Stray.jpg?1660838825

Kissapeli kissaihmisille



Stray saattaa hyvinkin olla yksi vuoden arvostetuimpia pelejä ja iso osa siitä johtuu kissaihmisistä joille tämä peli selvästi on tehty. Peli on niin selvästi kissasimulaattori naamioituna tasohyppelypulmapeliksi. Pelin viehätys tulee kuitenkin siitä, että pelaaja voi nyt käyttäytyä kuin kissa, kävelevä katastrofi.


PlayStation Plus: Premium



Kulkukissa

Stray on yksi näitä pelejä, joka on pitkään ollut todella odotettu ja jonka suosio on oitis ollut valtava ja itse en ole missään vaiheessa pitänyt sitä kovinkaan kiinnostavana, tai kovinkaan ihmeellisenä tapauksena. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö huomaisi, miksi tämä peli on nopeasti noussut yhdeksi vuoden kovimmista tapauksista ison yleisön keskuudessa. Ihmiset pitävät kissoista ja kissaihmiset paikoin jumaloivat kissoja. Juuri tälläisille ihmisille Stray ei ole vain hyvä peli, se on peli jollaista he sisimmässään ovat todella halunneet ja joka sympaattisella otteellaan todella vangitsee.


Meow...

Pelin pääosassa on oranssi kissa jolla ei ole nimeä ja joka ei saa nimeä. Kissasta ei pelin aikana opita mitään erityistä eikä kissa kehity pelin aikana mihinkään. Kissa on vain olemassa ja pelaaja voi omassa mielessään päättää että millä mielellä kissa milloinkin on, mitä hän ajattelee ja miten hän suhtautuu maailmaan. Lähemmäs ainoa asia minkä peli määrittää, on se, minkä luonteinen kissa noin suunnilleen on ja sitä kautta, mitä kissa voi tehdä. Tarina tapahtuu kissan ympärillä ja kissa on avainpelaaja, mutta suurin osa pelaamisesta on reagointia erilaisiin tapahtumiin joihin muiden hahmojen päätökset johtavat. Pelistä huomaa että siinä voi olla paljon enemmän muuttujia, mutta samalla aikaa peli ei yritäkään olla mikään iso AAA peli, vaan enemmänkin hillitty kokonaisuus kissamaisella pelattavuudella ja omanlaisellaan tyylillä. Koiraihmisenä en varmaan vain ymmärrä ja osaa arvostaa peliä sillä tavalla, kuin kissaihmiset.

Tarina sijoittuu dystopiseen maailmaan, jossa ei ole enää ihmisiä, oletettavasti. Monet ympäristöt vaikuttavat autioilta, kunnes pelaaja kohtaa robotteja, jotka elävät kuin ihmiset ja paikoin käyttäytyvät kuin ihmiset. Pelaaja saakin partnerikseen pienen robotin nimeltään B12, joka hoitaa keskustelun muiden robottien kanssa auttaa kissaa selviämään hieman teknisemmistä haasteista. Tutuksi tulevat myös pelimaailmassa vaanivat valtavat punkkimaiset olennot, jotka ovat yksiä pelin vihollisia. Peli sijoittuu useammalle erilaiselle alueelle joissa tietty teema luo puitteet. Viemäri on vähemmän viehättävän näköinen kuin futuristinen keskikaupunki, joka puolestaan on selvä päivitys slummikaupunkiin. Kissalle nyt on lähemmäs yksi hailee että missä ollaan, koska kaikki on kissalle lähinnä leikkikaluja.


Hyppimistä, maukumista ja tavaroiden kaatamista

Pelaaminen koostuu pääasiassa tasohyppelystä ja pulmanratkonnasta. Kissa pystyy hyppimään lähemmäs minkä tahansa tasaisen kohdan päälle maailman rajoissa ja ylöspäin mennäänkin hyppimällä korokkeelta toiselle ja alaspäin samalla tavalla. Tämä ei ole sellainen nyhverö kissa joka ei puuhun kiivettyään osaa tulla alas. Hyppiminen on ehdottomasti parhaast päästä mitä peli tarjoaa ja monelta osin ympäristö onkin tehty pääasiassa tämä mekaniikka mielessä pitäen. Se yhdistyy myös pulmanratkontaan sillä ajoittain hyppäämällä tietyn esineen päälle, tämä kaatuu ja voi paljastaa yllätyksiä. Kissa on ajoittain yksi kävelevä katastrofi joka töniin nurin tavaroita, raapii tavaroita ja kaataa tavaroita. Fysiikkamallinnus on sopivan simppeliä ja hallitusti käytettyä, että tämä toimii paikoin hyvänä leikkinä varsinaisen pelaamisen ohella. Maailmoissa on myös sen verran tutkittavaa ja löydettävää että kaikkialla käyminen on kannattavaa. Monet pelin trophy haasteet nojaavat näiden ohella myös siihen, että pelaaja on paikoin melkoinen kusipää, kuten monet kissat.

Tavaroiden kaataminen toimii erityisen hyvin juuri silloin kun pelaaja ei varsinaisesti edes etsi mitä kaavaa, vaan yrittää vain keksiä mitä pitäisi tehdä seuraavaksi tai mihin pitäisi mennä seuraavaksi, ellei ole jo miettimässä tapaa millä päästä kohteeseensa. Itse olisin tosin halunnut vielä enemmän sellaisia kohtia jossa pelaaja voi olla niin suuri mäntti, kuin vain haluaa ja vaikeuttaa siinä samalla muiden toimintaan, tai aiheuttaa melkoisen sekasotkun milloin minnekin. Hieman olen pettynyt että pelistä ei löytynyt korttitaloa rakentavaa robottia. Korttitaloa jonka itsekäs kusipääkissa sitten kaataa, koska voi. Tai sitten vahingossa, koska ei ole maailmanluokan mäntti. Monia pieniä asioita kaipaisi peliin enemmän, juurikin siihen päätekemisen kylkeen.

Pelissä on jopa kokonaan oma nappula maukumiselle. Tämä on jotenkin niin hauska idea ja pelatessa etsii ajoittain parasta hetkeä naukua, eli tilannetta jossa se on hauskaa tai muuten vain sopivaa. Tavallaan harmillista on että muutamat meow lausahdukset ovat todella vaimeita ja niitä oikeasti kuuluvia tulee harvemmin. Tässäkin kohtaa olisi tietysti voinut olla mahdollista panostaa tähän mekaniikkaan enemmän jolloin vaikka pohjassa pitäminen olisi tarkoittanut äänekkäämpää naukumista. Mutta edelleen, pienemmän budjetin peliltä ei kannata ihmeitä odottaa kaikilla osa-alueilla. Pelkästään se, että pelissä on "meow" nappi, on todella hyvä tyylillinen lisä.


Kissamaisuuksia kissaihmisille kissasimulaattorissa

Tavaroiden tahallinen ja tahaton kaataminen, maukuminen, hyppiminen ja ajoittainen robotteja vasten töniminen eivät ole ainoita kissamaisuuksia joita pelaaja voi tehdä, sillä tietyissä paikoissa kissa voi myös raapia esineitä, merkaten reviiriään. Huomattavasti siistimpi tapa kuin ympäriinsä kuseskelu, mitä pelissä siis ei voi tehdä. Pelissä on monia asioita joita ei voi tehdä ja tietyt ovat sellaisia, että niitä hieman jää kaipaamaan. Kissa on luonteeltaan melko ystävällinen. Pelaaja ei voi sähistä eikä kehrätä, eikä edes raapia npc hahmoja, mikä on tavallaan melko iso missattu potentiaalin paikka, mutta pelin yleinen fokus onkin enemmän siinä liikkumisessa, vuorovaikutuksen sijaan. Vuorovaikutus tilanteitakin on, mutta vähemmän.

Pelin aivopähkinät ovat melko simppeleitä ja nekin ratkaistaan monesti kissamaisilla tavoilla. Ympäristöstä löytyy usein jokin yksi avainesine jota raapimalla tapahtuu jotakin oleellista ja jonka kaatamalla tapahtuu jotakin oleellista. Puzzlet ovat melko simppeleitä ja monesti ne ratkeavat tutkimalla ja kokeilemalla ympäristöä. Hyppiminen ratkaisee monet tilanteet, mutta ajoittain vastaan tulee nopeuttakin vaativia hetkiä jolloin on parasta juosta niin nopeasti kuin pystyy. B12 tuo mukanaan hieman lisää muuttujia, mutta hänen roolinsa on tarinankerronan ja maailmantilan selittämisen ohella lähinnä toimia sinä pelillisinä osana, joka on vähemmän kissamainen, kuten esineiden kerääminen ja sähköisten ovien avaaminen ja esineiden käyttäminen.

Taistelua pelissä ei juurikaan ole. Kissa ei metsästä hiiriä tai muutakaan ja harvemmin vastaan tulee edes vesikippoja joista lipittää juotavaa. Kissalla ei ole isommin elinvoimaa ja ne tilanteet joissa kissa voi kuolla, ovat joko sellaisia joissa se kuolema tapahtuu heti, tai muutoin varsin nopeasti. Kissa pakenee, ei taistele, kuten kissat yleensäkin. Tässäkin suhteessa olen hieman pettynyt että pelissä ei ole sellaista paikkaa, jossa kissa juoksisi robottikoiraa pakoon ja kiipeäisi puuhun piiloon, miten olen joskus jopa nähnyt kissan tekevän, livenä. Myöskään vastaan ei tule tilanteita jossa kissa voisi mennä piiloon koloon, jossa silmät sitten loistaisivat vihreinä, kuten olen myös kissan nähnyt tekevän, varsin usein jopa. Pelistä voi tietysti nostaa esiin rutosti erilaisia pätkiä jossa pelaaja ei saa tehdä tarpeeksi kissamaisia asoita, mutta pääasiassa kaikki mitä pelissä on tehty, on sentään tehty pelillisesti oikein hyvin.


Elden Ring saa haastajan

Strayn suurimmat heikkoudet ovat melko minimaalisia. Peli on tasohyppely pulmapelielementeillä ilman toimintaa, jokusta pakokohtausta lukuunottamatta. Sen tyyli on sitä sorttia että se kosiskelee varsin tietynlaista pelaajakuntaa ja tarina on sellainen, että täysin ilman sitäkin pärjää, mutta se on siellä jos sellaista etsii. Pelattavuus on simppeliä ja peli on pääasiassa varsin helppo kokonaisuus satunnaisilla hieman haastavammilla osuuksilla. Valtaosan ajasta peli kertoo aika selvästi pelaajalle että mitä olisi tarkoitus seuraavaksi tehdä, kunhan pelaaja vain keskittyy olennaiseen, eikä kissan tavoin vain nuole omaa ahteriaan silloin kun pitäisi kuunnella.

Tietyissä kentissä on hieman lääniä mitä tutkia kun taas toiset ovat melko suoraviivaisia ja sitä kautta melko itsestäänselviä kenttiä läpäistä. Pelin pelaa melko helposti läpi alta viiden tunnin, eli kyseessä on melko lyhyt kokonaisuus jossa on kuitenkin sen verran oheistekemistä ja tropheja, että siihen saa kyllä upotettua tunnin tai pari lisää. Niin ja sitten on tietysti se kissatekijä, jossa pelaaja vain härvää ympäriinsä kunnes kyllästyy tavaroiden kaatamiseen ja vastaavaan joka pelaajasta riippuen voi olla todella pitkän ajan päässä.

Myönnän että itse en pidä tätä kokonaisuutta niin ihmeellisenä, kuin iso osa internettiä ja sama juttu oli myös Elden Ringin kanssa. Uskallankin veikata, että nämä kaksi peliä saattavat olla kovia kisaajia Game Awards show'ssa. Tosin, kyllähän siellä on myös God of War: Ragnarök tulossa vetämään kissaa hännästä. Stray on joka tapauksessa kokonaisuus jota ei kannata ottaa mitenkään vakavasti vaan siitä saa enemmän irti jos vain heittäytyy virran vietäväksi. Visuaalinen ulkoasu on todella hienon näköistä, robotit ovat sympaattisia ja maailmanlopun jälkeinen maailma on hienosti kuvattu. Trophy setti ei ole vaikea kokonaisuus ja myös se ottaa kissamaisen lähestymistavan sisältöönsä.




Yhteenveto

Stray on kikkailupeli, joskaan ei samalla tavalla kuin Goat Simulator. Cat simulator on dystopiseen maailmaansijoittuva tasohyppelypeli pulmaelenteillä ja se on itsekseen osa kokonaan uutta genreä, Kissailua. Stray on juuri sellainen peli joka saa vielä jäljittelijöitä. Pelattavuus on sopivan jämptiä, muutamassa kentässä on  sopivasti tilaa härvätä ympäriinsä ja muutenkin pelin rytmitys on oikein hyvä. Pelaajalle annetaan mahdollisuus ja aikaa käyttäytyä kuin kissa ja mikä takaa että tämä konsepti puhuttelee varmasti kissaihmisiä. Parhaan kokemuksen saa kun ei aseta mitään isompia odotuksia vaan pujahtaa mukaan pelin tapahtumiin, kuin pelin päähenkilökissakin tekee.


+ Hallittu vapaus

+ Visuaalinen ulkoasu ja äänisuunnittelu

+ Tasohyppely hyvällä pulmanratkonnalla

+ Meow nappi


- Paljon asioita joita ei voi tehdä

- Alikäytetyt ideat

- Melko itseääntoistava


Arvosana: 7,4


Loistava


Mr%20Cat.jpg?1660838826

Joskus voi sitten vain nukkua