Batman.jpg

Lepakkomiehen uusi alku

 

 

 

Lepakkomies tarinallisesti voimakkaassa seikkailussa johon liittyvät niin Wayne suvun menneisyyden aaveet, Harvey Dentin pormestarikampanja, mystinen Kissanainen sekä Bruce Waynen valinnat jotka tulevat johtamaan tielle, joka määrittää hänet niin varjoissa, kuin valoissa.

 

 

 

Telltale Gamesin yksi isoimmista lisensseistä koskaan kertoo tarinaa jossa pelaaja voi jälleen kerran valita, miten pelaa peliä ja valinnat ovatkin ne, jotka vaikuttavat suuresti siihen, miten tarina etenee. Isoimpia valintoja tulevat olemaan huhujen mukaan ne, että hoitaako pelaajat tilanteet Batmanina, vai Bruce Waynenä (äänenä Troy Baker). Mutta näin alkuvaiheessa on vaikea sanoa kuinka paljon tähän oikeasti päästään.

Mikäli Telltale Gamesin tyyliin on luottamista, niin viiden episodin aikana saadaan kokea melkoinen tarina ja yksi versio siitä, millainen Lepakkomies on.


Kyseessä tulee olemaan Telltalelle uskolliseen tyyliin episodimainen tarina ja osat tulevat ilmestymään pikku hiljaa, tässä tapauksessa tarkoituksena olisi että yksi kuukaudessa joten kaikki viisi osaa ehtisivät ilmestyä tämän vuoden puolella, jolloin Batman saattaisi olla hyvä kisaaja Vuoden peli 2016 tittelistä.

Tyylillisesti peli vastaa sitä, mihin Telltalen kanssa on jo ehditty tottua. Sarjakuvamainen ja väkivaltaisen tyylin omaava peli ei ole tarkoitettu niille perheen pienimmille. Vaikka Batman saattaa näyttää rennolta kokoperheen peliltä niin sitä se ei ole. K18 leima on olemassa ihan syystä. Vaikka Batman ei olekaan väkivallan tasossa ja veren määrässä siellä missä Telltalen tähän mennessä paras peli, Wolf Among us,on niin kyllä ajoittain on selvää, miksi pelillä on korkea ikäraja.

Dialogia pelissä on paljon ja sitä ei tuttuun tapaan voi skipata, mikä tulee vielä myöhemmin häiritsemään kun peliä pelaa läpi ties kuinka monennen kerran (ja omalla kohdallani se ei jää kahteen tai kolmeen). Ääninäyttely on jälleen kerran timanttista mikä tekee dialogista miellyttävää kuunnella mikä tämänkaltaisten pelien tapauksessa on erittäin tärkeää. Pelaajalla on valittavanaan yleensä yksi neljästä dialogivaihtoehdosta. Joskus on todella vaikea valita siksi että hyviä vaihtoehtoja on enemään kuin yksi ja toisinaan taas on vaikea valita että mikä neljästä huonosta vaihtoehdosta olisi se vähiten huono. Toisinaan taas ei ole neljää vaihtoehtoa vaan raa'asti kaksi. 

Ajoittain tuli vastaan tilanne jossa ei tuntunut olevan mitään hyvää vaihtoehtoa ja ajoittain taas oli tilanteita joissa oli vaikea valita että mikä vaihtoehto olisi se paras, mutta kuten Wolf Among Us todisti, oikeissa tilanteissa hiljaisuus, luo erittäin hyviä tilanteita ja timanttista tarinan kerrontaa.

Entistä intensiivisempää valintaprosessista tekee se, että kello tikittää. Pelaajalla ei ole aikaa loputtomiin vaan ratkaisuja pitää tehdä nopeasti. Eihän normaalissakaan keskustelussa voi loputtomiin miettiä että mitä sanoo, vaikka monet pelit, kuten viime vuoden paras peli Witcher 3: Wild Hunt, sen mahdollistavatkin.


Troy Baker on yksi omia ehdottomia suosikkiääninäyttelijöitäni joka on todellakin saanut melkoisesti todella hyviä rooleja ja nyt niihin kuuluu myös Batman. Aiemmin mies on toiminut Batmanin äänenä LEGO versiossa, mutta tällä kertaa hän todellakin tuo esiin niin Lepakkomiehen, kuin Bruce Waynenkin ja kummassakin tapauksessa hän on ilmiömäinen. Hahmoissa on selvät ilman että Baker tarjoaa mitään kurkkusyöpä versiota kuin Bale Dark Knight trilogiassa. Nyt on kyseessä enemmänkin teknologinen versio, kuten Affleckilla DC:n universumissa.

Tales from the Borderlandissa Bakerin kanssa pääroolissa ollut Laura Bailey on mukana myös tässäkin pelissä, tällä kertaa Selina Kylenä / Kissanaisena ja Bailey jos kuka todellakin osaa tuoda seksikkyyden ja silkan kovuuden esiin. Femme fatale tyylinen rooli ei ole hänelle vieras sillä Rayne, BloodRaynestä on yksi niitä rooleja joista hänet parhaiten muistan. Kissanaiseksi hän sopii erittäin hyvin ja Baker-Bailey combo jos mikä toimii.

Telltalen vakioääni Erin Yvette on erinomainen Vicki Vale ja vaikka monet muut ääninäyttelijät eivät olekaan yhtä tuttuja (paitsi Victor Sullivaniakin Uncharted sarjassa äänittänyt Richard McGonagle), niin lähemmäs jokainen tekee todella hyvää työtä omassa roolissaan ja kokonaisuus toimii esimerkillisellä tavalla.


Ensimmäinen osa on erinomainen esittely pelattavuuteen ja nyt alkavaan juonikuvioon. Tarinasta ei tässä vaiheessa voi vielä kovin paljoa spoilata kun kaikki on vasta alkutekijöissä mutta silti on parempi peittää ne osuudet joissa on juonikuvioita mukana.

Ehkä eniten itseäni tässä vaiheessa häiritsee on se, että Lepakkomies ja Kissanainen tunnistavat toisensa aika äkkiä. Mysteerijännitettä ei siis ole yhtään kun heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen he tunnistavat toisensa. Sanottakoon että kyllähän elokuvat ovat myös tämän jännitteen hävittäneet mutta itse olisin kyllä toivonut että jos tämä tie valitaan, niin sitä ei olisi tehty näin pian. Mutta keskustelu näiden kahden välillä on todella hyvin tehty. Muutoin juonikuviot ovat enemmän kuin kiinnostavia ja heti ensimmäisessä episodissa tuli vastaan tilanne jossa olin todella kovan harkinnan alla sillä valinta joka piti tehdä, johtaa varmasti koviin seurauksiin.

Valintojen tekeminen on tärkein osa tätä peliä ja ensimmäinen episodi on heti laittanut ison vaihteen silmään. Hyvin nopeasti joutuu tekemään valintoja joilla on varmasti hyvin kovat seuraukset, mutta toisaalta, sitä ei voi varmaksi sanoa mikä tekee valintojen tekemisestä sitäkin vaikeampaa ja sitäkin nautinnollisempaa. Batman on todellakin samalla tiellä millä oma Telltale suosikkini Wolf Among Us oli. Ensimmäinen episodi opettaa tärkeimmäin ja jos hyvin käy, niin seuraavat osat vain parantavat siitä. Nähtäväksi jää että mikä on ohi menevää ja mistä tulee osa kaavaa.


Valinta.jpg

 

Miksi teen tätä?

 


Pelattavuuden suhteen peli on samanlainen kuin muut Telltalen pelit. Point & Click tyyli on tehty hyvin ja pelin osuudet on rytmitetty hyvin. Hiljaisemmissa osuuksissa pelaaja saa vähän tutkiakin paikkoja mikä on hyvää vastapainoa ankarille taisteluille jotka toimivat QTE tyylillä. Tässä kohtaa täytyy sanoa että koska taisteluissa käytetään melkein kaikki nappeja, muuttaa taistelu paikoitellen hyvin haastavaksi, jos haluaa sen täydellisen tulokset.

Tässä kohtaa on pakko sanoa parista ongelmakohdasta. Ensimmäinen on se, että kun pitää painaa nappeja, niin joskus tuntuu että se reaktioikkuna on hyvin lyhyt. Tiettyyn suuntana liikkumiset onnistuvat todella helposti ja lyhyessäkin ajassa mutta välillä tuntuu että reaktioajat ovat vähän lyhyet. Tämä on sellainen asia johon itse huomasin kyllä tottuvani nopeasti ja tappiota ei juuri tullut näiden osuuksien takia.

Mutta isompi ongelma ja ehkä jopa tämän pelin suurin ongelma, on siinä että nopeissa tilanteissa ei ole kovin selvää että kumpaa sauvaa pitäisi käyttää tietyissä tilanteissa. Paljon parempi ratkaisu olisi ollut se, että olisi vain käytetty yhtä, ei molempia sillä kun aikaa on vähän niin pelaajalle ei pitäisi asettaa tälläistä haittaa.

Peli ei ole pelkkää toimintaa ja valintoja vaan mukaan on laitettu myös aivotyötä. Ensimmäisessä jaksossa siihen vasta totutellaan kun kasataan palapeliä tutkimuksilla ja ehkä jatkossa, vastaan tulee paljon kovempiakin palapelinrakennuksia rikospaikoilla.


Tarinallisessa mielessä peli etenee ensiluokkaisesti ilman mitään isompia ongelmia. Muutamissa kohdissa taistelu tosin tuntuu siltä että peli vetää pari raukkamaista iskua, jotka pelaaja aivan varmasti olisi ehtinyt torjua, mutta peli ei anna mahdollisuutta. Mutta pakkohan tarinan on johonkin suuntaan edetä.

Taistelujen ulkopuolella pieni epätarkkuus ei haittaa, kun ei ole mitään kiirettä. Itse pelaan PS4:llä ja pakko sanoa että tiettyä epätarkkuutta ohjattavuudessa kyllä on. Keskustelut hoidetaan tosin nappia painamalla ja tässä ei ole mitään epätarkkaa. Mitä tulee keskusteluihin, niin vaihtoehdoissa on kiitettävästi eroa. 

Voin nyt jo sanoa, että jos tämä taso pysyy ja Telltalen kohdalla voidaan todeta että se tulee pieniä horjahduksia lukuun ottamatta pysymään, niin tässä saattaa olla Telltalen paras peli. Kilpailu tulee tosin tällä kertaa olemaan todella kovaa ja odotukset ovat suuret, sillä Rocksteadyn Arkham sarja on tehnyt Batman peleille kovat odotukset ja Telltalen mestariteos Wolf Among Us on tehnyt kovat odotukset Telltale peleille.

Batman tosin on tunnettu lähde ja siitä on paljon pelejä ja elokuva jo entuudestaan. Telltale on siinä mielessä kovien paineiden alla. Itse sanoisin että tämä on yksi syy miksi en automaattisesti oleta että tästä tulee heidän paras pelinsä, sillä siinä missä Batman on sarjakuvista edennyt ties minne, niin Fablesiin ei pohjaudu juuri mitään muuta kuin Wolf Among Us, mikä tekee siitä pelistä todella paljon immersiivisemmän ja kiinnostavamma.


Episode 1: Realm of Shadows on joka tapauksessa erinomainen ensimmäinen jakso. Se ei oleta liikaa ja opettaa pelaamaan peliä, laittaen samalla juonikuviot etenemään. Lopetus on ehkä paras tähän mennessä mitä tulee Telltale peleihin. Cliffhanger ei ole liian raastava, mutta se on silti sellainen, joka asettaa kyllä odotuksia ja onnistuu nappaamaan pelaajan kiinnostuksen sarjaa kohtaan.

Täytyy vain toivoa että tämä sama taso pysyy, tai nousee, sillä alku on todella lupaava. Varjojen valtakunta on kuitenkin eritätin hyvä aloitus tarinalle josta voi tulla yksi Telltalen parhaista.

 


 

+ Immersiivinen Batman tunnelma

+ Täydellisyyttä hipova ääninäyttely

+ Erinomainen tarina ja dialogi

+ Valinnat ja tarinan kehittyminen

+ Loistava jaksotus

 

- Muutamat haittatekijät taistelussa

- Ohjattavuuden tietty epätarkkuus

 

 

Arvosana: 9,2

 

Mestariteos