Hyvällä taktiikalla ja kattavalla taitovalikoimalla

 

 

Strategiapelien täytyy aivan omalla tavallaan onnistua tarjoamaan jotakin erityistä, jotta niiden parissa oikeasti viihtyy. Mutta sitten kun jokin peli todella onnistuu tarjoamaan jotakin sellaista, mikä todella nappaa, niin se on oitis merkittävästi isompi juttu ja Dio Field Chroniclesin tapaan, tämä on yksi niitä pelejä, joka todella onnistui.

 

 

 

Pelastuksen Niittäjät

Tämän vuoden puolella ilmestynyt peli joka ei vaikuta juuri miltään, mutta joka onnistuu todella monella tavalla vakuuttamaan sekä tyylissään että pelattavuudessaan. RR ei kuitenkaan ole se helpoimmin lähestyttävä peli, eikä myöskään vuoden parhaita sillä siinä on melko kipeitä virheitäkin jotka merkittävästi laskevan erittäin hyvää kokonaisuutta melko selvästi. Strategiapelien joukossa se on ehdottomasti yksi niitä pelejä joka onnistuu koukuttamaan jopa niistä todella selkeistä heikkouksistaan huolimatta ja hahmojoukko on erittäin hyvin tehty.

 

Tuhkahaukat metsästävät Mortteja

Redemption Reapers sijoittuu synkkään fantasiamaailmaan jossa ihmiset taistelevat hirviöitä vastaan. Näitä tiettyjä erilaisia hirviöitä kutsutaan nimellä Mort. Osa on perus hiisien tapaisia, jotkut isompia ja jotkut pienempiä, joillakin miekat, joillakin jouset. Ei siis mitään varsinaisesti maata mullistavaa, mutta kaikki toimii perustasolla erinomaisesti ja maailma rakentaa itseään pelin edetessä. Pääasiassa pelimaailma ei ole mitenkään erilainen monista aiemmin tulleista fantasiamaailmoista eikä se juuri tunnu yrittävänkään olla. Taikuus on osa kokonaisuutta, mutta pysyy melko simppelinä ja pääosassa ovat varsin keskiaikaisvivahteiset aseet, asusteet ja tilanteet. Pelin eräänlainen päähenkilö on Ashen Hawk priikkattiin kuuluva Sarah mutta pelin edetessä Sarah toimii lähinnä ajoittain pelaajan päätösten tai mielipiteden esittäjänä. Hän on hyvin tyypillinen tikareita käyttävä varastyylinen hahmo jonka tekniikoita ovat lähinnä nopeat yllätysiskut ja iskujen väistäminen. Alusta asti mukana on myös Glenn, joka on erittäin tyypillinen päähahmotyylinen miekkaa kantava ritari- tai taistelijahahmo. Pelin edetessä porukkaan liittyy lisää hahmoja kunnes pelaajalla on täyskäys johon kuuluvat niin salamurhaaja kuin jousiampujakin.

Tarinallisesti peli ei ole kovinkaan erikoinen ja se on myös hyvin säästeleväinen mitä tulee välianimaatioihin. Hahmot on tehty hienosti, ääninäytelty hyvin ja kaikki saavat mukavasti tilaa kokonaisuudessa, mutta iso osa tarinaa koetaan still kuva tyylisesti kun hahmon keskustelevat. Tämä on täysin siedettävää koska ääninäyttely on todella hyvää ja sen kanssa ei ole isommin pihistelty, vaan kaikki dialogi on puhuttua. Hahmot ovat myös oikein hyvin tehtyjä ja vaikka Glenn onkin juurikin sellainen päähenkilötyylinen ja näköinen hahmo johon on helppo samaistua, on roistomaisempi ja kyynisempi Lugh kuitenkin se joka tietyllä Nuuskamuikkustyylillä onnistuu nousemaan pelin ehkä kiinnostavimmaksi hahmoksi. Kyllähän jousiampuja Karren on myös erittäin hyvin tehty hahmo joka varsin erilainen millaisia tämän tyyliset hahmot usein tälläisissä peleissä ovat, mutta kukin löytää varmaan sen oman suosikin.

 

Veitsen terävää taktiikkaa sillä mielekkäällä tavalla

Pelin suurin koukku on kuitenkin sen pelattavuudessa joka on hyvin monitahoista ja erittäin haastavaa strategiaa. Itse ajattelin pelin alunperin olevan kolmannen persoonan fantsiamättöä tai jotakin reaaliaikaista tyyliin Diablo ja kumppanit, mutta täytyy sanoa että tämä peli onnistuu toteuttamaan tälläisen pelattavuuden erittäin hyvin ja monesti itse en isommin välitä tälläisistä peleistä, elleivät ne sitten erityisesti onnistu vakuuttamaan, sillä näissä peleissä on monesti tuhottomasti opeteltavaa. Redemption Reapers onnistuu kuitenkin rytmittämään kokonaisuuden niin hyvin että sen aikana on helppo päästä kiinni pelin moniin nikseihin. Ja niihin on pakko päästä kiinni, sillä tämä peli on erittäin vaativa. Pelin vaikeustaso alkaa nousta varsin äkkiä mutta samalla aikaa pelaaja saa käyttöönsä parempia aseita, parempia varusteita ja hahmoista tulee hyvää vauhtia voimakkaampia. Jokaisella hahmolla on omat niksinsä joita hyödyntämällä pystyy vastaamaan vihollisten ylivoimaan erittäin hyvin. Glenn on hyvä ja kestävä etulinjan taistelija joka saa bonuksia kun liittolaisia on hänen vieressään ja joka pystyy monesti ottamaan kunnolla vahinkoa vastaan. Lugh taas on keihäällä sivulinjan taistelija joka pystyy kurkottamaan ja osumaan vihollisiin etäältä, jolloin vastahyökkäyksiltä välttyy, lisäksi hän saa bonusta jos kukaan ei ole hänen vieressään. Karren taas ampuu kauempaa ja on yksi niitä hahmoja joka pystyy parantamaan liittolaisia.

Monien strategiapelien tapaa Redemption Reapersissa pelaajalla on rajallinen määrä liikkeitä omalla vuorollaan ja sitten on vihollisten vuoro tehdä omia juttujaan. Toiset hahmot liikkuvat pidemmälle kuin toiset joten monesti tärkeää on se, missä järjestyssä omia spesialistejaan liikuttaa, jotta kestävät hahmot ovat edessä suojaamassa heikompia. Tässä tullaan yhteen pelin tärkeimmistä mekaniikoista, nimittäin kombosysteemiin jossa kantamalla olevat liittolaiset voivat jatkaa yhden hahmon aloittamaa hyökkäystä. Jos vihollinen on piiritetty, voi yhden hahmot aloittamalla kombolla tuottaa massiivisen määrän vahinkoa ja tuhota vihollisen ennen kuin tämä ehtii tehdä yhtään mitään. Yhdistettynä eri hahmojen eri ominaisuuksiin joita tulee hahmojen kehittyessä lisää, tulee pelistä varsin kattava taktinen kokonaisuus jossa pelaajalla on paljon erilaisia vaihtoehtoja eri tilanteisiin. Tästäkin huolimatta monesti tuntuu että tietyt tilanteet olisi tarkoitus ratkoa tietyllä tavalla, vaikka matka kyseiseen tilanteeseen onkin pelaajan vapaasti valittavissa.

Pelaajalla on muutenkin saatavilla aika paljon tietoa pelikentällä. Vihollisten eli vaihtoehdot näkee melko hyvin mikä helpottaa taktiikkaa. Tarkoittaa sitä että pelaaja pystyy katsomaan että mihini asti viholliset voivat liikkua ja milloin ne pystyvät hyökkäämään, eli mihin ruutuun ei kannata mennä. Vihollisten taktiikat ovat myös aika selkeitä, sillä ne monesti käyvät aina sen hahmon kimppuun, johon ylettävät. Myöhemmin pelissä vihollisten alkavat myös hyödyntää pelihahmojen heikkouksia. Maagikko hahmot hyökkäävät sen kimppuun joka kestää taikavahinkoa huonosti ja jousiampujat hyökkäävät sen kimppuun, johon saa enemmän vahinkoa. Kun nämä tietää, voi vihollisten ennalta-arvattavaa käytöstä käyttää tehokkasti heitä vastaan. Redemption Reapers on peli joka vaikuttaa helposti todella monimutkaiselta, mutta johon pääsee sisälle lopulta aika helposti. Mutta pelin läpäiseminen ja siinä oikeasti pärjääminen ovat aivan eri asia, sillä tämä on melko vaikea peli.

 

Keinotekoisen vaikea peli ei kestä kokomatkaa maaliin

Yksi pelin rasittavimpia asioita on taisteluunvalmistautuminen. Hahmojen kehittäminen ja varustamienn onnistuu vain leirissä, aseiden huoltaminen ja päivittäminen onnistuu myös vain leirissä ja yksi asia, minkä vuoksi valmistautuminen on niin tärkeää, on aseiden kuluminen. Vahingoittuneilla aseilla ei saa aikaiseksi juuri mitään ja jos varustautuminen on jäänyt tekemättä voi päätyä tilanteeseen jossa ei saa aikaiseksi yhtään mitään. Jokaisella hahmolla on omat aseensa joita he voivat käyttää ja uusia aseita löytyy kentistä. Aseiden vaihtaminen onnistuu taistelukentällä ja ajoittain se on hyvin tärkeää, kun aseet kuluvat. Tässä on yksi pelin rasittavimpia puolia joka ei kannusta pelaamaan pelin vaihtoehtoisia taisteluita joissa pelaaja voi pelata jo läpäistyjä kenttien, mahdollisesti aareteiden toivossa. Aseiden korjaaminen on nimittäin niin naurettavan kallista, että monesti mitään ylimääräistä ei välttämättä edes kannata tehdä.

Nämä ovat muutamia asioita joiden vuoksi peli on ehkä vähän liiankin vaikea ja muuttuu edetessään entistä vaatimakkasi. Useissa kentissä vihollisten määrä on aivan överi eikä pelissä ole kovinkaan usein erilaisia tavoitteita, vaan päämääränä on yleensä vain tappaa kaikki Mortit. Ajoittain pelaaja voittaa, jos poistuu kentästä, tai tappaa viholliskomentajan, mutta olisi ollut kiva jos pelissä olisi ollut merkittävästi enemmän oikeaa vaihtelua rytmittämässä peliä joka on siis hauskaa pelattavaa, mutta ei tarjoa juurikaan vaihtelua.

Sitten on näitä ihan puhtaasti pelattavuudesta johtuvia virhearvioita. Ehkä se kaikista suurin ongelma on se, että pelikenttää ei voi kääntää. Tarkoittaa siis sitä, että kenttää kuvata aina tietystä kulmasta ja aina välillä se ei vain ole hyvä ratkaisu. Eniten se käy ilmi siitä kun pelaaja katsoo vihollisten liikkumis- ja hyökkäysetäisyyksia ja kamera on juuri sen verran lähellä, että monesti niitä ei vain näe kokonaan samalla kertaa. Tämä on varsinkin myöhemmin pelissä todella rasittavaa, koska se vain tuo keinotekoista haastetta, kun pelaaja ei vain näe kaikkea mitä selvästi pitäisi. Asian korjaisi helposti, jos ruudun saisi kokoajan näkyväksi. Muutenkin monet tälläiset pienet helpotukset tai nopeutukset olisivat vain hyvä asia. Kun viholliset liikkuvat, olisi kiva että tätä voisi nopeuttaa, varsinkin silloin kun vihollisia on kerralla kentällinen ja kaikki liikkuvat vuorotellen. Myös tietyt toiminnot pitäisi olla yhden napin takana. Tälläistä kaikenlaista pelimukavuuteen vaikuttavaa löytyy pelistä melko paljon ja vaikka se ärsyttää, ei se isoa kokonaisuutta nyt täysin tuhoa, mutta estää sitä nousemasta niin hyväksi, miltä se aluksi vaikuttaa.

---

Yhteenveto

Redemption Reapers on hyvä strategiapeli ja ehdottomasti yksi niitä pelejä tältä vuodelta joka ei ole missään nimessä huono, mutta joka vain hukkuu monien parempien joukkoon. Pelimaailma on hyvä, pelihahmot ovat hyviä ja pelattavuus on mielekästä, joten perustasolla kaikki on kunnossa. Syvemmällä tasolla niitä ongelmia alkaa kyllä löytyä, oli sitten kyse hivenen epäreilusta resurssiasettelusta, ylisuurista vihollsilaumoista tai olemattomasta vaihtelusta. Heikkouksineenkin kyseessä on oikein hyvä synkkä fantasiapeli joka on omassa genressään keskivertoa parempi.

 

+ Hyvät pelihahmot

+ Erinomaisesti toteutettu straterigasysteemi

+ Toiminta näyttää ja tuntuu hyvältä

 

- Vaihtelua ei ole

- Keinotekoiselta tuntuvat vaikeutukset

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen

 

Aliarvostettu peli joka jäi huippupelien varjoon