Pomotaistelut ovat monissa peleissä suuria haasteita ja toisissa merkkejä siitä että tarina etenee. Oikein tehtynä niitä odottaa innolla ja joskus, ne jäävät todella mieleen.

 

 

 

Viimeinen loppari on monissa peleissä se vihollinen johon kaikki päättyy ja joissakin peleissä ei muita pomovihollisia juuri olekaan. Itse tosin pidän siitä jos pelissä on pomovihollisia ja enemmän kuin pari. Tässä onkin nyt tarkoituksena nostaa esiin ne pomoviholliset jotka ovat jääneet eniten mieleen parhaina parhaista.

 

- Vain yksi per peli, sillä joissakin on monta todella hyvää jotka nopeasti vievät monta sijaa. Kuten Kingdom Hearts.

- Joissakin taisteluissa on monta vaihetta, ne lasketaan yhdeksi

- Ei viimeisiä taisteluita

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Nelo Angelo - Devil May Cry

Doku - Ninja Gaiden Sigma 

Assassin - Legend of Spyro: Eternal Night

Tiny Tiger - Crash Bandicoot 2: Cortex Strike's Back

Shocker - Spiderman 2: Enter Electro

Captain Hook - Kingdom Hearts: Birth By Sleep

Highland Ravager - Dragon Age: Inquisition

 




24. Necromancer - Castle Crashers

Castle Crashers on niitä pelejä joita on turha ottaa kovin vakavasti. Yksi pomovihollinen on kuitenkin niin cool että hänet on pakko nostaa jalustalle. Necromancer on juuri sellainen musta ritari tyylinen paha tyyppi jollaiset ovat kaikissa hyvissä peleissä aina todellisia koviksia. Tässä pelissä tämä vihollinen on helposti kokopelin hienoin ilmestys ja tastelu häntä vastaan on myös tehty hyvin ja sopii hyvin hahmoon itseensä.


23. Dingodile - Crash Bandicoot: Warped

Toisin kuin Necromancer, Dingodile ei ole järin cool. Tässä pomovihollisessa on pari hyvin tehtyä puolta hahmossa itsessään, mutta tämä on sellainen taistelu jossa silkka tyylikkyys ja hieno idea kantavat todella pitkälle. Dingodile käyttää aseenaan liekinheitintä joka on erittäin tuhoisa ase. Hänen ympärillään on kristallimuurit jotka hajoavat vain liekinheittimellä, joten tämä taistelu on ensin välttyä ja lopulta oikealla ajoituksella tehty hyökkäys. Tämä taistelu toimii ja viihdyttää joka kerta, koska tässä voi harrastaa sitä kuuluisaa kikkailua.


22. Megatron - Transformers

PS2:n Transformer ei ole täydellinen peli, se teki monet asiat vähän huonosti, mutta oli monissa tapauksissa oikeilla jäljillä. Viimeinen taistelu Unicronia vastaan on eeppinen loppuhuipennus, mutta taistelu Megatronia vastaan tulivuoren kraatterissa on vaikea ja hieno haaste ennen loppuhuipennusta. Tästä taistelusta olisi saatu eeppisempi jos pelihahmo olisi vähän tehokkaampi lähitaistelussa, mutta tämä on enemmän räiskintäpeli ja siksi enemmänkin välttelyä. Mutta hieno ympäristö ja hieno yhteenotto on jäänyt mieleen.


21. Blademaster Alastor - Viewtiful Joe

Tässä on peli joka sarjakuvamaisella toteutuksellaan sai aikaiseksi erittäin hienon kokonaisuuden. Tähän kokonaisuuteen mahtuu monta erittäin hyvin tehtyä pomovihollista kuten Charles Third ja Fire Leo. Mutta voiton vie ehdottomasti Alastor joka on kuin synkkä versio supersankarista. Alastor on haastava ja todellakin hienon näköinen hahmo. Taistelu on kokonaisuudessaan ok ja tarjoaa hienon kokonaisuuden tämän pelin tasolla.


20. Witchking of Angmar - Lord of the Rings: Aragorn's Quest

Vaikka peli itsessään onkin jätetty vähän turhan kesyksi, niin Noitakuningas on tehty oikein. Peli ei sisällä juurikaan sitä tavaraa mitä elokuvat ja pari muuta peliä tunnelmallisesti sisälsivät, mutta tämä peli saattaa hyvinkin olla se, mikä teki parasta työtä yhden sarjan parhaan hahmon kohdalla.

Witchking ei ole vaikea (koko peli ei ole vaikea) mutta se on tehty tyylillisesti oikein ja muutenkin hahmo korostaa todella hyvin kaikkea sitä mitä tämän hahmon pitääkin. Osa syy siihen miksi tämä on jäänyt niin vahvasti mieleen, on siinä, että en odottanut tätä taistelu ja vielä tälläisenä.


19. David - Last of Us

Last of Us ei juuri pomotaisteluita sisällä, mutta se yksi mikä on todella tehty erottumaan joukosta, erottuu joukosta ihan oikeasti. Nolan Northin näyttelemä David on erittäin hyvin tehty hahmo todella monella tavalla. Se millaiseen tilaan hän on ajautunut kun tämä taistleu käydään, on todella hyvin esitetty ja taistelussa siitä otetaan kaikki irti.

Sen lisäksi taistelu käydään Elliellä, joten pelaaja on oitis alakynnessä. Tämä taistelu on intensiivinen ja erittäin tunnelmallinen. Yksikin virhe voi olla liikaa ja tila jossa taistelu käydään, on tehty todella hyvin ja käytetty vielä paremmin.


18. Penetrator - Demon's Souls

Tämä valinta voi olla hieman yllättävä tälläisessä pelissä kuin Demon's Souls jossa pomovihollisia riittää. Penetrator on tässä kilpailussa kuitenkin suuri yllättäjä. Hänestä ei kerrota paljoa mutta tapa jolla hän astuu kehään, on paras koko pelissä.

Taistelu voidaan käydä parilla tavalla mutta riippumatta tavasta, ottelu käydään rajatussa tilassa ja tällä vihollisella on pitkäteräinen miekka.

Penetratorissa eniten iskee se ulkonäkö. Upea ritarihahmo jolla upea ase eikä tämä vihollinen turhia juttele. Tässä taistelussa ratkaisee taito, sillä tämä vihollinen tappaa varomattomat. Suuret pisteet vielä siitä, että tämän vihollisen kohdalla, haaste, on tehty oikein. Taistelu on haastava mutta se ei ole missään kohtaa epäreilu tai vaikea väärällä tavalla.


17. Vergil - Devil May Cry 3

Vergiliä vastaan taistellaan pelin aikana kolme kertaa, kolmannen kerran ollessa viimeinen taistelu. Oma ehdoton suosikkini on kuitenkin se ensimmäinen kerta. Tässä vaiheessa peliä ei käytössä ole vielä parhaita aseita, ei Dantella eikä Vergilillä. Taistelussa kaksi hyvinkin samanlaista hahmoa ottaa yhteen ja vain paras voi voittaa.

Tämä asetelma on laitettu ympäristöön jossa tornin huipulla, rankkasateessa kaksi soturia, veljestä, ottaa rajusti yhteen. Tämä taistelu yhdistää hyvän haasteen eeppiseen astelemaan ja ympäristöön. Ja tässä kohtaa peli on todella vasta alkamassa.


16. Lady Maria of the Astral Clocktower

Kaikkia Bloodbornen vihollisia mietittäessä esiin nousee useampia kysymyksiä ja mietteitä. Kuka on vaikein (Defiled Watchdog of Old Lords), kuka on yksi hienoista hienoimpia (Bloody Crow of Cainhurst) ja kenellä on eeppisen ympäristö (Gehrman). Mutta kun kaikkia puolia aletaan punnita yhtä aikaa, niin isossa kokonaisuudessa yksi nousee ylitse muiden, nimittäin Maria.

Tämä taistelu on haastava (oikealla tavalla) ja vihollinen on todella upea näky. Sen lisäksi tämä taistelu on oikeasti todella hauska ja nautinollinen pelata. Maria ei ole mikään iso mörkö johon tehoaa perseeseen hakkaaminen. Ihmisen kokoiset viholliset ovat useimmiten paljon nopeampia, mutta itse pidin niistä taisteluista eniten ja tämä, on niistä paras.


15. Two-Face - Batman (Telltale)

Oli sitten kyseessä episodin 4 päätös tai episodi 5:n alkupuoli, niin Kaksinaama on osattu tehdä äärimmäisen hyvin molemmilla kerroilla. Toisessa tapauksessa kyseessä on taistelu ja toisessa puhuminen. Spoilaamatta isoa kokonaisutta voidaan sanoa että käytiin taistleu sitten kummassa jaksossa tahansa niin siinä korostuu äärimmäisen hyvin se, mitä Kaksinaama todella on Batmanille ja mitä hän on Bruce Waynelle.

Kaksinaaman käyttö on osattu tehdä erittäin hyvin ja nämä taistelut ovat molemmissa tapauksissa erittäin mieleenpainuvia ja sanalla sanoen eeppisimpiä mitä Telltale on koskaan saanut aikaan.


14. Jean Bison - Sly 2: Konnakopla

Sly sarjassa on monta toinen toistaan parempaa pomovihollista ja kakkospelin tapauksessa suurin kilpailu käytiin lopulta Rajanin ja Bisonin välillä. Itse pidän enemmän tästä koska nyt kyseessä ei ole suora tappelu mitä Rajan oli. Vaikka se olikin hieno taistelu niin tämä on erilainen kuin aiemmat ja vielä hyvällä tavalla. Taistelu käydään Bentleyllä ja ainoa keino mitä hän voi käyttää on pajan työkalut. Tästä seuraa vauhdikas ja hauska taistelu joka on oikealla tavalla haastava ja erittäin hauska ja nautinnollinen taistelu, joka kerta.


13. Zedonius - Ninja Gaiden Sigma 2

Ninja Gaideneissa on aina ollut todella upeita pomovihollisia ja siitä joukosta on vaikea erottua edukseen. Pelkästään kakkosessa on monta erittäin hienoa pomovihollista. Mustan hämähäkin Genshin, lykaanipäällikkö Volf sekä verinainen Elizabeth. Mutta kovassa kilpailussa yksi onnistuu hyvin pienellä erolla ottamaan voiton, nimittäin lepakkopaholainen Zedonius. Se on se jokin mikä tässä vihollisessa todellakin toimii. Lähemmäs kaikissa muissa on jotakin pientä mikä on vähän poissa paikoiltaan, tämän vihollisen kohdalla niin ei oikeastaan ole.

Zedonius on haastava vihollinen ja ennenkaikkea, erittäin hienon näköinen sellainen.


12. Ultima Weapon - Final Fantasy VII

Seitsemäs Final Fantasy tarjosi monta upeaa pomotaistelua ja ehkä hieman yllättäen voiton nappasi Ultima Weapon. Tämä ei ole ole vaikeimpia vihollisia, mutta se miten tätä vastaan taistellaan ja miten tämä Weapon taistelee tekevät siitä vain niin mieleenpainuvan. Tämä on helposti yksi pelin hienoimpia vihollisia.


11. Dark Bahamuth - Final Fantasy IV

Neljännen Final Fantasyn tapauksessa olisin todella halunnut laittaa Golbezin tähän, sillä kyseessä on ehdottomasti yksi parhaita FF pahiksia koskaan. Mutta taistelu häntä vastaan ei ole järin nautinnollinen saati haastava eikä eeppisyyttäkään ole tarpeeksi. Nuo kaikki osat ovat läsnä tässä taistelussa kun Dark Bahamuth hyökkää. Tämä vihollinen on upea näky ja todella vaikeakin vielä. Tässä taistelussa korostuu parhaiten kokosarjassa se, miltä lohikäärmeiden herran kuuluu näyttää ja mitä tuntua.


10. Werewolf & Minotaur - Castlevania: Symphony of the Night

Yön Sinfonia on jälleen yksi niitä pelejä joissa on hyviä pomovihollisia listaksi asti aina Cerberusista, Darkwingistä ja Kuolemasta alkaen. Itse sanoisin että hieman yllättävästi pisteet vetää areenataistelu 1v2 jossa Alucard on vastakkain Minotauruksen ja Ihmissuden kanssa.

Ehkä isoin syy miksi lopulta valitsin tämän, on siinä että tämä on 1v2 taistleu tehtynä oikein. Haaste ei ole epäreilu ja sopii hyvin ympäristöön jossa taistleu käydään. Tämän lisäksi tässä äärimmäisen hyvien vihollisten kaartissa, tämä taistelu tarjoilee kaksi yhden hinnalla. Vaikka tavallaan olisinkin halunnut ottaa 1v1 taistelu astetta vaikeampaa Susimiestä vastaan, niin tämä toimii.


9. Mr. Freeze - Batman: Arkham City

Batman on monia vihollisiaan vastaan täysin ylivoimainen. Vain muutamat pystyvät tarjoamaan haasteen Yön ritaria vastaan. Tässä sarjassa on osattu tehdä todellakin monia erilaisia pomotaisteluita mutta Pakkasherra vetää selvästi pisimmän korren. Ajoittain Batmanin kanssa yhteistyötä tekevä mies asettuu nyt poikkiteloin ja luvassa on ankara taistelu jossa Batman joutuu käyttämään kaikkia keinojaan voittaakseen.

Se mikä tekee tästä taistelusta niin mieleenpainuneen on se, että Freezeä vastaan ei voi hyökätä kahta kertaa samalla tavalla sillä jokaisen hyökkäyksen jälkeen hän osaa sopeutua ja puolustua. Batmanin on osattava vaihtaa taktikkaa joka kerta ja tässä taistelussa se puoli, on tehty erittäin hyvin ja onnistuneesti.


8. Spike - Spyro: Year of the Dragon

Tämä oli alusta asti selvästi valinta kahden välllä. Joko Scorch tai Spike. Scorch on parilla tavalla monipuolisempi taistelu ja päättyy paljon näyttävämmin, mutta Spike on haastavampi ja yksinkertaisella tavalla yllättävän viihdyttävä taistelu. Siinä missä Buzz on lähinnä lämmittelypomovihollinen, on Spike ihan toista kastia. Tämä vihollinen osaa käyttää myös ympäristöä hyödykseen ja muuttuu yksinkertaisilla asioilla hetki hetkeltä vaikeammaksi.

Spike on se vihollinen joka todella näytti, että tässä pelissä on oikeasti kovia pomovihollisia. Se on yksi suurimpia syitä miksi Spike ja Scorch ovat niin hyviä ja paljon parempia kuin viimeinen pomotaistelu.


7. Sif - Dark Souls

Jos haettaisiin puhtaasti haastetta, olisi valinta ehdottomasti Artorias. Artorias on pelin vaikein vihollinen ja yksi niistä kaikkein näyttävimmistä ja parhaiten tehdyistä.

Mutta Artoriasin partneri suuri harmaasusi Sif on kuitenkin koko Dark Souls sarjan paras pomovihollinen. Vaikein tämä ei ole, mutta omien kokemusteni kautta, tämä ei ollut mitenkään helppo (voitettu ennen Anor Londoa). Kokonaisuudessaan hahmo on erittäin hyvin tehty. Sif on nopeasti katsottuna pelkkä iso susi, mutta sitten hukka ottaa miekan hampaisiinsa ja alkaa käyttää sitä (eeppinen taistelu).

Mutta se mikä tekee tästä taistelusta sen parhaan koko sarjassa, tulee jostakin aivan muualta. Ympäristö on parhaiden joukossa ja samoin musiikki, mutta kun siihen lisätään vielä traagisuus ja taustatarina, niin tämä on oitis surullisimpia osuuksia koko pelissä. Uskollinen susi joka ei taivu ja joka vielä viimeisillä voimillaan ei luovuta. Tämä on yksi niitä pomovihollisia, joka oli erittäin vaikea lopettaa. Ja siksi Sif on Dark Soulsin paras pomovihollinen.


6. Diablos - Final Fantasy VII

Kahdeksannen Final Fantsyn kanssa kyseessä on yksi koko listan vaikeimpia päätöksiä. Mikä monista hienoista vihollisista on oikeasti se paras. Griever on upea (mutta osa viimeistä taistelua), Bahamuth on upea ilmestys, mutta ei järin ihmeellinen taistelun suhteen, Ultima Weapon on yksi vaikeimpia ja Cerberus yksi hienoimpia. Mutta huippisteet nappaa kuitenkin Dark Messenger, Diablos.

Tämä taistelu on vaikea riippumatta siitä missä kohtaa peliä sen käy, mutta ottaen huomioon monet hyvät ominaisuudet, se kannattaa käydä varhain. Diablos on vaikea, koska suosii Demi taikoja ja satunnaisia fyysisiä iskuja. Suurimmat pisteet tulevat kuitenkin tämän olennon ulkoisesta olemuksesta ja taistelusta itsestään joka käydään täydessä pimydessä joka todellakin korostaa sitä, millainen tämä Guardian Force todella on.


5. Night Terror - Soul Calibur 3

Pelin vaikein vihollinen, ei epäilystäkään. Erikoistaistelu Nightmaren supermuotoa vastaan tarjoaa todellisen haasteen. Osa syy on siinä että tällä hirviöllä on monta erittäin tehokasta hyökkäystä ja yksi suuri etu, häntä ei voi pudottaa areenalta. Nämä ovat niitä seikkoja miksi tämä vihollinen on jäänyt äärimmäisen vahvasti mieleen. Areena on upea, ympäristö on eeppinen ja vihollinen on todella hienon näköinen ja vaikea. Tässä on todellinen tappelupelihaaste.


4. Leon, Cloud, Tifa & Yuffie - Kingdom Hearts II

Kingdom Hearts pelit ovat aina täynnä hyviä pomovihollisia joista saisi helposti kokonaisen listan parhaista pomovihollisista. Xigbar, Shan Yu, Scar, Lingering Will... ja lista jatkuu vaikka kuinka pitkään. Mutta sitten kun aletaan oikeasti miettiä että mikä taistelu on se paras, niin yksi taistelu todella lyö kaikki muut laudalta. Ykkösessä oli areenaottelu Cloud & Leon jossa kaksi pomovihollista yhde hinnalla. Tällä kertaa määrä tuplataan kun Sora saa yhtä aikaa vastaansa Leonin, Cloudin, Tifan ja Yuffien. 

Tässä taistelussa on jo valmiiksi eeppinen ympäristö ja kovat panokset kun ollaan turnauksen kärkipäässä. Sitten vastaan tulee neljä haastajaa joista jokainen toimii hieman eri tavalla kuin muut. Cloud ja Tifa ovat erittäin aggressiivisiä kun taas Leon on passiivinen ja Yuffie on kaukotaistelija joka vielä parantaa omia. Tämä taistelu joka ei ole pelin vaikein, missään tapauksessa, mutta tämä on niitä taisteluita joiden kohdalla on vain pakko virnistää kun pääsee yhtä aikaa tappelemaan neljää Final Fantasy hahmoa vastaan.


3. Kenraali Tsao - Sly 3: Konnien Kunnia

Kaksiosainen taistelu kolmannessa Sly pelissä oli kovassa kilpailussa LeFee taistelun kanssa, mutta voittaa lopulta ja suurin syy on taistelun ensimmäinen osa. Tämä taistely käydään bambujen latvastossa ja yksi hyvin pieni asia tekee taistelusta mieleenpainuvan ja yhden eeppisimmän taistelun koskaan. Kun hyppäät liitoon, voit kerran ilmalentosi aikana vaihtaa suuntaa. Tämä luo niin vahvan toimintafiiliksen, että sitä ei voi sivuuttaa. 

Samuraityylinen taistelu sopivan musiikin ja ympäristön kanssa tekee tästä taistelusta sellaisen josta niin monet muut voisivat ottaa mallia. Näin yksinkertaisella idealla on saatu aikaan yksi kaikkien aikojen parhaita pelimekaniikkoja ja sitä käytetään vain yhdessä vaiheessa yhtä pomotaistelua.


2. Bloody Mary - Wolf Among Us

Telltalen mestariteoksen paras osuus tulee tämän pomotaistelun kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa. Tähän asti kaikki on ollut ihan perustaistelua. Bigby Wolf on vahvempi kuin Mary, mutta Mary on ketterämpi. Kun tilanne sitten menee tarpeeksi pitkälle niin peli muuttuu hetkessä eeppisestä legendaariseksi, kun susi karjuu.

Siinä kohtaa kun todellinen Iso Paha Susi näytetään, niin koko taistelu muuttuu oitis paremmaksi ja tuo hetki muuttuu oitis yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi videopeli hetkeksi mitä olen itse koskaan pelannut. Vaikka taistelu onkin pääasiassa vain QTE hetkiä ei niin eeppisessä ympäristössä niin BB Wolf nostaa kaiken aivan uudelle tasolle.


1. Sephiroth - Kingdom Hearts

Hades, Kapteeni Koukko, Maleficent lohikäärme, Phantom, Mystery man, Leon... niitä vaihtoehtoja on listaksi asti. Mutta yksi taistelu on jäänyt pysyvästi mieleen ja osa syynä on se, miten se taistelu alkaa. 
??? / Platinum Match on pelin haastavin taistelu ja se alkaa kun vastustaja ilmestyy valonsäteiden kera ja nousee seisomaan. Tuolloin huomaa jo että tuttu mustaviittainen mies Final Fantasystä. Sitten alkaa One Winged Angel musiikki ja hopeahiuksinen mies tarttuu miekkaansa.
 
Sephiroth on erittäin vaikea vihollinen jolla on valtava määrä elinvoimaa ja joka aluksi vain leikkii pelaajan kanssa. Lopulta taistelusta tulee paljon vaikeampia ja siinä vaiheessa vasta-alkajat saavat oitis turpaansa. Vaikka tätä taistelua harjoittelisi niin se on silti vaikea.

Syy miksi tämä on paras pomotaistelu koskaan, johtuu siitä että tämä taistelu teki Sephirothin oikein. Final Fantasy VII ei tarjonnut todellista taistelua Sephirothia vastaan, mutta Kingdom Hearts tarjosi. Sephiroth on äärimmäisen hienon näköinen, erityisen haastava ja kokonaisuudessaan juuri sellainen taistelukokonaisuus kuin hänen pitääkin olla.