XCOM%202.jpg?1529259983

Welcome back... commander

 

 

Edellisellä kerralla me hävisimme, mutta nyt meillä on toinen tilaisuus. Useita vuosia edellisen XCOM:n tapahtumien jälkeen maapallo on pahassa jamassa. Vain pelaaja voi johtaa Avengerin miehistön voittoon avaruuden muukalaisia vastaan.

 

 

 

Maapallolla on käynnissä sota ihmiskunnan ja avaruudenmuukalaisten välillä. Kaikki eivät sitä tiedä, mutta niin se on. Vaikka muukalaisilla on vahva jalansija maapallolla, niin vastarinta ei ole kuollut vaan kipinä palaa vahvana. Pelaaja voi komentajan roolissaa muuttaa nuo monet vastarinnan kipinät täydeksi kulovalkeaksi joka polttaa kaiken tuhkaksi. XCOM 2 on monella tavalla hyvin vaikea peli. Kuten edellinenkin XCOM, pelissä on paljon muuttujia ja monia vaikeita tehtäviä, mutta itse koin tämän pelin helpompana sekä jokaisella tavalalla parempana pelinä kuin edeltäjänsä.

Myönnettäköön heti että ensimmäiset parituntia tämän pelin parissa käytin itse kustomoidessani itselleni sellaiset parikymmentä sotilasta. Se yksin on merkki siitä miten hyvin tämän pelin hahmonluonti on tehty. Vaikka monia asioita ei voi muokata kovin paljoa, niin kyllä tämä on valtavan iso parannus edelliseen peliin nähden. Sääli tosin on se, että aselaji jonka tässä "valitsin" sotilailleni, ei automaattisesti tule sotilaalle kun tämä tulee valittavaksi pelissä.


XCOM on sellainen pelisarja jonka oppimiseen voi mennä hetki, mutta kun peliin pääsee kunnolla sisälle ja sen monet jipot oppii, niin siitä kehittyy helposti yllättävän koukuttava ja vetovoimainen peli. Luvassa on paljon tukikohdan kehittämistä ja erilaisten operaatioiden suorittamista. Tehtäviä tehtäessä saa käyttöönsä monenlaisia resurreja kuten informaatiota, hyödykkeitä ja erilaisia materiaaleja. Kaiken perustuksena ovat kuitenkin sotilaat.

Näkyvin osa peliä on edelleen operaatioiden suoritus jossa pelaaja komentaa kourallisesta sotilaita koostuvaa erikoisryhmää jonka tehtävä on milloin mikäkin. Jos pitää tuhota, joskus pelastaa. Operaatioiden ulkopuolella päivitetään päämajana toimivaa Avenger ilma-alusta, suoritetaan tutkimustyötä ja rakennetaan erilaisia varusteita. Tämä puoli on aikaa ja resurreja vievää, mutta erittäin tärkeää jos haluaa pärjätä nousevan vaikeustason edessä.

XCOM 2 on täynnä monia osa-alueita mutta kokonaisuuden hallitseminen on erittäin tärkeää sillä kaikesta on jollakin tavalla hyötyä. Peli on varsinkin aluksi yllättävän koukuttava kun kaikki yksinkertaista, se muuttuu hetkellisesti hyvin rasittavaksi kun kaikesta on pulaa ja mitään ei meinaa saada valmiiksi, mutta sitten kun käytössä on monta korkea-arvoista erikois-sotilasta ja valtava määrä huippuvarusteita, niin pelistä tulee hyvin nopeasti, hyvin koukuttava.


Näkyvin osa peliä ovat operaatiot. Aluksi käytössä on neljän sotilaan ryhmä johon voi saada kaksi lisäjäsentä. Sotilailla on viisi erilaista aselajia. Sissi (ranger) on lähitaistelun mestari joka miekan ja haulikon voiman saa aikaan suurta tuhoa. Krenatööri (grenadier) taas on raskaasta aseistettu räjähde-expertti joka tuhoaa ympäristöä ja vihollisten panssareita. Spesialisti (specialist) taas on joko taitava hakkeri tai arvokas lääkintämies. Tarkka-ampuja taas nimensä mukaisesti iskee tappavasti pidemmänkin matkan päästä. Myöhemmin pelissä voi saada käyttöönsä myös taikurimaisia erikoissotilaita jotka kontrolloivat vihollisia tai tekevät massiivista vahinkoa.

Näillä eväillä saa aikaiseksi erittäin tehokkaita sotilaita jotka kaikki aloittavat alokkaana, mutta voivat nousta jopa everstiksi asti, oppien siinä matkan varrella monenlaisia lisäominaisuuksia. Sissi voi tehostaa miekankäyttöä niinkin paljon että voi kerralla tappaa lauman vihollisia ja väistää seuraavan mahdollisen hyökkäyksen. Tarkka-ampuja taas voi olla todellinen asesankari suoraan villistä lännestä joka pistoolilla ampuu yhden vihollisen seulaksi tai kaikkia näkyvillä olevia kerran. Krenatööri taas voi minigunilla silputa vihollisen panssarit tai tehostaa räjähteitä entisestään. Spesialisti taas voi hakkeroida vihollisten koneita tai pelastaa kuolemaisillaan olevia liittolaisia. Variaatiota on todella paljon ja on täysin pelaasta kiinni että millaisen yksikön haluaa rakentaa.

Erittäin suurta plussaa tulee siitä, että tällä kertaa sotilaita voi kustomoida merkittävästi. Edellisessä pelissä kustomointi oli hyvin pintapuolista mutta tällä kertaa se on erittäin syvällistä. Sotilaat helposti kuullostavat samanlaisilta äänestä riippumatta, mutta he näyttävät todellakin omanlaisiltaan. Mikäli nimeää sotilaat tosielämän kavereiden/sukulaisten/koulun opettajien/ tms mukaan, niin se tuo oman syvyytensä taisteluun. Taistelussa kaatuneet sotilaat nimittäin ovat lopullisesti poissa. Yksikin ratkaiseva virhe voi johtaa valtavaan sotilaskatoon.


Taistelujen ulkopuolella kehitetään varusteita, tehdään tutkimustyötä ja parannellaan aluksen varustelua. Siinä ohessa myös hankitaan liittolaisia. Aluksella on oltava monenlaisia laitteita jotta alus ja sen yksiköt saavat energiaa tai jotta liittolaisiin voidaan olla yhteydessä. Kaikki nämä maksavat resursseja ja varsinkin aluksi kaikki tämä tuntuu todella monimutkaiselta.

Sitten kun pitäisi alkaa varustaa sotilaita paremmin niin täytyy päättää että panostaako ensin parempaan aseistukseen vai parempiin panssareihin. Kestävyys on erittäin tärkeää, mutta niin on myös hyökkäysvoima. Viholliset kehittyvät erittäin nopeasti ja sitä kautta vaikeusaste nousee erittäin nopeasti. Normaalit vihollis-sotilaat eivät loppupelissä ole enää minkäänlaisia uhkia, mutta suuret sotakoneet tai erikoisemmat viholliset voivat olla valtavia uhkia, varsinkin silloin kun ne tulevat ensimmäistä kertaa vastaan. Vihollisia on monenlaisia ja se pakottaa kehittymään nopeasti ja omaksumaan vaihtoehtoisia taktiikoita.

Taistelussa kenttä on isossa osassa, sillä korkeampi sijainti on varsinkin tarkka-ampujalla erittäin arvokas paikka. Samalla aikaa korkeat suojat ovat arvokkaita suojia kun viholliset ovat hyökkäyskannalla. Paremmat varusteet ovat kuitenkin erittäin tärkeä osa. Kehittyneet ammukset, lisäpanssarit ja tehokkaat kranaatit ovat iso osa taistelu sillä parikin lisävahinkopistettä voi oikeassa tilanteessa pelastaa sotilaan hengen.


Unit.jpg?1529936025

Sotilaita moneen tilanteeseen


Jos pitäisi nostaa niitä pelin suurimpia heikkouksia niin ajoittain tuntuu että peli on hieman epäreilu. Tälläiset satunnaiset piikit kuitenkin tasoittuvat, varsinkin jos pelaaja osaa kunnolla huomioida yksityiskohdat. Se on kuitenkin varsinkin aluksi rasittavaa että yksi osuma tarkoittaa sitä että sotilas on oitis "vakavasti haavoittunut". Sitten on tämä varusteiden kehittäminen aivan lopussa. Erikoisammusten ja muiden kehittäminen on täyttä arpapeliä mikä on jotenkin outoa. Jos yhdenlaisia ammuksia on jo osattu valmistaa niin miten voi olla että tiettyä ammustyyppiä tai panssarityyppiä ei voida valmistaa enempää muuta kuin "tuurilla."

Arpapeliä on myös sotilaan aselaji. Koulutuskeskuksella voi päättää mihin aselajiin kouluttaa sotilaan, mutta varsinkin aluksi on rasittavaa että mieleisekseen kustomoitu sotilas ei saa sitä aselajia johon hänet on kustomoitu. Varusteiden kehittyessä sotilaiden asusteiden yksityiskohdat vähenevät, tästä syystä alkupuolella on omat vahvuutensa joita loppupuolella ei ole.

Tietyn pisteen jälkeen tuntuu myös siltä että tiettyä vihollistyyppiä on jokaisessa tehtävässä. Tämä on hieman outoa jos vihollinen X tulee niin sanotusti tutuksi tarinatehtävän Y kautta, mutta tätä vihollista on ollut jo useammassa operaatiossa vihollisena.

Viimeinen tehtävä on kyllä todella näyttävä mutta se on myös hivenen yliampuva sillä vihollisa tulee valtavia määriä, mutta tähän loppuhuipennukseen ei saa merkittävästi enempää omia sotilaita.


XCOM on sellainen pelisarja joka vaatii opettelua. Koska itse olen pelannut edellisen pelin läpi, niin tämä tuntui paljon helpommalta ja kotoisammalta kun ihan kaikkea ei tarvinnut opetella alusta asti. Tosin tässä pelissä on monia asioita joita edellisessä ei ollut, mutta samalla monia edeltäjän osia ei taas ole tässä pelissä. Itse sanoisin että tämä on helpompi peli, mutta se ei tarkoita että tämä olisi helppo peli. XCOM 2 on erittäin haastava peli. Vaikeusaste nousee todella nopeasti ja varomaton pelaaja voi hyvin nopeasti olla tilanteessa jossa ei ole enää mitään pelastusta.

Lisähaastetta haluvat voivat kokeilla myös Iron Man tilaa, jossa jokainen päätös on lopullinen ja tallentamista ei ole. Vaniljassa voi sentään tallentaa missä kohtaa vain haluaa, mikä on parilla tavalla todella iso apu, mutta itse olen tottunut peleihin joissa pitää elää valintojensa kanssa. Yksi virheliike voi johtaa sotilaan kuolemaan ja sen on hyvä, sillä se on yksi tämän pelin koukkuja.

XCOM2 on positiivinen yllätys sillä se on merkittävästi edeltäjäänsä parempi peli. Sanoisin että tässä pelissä ei tullut kovinkaan usein vastaan tilanteita joissa peli olisi "huijannut", kuten tilanne jossa 90% osuma-arvio ei toimi tai että vihollinen ampuu rupupaikasta varman osuman. XCOM2 on paljon tasapainoisempi peli ja se tuntuu kokonaisuutena paljon reilummalta peliltä. Ja hyvin suunniteltu ja toteutettu operaatio tuntuu todella hyvältä.

 

+ Sotilaiden kustomoiminen on kehittynyt valtavasti

+ Toiminnan mielekkyys, varsinkin loppupuolella

+ Paljon vaihtoehtoja ja paljon pelattavaa

+ Valtavat parannukset edelliseen peliin nähden

 

- Muutamat epäreilut kohdat ja tasolliset notkahdukset

- Sotilaiden aselajia ei voi itse päättää

- Vaikeusaste nousee todella nopeasti

- Erikoisammusten, -panssareiden, -kranaattien valmistus on arpapeliä

 

Arvosana: 7,6

 

Erityinen