelisarjat pitävät sisällään huonoja osia ja niiden kautta oppii arvostamaan niitä selvästi parempia.

Peli voi myös olla sellainen, että se on niin karvas pettymys että se ei ole yhtään sellainen kuin pitäisi olla. Ehkä peli on todella erilainen, tai sitten se on niin kaukana edeltäjiensä laadusta, että sitä ei vain voi nostaa kovin suureen arvoon, vaikka kuinka tekisi mieli.

 

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Crash Bandicoot: Wrath of Cortex

- Crash Bandicoot: Warpedin jälkeen, todella iso pudotus. Ei yhtään edeltäjänsä charmia ja erinoamista ohjausta.

 

Stories: Path of Destinies

- Se tuli vähän yllätyksenä että miten paljoa toistoa tässä pelissä on. Silti, hyvä peli.

 

Mass Effect 3

- Ainoa asia, mikä tuhoaa tämän pelin, todella pahasti, on se miten se päättyy.

 

 




24. Batman: Arkham Origins

Ei mitenkään huono peli, mutta monet asiat jättävät toivomisen varaa ja sitten on se puoli, että tämä yrittää olla esiosa Arkham sarjalle, mutta ottaa aivan liikaa vapauksia. Bane jättää todella paljon toivomisen varaa ja se on vasta jäävuoren huippu. Hyvä peli, mutta olisi voitu tehdä monet asiat aika paljon paremmun.


23. Godzilla

PS2:n tappelupeli. Kokonaisuudessa varsin toimiva taistelupeli hyvällä valikoimalla hirviöitä. Mutta kyllä tämän pelin kankeus tuli ikävänä yllätyksenä. Tässä ei ollut ihan sitä tyylikkyyttä mitä odotin sillä myös graafinen ulkoasu jätti toivomisenvaraa.


22. Puss in Boots

Tämän kohdalla yllätti se että miten halvalla tämä peli oli tehty. Juonenkuljetus oli todella halvasti tehty ja vaikka pelissä olikin toiminnallisesti puolensa niin aika pirun helppokin tämä peli on. Siis tässä pelissä on todellakin hetkensä eikä mitenkään huono tekele ole kyseessä, mutta toteutuksesta näkyy että tähän ei ole pantu ihan niin paljon aikaa kuin olisi ehkä pitänyt.


21. Kingdom Hearts: Fragmentary Passage

Tämän osan kohdalla olin varautunut siihen että tämä voi olla vähän lyhyemmän puoleinen, mutta se pituus tuli todella isona yllätyksenä sillä lyhyt on aika lievä ilmaus. Peli ei muutenkaan juuri vie tarinaa eteenpäin sillä tavalla kuin olisin toivonut. Hyvä osa tämä on Kingdom Hearts sarjaa ja osana 2.8 pakettia, tämä on ihan hyvä lisä, mutta ikävän DLC mainen osa.


20. Beyond: Two Souls

Odotin tältä peliltä aika paljon kun Quantic Dreamin edellinen peli oli Heavy Rain. Tässä pelissä on todellakin puolensa mutta aika usein käy kyllä ilmi että pelaajalla on usein vain näennäisesti valtaa vaikuttaa siihen, miten peli etenee. Lopetus on myös sellainen mikä ei toimi kovin hyvin. Tämän pelin kohdalla liian isot odotukset olivat myrkkyä.


19. BUZZ! Robot

Kaikista Buzz! peleistä tämä robotit tuli koettua viimeisenä ja se on kyllä se pahnanpohjimmainen. Siinä missä jokaisessa muussa pelissä on jotakin todella omaa. Dinojen; Liftaa kyyttiin ja Joustoralli, Apinoiden Lännen nopein ja Monsterien Törttöilevät törmäilyautot sekä Viemärihuuhdonta, ihan vain nimetäkseni pari. Roboteilla ei ole mitään oikeasti omaa ja oikeasti hyvää peliä.


18. Dissidia: Final Fantasy

Tämä on monella tavalla todella hyvin tehty peli. Hahmovalikoima on todella vaikuttava ja muutenkin tähän peliin saa kulutettua paljon aikaa. Ongelmia on pari jotka todellakin syövät nautintoa. Peli ei ole sillä tavalla taistelupeli kuin odotin. Tässä pelissä on paljon vapaata tilaa ja paljon sitä nysväämistä. PSP kontrollit ovat myös aika heikot.


17. Alpha Protocol

Odotin tältä peliltä liikaa. Voisi sanoa että tämä peli on ujo. Romanssikohtaukset ovat vihjailua, toiminta on kömpelöä ja hahmon kustomointi on käytännössä olematonta. Paperilla tämä peli kuullostaa todella hyvältä, mutta toteutus ei vain pääse sille tasolle. Keskustelut ovat kyllä hyvin tehtyjä ja samoin se, miten peli rakentuu pelaajan toiminnan mukaan. Toiminta jättää kuitenkin sen ison aukon ja samoin se ujo tyyli.


16. Teenage Mutant Ninja Turtles: Smash Up

Tämänkin pelin kohdalla odotin tappelupeliä kuten Soul Calibur, Tekken tai vastaava. Mutta tämä onkin enemmän kuin Super Smash Bros Brawl. Sen lisäksi hahmo valikoima on todella säälittävä.


15. Van Helsing

Odotukset olivat jossakin Devil May Cry tasolla. Peli näyttäisi myös yrittäneen sinne, mutta kiireellä. Pelistä näkee että se on tehty äkkiä, koska on lisenssipeli. Suuri sääli onkin siinä, että jos tätä peliä olisi tehty vähän kauemmin ja huolella, niin tämä olisi voinut olla todella hyvä.


14. Shadow of Zorro

Tämä oli pettymys yhdellä tavalla. Taistelu oli yhden nappulasarjan hakkaamista, kuin pitkitetty reaktiopeli tai QTE sukulainen. Odotin peliä jossa taistelu olisi ollut hack n slash tyylistä, kuten vaikka Turtles peleissä.


13. Fight

Move peli ja hyvin, hyvin kömpelö sellainen. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun pelin toteutus jää puoliväliin. Pelissä taistelu on aivan liian pikkutarkkaa ja eteneminen kohti vastustajaa hyvin hankalaa. Lyöminen on muuten tosi hauskaa, mutta kun se tarkkuus on poissa, niin sitä kautta häviää myös se aito taistelun tunnelma.


12. Incredible Adventures of Van Helsing

Victor Vranin vanavedessä tuli hankittua tämä peli. Pelattavuus on samannäköistä kuin Victor Vranissa mutta ohjattavuus ei. Tämä on monella tavalla Diablon kaltainen peli ja se ei ole hyvä asia. Vihollisia tulee usein todella paljon ja niiden hävittäminen ei ole samalla tavalla tyydyttävää ja mielekästä kuin Victor Vranissa. Ohjattavuus jättää paljon toivomisen varaa ja muutenkin peli on sellainen jossa taistelu ei koskaan pääse siihen pisteeseen johon sen toivoisi.


11. Dragonball Z: Budokai Tenkaichi 3

Budokai 3 on hyvä peli. Tästä, en tiedä mitä se yrittää olla. Tappelupeliksi ohjattavuus on surkea ja koska kamera on hahmon takana, niin se on hankalaa ja kömpelöä. Tässä pelissä ei ole mitään mitä taistelupelissä todella pitäsi olla.


10. Dragon Age II

Ensimmäinen Dragon Age oli monella tavalla puuttellinen, mutta silti kyseessä on yksi parhaita fantasiapelejä. Dragon Age II tekee kaksi asiaa oitis todella oikein. Päähenkilöllä on oma puheääni ja taistelu on vähän aktiivisempaa, selvästi askelia oikeaan suuntaan. Ongelmat tulevat siinä kohtaa kun aletaan puhua tarinasta ja kokonaisuudesta. Tarina ei missään kohtaa pääse lähellekään sitä, mitä se oli ykkösessä. DA2 on tehnyt hyvää pohjatyötä jatkoa ajatellen, mutta se menetti monia asioita, jotka ovat erittäin tärkeitä Dragon Age sarjassa.


9. Bureau: XCOM Declassified

XCOM huumassa tämä vaikutti hyvältä peliltä ja aluksi se olikin, XCOM, mutta reaaliaikaisena toimintapelinä. Hyvin nopeasti tämä peli kunnolla päin prinkkalan kaivoa. Hahmon ulkoasu muuttuu dramaattisesti ja peli toiminta sekin jää todella keksinkertaiseksi. Sitten kun lisätään umpisurkea loppupuoli, niin paketti on valmis, suuri pettymys.


8. Simpsons

Tämä peli on katastrofi. Pelin huumori ei ole hauskaa, tarina etenee vähän niin ja näin ja sen lisäksi monet tehtävät ovat tylsiä ja tai huonosti tehtyjä. Siihen kun lisätään yksi huonoimpia moninpelejä mitä olen koskaan kohdannut niin täytyy sanoa että tässä pelissä ei ole oikein mitään mitä siinä olisi todellakin pitänyt olla.


7. Ultimate Marvel vs Capcom 3

Tämä on sellainen tapaus jossa kunnon tutorial olisi voinut auttaa. Odotin taistelupeliä ja sain sellaisen, vielä varsin hyvällä hahmovalikoimalla. Mutta tämä peli olettaa liikaa, että sarja on ennestään tuttu, sillä tässä on todella karu opettelukäyrä. Peli ei turhaan kerro asioita, vaan ne pitää itse opetella. Siihen kun lisätään aika laiskasti tehdyt hahmojen tarinapätkät, jotka ovat sarjakuvia ilman ääninäyttelyä, niin on pakko sanoa että tämä on iso pettymys. Jos mukana olisi ollut kunnon loppuanimaatiot niin se olisi ollut jo iso plussa.


6. Dead Rising 2

Ensimmäinen kosketukseni sarjaan ja hyvin nopeasti kävi ilmi että Dead Rising näyttää hienolta, mutta ei toimi sillä tavalla kuin toivoisi. Ohjattavuus on kankea, esineet hajoavat nopeasti, tavaroita voi kantaa aika vähän mukanaan, kokoajan on kiire ja liikkuminen on hidasta. Vapaus on todella näennäistä ja samoin kustomointi. Zombeja on kiva tappaa, mutta siitä puuttuu se mielekkyys kun tavarat hajoavat niin nopeasti. Kirskikkana kakun päällä on se, että pomovihollisia vastaan kannattaa suosiolla tuoda paljon tuliaseita.


5. Star Wars: Knights of the Old Republic

Kaksi asiaa: Päähenkilöllä ei ole ääntä keskusteluissa ja vielä isompi juttu, taistelu on vuoropohjaista, väärällä tavalla. Olisi voitu suosiolla mennä FF tyyliin jos kerran ei voida tehdä reaaliaikaista taistelua. Tämän jälkeen tosin osaan arvostaa Dragon Age: Originsin toimintaa joka sekin jättää toivomisen varaa. Tämä peli kuitenkin kärsii näiden kahden asian takia, todella pahasti. Tässä oli kuitenkin aineet mestariteokseksi.


4. Ninja Gaiden 3

Ninja Gaiden Sigma ja Ninja Gaiden Sigma 2 olivat PS3:lla todella hyvät pelit. Niiden jälkeen odotin innolla tätä kolmosta. Tarinallisesti peli aloittaa ihan hyvin, ei nyt yhtä hyvin kuin aiemmat, mutta menköön kun Ryu näyttää ja kuullostaa todella hyvältä. Toimintakin on ihan hienoa ja jälleen, todella veristä, askel oikeaan suuntaan. Mutta sitten käy ilmi että toiminnassa ei ole juuri asevariaatiota ja muutenkin toiminnasta puuttuu se terä mikä oli aiemmin läsnä. Tämä peli ei vain tunnu samanlaiselta kuin aiemmat ja edetessään tarinakin heikkenee ja pomoviholliset ovat nekin aika heikosti tehtyjä. Razor's Edge versio yritti korjata mitä korjattavissa oli mutta se oli liian vähän liian myöhään.


3. Sly Cooper: Thieves in Time

Tämä on loukkaus sarjaa kohtaan. Värikäs animaatiosarjagrafiikka on edelleen läsnä, mikä on hyvä. Tutut hahmot kuullostavat todella hyviltä ja pelattavuus tuntuu toimivalta. Kentissä on kivasti vaihtelua ja samoin tehtävissä. Mutta sitten kun mennään syvemmälle niin käy ilmi että vaikka pari ensimmäistä maailmaa ovat todella hyviä, niin se taso romahtaa lopulta niin tehtävissä, vihollisissa kuin pelissä itsessään. Alkupuoli on lupaava ja loppupuoli todella huono. Viholliset ovat uudelleenlämmityksiä aiempien pelien vihollisista ja muutenkin pelin omat uudet jutut eivät vain toimi. Tämän lisäksi kaikki päättyy tarpeettomaan cliffhangeriin.


2. Devil May Cry 2

Tämä on todella erikoinen tapaus. Ensimmäinen Devil May Cry on toimintapelien joukossa yksi kaikkien aikojen parhaista. Tässä pelissä on todella vähän samaa edeltäjään. Sanottakoon että Dante näyttää todella hyvältä ja tunnelma on sekin varsin vahva. Mutta se toiminta, on todella mitäänsanomatonta. Toiminnassa ei ole vauhtia, aseissa ei ole vaihtelua ja tyylikkyys on aina pohjalukemissa. Tähän kun lisätään hyvin tylsät pomoviholliset joita saa takoa aivan liikaa, niin ei ole ihme, että tämä on yksi huonoimpia jatko-osia koskaan. Peli näyttää siltä miltä pitää, mutta ei tunnu siltä miltä pitää.


1. Final Fantasy XII

Tämä oli se kerta kun Final Fantasy ei enää ollut Final Fantasy. Isoin juttu on se, että taistelu ei ole enää vuoropohjaista. Toinen ongelma on siinä että pelin hahmot jättävät aika paljon toivomisen varaa. Pelin yleinen ulkoasu ja tarina ovat kelvollisia, mutta kun se FF sielu on poissa, niin peli ei ole todellinen Final Fantasy. Tämä oli todella kova pala sillä tähän asti Final Fantasy pelit olivat olleet todella koukuttavia tapauksia, täynnä todella hyviä ryhmäläisiä, hyviä vihollisia ja näyttäviä summoneja (jotka nekin on kunnolla pilattu). Tämä peli ei tarjoa näistä oikein mitään, mutta kun toiminta on pilattu näin hyvin, niin ei sillä ole oikeastaan enää edes väliä.