Demotyylisesti kokeiltujen pelien jälkeen teki sitten mieli myös ottaa taas selvää että millaisia demoja nykyään löytyy. No eipä siinä ole juuri muutosta tullut, mutta kiinnostavia pelejä ainakin löytyi.

Sen verran tuli siis pelattua miten kauan demo kesti, jos demo yhtään nappasi, mikä ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Monessa tapauksessa nimittäin saattaa huomata, että demoissakin on todella paljon eroa. Jotkut ovat niin hyviä että niiden toivoisi kestävän vähän pidempäänkin ja osa niin huonoja että peliä ei edes harkitse.

Korostetaan että nyt näitä ei arvioida peleinä vaan demoina ja demoilla on aivan omanlaisensa mittapuu. Sen verran paljon demoja olen pelannut että vertailupohjaa löytyy.

Cidiä ei huolet paina

Pimeimmänkylän linna

Darkestville Castle

Tämä on helposti yksi onnistuneimpia demoja sillä se sai hetkellisesti jopa miettimään koko peliä, mutta tämän tyyliset pelit ovat vähän sitä turhauttavampaa sorttia puuduttavalla idealla. Mitä tulee demoon, niin Darkestville Castle on kuitenkin erittäin onnistunut sillä varsin lyhyessä ajassa se onnistuu korostamaan pelin oleellisimpia asioita erittäin hyvin. Huumori on helposti pelin paras puoli ja sitä riittää. Graafinen ulkoasu on ihan kivan näköistä ja tutkittavaa riittää mutta siinä korostuukin pelin ehkä selvin heikkous, nimittäin se jatkuva aarteenetsintä josta on todellinen hauskuus helposti aika kaukana, jos siinä jää jumiin. Demo nyt on sen verran lyhyt että siinä on hankala jäädä jumiin koska, paikkoja on sen verran vähän.

Pelin tarina seuraa Cid nimistä demonia joka tekee pahojaan Darkestvillessä ja asustaa itse Darkestvillen linnassa. Demo kattaa pelin prologin jossa kerrotaan taustatarina ja tutustutaan pian Cidiin ja tämän arkkiviholliseen Dan Teapot nimiseen nörttimäiseen onnettomaan tättähäärään. Pulman ratkonta ja muut seikkailupelille ominaiset jutut tulevat erittäin nopeasti tutuiksi demon aikana ja kun prologi päättyy, niin tarina on vasta alkamassa ja se miten tarina sitten mahdollisesti etenee, tulee olemaan se suurin vetovoima mitä pelillä on tarjottavanaan, sillä pelattavuudessa tämä peli ei tule nappaamaan mukaansa. Huumori ja hyvä ulkoasu ovat niitä mitkä vetävät mukanaan.

Yhteenveto

Darkestville Castle on erittäin kiinnostavan oloinen peli ja isoin syy siihen on puhtaasti siinä huumorissa ja ulkoisessa olemuksessa. Tälläisten pelien isoimpia ongelmia on yleensä se, että ne ovat pelattavuutensa vuoksi helposti todella pitkäveteisiä kun vähän joka paikkaa pitää kokeilla, mutta tämä peli vaikuttaa erittäin houkuttelevalta koska se on huumorisan puolesta niin hauska.

+ Todalla hauska

+ Veikeän näköinen

- Paljon arpomista

Arvosana: 8,0

Mahtava

Contra Veijarijoukko

Contra Rogue Corps

Aina välillä tulee vastaan pelejä joista huomaa erittäin nopeasti mikä se ongelma on ja tämä on juurikin sellainen. Graafinen ulkoasu se ei ole, koska peli näyttää ihan kivalta. Ideakaan se ei ole koska Contra on NES ajoilta asti ollut yksi näitä toiminnan kärkinimiä, vaikka ei Doomin tapaan olekaan pystynyt nostamaan itseään uudestaan huipulle. Rogue Corps ei ole se uusi huippu, vaan mahdollisesti se uusi pohja, sillä tämän pelin kanssa on erittäin vaikea löytää sellaisia oikeasti hyviä osia ja kun kyseessä on demo, niin kyllä tämä torppaa kaikki halut edes harkita täyttä peliä.

Tarina on sivuseikka sillä kuten Doomissa, myös Contrassa olettaa että pääpaino on puhtaasti toiminnassa ja ammuskelussa. No harmillista onkin että juurkin se ammuskelu on pärsättä erittäin lahjakkaasti ja kun pelisarjan idea on ollut aikoinaan erittäin simppeli niin kysymys on tietenkin että miten se idea on voitu munata. Kovaotteiselle rajoittamisella. Contran kanssa odottaa että voi painaa liipaisimen pohjaan ja antaa palaa, mutta juuri se ei tässä pelissä tule onnistunmaan, koska aseissa on ylikuumenemisen vaara ja jos ase ylikuumenee, niin ampuminen ei hetkeen onnistu. Miksi tälläinen mekaniikka on tuotu peliin jossa toiminta on tärkessä osassa ja vieläpä nopea toiminta ilman hidasteita.

Vaikka peli on kelvollisen näköinen ja oloinen muuten, niin pelattavuus on juurikin niin surkeaa kamaa, että tätä peliä ei voi demon perusteella mitenkään suositella. Muutoin demo olisi hyvä ja onnistunut, mutta kun peli josta se on tehty on näin huono, niin ei sitä demoakaan voi mitenkään erityisemmin kehua, sillä se vain nopeasti osoittaa miten huonosta pelistä se on maistiainen.

Yhteenveto

Lähemmäs irvikuva siitä mitä Contran pitäisi olla. Ei saa ammuskella niin paljoa kuin sielu sietää on se isoin ongelma, sen jälkeen ei ole paljoa tehtävissä ellei pelissä ole muutoin todella mielekästä pelattavuutta tai todella kiinnostavaa tarinaa. Sitähän ei ole.

+ Asetelma

- Surkea pelattavuus

Arvosana: 2,0

Surkea

Peli jollaiselle olisi aikoinaan ollut kysyntää

Asterix ja Obelix Extraextralarge 3

Asterix & Obelix XXL3

Asterix oli yhteen aikaan todella kova sana. Ei nyt Turtles kova sana tietenkään, mutta kuitenkin. Asterix piirroselokuvat olivat todella hyviä ja samoin sarjakuvat joita tuli luettelua ja katsottua erittäin paljon, muistan jopa niitä kasetteja joissa kerrottiin Asterix tarinoita. Kaikki nämä olivat yhteen aikaan erittäin laadukkaita ja osa kestää aikaa edelleen. Asterix ei ole pelien sarjalla kuitenkaan missään vaiheessa todella päässyt lentoon. Muutama tapaus on jäänyt mieleen, mutta aika vähän ja eräs minipelipaketti oli sellainen. Mutta itse olisin halunnut Asterix maailmaan tehdyn pelin, mutta Dynasty Warriors mekaniikoilla ja idealla. Sellaista voi joutua odottamaan aika pitkään saamatta mitään.

Demo tästä pelistä on pituudeltaan varsin hyvä ja vaikuttaisi aloittavan kaiken juurikin siitä mistä kokonainen pelikin alkaisi. Pelissä on moninpeli mahdollisuus ja pelattavina hahmoina tietenkin Asterix ja Obelix. Ulkoasu on värikäs ja tuo mieleen tälläiset uudenajan animaatiot, ei niitä klassisia animaatioelokuvia kuten Asterix ja Kleopatra, Asterix valloittaa Rooman tai Asterix vastaan Caesar. Tämä nyt oli odotettavissa mutta se missä peli kuitenkin onnistuu varsin hyvin on pelattavuudessa, vaikka tämä onkin sen tasoista pelaamista, mikä olisi ollut laatua silloin, kun tälle pelille olisi todella ollut kysyntää, eli joskus PS2 aikakaudella. Nykyään, se tuntuu vähän nopeasti kyhätyltä tapaukselta jossa ei ole nähty ihan älyttömästi vaivaa. Mutta huonolta peli ei vaikuta, se tuntuu erittäin osuvalta ja simppeliltä perusmättöpeliltä hyvässä ja pahassa.

Pelissä seurataan tietysti pienen gallialaisen kylän suurimpien sankarien touhuja ja mikään irtotasoista koostuva paketti ei ole kyseessä vaan pelissä on vähän enemmänkin sisältöä ja demossakin saa aika mukavasti tilaa jaloitella. Pääasiassa demo kuitenkin näyttää että millaista pelin toiminta on. Asterixilla ja Obelixilla on kummallakin muutama oma erikoishyökkäys mutta pääasiassa pelaaminen on samanlaista vihollisten mäiskimistä kyllästymiseen asti. Vaihtelua peliin on sentään tuotu useilla erilaisilla hyökkäyksillä pelkän kahden nappulan hakkaamisen sijaan. Erilaisia hyökkäyksiä on useita joilla voi sitten tehdä selvää jälkeä vihollisista. Vihollisia on useammanlaisia ja toisin kuin roomalaiset yleensä sarjassa, tässä pelissä ne sentään osaavatkin jotain. Aika helposti niistä pääsee eroon, mutta kyllä tässä pelissä saa vähän katsoakin että mitä tekee. Pääasiassa toiminta on simppeliä mutta mielekästä ilman isompia ongelmia, jos sitä toistoa ei lasketa.

Asterix pelien joukossa tämä voisi hyvinkin olla yksi niitä parhaita. Itse kun en ole pelannut Asterix pelejä pitkään aikaan, niin en sillai tiedä että mikä se yleinen taso on, mutta samalla tavalla kuin PS2:n Teenage Mutant Ninja Turtles jaksoi kiinnostaa, niin kyllä tämänkin pelin parissa saattaisi viihtyä, etenkin moninpelinä, mutta PS4 peliksi se on aika tavallinen ilman mitään erikoisuuksia. Erittäin hyvin peliä kuvaa juurikin se, että se tuntuu PS2, max PS3 ajan tuotteelta, mitä nyt graafisesti peli on liiankin modernin näköinen tyylillisesti ja pelattavuus on myös nykyaikainen ilman mitään isompaa kankeutta. On kuitenkin vaikea tämän perusteella uskoa, että XXL3 olisi mitenkään erityisen ihmeellinen peli, mutta kaikki perusteet vaikuttaisivat olevan just eikä melkein paikoillaan.

Yhteenveto

Pitkälti matalien standartien mättöpeli jossa simppeleillä kontrolleilla mutta monipuolisilla erikoisominaisuuksilla piestään roomalaisia samalla kun keräillään tavaraa ja hajotetaan paikkoja. Kivan näköinen ja oloinen peli joka varmasti toimii paremmin moninpelinä, varsinkin jos Asterix nappaa. Harmi vain että tämä on tullut vasta nyt, sillä tuntuu että tälläisenä pakettina, se olisi varmasti toiminut suhteellisen hyvin, PS2:n aikaan.

+ Asterix maailma

+ Värikäs ulkoasu

+ Moninpeli

- Liian tavallinen pelattavuus

- Toisto

Arvosana: 7,4

Loistava

Paranneltu versio alkuperäisestä, sanoisin

Lainsuojattomat 3

Desperados 3

Ensimmäinen Desperados oli sellainen tapaus jonka demon kanssa aikoinaan kesti todella kauan, ennenkuin siihen pääsi oikeasti kunnolla sisään. Siihen aikaan kun pääasiassa tuli pelattua aivan erilaisia pelejä, sellaisia joissa lännenmiehet ampuvat helposti pienen lauman vihollisia. Desperados on aivan erilainen, sillä tässä pelissä yksi vastaan yksi tilanne ei ole läpi huuto juttu, vaan yllätysetu ja taktinen lähestymistapa ovat paljon tärkeämpiä. Pelattavia hahmoja on yleensä useampi ja kaikilla on omanlaisensa temput joita käyttämällä sitten voidaan saada etulyöntiasema milloin mihinkin tilanteeseen. 

Desperados 3 vaikuttaa pääasiassa juurikin tälläiseltä. Peli ei vaikuta idealtaan muuttuneen mihinkään ja ainoa mikä todella on muuttunut, on graafinen ulkoasu joka on vähän huolitellumpi ja mahdollisesti pelin pelattavuus on vähän päivitetty. Demo itsessään tuntuu, toisin kuin alkuperäinen, alkavan siitä mistä pääpelikin alkaisi. Pelaajalle opetetaan todella selvästi että miten peliä pelataan ja miten tärkeää hiiviskely on. Voisi siis sanoa että pelisarjaa aiemmin pelannut on nopeasti perillä siitä, miten tilanteet kannattaisi hoitaa. Mutta jos tälläiset strategiapelit eivät ole sieltä kiinnostavimmasta päästä omassa mielessä, niin tämä on hyvin tylsää.

Demona kokonaisuus kuitenkin toimii erinomaisesti ja pelaaja pääsee helposti sisään siihen, miten peli toimii ja mitä siltä voi odottaa. Western tunnelma on vahvasti läsnä ja kaikenkaikkiaan pelissä tuntuvat olevan kaikki palaset kohdallaan. Sitä voi olettaa että alkuperäisen tapaa myös tämä peli sitten monimutkaistuu ja vaikeutuu merkittävästi ja nopeasti, kun pelattavia hahmoja saa käyttöönsä enemmän ja peli alkaa heittämään enemmän kapuloita rattaisiin. Tämä demon perusteella pelistä saa juurikin sellaisen kuvan mikä antaa pelistä juurikin sellaisen vaikutelman kuin tästä sarjasta kannattaakin. Peli on haastava, helposti vähän turhankin pikkutarkka, mutta tunnelmaltaan ja haasteeltaan erittäin korkea. Se ei sovi kaikille, mutta sarjan fanit saavat taatusti todella paljon irti vaikkapa ihan kokonaisestakin pelistä. Demona tämä paketti on onnistunut oikein hyvin.

Yhteenveto

Hyvin uskollinen jatko-osa ensimmäisellä Desperados pelille. Edelleen vaikea, nyt ehkä vähän hiotumpi mutta perusidea on samanlainen, muutamilla uusilla jutuilla. Länkkäritunnelma ja hyvä hahmovalikoima nyt on aina plussaa, vaikka pelillisesti peli ei sieltä parhaasta päästä olisikaan.

+ Western tunnelma

+ Hyvä pelattavuus

+ Useita pelattavia hahmoja

- Turhankin pikkutarkka

Arvosana: 7,0

Loistava

Tyylillä ei pitkälle pötkitä jos pelattavuus on täyttä kuraa

Arkady Smithin Tapauskirja

The Casebook of Arkady Smith

Tästä pelistä on hyvin vaikea sanoa mitään kattavaa, sillä hyvin lyhyeksi jäi se kokeilu, mutta pelkästään siksi haluankin kirjoittaa jotakin, koska pelin "kansi" antaa yllättävän houkuttelevan vaikutelman. Juurikin kuin jotakin cyberpunk vivahteista film noir tyylistä settiä jossa pelaaja on yksityisetsivä tms, Arkady Smith.

Kun demo alkaa, niin välittömästi käy ilmi että peli on kaikkea muuta. Graafisesti demo on todella ruman näköinen, näyttää erittäin halvasti tehdyltä ja pelattavuus on juurikin sen mukaista. Ohjattavuus on kankea ja sen lisäksi tämä on niitä tapauksia jossa pelaajalle ei kerrota juuri mitään ja kaikki pitäisi sitten arvata ja yrittää edetä jonnekin jossa jotakin alkaisi tapahtumaan. Siis tästä pelistä saa niin sekundavaikutelman että ei tästä ole mitään järkeä maksaa mitään, eikä tähän kannata aikaa tuhlata, sillä niin surkea esitys on kyseessä.

Peli vaikutti hyvältä, mutta todellisuudessa, siitä ei keksi mitään hyvää sanottavaa ellei oikeasti hakemalla hae ja anna todella paljon anteeksi.

Yhteenveto

Hyvin mitäänsanomaton ja sutaisten tehty tapaus ja kaikenlisäksi aika epäselvä joten lyhyeksi jäi kokeilu ja pelaamatta jää koko peli.

- Hyvältä vaikuttava idea ja tyyli

- Umpisurkea pelattavuus ja toteutus

Arvosana: 1,8

Kaamea

Niin ylipirteä ja lapsille suunnattu kuin arvata saattaa

Uusi Super Luckyn Tarina

New Super Lucky's Tale

Tästä tulee niin klassisen demon vivahteita heti. Ylipirteä eläinmaskotti erittäin värikkäässä maailmassa, kuin suoraan PS1 aikakaudelta, mutta PS4 grafiikoilla ja modernilla pelattavuudella juuri kuten Spyro Reignited ja Crash Nsane. Pelattavuus on juurikin samaa settiä ja demo on juurikin sillä tavalla poikkaistu viipale pääpelistä että siitä saa aivan hyvin käsityksen että millainen peli on sitten pelata.

Tarinassa seurataan Lucky nimistä ketunpoikasta joka päätyy suureen seikkailuun taianomaisessa maailmassa. Pelattavuus on erittäin simppeli ja anteeksiantavaa, kentät ovat simppeleitä ja vaikka etsittävää onkin, niin mitään erityistä haastetta ei ole, mutta täysi läpihuuto juttukaan peli ei. Demo on juurikin sellainen tapaus että se kyllä onnistuu vetämään huomion puoleensa jos tämätyyliset pelit ovat niitä jotka nappaavat. Itselle tämä tuntuu aivan liian pirteältä ja lapselliselta joten hyvin suurella todennäköisyydellä ei tätä tule koskaan hankittua.

Peli ei ole varsinaisesti huono, mutta se on tyylillisesti juurikin sellainen, joka ei vain nappaa. Siis eläinmaailma ei ole huono idea, mutta tämän perusteella pelissä on aika vähänä sellaista mikä pitäisi mielenkiintoa yllä, sillä Lucky ei paini lähellekään samassa sarjassa kuin Spyro tai Crash, sillä kyllä tämä on aika höyhensarjalainen.

Yhteenveto

Tämä on kuin klassisen PS1 pelin uusi tuleminen. Veikeä eläinhahmo joka on kuin suoraan PS1 kauden maskottihahmo aikakauden tasohyppelyssä joka on enemmän kuin lapsille sopiva tapaus värikkäällä ympäristöllä ja simppelillä pelattavuudella. Mutta itselle ei vain uppoa nämä pelit jossa hahmot puhuvat siansaksaa ja pelissä ei ole jotankin sellaista, joka oitis saisi huomion puoleensa.

+ Värikäs graafinen ulkoasu

+ Pelattavuus

- Tietty kankeus

- Vähän lällyn oloinen

Arvosana: 6,3

Hyvä

Diablo, mutta värikäs

Soihtuvalo 2

Torchlight 2

Tämä on sellainen peli josta on tietynlainen käsitysolemassa kun tiedä jokusen jotka pelaavat tätä tai ovat pelanneet. Itse en ole kuitenkaan missään vaiheessa todella kokeillut, joten demo toimii joko kannustimena tai viimeisenä kokeiluna. Lähemmäs mennään kuitenkin tuota jälkimmäistä sillä kovin ihmeellinen peli ei ole kyseessä, vaikka perusteet ovatkin kunnossa ja pelin graafinen ulkoasu ei ole huono.

Ensimmäinen ongelma on siinä, että hahmon kustomointi on lähemäs olematonta ja tuntuu että se on joko viimehetken lisäys ja tai laskisti tehty osa peliä. Paljon enemmän huomiota laitoin itse eläinpartneriin jonka pelihahmolle saa mukaan. Hahmoluokkia on kourallinen ja jokaista hahmoa voi näennäisesti kustomoida. Nämä eivät ole sieltä osuvimmasta päästä, mutta ehkä pelattavuus sitten todella nappaa. No eipä oikeastaan sillä Torchlight on juurikin kuin Dialo, mutta tuntuu paljon nopeasmmin paljon tylsemmältä. Pelattavuus on itseääntoistavaa mutta vielä huonompi juttu on siinä, että pelattavuus ei ole edes kovin hyvin tehtyä vaan jotenkin kankeaa ja sitä kautta peliin ei vain pääse erityisen hyvin sisälle, joten hyvin nopeasti voi todeta että ei sitä kokonaista peliä tule hankittua sillä demo ei saa sitä näyttämään mitenkään houkuttelevalta.

Torchlight 2 ehkä näyttää kivalta ja vaikuttaa hyvältä, mutta loppuviimeksi se ei vain tunnu tekevän mitään niin hyvin, että sitä alkaisi pelata vaikkapa Diablo 3:n sijaan. Mutta demona kokonaisuus kuitenkin toimii siksi, että se antaa pelaajalla varsin kivasti mahdollisuuksia kokeilla pelin eri mahdollisuuksia ja saada otetta siitä, millainen peli on pelata. Pääpiirteittäin kaikki näyttää hyvältä, mutta kokonaisuutena peli ei vain itsellä nappaa koska siinä ei ole mitään isompaa koukkua ja se on aika vaatimattoman oloisesti tehty ja vielä ilman sellaista hyvää flowta.

Yhteenveto

Diablo tyylistä mättöä huomattavasti värikkäämmällä Team Fortress vivahteisella ulkoasulla. Pelattavuus on ok, mutta aika vähän tämä peli oikeasti tekee sellaista, joka erottaisi sitä muista kaltaisistaan. Puhumattakaan että hahmonluonti on todella yksinkertaista. Tuskin tulee hankittua kun paljon muitakin samanlaisia on, kuten Diablo 3, joka on edelleen kesken.

+ Graafinen ulkoasu

+ Useampi hahmoluokka

- Heikko hahmonkustomointi

- Itseääntoistava

Arvosana: 5,6

Paremmalla puolella

Värikäs joukko värikkäässä maailmassa

Manan koettelemukset

Trials of Mana

Tämä on niitä tapauksia kun nimi sanoo välittömästi jotakin, mutta mitään varsinaisia tarkennuksia en osaisi sanoa. Laskisin tämän pelin samaan kastiin kuin vaikkapa Tales sarja joka taas on samaa kastia kuin Dragon Quest sarja ja kumpikin on tavallaan Final Fantasy sarjan serkku, samoja ideoita mutta pelattavuudessa niin erilainen, omanlaisensa. Trials on Mana on tällä logiikalla Tales sarjan hengenheimolainen, mutta miksi sitten pelata tätä Talesin tai Dragon Questin sijaan. Demon perusteella vastaus on että ei ehkä sijaan, mutta mahdollisesti jälkeen.

Demon perusteella kokonaisuudesta saa aika lupaavanoloisen vaikutelman. Nimi nyt ei kerro oikeastaan mistään mitään mutta demon aikana pelistä saa hienosti selville sen että millainen se on pelata, miten se on rakennettu ja miten kokonaisuus sitten toimii. Peli on ääninäytelty, animoitu ja jälki on todella hienoa animesävytteiselle animaatiojäljellään. Peli siis näyttää, kuullostaa ja tuntuu hienolta, eli se on oitis vahvoilla kun aletaan miettiä sitä tuhotonta määrää ei niin laadukkaasti tehtyjä jrpg genren tapauksia.

Pelissä saa valita vapaasti pelihahmonsa mikä oitis lisää vaihtelua ja se on kaikki pelin tapauksessa kotiin päin. Tämä on sen tyylinen demo johon on vähän jo panostettukin sillä mitään ihan nopeasti kyhättyä vaikutelmaa tästä ei saa vaan juurikin sellaisen vaikutelman että pelistä annetaan ihan oikea maistiainen ja jos demo nappaa, niin varmasti nappaa myös pelikin. Omalla kohdalla täytyy todeta että vaikka demo on pääpiirteittäin hienosti tehty ja laadukkaan oloinen, niin tuskin tulen tätä erikseen hankkimaan mutta sitä voisi harkita joskus, jos ei ole muita pelejä edellä, mitä ei näillä näkymin ole tulossa. Pelin idea kun ei ole se houkuttelevin joten kyllä tämä jää parempien varjoon, etenkin kun tähän saattaisi joutua sitten upottamaan aika paljon aikaa.

Yhteenveto

Hienon näköinen, ääninäytelty ja pelattavuudessa oikein sujuvammanpuoleinen ja vielä useampi pelattava hahmo. Kaiken kaikkiaan ihan lupaavan oloinen vaikka sellainen oikeasti nappaava päähenkilö puuttuukin. Sopinee hyvin samaan joukkoon niin Dragon Questien kuin Tales sarjankin kanssa.

+ Monta pelattavaa hahmoa

+ Hyvä toteutus

+ Ok taistelu

- Turhan geneerinen

- Ei erotu joukosta

Arvosana: 7,2

Loistava

Näyttää ja kuullostaa hyvältä, mutta vaikuttaa silti arveluttavalta

Lohikäärme tehtävä 11: Hämärän Ajan Kaiut

Dragon Quest XI S: Echones of an Elusive Age

Dragon Quest on niitä pelisarjoja joita olisi ollut aikoinaan ilo pelata vähän enemmänkin yhdessä Final Fantasyn ohella, mutta syystä tai toisesta niihin ei koskaan päässyt samalla tavalla kiinni ihan muutamaa lukuunottamatta. Tiettyjä odotuksia tätä peliä kohtaan kuitenkin on, vaikka sen onkin tehnyt Level-5, jolta ei laatua tullut juuri koskaan. Edes heidän ehkä paras pelinsä Rogue Galaxy on täynnä heikkouksia. Dragon Quest 11: EoaEA on kuitenkin ollut jo jonkin aikaa sellainen peli joka on ollut kartalla.

Itse en usein erityisesti katsele pelin tekijää, mutta jotkut jäävät hyvin mieleen. Siinä missä Naughty Dog, Insomnic Games ja monet muut laatutalot jäävät mieleen puhtaan laadun vuoksi, aika harva oikeasti huono pelitalo jää mieleen, mutta Level-5 on juurikin yksi niitä joka on monen huonosti tehdyn pelin vuoksi jäänyt mieleen. En nyt sano että ne pelit ovat täysin surkeita, mutta niissä on niin paljon todella heikosti tehtyjä pätkiä, että kokonaisuudesta on hyvin vaikea nauttia, varsinkin tarina on heillä aina ollut ongelmallinen ja pelattavuus on mennyt usein todella itseääntoistavaksi ja tylsäksi puurtamiseksi josta puuttuu kaikki sisu. Laajuutta heiltä kuitenkin tulee ja ulkoasu on parantanut merkittävästi vuosien saatossa ja muutenkin tasokkuus noussut, mutta harvemmin se on kokonaisuutta yksin pelastanut.

Demomielessä EoaEA on kuitenkin todella esimerkillinen tapaus sillä se tarjoaa todellisen katsauksen siihen miten peli oikeasti alkaa ja mahdollistaa vieläpä sen että pelaamista voi sitten jatkaa siitä, mihin demo päättyy. Tarina puolestaan on juurikin sen verran nopeasti alkava, että kaikki jää vahvasti kesken, mutta samalla aikaa ehtii kuitenkin tehdä jotakin sellaista mikä voisi jopa koukuttaa hankkimaan kokonaisen pelin nähdäkseen tarinan loppuun asti. Pelattava ei myöskään lopu ihan heti sillä jo alussa pelissä riittää sivutekemistä ja mahdollisuutta farmaamiseen jos mieli tekee. Tätä kautta pelissä riittää pelattavaa useammaksi tunniksi ja siinä ajassa kyllä saa aika hyvän käsityksen siitä mitä peli ihan oikeasti tarjoaa ja jaksaako sitä mahdollisesti pelata monta kymmentä tuntia kuten japsiropeja yleensä saa pelata kokeakseen koko tarinan.

Mitä tulee pelin toimintaan, mikä on helposti sieltä tärkeimmästä päästä, niin siinä on sentään vähän tasoa jota mahdollisesti jaksaisi vähän pidempäänkin. Toiminta ei ole sitä oikein erikoisinta, mutta se on sentään toimivaa ja kiinnostavaa ilman että muuttuu oitis turhauttavaksi kuten White Knight Chronicles. Tämä toiminta on samalla tavalla toimivaa kuten aiemmissakin sarjan peleissä. Mikäli taistelu kehittyy pääpelissä ja uudet pelihahmot onnistunut tarjoamaan vaihtelua, niin mielekkyys saattaa jatkua loppuun asti.

Tyyliä kokonaisuudessa tukee lisäksi se, että tässä pelissä ei tarvitse lukea kaikkea, vaan kokonaisuudesta iso osa kerrotaan ihan ääninäytellysti. Ajoittain tulee vastaan pätkiä jotka ovat pelkkää tekstiä, mutta tarinankuljetus vaikuttaa kuitenkin varsin lupaavalta. Mykkä päähenkilö nyt on todella iso tunnelmanrikkoja ja merkki pihiydestä, mutta yleisesti peli näyttää ja kuullostaa todella hienolta, mikä on lupaavaa. Esimakuna kokonaisesta pelistä tämä demo onnistuu todella hyvin tarjoamaan juuri sitä, mitä pitääkin. Jos alku todella nappaa, niin kokonainen peli voisi olla juurikin oikea valinta. Itse en nyt suoraan tämän vuoksi kokonaista peliä hankkisi, mutta pelaisin aivan varmasti jos se osuisi kohdalle PS Plussan/Nown kautta, tai tulisi vastaan kirjaston hyllyllä.

Yhteenveto

Pelkästään nimi asettaa jo odotuksia samalla tavalla kuin Final Fantasy tai Ultima, mutta silti hieman omalla tavallaan. Ulkoisesti, tyylillisesti ja pelillisesti peli vaikuttaa täyttävän ne perusvaatimukset todella hyvin, mutta se miten hyvin kokonaisuus sitten toimiikaan, on kiinni siitä, miten hyvin peli onnistuu todella kehittymään ja pitämään tasonsa. Mutta tämä on juurikin sellainen peli jota voisi hyvinkin harkita pelaavansa merkittävästi pidempään, mutta osasyynä tähän on se, että Dragon Quest sarja on entuudestaan tuttu.

+ Alkaa miten peli alkaa ja mahdollistaa jatkamisen siitä mihin jää

+ Peruspalaset ovat kohdallaan

+ Laaja

- Mykkä päähenkilö

- Grindaava

Arvosana: 7,5

Erityinen

Pääarvio

Tämä on sellainen demo, joka todellakin tulee tarpeeseen, koska tämä peli kuuluu yhteen sellaiseen pelisarjaan, joka on ehdottomasti yksi omia suosikkejani ja siksi onkin hyvä tietää, miten sarja tulee tulevaisuudessa jatkumaan.

Kun kuningas on poissa, on kuningattaren aika ottaa ohjat

Valtakunta Sydämet: Muistin Melodia

Kingdom Hearts: Melody of Memory

Kingdom Hearts pelisarja on ehdottomasti omia suosikkejani ja Kingdom Hearts III yksi viime vuosien suurimpia pettymyksiä. Siitä syystä on enemmän kuin houkuttelevaa että uusia Kingdom Hearts peli on tulossa kuvioihin, viemään tarinaa jollakin tavalla taas eteenpäin. Tosin useasti on tullut huomattua että KH:n tapauksessa uusi osa ei tarkoita että pelisarja etenisi mihinkään, vaan enemmänkin rikastuisi ja monimutkaistuisi. Kingdom Hearts III:n DLC vain korosti tätä ajatusta, sillä se ei merkittävästi edes rikastanut kokonaisuutta, vain monimutkaisti ja vieläpä väärällä tavalla.

Pääasiassa kiinnostus tätäkin peliä kohtaan johtuu siitä, että KH3 päättyi niin heikosti, jättäen paljon avoimia kysymyksiä eikä ReMind DLC millään tavalla helpottanut asioita, vaan harrasti pääasiassa kikkailua koska lopputulos oli tarinallisesti aivan samanlainen kuin ennen lisäsisältöä, eli ei tarjonnut minkäänlaista lopullisuutta, vaan paikan jatkolle.

Tämä demo ei suoranaisesti avaa mitään siitä, miten peli tarinallisesti sitten tulisi aukeamaan, vaan pääpaino on enemmänkin tarjota ennakko siitä, millainen peli on pelattavuuden näkövinkkelistä. Varsinkin tässä tapauksessa koska kyseessä on selvä väliosa ennen seuraavaa oikeasti isoa peliä. Tälläisiä tapauksia on sarjassa ollut vaikka kuinka paljon, mistä syystä on erittäin tietää etukäteen kuinka erilainen peli on pelattavuuden suhteen, onko taas kyse korteista vai jostakin aivan uudesta ideasta.

Kun sitten pääsee suoraan pelaamiseen, niin hyvin äkkiä käy selväksi että tämä ei ole hauska peli samalla tavalla kuin monet muut sarjan pelit. Pelattavuus on hyvin tylsää ja toistaa itseään, väärillä tavoilla. Rytmipelimäinen vivahde ei ole varsinaisesti huono idea mutta se ei myöskään ole erityisen kiinnostavaa. Kentät etenevät jatkuvana musiikkikappaleena ja vaativat oikein ajoitettuja komentoja. Se on ainakin uudenlainen idea, mutta kaukana kiinnostavasta ja kaukana mielekkäästä. Toiminnallisessa mielessä peli ei vain toimi, vaan tuntuu tylsältä.

Tarinallisessa mielessä pelistä voi tehdä lähinnä päätelmiä. Mitä ilmeisimmin pelin tarina on lähinnä kertaus kaikesta aiemmasta, mutta uudesta näkövinkkelistä ja siinä ohessa oletettavasti pyritään pääsemään eteenpäin. Demo itsessään on hyvin luotaantyöntävä, joten kovin paljoa sitä ei tullut perattua läpi koska sen alkuinnostuksen jälkeen kaikki into hävisi erittäin nopeasti. Mutta tarinallisessa mielessä peli olisi kiinnostavaa käydä läpi. Vähän samaan tapaan kuin muutama muukin sarjan peli, kuten eräs numerohirviöniminen peli. En kuitenkaan ole erityisen innostunut tätä hankkimaan koska pelattavuus on aika iso osa nautintoa ja tämä peli ei ole pelattavuudessa mitenkään hyvä.

Tiettyjä teorioita tästä pelistä voi heittää ja oma veikkaukseni onkin, että tällä kertaa tarinan pääosassa on Kairi, jonka avainasemaa päästiin jo hieman tarkastelemaan ReMindin kautta, kun hän oli unessa, kykettynä laitteeseen. Oma veikkaukseni siitä, mitä peli pyrkii saavuttamaan on aika simppeli; Tässä pelissä asetellaan vain palikoita seuraavan pelin alkua varten, samalla kun kerätään taustatarinaa ja tietoa, minkä vuoksi seuraavan pelin alkua on täynnä aukkoja niille, jotka eivät pelaa tätä peliä.

Yhteenveto

Suurena Kingdom Hearts faninakin tämä on aika heikosti siedettävä tapaus. Menisi kyllä minipelinä mutta kokonaisena sarjan kattavana pelinä ei niinkään, kun mukana ei ole mitään erikoisempaa tarinaa jossa saataisiin jotakin uutta kuvioihin. Pelattavuuskin on vähän niin ja näin, ilman mitään sellaista oikeaa koukkua.

+ Kingdom Hearts tarina

- Tylsä toteutus

- Ei juuri mitään omaa

Arvosana: 3,3

Pettymys