After%20Years.jpg

Vuosia myöhemmin...

 

 

 

Viimeinen Fantasia sarjan neljäs osa on tarinansa ja hahmojensa puolesta yksi sarjan parhaita ja muutenkin pelissä olevat palikat olivat hienosti paikoillaan. After Years jatkaa FFIV:ssä alkanutta tarinaa, nyt vuosien jälkeen. Monia uusia mausteita on tullut mukaan mutta sisällä sama ydin, ja se on voimakas.

 

 

 

Final Fantasy IV: After Years

Vuosia edellisen pelin tapahtumien jälkeen alkava tarina seuraa prinssi Ceodorea, kuningas Cecil Harveyn ja tämän puolison, kuningatar Rosa Farrellin esikoisen matkaa, kun tämä pyrkii eliittisotureihin. Pian kuitenkin kaikki mutkistuu, kun taivaalle ilmestyy toinenkin kuu. Tämän lisäksi mystinen tyttö saapuu valtakuntaan, pahat mielessään.

Ceodoren tarina on vain alku. Kun on päästy vähän matkaa eteenpäin ja tarina on lähtenyt käyntiin, niin selviää että After Years jakautuu useampaan kouralliseen episodeja. Mukana ovat niin Edgen, Rydian kuin monien muidenkin aiemmasta pelistä tuttujen hahmojen tarinat, vuosia sodan jälkeen. Kunhan näistä jokaisen saa suoritettua, niin lisää pelattavaa aukeaa ja viimeisenä on Crystal episodi, jossa kaikki päättyy.


 

Tarinallisessa mielessä After Years on erittäin hyvä. Kuten Kingdom Hearts: Birth By Sleep, myös After Years antaa pelaajalle mahdollisuuden pelata jaksoja haluamassaan järjestyksessä. Tosin kuin Birth By Sleep, ei After Years tee sitä ihan yhtä tiiviisti, mutta kun tarina on jakaantunut näin moneen palapelin palaan, niin siinä on riskinsä. After Years onnistuu kuitenkin tarjoamaan toimivan tarinan, kun sitä pääsee seuraamaan monesta näkövinkkelistä. Tarinat yhdistyvät lopulta toisiinsa enemmän tai vähemmän ja kokonaiskuva hahmottuu pikku hiljaa. Mikäli aiempi peli ei ole tuttu, on tämän pelin kanssa todellakin hukassa, sillä niin monet asiat ovat sellaisia, joita ei välttämättä tajua ihan täysin, jos ei ole pelannut aiempaa peliä.

Tarinan ja tunnelman osalta Viimeinen Fantasia IV: Vuosien Jälkeen on erinomainen peli ja erittäin hyvä jatko-osa. Episodeja ei parane sen enempää avata, sillä osa viehätyksestä tulee juurikin siitä, että pelaaja päättää itse missä järjestyksessä kokee tarinan. Itse menin puhtaasti omat suosikit ensin mentaliteetilla, aloittaen Edgestä ja jatkaen sitten Rydialla. Tosin lopulta järjestys ei niin paljon enää kiinnostanut kun suosikit oli pelattu.


SPOILEREITA

________________________________________________________________________________________________

Eräs aivan valtava plussa on se että tässä pelissä pääsee pelaamaan Final Fantasyn Darth Vaderia, itseään Golbezia. Tämä puoli on tosin osattu myös pilattu aika lahjakkaasti sillä Golbez ei todellakaan näytä niin hienolta kuin voisi toivoa. Hänen ulkoasussaan on parikin aika häiritsevää seikkaa. Ulkoisesti hän näyttää kuin joltakin poppamieheltä, kun kävelee ilman kenkiä ja pukee lannevaatetta. Tässä kohtaa on tekijöillä tullut taatusti jokin aivopieru sillä erinomainen hahmo on ulkoisesti pilattu ihan täysin, lisäksi Golbezin ihonväri on kahden pelin välisenä aikana ehtinyt muuttua mikä sekin on tavallaan häiritsevää, mutta hahmokuvassa ihonväri ei sitten ole vaihtunut. Siis mitä ihmettä?

Kun alkujärkytyksestä pääsee ohi niin on pakko sanoa että kyllä Golbez on edelleen todella kova mies. Tarinallisesti häntä on myös osattu käyttää erinomaisesti ja jos hän olisi kokoajan haarniska yllään, niin se olisi valtava bonus, mutta tässä on havaittavissa sitä kikkailua joka ei vain toimi.

Toinen isompi miinus on se, että pääpahis on aika surkea. Mysteerityttö on niin Rydian näköinen että oksat pois ja sen lisäksi kun hänestä oikeasti alkaa selvitä asioita, niin ei se juuri mitään paranna. Edellinen peli onnistui loppupuolella tekemään deus ex machinat pääpahiksen suhteen ja vähän samaa touhua on havaittavissa tässäkin tapauksessa. Lopetus jättää monella tavalla myös vähän kylmäksi. Edellisessä pelissä oli niin monta kiinnostavaa mahdollisuutta joita ei tässä jatko-osassa ole todellakaan osattu hyödyntää. Niin monia asioita jää kaipaamaan. 

________________________________________________________________________________________________


Mitä tulee pelattavuuteen, niin perusrunko on samanlainen. Taistelu on vuoropohjaista ja pelaaja voi vapaasti varustaa hahmojaan ja käyttää heidän ominaisuuksiaan joita tulee lisää tason noustessa.

Pari uuttakin jippoa on saatu mukaan joista ehdottomasti paras on se simppelein, minimappi. Kentissä seikkailu on niin paljon helpompaa kun on kokoajan kartalla siitä, että missä on ja mihin pitäisi mennä. Valtava plussa.

Band systeemi mahdollistaa eräänlaiset superiskut ja nämä taidot ovat täysin riippuvaisia siitä että mukana on useampi hahmo joilla on kyseinen Band.

Se huonompi uudistus on kuunkierto. Kuun eri vaiheet vahvistavat tiettyjä ominaisuuksia ja heikentävät toisia. Esimerkiksi yhdessä kuun vaiheessa fyysiset hyökkäykset ovat vahvoja kun taas toisessa taikuus on voimissaan. Tosin voi olla että kun musta magia on voimissaan, valkoinen taikuus heikkenee. Kun toiset ominaisuudet voimistuvat, niin toiset heikkenevät. Sanotaan että tämä tuo mukaan erään hyvin taktisen elementin, mutta tietyissä episodeissa huomasin että se on valtava haitta. Nukkumalla kuun kierron saa oitis liikkumaan seuraavaan vaiheeseen ja jos mieleistä vaihetta ei tule, pitää nukkua ja nukkua kunnes niin tapahtuu. Tässä vaiheessa tämä mekaniikka alkaa ärsyttää.

Pelattavuudessa on myös eräs kolmaskin selvä uudistus jota ilman ei pärjää jos sitä alkaa käyttämään ja se on kaksiteräinen miekka. Taistelun voi nimittäin laittaa automaatille jolloin taistelun aika etenee nopeutetusti ja omat hahmot vain hyökkäävät. Tämän käyttäminen voi tosin mennä helposti siihen että sitä alkaa liikakäyttää ja silloin sattuu herkästi vahinkoja, mutta kun tätä mekaniikkaa alkaa hyödyntää, ei sitä ilman enää pärjää, ilman että aika tuntuu matelevan.


 

Pelattavuuden puolesta tarinassa on omat heikkoutensa. Kirjoitettuja taisteluja oli myös aiemmassa pelissä (jossa lopputulokseen ei voi vaikuttaa) mutta ne eivät ole tässä kohtaa se ongelma, vaan enemmänkin se, että koska episodeissa pelataan eri hahmoilla, niin kun aloittaa uuden episodin, niin aloittaa aina pohjalta.

Tämä on omasta mielestäni äärimmäisen ärsyttävää koska itse olen niitä jotka alkavat nauttia tämäntyylisistä peleistä vasta siinä vaiheessa kun sitä leveliä alkaa olla vähän enemmän ja tämän pelin kohdalla sitä saa odottaa aika kauan, tosin se odotus palkitaan eräällä hienolla tavalla.

Kun saavutaan loppupeliin ja viimeiseen episodiin, niin saa vapaasti valita mitä hahmoja käyttää, saatavilla olevista. Sitä ennen pitää kestä kyllä aika paljon.

Final Fantasy IV: After Years on monella tavalla tarinallinen peli. Vasta loppupuolella päästään oikeasti siihen todelliseen pelaamiseen kun hahmoista alkaa olla johonkin.

Grindaamista on luvassa ihan kunnolla sillä tämä peli lankeaa yhteen todella isoon syntiin. Ajoittain vastaan tulee yllätyskovia vihuja jotka ovat sitä sorttia jotka sen lisäksi, että ovat vaikeuspiikkejä, ovat vielä sellaisia kusipäitä jotka heittävät iskuja pari putkeen ja helposti alkavat vielä targetoimaan ne hahmot jotka saa juuri herätettyä henkiin. Aika ikävä paikka jos käytössä on vain kaksi hahmoa.

Pelaamista on maustettu monella tavalla mutta pakko todeta että se hahmonkehitys on kyllä parempaa myöhemmissä FF peleissä ja itse asiassa, se oli miellyttävämpää myös alkuperäisessä FFIV:ssä. Voi osittain johtua siitäkin, että pitää pitkään pelata heikoilla hahmoilla uudestaan ja uudestaan. Ymmärrän kyllä että on kulunut vuosia, mutta kun silloin ennen Cecil ja muut olivat siis ihan huippukovia tyyppejä, niin olisi heistä voinut tehdä tähän peliin heti kättelyssä vähän kovempia. Muutamien hahmojen kohdalla näin on kyllä tavallaan tehtykin.


 

After Years hyödyntää samoja paikkoja kuin edeltäjänsä, joten tuttuja paikkoja tulee vastaan paljon. Tosin muutamia paikkoja vähän ylikäytetään, sillä useat episodit sijoittuvat samoihin paikkoihin ja näin ollen samoja alueita joudutaan sahaamaan ees ja taas, joskus jopa yhden episodin aikana.

Se ravaaminen on aika ärsyttävää mutta siitä tekee kaksi kertaa pahempaa se, että luvassa on aika runsaasti niitä sokkeloisempiakin paikkoja joissa ei voi millään tietää että mistä ovesta pitäisi mennä tai mikä reitti vie eteenpäin. Ajoittain nimittäin ei haluaisi eteenpäin ennen kuin on käynyt läpi kaikki paikat. Tässä kohtaa pakko mainita, minimap, erittäin hyvä lisä, sillä edellisen pelin kanssa sitä ei ollut.

Mitä tulee peliin kokonaisuutena niin ne tärkeät palaset ovat kyllä omilla paikoillaan. Tietyt asiat olisi voitu tehdä kyllä toisinkin sillä ajoittain pelissä on ne omat selkeät heikkoutensa jotka eivät tee tästä pelistä yhtä hyvää kuin edeltäjästään.

Tarinallisessa mielessä kaikki toimii hieman paremmin, sillä monet asiat jotka alkoivat ensimmäisessä pelissä, jatkuvat tässä. Tässä puolessa olisi voitu kyllä mennä pidemmällekin, sillä se viimeinen kirsikka puuttuu kyllä tämän kakun päältä. Monet tarinakoukerot kun lopulta päättyvät sellaiseen tulkinnanvaraiseen asetelmaan, jota olisi voitu jalostaa pidemmällekin.

After Years on hyvä peli, mutta se olisi voinut olla parempikin.

Loppuhuipennus pelissä ei ole sieltä parhaasta päästä sillä vaikka tarinaa viimeisessä vihollisessa onkin, niin toteutus ontuu sillä aivan viimeinen muoto on ehkä rumimpia FF pahiksia koskaan ja sen lisäksi kyseinen ilmestys näyttää todella typerältä.


 

Final Fantasy IV: After Years on erittäin hyvä lisä alkuperäiseen tarinaan ja tämä on FF pelinä myös niitä parhaita. Tietyt kömpelyydet ja hiomattomuudet huomaa kyllä näin myöhempiä sarjan pelejä pelanneena, mutta kun ne jättää omaan arvoonsa niin saattaa hyvinkin huomata että kyseessä on pelisarjan parempia osia. Graafinen ulkoasu on samaa tasoa kuin aiemminkin ja tässä remake versiossa siinä on omat plussansa ja miinuksensa.

Kokonaisuutena tämä on hankkimisen arvoinen peli, etenkin jos Final Fantasy IV kuuluu omiin suosikkeihin ja minulla kuuluu. Luvassa on hyvä tarina ja muutamia erinomaisia käänteitäkin.

 

 

+ Monta erinomaista hahmoa

+ Tarinallinen hämähäkinverkko

+ Monet parannukset

+ Minimap

+ Runsaus

 

+/- Grafiikka

 

- Typerät ratkaisut tarinassa ja pelattavuudessa

- Tuntuu aluksi pitkään hitaalta

- Ajoittainen/jatkuva ravaaminen

 

 

Arvosana: 8,2

 

 

Mahtava