Hyvin tehty roisto voi varastaa koko shown niin pelissä kuin elokuvassakin. Samalla tavalla huonosti tehty sellainen voi tehdä hyvästäkin pelistä oitis huonomman ja huonen peli se voi tuhota kokonaan.

 

 

Roistoja on monenlaisia. Toiset aloittavat liittolaisia ja toiset saattavat päätyä liittolaisiksi. Nämä ovat niitä puolia jotka otetaan kyllä tavallaan huomioon kokonaisuuden kannalta. Niin monia asia vaikuttaa siihen onko roisto oikeasti hyvä vai ei. Osa sitä kokonaisuutta on se miten vihollinen on esitetty ja osa taas sitä millainen on viimeinen yhteenotto ja roiston mahdollinen tuho (joka vaikuttaa todella paljon). Hyvä pääroisto on aika tärkeä puoli.

 

Pari suuntaviiva jotka asettavat samalla vähän sääntöjä:

- Vain yksi per peli, jos useampi pääroisto niin vain yksi voidaan valita

  • Kaikissa peleissä ei edes ole varsinaista pääroistoa ja joissakin se on kyseenalaista.

- Pääasiassa vain selviä pääroistoja kyseisessä pelissä

- Jos heistä tulee muissa peleissä liittolaisia niin se ei haittaa kun kyseessä on tietty tarina

- Pääroisto ei aina ole viimeinen vihollinen jonka nujerrat

- Pääroisto ei välttämättä edes esiinny pelissä

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Ares - God of War

- Erinomainen esimerkki siitä, kun hyvä hahmo näyttää todella huonolta.

 

Dr. M - Sly 3: Konnien Kunnia

- Muihin pomovihollisiin verrattuna ei oikein mitään mikä oikeasti nappaisi.

 

Ashtear Higgins - Ninja Gaiden 3

- Todella iso pudotus verrattuna vaikka Sigma 2:n kaikkiin pomovihollisiin.

 




24. Gaul - Legend of Spyro: Eternal Night

Sanotaan että Dark Masterin ykkösmieheksi apina tuntuu todella oudolta valinnalta. Siinä suhteessa on menty jo kunnolla metsään ja vaikka Gaul onkin iso kovis niin kun ottaa huomioon millaisissa mitoissa liikutaan, niin tuntuu että tässä suhteessa ei tähän hahmoon ole kyllä laitettu tarpeeksi ajatusta. Trilogian toisen osan pääpahiksena Gaul on selvästi heikompi ilmestys kuin pari pelin pomovihollista, mikä tekee jo ennestään heikosta trilogian pääpahiksen ykkösmiehestä, entistä huonomman. Hienon lopetuksen hän kyllä saa, mutta silti, paremminkin tämä olisi voitu tehdä.


23. Cyrus Temple - Saint's Row the Third

Se on suhteellinen kysymys että onko pääpahis nyt sitten Temple vai Killbane. Itse valitsisin tämän. Suht tyypillinen valkeatukkainen armeijamies. Kun kyseessä on näinkin "bat shit insane" pelisarja kuin Saint's Row niin olisi tämän pääpahiksenkin kanssa voitu vähän ottaa ilo irti. Tuntuu että Temple on sellainen roisto jollaisia löytyy mistä hyvänsä pelistä, ei oikein mitään erikoista.


22. Corypheus - Dragon Age: Inquistion

Tässä pahiksessa on sisältöä minkä kautta kokoon saadaan ihan hyvä paketti missä olisi potentiaalia vaikka mihin. Se mikä kuitenkin tuhoaa tämän kaiken, on se miten typerän näköiseen pakettiin tämä sisältö on kääritty. Corypheus kun ei näytä järin hyvältä, vaan enemmänkin oudolta sekasotkulta. Tämä on niitä tapauksia kun tuntuu että suunnittelija on vetänyt jotakin täysin överiksi, tai sitten vain tehnyt nopeasti jotakin. Se jokin ei tässä tapauksessa todellakaan toimi. Sääli että aika hyvä peli ei todellakaan saanut arvoistaan pääroistoa.


21. Zoran Lazarevic - Uncharted 2: Among Thieves

Kartoittamaton sarjan huonoin pääroisto. Lazarevic on hahmo joka tuntuu erittäin geneeriseltä kovalta jätkältä. Sotarikolinen jolla kovia kokenut naama. Tässä pääroistossa ei ole juuri syvyyttä. Siis pahoja asioita hän tekee ja on varmasti kova jätkä, mutta sitä ei vain tuoda esiin kovin hyvin. Lazarevic jää aika peruskovaksi jätkäksi jollaisia ovat toimintaelokuvat pullollaan. Siinä mielessä peli menee selvästi kohti toimintaelokuvatunnelmaa, tylsällä pääpahiksella.


20. Fullmigati - Incredible Adventures of Van Helsing

Idea on ihan hyvä, hullu tiedemies joka kehittää paljon edistyneitä laitteita steam punk vaikutteisessa maailmassa. Tämä asetelma ja tietty enigmaattisuus kestää ja toimii hyvin, kunnes sitten pitäisi alkaa taistella tätä ukkoa vastaan. Siinä kohtaa mennään sitten metsään, etenkin kun kyseessä on yksi surkeimpia loppuhuipennuksia koskaan. Tässä pelissä on ollut pari oikein hyvää vihollishahmoa, mutta Fullmigati ei toimi yhtä hyvin.

Fullmigatissa ei ole kuin se mitä hänestä aluksi tietää ja sitten on pomotaistelu ja taistelun jälkeen tämä roisto ei tunnu enää yhtään niin hyvältä, koska se loppuhuipennus on vain niin huono.


19. Zeus - God of War III

Kratos on sieltä huonoimmasta päästä kun aletaan miettimään päähenkilöitä eikä Zeus ole parhaasta päästä pääroistonakaan. Muutenkin tuntuu että pomovihollisten rintamalla God of War tekee enemmän huteja kuin osumia. Zeus näyttää kyllä siltä miltä voisi olettaakin, mutta ei pääpahiksena vain tunnu järin ihmeelliseltä saati iskevältä. Kun puhutaan kolmannesta pelistä, niin tämä tuntuu vanhan lämmittämiseltä sillä tätä papparaista vastaan tapeltiin jo GoW2:ssa eikä Zeus ole juuri roistona muuttunut paremmaksi siitä.


18. Gleeman Vox - Ratchet: Gladiator

Ratchet & Clank sarja on nähnyt monta pääroistoa, joiden joukossa on pari todella hyvää ja pari todella huonoa. Tämä rasvaisen autokauppiaan oloinen mediamies on sieltä huonommasta päästä. Tämä pahis vain ei tunnu järin iskevältä ja hänen kohtaamisensa odottaminen ei sekään juuri luo todellista jännitettä. Siinä missä pahikset kuten Nefarious tai Darkwater jotka olivat todella iskeviä. Tälläinen bisnesmiespahis voi toimiakin, mutta Vox on enemmänkin puuduttava ja tylsä.


17. Hojo - Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII

Temppu sinänsä tehdä hahmosta vielä huonompi lisäämällä taustarinaa joka ei yhtä aikaa käy kunnolla järkeen ja heikentää kaikkea sitä mitä FFVII:ssa rakennettiin. Tässä kohtaa viimeistään Hojo alkaa todella ärsyttää hahmona kun hänet nostetaan turhan korkealle jalustalle.


16. Sanctus - Devil May Cry 4

Pelisarja, joka on täynnä toinen toistaan kovempia roistoja joista osa varsin vaikuttavia paholaisia, tarjoaa tällä kertaan vanhan kirkkomiehen pääroistona. Tämä paavisetä on todella suuri pettymys kun vertaa muihin Devil May Cry peleihin. Kyllähän sitä demonipuoltakin yritetään tuoda esiin mutta lopputulos ei vain vaikuta. Tälläisiä vanhoja ukkoja on pelit täynnä ja jos sitä pientä lisää ei löydy niin käy näin.


15. Gnasty Gnorc - Spyro the Dragon

Tämä pääpahis olisi voinut olla vaikka mikä mystinen olento mutta sen sijaan hänestä tehtiin tälläinen. Ulkoisesti pienoinen pettymys pelissä joka on lohikäärmeitä täynnä. Ei kuitenkaan mikään täysi katastrofi sillä aikamoisen tempun hän onnistuu tekemään ja asettaa kovat vaatimukset Spyrolle. Tämä kaikki menee kuitenkin metsään kun koittaa loppuhuipennus ja käy ilmi millainen pelkuri Gnasty onkaan. Ennen lopputaistelu hahmo oli vielä plussan puolella sillä ulkoasu oli ihan kelvollinen ja panokset olivat kovat. Lopputaistelu oli tosin karvas pettymys ja sitä kautta myös hahmo menetti kaiken potentiaalinsa.


14. Osmund Saddler - Resident Evil 4

Albert Wesker on loistava pääroisto. On siis kohtuullista olettaa ettei Saddler pääse samaan. Mutta se miten huono pääroisto tämä onkaan, oli pieni yllätys. Pahoja asioita Saddler kyllä tekee mutta itse sanoisin että se perustylsä ulkomuoto ja ääni saavat aikaan suhteellisen vaivun vaikutelman. Selvää potentiaalia olisi hirviömuodon kautta, mutta ulosanti jättää paljon toivomisen varaa. Se on sääli sillä sisältöä olisi vaikka kuinka, sitä ei vain käytetä.


13. Hala the Accuser - Guardians of the Galaxy

Telltalen peleissä on kyllä jännä että miten hyvin tai huonosti pääroistot tehdäänkään ja Hala on helposti niitä huonoimpia, pois lukien eräs joka on vielä huonompi. Tässä hahmossa vain tiiviistyy kaikki se mikä teki Ronanista niin huonon MCU:ssa, mutta tämä tuntuu jotenkin vielä ärsyttävämmältä ja sitä korostaa se, miten ylivoimaiseksi tämä hahmo on tehty, kun vertaa vaikka Thanokseen, joka myös tässä pelissä esiintyy.


12. Marlene - Last of Us

Last of Us on näitä pelejä joissa ei ole aina selvää että kuka loppu viimeksi onkaan hyvä ja kuka paha. Joel on kiven kova selviytyjä ja hänessä on myös niitä antisankarin piirteitä, joku voisi jopa sanoa että Joel on pahis. Marlene on kuitenkin tarinan pääroisto, varsinkin pelaajan näkökulmasta. Hän on myös aika huono sellainen. Hän ei missään kohtaa tunnu todelliselta uhalta eikä tunnu sisältävän oikein mitään mikä viestisi hyvästä pääroistosta. Hän ei ole uhkaava, kiinnostava saati vaikuttava. Se on paljon ilmiselvempää kun on nähnyt millainen on David.


11. General Serrano - Bulletstorm

Sisältö ja kielenkäyttö saavat tämän hahmon tuntumaan varsin hyvältä. Ulkoinen olemus jättää paljon toivomisen varaa. Syystä tai toisesta Serrano on naamansa puolesta todella höntin näköinen ja tämä syö kyllä kaiken uskottavuuden hahmosta. Siis tämä kusipäisyys olisi vielä voinut mennä kun huomioi millaisesta pelistä on kyse mutta ulkoasu tuhoaa tämän hahmon.


10. Paulie - Darkness

Synkkäsävytteinen tarina gangsterimaailmasta. Tässä on peli jossa voi tehdä vaikka mitä, siis pelaajalla on käytössään itse Pimeys. Loppuhuipennuksessa tätä puolta vastaan osataan taistella kyllä hyvin mutta kun vastassa on lopulta sellainen vanha läskisetä, jossa selviä vaikutteita monista tosielämän gangstereista, niin se tuntuu aika moiselta pudotukselta. Siis niin paljon enemän olisi voitu tehdä. Paulie on loppuviimeksi aika tylsä pahis, vaikka aika julman tempun tekikin.


9. Edgar Ross - Red Dead Redemption

Edgar Ross on enemmänkin ärsyttävä ja kusipäinen kuin uhkaava ja vaikuttava. Hän ei ole järin kiinnostava ja on kokonaisuutena erittäin hyvä esimerkki siitä, että pääosin Rockstar ei tunnu osaavan tehdä hyviä pahiksia, muutamia sattumia lukuunottamatta. Idea on ihan toimiva mutta toteutus ontuu oikein kunnolla. Edgar Ross tuntuu entistä huonommalta kun on nähnyt Augusti Allendan ja Dutch Van Der Linden joista kumpikin on erinomainen hahmo. Edgar Rossilla on hetkensä mutta ne jäävät niiden heikkouksien varjoon. Tässä on jälleen yksi pääroisto joka ei vain toimi ja kun pääroisto ei kiinnosta, vaan enemmänkin on rasittava lisä ja muuttuu tarinan kanssa entistä huonommaksi, niin pilalle meni.


8. Frank Fontaine - BioShock

BioShock sarjalla on faninsa ne fanit saattavat pitää Fontainea varsin hyvänä pahiksena. Itse en kuulu siihen kastiin. Samalla tavalla kuin Jack ei ole järin hyvä päähenkilö (paristakin syystä) niin ei Fontaine ole sen parempi pääroisto. Osittain nämä kaksi ovat riippuvaisia toisistaan. BioShockissa on juoni joka olisi melkoisella hienosäädöllä voinut olla todella hyvä ja Fontaine aika hyvä pahis. Mutta toteutus jättää paljon toivomisen varaan. Fontaine on äänensä puolesta rasittava, varsinkin kun sitä saa kuunnella aika paljon. Loppuhuipennus on myös aika lattea, kuin Fontaine itsekin.


7. Governor Griffon - Red Dead Revolver

Niin perustylsä virkamies pahis kuin vai voi olla. Lännenpelissä on eväitä niin paljon parempaan. Mr. Kelley on erittäin hyvä esimerkki siitä. Tässä pelissä lähes kaikki muut viholliset ovat parempia kuin pääroisto ja se on aika huono juttu. Tämä on niin särmätön ja tylsä hahmo.


6. Meredith - Dragon Age II

Oli pahis sitten Orsino tai Meredith niin kumpikin huono. Itse valitsen Meredithin koska tämä on huonompi näistä kahdesta. Kaikki mahdollisuudet olivat mutta toteutus on juuri sellainen, millainen on melkein missä hyvänsä perusfantasiavihollisessa joita ovat Witcherit ja Dragon Aget täynnä. Meredith ei todellakaan erotu massasta mitenkään. Hän on temppeliritari siinä missä niin monet muutkin. Mutta hänen pitäisi olla se pääroito, no aika pirun huono pääroisto kun mitään erityistä ei tunnu löytyvän.


5. Galactus - Ultimate Marvel vs Capcom 3

Galactus on monissa tapauksissa näyttänyt todella hoopolta ja tämä on jälleen yksi sellainen tapaus. Suurin syy miksi tämä ei vain toimi on siinä, että kun pelissä on sekä Marvel ja Capcom niin vaihtoehtoinen on tusinoittain parempia vaihtoehtoja. Siis tässä pelissä on pelihahmoina Albert Wesker ja Dormammu. Siinä seurassa Galactus häviää mennen ja tullen. Sen lisäksi pomotaistelu perustuu epäreiluuteen ja ylivoimaisuuteen. Epäonnistuminen ja varsin iso sellainen.


4. Officer Tenpenny - Grand Thef Auto: San Andreas

Tenpenny on kuin Edgar Ross, mutta paljon huonommin tehtynä. Siis tämä pahis ei missään vaiheessa tunnu järin hyvältä pahishahmolta, ihan kelvolliselta, parhaimmillaan. Mutta kun tämän tulisi olla se pääpahis niin se on kyllä rimun alitus ja Samuel L. Jacksonin ääni ei paljon pelasta.


3. Lady Arkham - Batman: Telltale series

Aloitetaan siitä miten radikaalisti tässä on muutettu suhteellisen tunnettua hahmoa Batman maailmassa. Siis ei tätä hahmoa tunnista samaksi ja Batmanin maailmassa olisi vihollisia mistä valita, niin miksi pitää pilata hahmo, joka ei edes ole pahis. Tämä tuntuu niin kaukaa haetulta ja lisäksi aika huonosti toteutetulta. Hahmon kyvyt vedetty turhan ylös ja muutenkin hänessä on ninjamaisia piirteitä, ei mitään järkeä. Ja vain jotta pahis olisi kovemman oloinen, niin Batmanista on tehty heikompi. Pääpahikseksi melkoinen pettymys.


2. Murai - Ninja Gaiden Sigma

Viimeinen taistelu on kyllä hieno mutta käy ilmi että mysteerikaapumies on Murai, niin se on todella iso pettymys. Nyt on kyseessä peli jossa tapellaan todella kovia paholaisia vastaan. Vastassa on myös ollut itse Doku, joka on siis niin hyvä roistohahmo että ei mitään rajaa. Siinä on todellista pääroistoa. Kun sitten käy ilmi että pääroisto ei ole vaikuttava samuraityylinen sotalordi kuin Doku, vaan tylsäkampauksinen varsin  tavallisen oloinen mies, niin se on varma merkki siitä että tämä peli pilasi loppuhuipennuksensa todella pahasti. Murai on siis niin särmätön hahmo että pahaa tekee nähdä hänet pääpahiksena.


1. Zhan Yu Ru - Deus Ex: Human Revolution

Tässä ei ole mitään hyvää. Siis Murai oli pettymys ja samoin Lady Arkham, mutta tämä on siis joko oikeasti todella surkea. Kahdessa aiemmassa oli sentään jotain toimivaa kun syvällisemmin miettii. Tässä ei ole oikein mitään. Pääpahikseksi tämä on valtavista pettymyksistä isoimpia. Vielä kun ottaa huomioon että tämän peli pomoviholliset huononevat kokoajan ja että tämä on niistä kaikista huonoin, niin herää vain kysymys että kenen idea oli tehdä tästä hahmosta pääroisto. Siis Zhan ei näytä hyvältä roistolta, ei ole milläänlailla kiinnostava, ei tunnu olevan mikään todellinen uhka eikä millään tavalla edes tunnu todelliselta pääroistolta. Siis tässä ei ole mitään sellaista hyvää joka voisi pelastaa edes vähän.