Fire%20Fades.jpg?1505335065

Sisar Friede ja Orjaritari Gael kalpenevat pelin vaikeimmat pomovihollisen edessä

 

 

Dark Souls sarjan kolmas peli on monella tavalla on hyvin samanlainen kuin Demon’s Souls, Dark Souls ja Bloodborne ovat olleet. Tuli Hiipuu versio pitää sisällään myös pelin kaksi lisäosaa.

 

 

 

Dark Souls III ei ole varsinaisesti jatkoa millekään joten tähän pääsee ihan hyvin sisällä vaikka sarja olisi täysin vieras. Tosin mikäli sarja tuttu, niin tämän pelin kanssa pystyy tekemään monia johtopäätöksiä ja vertauksia. Monet pelin hahmot ovat kuin uusia versioita aiemmista hahmoista ja peli näyttää kaikessa synkkyydessään siltä, miltä ovat aiemmatkin näyttäneet.


Peli alkaa kun pelihahmo nousee haudastaan. Ashen One nimellä kutsuttu pelihahmo lähtee sitten suorittamaan suurta tehtävää. Hänen roolin on tappaa jokainen Lord of Cinder jonka jälkeen hän voi ottaa heidän paikkansa uutena herrana ja lopuksi päättää, mitä Tulelle tapahtuu.

Peli ei juuri syötä tarinaa pelaajalle joten kaikki vihjeet, viittaukset ja tarinan osat täytyy joko poimia pelimaailman hahmojen höpinöistä ja esineiden kuvauksista.

Dark Souls 3 ei ole se kaikkein selkein peli sillä todella monia asioita ei kerrota, mutta jumiin tässä pelissä ei juuri jää, sillä ajoittain tulee vastaan kohtia joissa peli ohjaa pelaajaa oikeaan suuntaan.


Maailma pelissä on synkkä. Ympäristöt ovat karuja, lohduttomia, vaarallisia ja täynnä toinen toistaan erikoisempia hirviöitä sekä vähän ihmismäisempiäkin vihollisia. Aina silloin tällöin vastaan tulee myös astetta kovempia vihollisia jotka ovat kuin pelin NPC:t, mutta jotka käyvät oitis päälle. Sitten ovat pomoviholliset joista sarja on hyvin tunnettu. Nämä viholliset ovat usein hyvin haastavia ja erittäin tehokkaita tappajia.

Vihollisista valtaosa on sellaisia, että ne voivat yksin ja yhdessä nopeassa hetkessä tappaa pelaajan. Tämän takia pelaaja on pakotettu olemaan alati varuillaan. Vihollisten lisäksi maailmoissa itsessään on paljon vaaroja. Joskus vaarat ovat rotkoja, joskus taas vaikka liikettä hidastavaa suota. Hyvin usein tuntuu että kaikki maailmassa on sinua vastaan.


Pelattavuuden puolesta peli ei eroa oikein millään tavalla muista tämän tyylisistä peleistä. Tosin tämän pelin kohdalla huomasin paljon asioita jotka oitis muistuttivat niin Bloodbornesta, Dark Soulsista kuin Demon’s Soulsista. Jotkut asiat olivat todella pieniä kun taas jotkut hyvin selkeitä. Dark Souls 3 ei ehkä ole nelikosta paras, mutta se on vaikein.

Kusipäisiä hetkiä tulee vastaan liukuhihnalla ja hyvin usein ne ovat yksinkertaisesti vihollisia jotka huitovat ja käyvät päälle sokean raivon vallassa. Tälläiset viholliset ovat hyvin ärsyttäviä, etenkin kun tuntuu että näillä paskiaisilla on loputtomasti kestävyyttä.


Pelaajalla on kolme mittaria joita pitää silmällä. Punainen elinvoimamittari jonka loppuessa pelihahmo kuolee. Sininen kykymittari joka ei palaudu ja sen loppuessa pelihahmo ei voi käyttää aseiden erikoisominaisuuksia. Vihreä kestävyysmittari taas määrittää mitä pelihahmo voi tehdä. Tämä mittari täyttyy kun pelihahmo ei tee mitään mikä kuluttaisi sitä. Hyökkääminen, torjuminen, juokseminen jne kaikki käyttävät staminaa ja kun se loppuu, on pelaaja avoin kaikille hyökkäyksille.


Tappamalla vihollisia pelaaja saa käyttöönsä sieluja jotka ovat valuuttaa pelissä. Tällä valuutalla voi sitten ostaa esineitä, päivittää aseita tai kehittää hahmoa. Yhden tason myötä pelaaja voi laittaa yhden pisteen yhteen hahmon ominaisuuteen. Nämä määrittävät niin sen kuinka paljon vahinkoa pelihahmo tekee lyömällä, kuinka paljon elinvoimaa tai kestävyyttä hänellä on tai kuinka paljon vahinkoa hän ottaa.

Tasoista tulee sitä kalliimpia mitä enemmän niitä on. Pelissä on pysyä taso ja ainoastaan pelaajan taso nousee. Grindaamalla voi päästä sellaiseen kuntoon että perusviholliset kuolevat pariin osumaan ja pomovihollisetkaan eivät oitis tee pelaajasta viillokkia. Se on kuitenkin vaativaa, sillä tuntuu että todella monet pelin vihollisista antavat aika säälittäviä määriä sieluja. Tässä pelissä on pari hyvää farmauskohtaa, mutta itse pitäydyin yhdessä hyvä kun sellaisen lopulta löysin.


Toiminta on pelissä erittäin hienoa ja ennen kaikkea erittäin monipuolista. Pelissä on kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia aseita jotka ovat omanlaisiaan käyttää ja tuovat kaikkiin peliin oman jipponsa. Suuret miekat vaativat voimaa jotta niitä voi käyttää tehokkaasti kun taas kevyet aseet vaativat usein enemmän tarkkuutta. Kehittämällä aseita niistä tulee vahvempia. Kehittämisessä on monia suuntia joita pelaaja voi valita.  Aivan kuin hahmonkehityksessäkin. Jokaisella aseella on omanlaisensa käyttötyyli ja omanlaisensa kykyliikkeet.

Aseet tuovatkin peliin yhden sen parhaista puolista ja rikastavat pelikokemusta merkittävästi. On täysin erilaista pelata käyttämällä suurta voimamiekkaa kuin kevyttä nopeaa miekkaa, puhumattakaan hilparista tai jousesta.

Toiminnassa on yksi pelin suurimmista vahvuuksista ja tämän takia pelin uudelleenpeluuarvo on varsin suuri.


Suuri variaatio on läsnä myös hahmon ulkoasussa. Pelissä on suunnaton määrä erilaisia vaatekappaleita. Pelissä voi muuttua lähes miksi tahansa ihmismäiseksi olennoksi oli sitten kyseessä pomovihollinen tai NPC, myös aiemmista peleistä tuttujen hahmojen vaatteita löytyy.

Sitten on tietenkin monet sormukset joiden avulla pelaajan ominaisuuksiin voi saada vähän lisää puhtia. Sormuksia riittää ja niiden ominaisuudet vaihtelevat, toisella saa nopeamman kestävyysregeneraation kun taas toisella saa enemmän sieluja tapetuilta vihollisilsta.


Tunnelma pelissä on sekin oikein hyvä. Maailma on upea ja todella vaihteleva. Maailma on täynnä reittejä jotka yhdistävät alueita toisiinsa ja avaavat aivan uusia reittejä. Pelattavaa on todella paljon ja alueita riittää tutkittavaksi. Löydettävää tavaraa myös riittää puhumattakaan monista vapaaehtoisista pomovihollisista ja salaisista alueista.

Maailma on synkkä ja omalla tavallaan todella kiehtova. Se mikä kuitenkin todella ärsyttävää ovat nämä monet missattavat asiat ja todella suuri kryptisyys. Monet asiat ovat todella piilossa ja jos et huomaa tehdä jotakin asiaa, niin se vaikuttaa oitis moniin muihin asioihin. Tietyt hahmot eivät vaikka enää voi tulla mukaan tarinaan, tietyt juonikuviot katkeavat, tiettyjen hahmojen tarinoita ei voi viedä loppuun asti ja joitakin tavaroita ei voi saada. Nämä ovat sellaisia asioita jotka todella ärsyttävät, sen lisäksi että pelissä on työn ja tuskan takana saada mitään aikaiseksi.


Vaikeus on yksi tämän sarjan selvimpiä tuntomerkkejä. Se näkyy selvästi tässäkin pelissä. Taistelussa ei saa olla hoppu, sillä monet viholliset ovat sellaisia että niiden kanssa pitää olla erittäin varovainen. Tämän lisäksi vihollisia vastaan ei saisi käydä 1v3 asetelmassa, sillä vihollislauma jyrää nopeasti alleen.

Taistelu ei ole yhtä nopeatempoista kuin Bloodbornessa, vaikka vähän Bloodborne maisia vivahteita taistelussa onkin. Raskaat aseet ja varusteet tekevät pelihahmosta hitaan, mutta itse huomasin että Bloodborneen verrattuna, taistelu on paljon hitaampaa. Torjuminen on isossa osassa ja liikkuminen on paljon vaivalloisempaa. Kierähdys on hitaampi tapa kuin Bloodbornen taisteluhyppy. Pelissä voi horjuttaa vihollisia tai parryta, jonka jälkeen nopea vastaisku tekee massiivista vahinkoa, vähän kuin viscreal iskut.

Pelin oleellisia ideoita on se, että vihollisia vastaan taistelessa pitää opetella heidän liikkeensä ja pyrkiä operoimaan tämän tiedon avulla. Tietyt taktiikat toimivat paremmin kuin toiset ja tietyillä vihollisilla on tietyt heikkoudet.

Tässä pelissä on myös koko sarjan vaikein pomovihollinen joka samalla on yksi sarjan ehdottomasti parhaita taisteluita. Se on DLC:stä mutta ei kerrota sen enempää.


Synkät sielut 3: Tuli Hiipuu on erinomainen kokoelma jossa pelattava ei hetkessä lopu ja jos haastavat, jopa vaikeat pelit ovat sinun juttusi, niin tämä peli on todellakin sinulle tehty. Tämä on sellainen peli jota ei niin vain juosta läpi vaan jossa pitää todella keskittyä siihen mitä tekee. DLC lisäsisältö liittyy peliin melko hyvin. Ashes of Ariandel DLC varsinkin linkittyy todella hienosti, Ringed City sen sijaan on todella ilmeinen. Mutta kumpikin on hieno lisä kokonaisuuteen.

Kokonaisuutena peli on hyvä lisä sarjaan. Se on hieno päätös ja viimeinen pomovihollinen on todella hienosti tehty. Pelin tarina on ok, mutta monet asiat olisi voitu tehdä selvemminkin. Taistelu ja fantasiatunnelma monine upeine alueineen ja vihollisineen on kuitenkin omiaan tekemään tästä pelistä, oikein hyvän, joskus välillä turhan vaikean kokonaisuuden.

 

+ Fantasiatunnelma alueissa ja vihollisissa

+ Taistelu ja sen valtava variaatio

+ Valtava määrä aseita ja varusteita

+ Paljon pelattavaa

 

-/+ Vaikea

 

- Monet raukkamaiset hetket

- Grindaaminen ja hahmon hidas kehitys

- Tietyt epäselvyydet

- Tuntuu usein turhauttavalta

 

Arvosana: 8,2

Fires Fade edition

 

Mahtava