Marvel palaa beat em up genren pariin

Marvel aihe on ollut jo pitkän aikaa erittäin kovassa nosteessa ja useampi peli on todella vakuuttanut. Samalla tavalla beat em up genre on ollut erittäin hyvässä tuulessa pidemmän aikaa ja nyt nämä kaksi yhdistyvät, joten odotukset ovat melko korkealla. Varsinkin kun demo pelistä on pelattu, ja se vakuutti siitä että tämä voisi olla erittäin hyvä peli genressään.

Marvelin kosminen maihinnousu

Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge pelin jälkeen beat em up pelejä on ilmestynyt vaikka mistä aiheesta, kuten G.I Joe ja uusimpana He-Man. Siinä välissä ilmestyi myös Power Rangers: Rita's Rewind, joka tosin on esimerkki siitä, miten peliä ei pitäisi tehdä. Valinnanvaraa tässä genressä on vaikka kuinka, mutta mihin kohtaan mittari kuuluukaan Cosmic Invasion?

Annihilusin mielenhallinta vaikuttaa sekä sankareihin että roistoihin

Tällä kertaa isona paha pääroistona on Annihilus. Hahmo ei ole itselle samalla tavalla tuttu kuin Dormammu, Ultron tai Doctor Doom, joten vaihteeksi ihan hyvä että vastassa on joku vähemmän käytetty superroisto. Kun avaruusmöllit hyökkäävät maahan aikeinaan enemmän tai vähemmän orjuuttaa kaikki maapallolla, apuun saapuu iso joukko tuttuja Marvel sankareita ja vastassa on toinen toistaan tutumpia roistoja. Tarina pelissä ei ole mitään kummallisempaa, vastaavanlainen tarina on monessa muussakin elokuvassa tai pelissä, kuten vaikkapa Justice League: War animaatioelokuvassa. Tarinan ei mäiskintäpelissä tarvitse olla mitään ihmeellistä, kunhan se antaa hyvät puitteet tuoda vastaan paljon pätkittävää ja juuri sen Cosmic Invasion tarjoaa.

Tarinan aikana vastaan tulee useampi tuttu hahmo Marvelin maailmasta ja tässä suhteessa peli toimii erittäin hyvin. Pelkästään jos tätä vertaa Marvel's Avengersiin, niin tämä käyttää erilaisia tuttuja roistohahmoja paremmin ennen puoltaväliä, kuin Avengers koko kestollaan. Tuttujen hahmojen joukossa on myös yksi omista ikisuosikeistani, Taskmaster, joka tuntuu putkahtavat esiin yhdessä jos toisessakin pelissä sekä yksi hyvin harvoin käytetty roistohahmo, Knull. Pomotaistelujen suhteen peli ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin valtaosa muista genren peleistä mutta tuttuja hahmoja on aina hauska nähdä ja muutama pomotaistelu onnistuu tarjoamaan jotakin todella hyvin tehtyä, vaikka ei ihan samalla tasolle pääsekään mitä Shredder's Revengessä päästiin mm. Chrome Dome pomotaistelussa, joka oli kuin suoraan uusi versio Turtles in Timen ensimmäisestä Silppuri taistelusta. Asetelmasta olisi saatu irti aika paljon enemmänkin ja tätä tarinaakin olisi saatu venytettyä vaikka kuinka paljon, mutta beat em up muodossa juoni ja sen kerronta toimivat oikein hyvin.

Tyyliltään tämä peli mahtuu hyvin samaan sarjaan kuin muut viimeaikojen mäiskintäpelistarat. Cosmic Invasion on värikäs katsella ja eri hahmojen erilaisissa hyökkäyksissä on todella paljon valoja ja värejä. Juurikin sellaista silmäkarkkia mitä tälläiset pelit parhaimmillaan ovat. Asiaa parantaa entisestään se, pelattavuuden suhteen tässä pelissä on juurikin sellainen mättöpelin mielekäs ote, mikä nostaa sen monien muiden yläpuolelle. Kuullostaa ja tuntuu hyvältä kun painaa vihollista turpaan ja combottaminen on todella hauskaa ja sopivan haastavaa. Kombojatkumo on todella antelias, mutta osuman ottaminen katkaisee sen välittömästi. Lyömisen lisäksi on erikoishyökkäyksiä, väistöä ja eri hahmoilla on omanlaisia temppujaan aina passiivisesti ominaisuudesta alkaen. Hahmot tuntuvat oikeasti todella erilaisilta sillä toiset pystyvät tiettyihin asioihin mihin toiset eivät. Jotkut torjuvat, kun taas toiset väistävät, mikä tarjoaa jo toimintaan paljon muuttujia mutta syvällisemmin katsottuna osa toimii tankkeina, osa lähitaistelijoina ja osa iskee kauempaa ja liikkuu ilmassakin. Pelaajalla on kerralla käytössään kaksi hahmoa ja mitä parempi synergia hahmoilla on, sitä parempaa comboa saa aikaiseksi ja sitä parempi pistesaldo.

Toimintaan osallistuu melko kattava määrä erilaisia Marvel sankareita/antisankareita mahtuu joukkoon. Wolverine, Rautamies, Venom, Jean Grey/Phoenix, She-Hulk, Hämähäkkimies ja Aaveajaja ovat muutama esimerkki ja eri hahmot ovat erilaisia pelata. Mikään Marvel Rivals ei ole kyseessä mutta beat em pelien mittapuulla tässä pelissä on todella katttavasti erilaisia hahmoja. Hahmoissa onkin yksi tämän pelin suurimpia vahvuuksia sillä koska kerralla saa ottaa vain kaksi hahmoa, on houkuttelevaa vaihdella hahmoja ja kokeilla että mikä tuntuu omimmalta. Pelaaja ei ole lukittu alussa valittuihin hahmoihin vaan jokaisen kentän alussa saa valita oman kaksikkonsa. Hahmot myös kehittyvät käytettäessä, mikä hieman kampittaa kokonaisuutta, koska kun vaikeustaso nousee, eivät tason 1 hahmot pysty vastaamaan haasteeseen samalla tavalla kuin tason 5 ylittäneet hahmot. Tarinallisessa mielessä kaikki hahmot saavat vähän tilaa kokonaisuudessa, sillä kentissä on aina tietyt hahmot jotka ovat kyseisessä tarinapätkässä ns. Pääosassa. Vaikka tarinaa onkin vähän, niin ainakin se on ääninäyteltyä ja antaa tilaa sekä hyville että pahoille hahmoille.

Retroa tyyliä timanttisella pelattavuudella

Toiminta on monesti se mikä todella erottaa jyvät akanoista mitä tulee tähän genreen. TMNT: Shredder's Revengessä on todellista tunnetta kun vihollisia painettiin turpaan ja siitä tuli hyvin samanlainen fiilis kuin TMNT: Turtles in Time pelissä, SNES aikakaudella. Power Rangers: Rita's Rewind puolestaan epäonnistui osittain juurikin siksi, kun siinä ei ollut samanlaista tunnetta kun vihollisille antoi selkään. Lisäksi kyseinen peli oli masentevat monotoninen mitä taisteluun tulee, mutta sitä ongelmaa ei tässä pelissä ole. Cosmic Invasion on samoilta tekijöiltä kuin Shredder's Revenge ja sen todella huomaa. Moniin pieneen yksityiskohtiin ei ehkä ole panostettu samalla tavalla kuin Shredder's Revengessä, ja graafisesti Cosmic Invasion ei ole yhtä viimeisen päälle. Tosin tässä ei ole varmaan ole sellaista yhtä selvää ideaa tyylin suhteen mitä Shredder's Revengessä. Cosmic Invasionissa on retroa tyyliä ulkoisesti, mutta sisällöllisesti se panostaa pelattavuuteen. Omiakin juttuja pelissä on jotka saavat tämän kokonaisuuden vaikuttamaan sopivan erilaiselta. Yhtenä isona juurikin tiimihyökkäykset kuin suoraan Marvel vs Capcomista ja tämä on sellainen osa mikä todellakin korostaa valitun hahmokaksikon synergiaa.

Puhdas taistelu on pelissä erittäin mielekästä, siinä määrin että tämän pelaa erittän mielellään läpi useamman kerran aina hahmoja vaihdellen ja mahdollisesti hieman kenttiäkin valikoiden, sillä tässä ei ole lukittuna tiettyyn putkeen, vaan kentät saa valita aikajanalta, kunhan ne on ensin läpäissyt kerran. Siinä missä ensimmäisellä kerralla hahmoina itsellä oli Wolverine ja Iron Man (tyyliin Hugh Jackman ja RDJ) niin kyllä he menivät heti vaihtoon kun tasomaksimi tuli vastaan ja pari uutta naamaa pääsivät oitis valokeilaan. Koska kaikilla hahmoilla on omat juttunsa, niin muuttujia on tarpeeksi että peli pysyy mielekkäänä uudestaan ja uudestaan pelattauna. Siinä missä Wolverine on todella tehokas lähitaistelija jolla comboa saa kerättyä erittäin tehokkaasti ja passiivisena on elinvoiman parantuminen, on Iron Man erittäin hyvä valinta kun pitää poimia lentäviä vihollisia tai iskeä kauempaa ja jos viitsii haastaa itseään torjumiseen, siinä missä Wolverinella väistellään. Venom taas on erittäin hyvä tankki todella hyvällä tiimihyökkäyksellä ja Phoenix sopii partneriksi hyvin lähemmäs mille tahansa lähitaistelijalle, pystyen hoitamaan viholliset niin ilmassa kuin isossa kasassakin.

Pelattavuudessa peli ei yritä keksiä pyörää uudestaan vaan enemmänkin hyödyntää kaikkea niitä temppuja joita genressä on tehty iät ja ajat. Cosmic Invasion tosin tuntuu vaihteeksi peliltä joka osaa todellakin käyttää hyödykseen monia tuttuja juttuja, ilman että käyttää myös kaikkia typerimpiä ideoita mitä monissa samanlaisissa peleissä on lähes aina. Tässä pelissä vihollisia ei lyödä ruudun ulkopuolelle, mikä huonosti suunnitelluissa peleissä johtaa aina siihen että sitten pitää odotella että viholliset osaavat tulla takaisin taistelukentälle. Täydellistä suoritusta ei tältäkään peliltä irtoa, koska muutamat pomoviholliset pyrkivät vähän liiankin innokkaasti aivan ruudun laitoihin, mikä tuppaa viemää osan toiminnasta katvealueelle. Tässä pelissä on selvää että perusteet ovat kunnossa ja kokonaisuudessa on enemmänkin panostettu juuri niihin asioihin jotka ovat tärkeimpiä, elikkä juurikin toiminnallisiin asioihin. Tyylilliset puolet ovat hyvänä kakkosena tarinaelementit tulevat siellä vanavedessä. Peli ei ole pitkä ja juuri siksi kokonaisuus tuntuu niin hyvin viimeistellyltä. Pituutta peliaikaan otetaan uudelleenpeluuarvolla ja suurellla määrällä pelattavia hahmoja sillä vaikka pelin läpäisee viidessä tunnissa, on sen pariin mielekästä palata uudestaankin sillä erilaisia haasteita pelissä on trophymuodossa, sekä kenttien omissa haasteissa. Joissakin tapauksissa pitää pelata tietyllä hahmolla, toisissa pitää taas tehdä tiettyjä juttuja, hahmosta riippumatta.

Tuttuja hahmoja molemmilla puolilla

Hauskaa soolona ja täydellä sohvalla

Kuten monet parhaat beat em up pelit, myös tämä on parasta useammalla pelaajalla ja mukaan mahtuu 1-4 pelaajaa ja kuten moninpelit monesti, ne toimivat parhaiten samalla sohvalla ja hyvällä porukalla. Peli on mielekästä pelattavaa myös soolona, mutta siinä on sitä jotakin, kun ruutu on täynnä tavaraa useamman pelaajan ja vihollislauman muodossa. Tasapaino pelissä on todella hyvällä tasolla, minkä vuoksi sen on erittäin hyvä valinta muutaman tunnin pelisessioon.

Genren parhaat osat esimerkillisessä toteutuksella

Moninpelien joukossa beat em up on genrenä erittäin toimiva ratkaisu kun haussa on jotakin mihin pääsee sisään nopeasti ja jonka pelaa läpi yhdessä peli-illassa. Bonusta jos pelin pariin voi palata useamman kerran. Jos pelissä on vielä lisäksi jokin erityinen koukku, siitä saa paljon irti. Shredder's Revengen tapauksessa yksi sellainen elementti oli mahdollisuus kuudelle yhtäaikaiselle pelaajalle ja sitä ei ole muualla tullut vastaan, varsinkin kun tuntuu monesti on ihme jos pelaajia voi olla kerrallaan enemmän kaksi. Cosmic Invasionin tapauksessa ollaan siinä max neljässä pelaajassa, mutta koska kaikki pelaajat voivat kerralla ottaa käyttöön kaksi hahmoa ja vaihdella näiden välillä, tuo se mukanaan oitis merkittävästi jotakin mitä ei juurikaan ole tullut vastaan muualla kuin tappelupeleissä. Suuri määrä erilaisia hahmoja on myös iso valttikortti tässä kokonaisuudessa ja tälläisessä monipelissä vastaavaa ei ole juurikaan osunut kohdalle sitten PS2 aikakauden, jolloin ilmestyi mm. Marvel Ultimate Alliance, josta sai myös merkittävästi pelattavaa irti.

Beat em upit ovat monesti sellaisia pelejä, että kun on pelannut yhtä, niin muista saa nopeasti kiinni. Tästä syystä pelien kuvailu on monesti samanlaista. Muutamaa nappia käyttämällä hyökätään, yhdellä puolustetaan tai väistetään ja sitä rataa. Jos TMNT: Shredder's Revenge, tämän ja Asterix & Obelix: Slap em allin laittaa vierekkäin, pelaa kaikki pätkän ja kuvailee ne, yhtäläisyyksiä on paljon. Monesti ne pienet asiat ovat niitä jotka helposti rikastavat peliä, tai ovat turhaa täytettä. Tässäkin pelissä on keräiltävää tavaraa, mutta hyvin vähäisesti, mikä on jopa hyvä asia, koska se ei kiilaa pelattavuuden ohi. Uudellenpeluuarvoa lisäävät haasteet joiden saavuttaminen on monesti astetta haastavampaa ensimmäisellä yrittämällä. Monesti kyse on yhdistelmästä. Pitäisi olla hahmo jolla osaa pelata ja tehdä tiettyjä juttuja mitä vaaditaan, sekä tietämystä kentästä, etteivät mitkään osat kokonaisuutta tule yllätyksenä. Cosmic Invasion ei ole vaikea peli, mutta se tarjoaa vapaaehtoisia lisähaasteita jotka parantavat kokonaisuutta todella mukavasti. Trophyjen suhteen tästä tulee vahvasti samanlainen fiilis kuin Marvel Rivalsista. Osa trophyistä on helppoja, kun taas osaa saa yrittämällä yrittää. Harmillista tosin on se, että tässäkin pelissä, tietyt trophyt vaativat myös muita pelaajia.

Koska perusteet on joka tapauksessa ja kiistämättä tehty niin hyvin, saa kokonaisuudesta todella mukavasti irti useammallakin pelikerralla. Tämä tietysti tarkoittaa sitä että peli on pitkälti rakennettu toiston ympärille. Tämä tosin pätee moneen muuhunkin tämän genren peliin, joten se ei ole mikään merkittävä heikkous, mikä sekin kertoo aika paljon tästä pelistä, koska pelin heikkoudet ovat pääasiassa genren heikkouksia tai sitten sellaisia asioita joita jää kaipaamaan lisää kun peli on ohi, vaikka samalla aikaa ne tarkoittaisivat vain lisää toistoa, mitä pelissä on jo valmiiksi. Olisi hauskaa jos pelissä olisi vielä enemmän pelattavia hahmoja, tai enemmän tuttuja roistohahmoja pomotaisteluina. Cosmic Invasion on osoittanut että se osaa käyttää Marvel hahmoja, joten kyllähän vastaavaa haluaisi nähdä enemmän. Varsinkin jos vertaa siihen, miten Marvel's Avengers teki aivan samat asiat ja isommalla budjetilla. Tietysti joissakin beat em up peleissä on myös vähän vaihtelua tarjoavia kenttiä ja hyvin tehdyt pomotaistelut voivat olla tälläisiä. Shredder's Revengestä mainittu Chrome Dome käytti erinomaisesti hyödyksi mahdollisuutta heittää vihollisia ruutua kohti, mikä toimi todella hyvin. Mutta väkisin tehty vaihtelu voi olla myös heikkous, sillä Power Rangers: Rita's Rewind änkesi mukaan ajo-osuuksia, joita ei ollut sitten tehty erityisen laadukkaasti. Cosmic Invasion pyrkii tekemään ratkaisevat asiat hyvin. 

Erinomainen Marvel peli, tällä kertaa beat em up muodossa

Beat em up pelejä on paljon ja monet ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Cosmic Invasion on selvästi ylempää kastia ja monella tavalla paremmin tehty kuin monet muut. Tämä on niitä tapauksia kun monet pelin vajavaisuudet johtuvat siitä että kaiken toivoisi olevan vielä isommin ja monipuolisemmin. Ottaen huomioon että usein tälläiset pelit ovat melko suoraviivaista mättöä ilman isompaa sisällöllistä vaihtelua, on Cosmic Invasion huonoimmillaankin parempi kuin monet muut mäiskintäpelit. Mielekkyydessä tämä peli toimii joka tapauksessa todella hyvin ja vaikka pelissä on melko vähän oikeaa vaihtelua, niin ainakin se mitä pelissä tehdään uudestaan ja uudestaan on hauskaa ja koska pelin pariin on helppoa ja miellyttävää palata, toimii se perustekeminen todella hyvin. Vastaan on tullut useampi beat em up, joka on jo ensimmäisellä pelikerralla alkanut todella rastitaa ja toista pelikertaa ei ole sitten tullutkaan. Yhtenä esimerkkinä Scott Pilgrim vs the World, jossa oli hyviä puolia, mutta jonka pelattavuus ei lopulta sitten napannutkaan niin hyvin, että peliä olisi pitänyt keskivertoa mättöpeliä parempana.

Todella iso syy miksi Cosmic Invasion toimii niin hyvin on aihe. Marvel aiheesta saadaan irti todella paljon ja koska mukana on paljon tuttuja hahmoja, lisää se hyviä puolia kokonaisuuteen. Erinomainen pelattavuus on tiestyi tärkeämpää, mutta kuten jo todettu, perusteet ovat pelissä enemmän kuin kohdallaan, joten on positiivista että myös tyylilliset ja teemallisetkin asiat ovat kohdallaan. Marvel aiheiset pelit ovat onnistuneet todella hyvin viime vuosina ja useammassa genressä. Mitä tulee beat em up genreen, on Cosmic Invasion on sieltä parhaasta päästä, joten jos haluaa Marvel menoa beat em up hengessä, on tämä peli todella osuva valinta. Vaikka tarinalliset osat ovatkin pienimuotoisia ja pääpaino pysyy aina suoraviivaisessa mätkinnässä, niin tässä genressä ei tule äkkiä parempaa peliä mieleen joka olisi Marvel maailmasta.

Kokonaisuutena Marvel Cosmic Invasion on esimerkillinen beat em up peli ja Tribute Gamesin toinen täysosuma putkeen. Tässä on pelifirma joka osaa tehdä beat em up pelit paremmin kuin kukaan toinen.  Ei ainakaan tule toista pelifirmaa mieleen joka olisi pystynyt demoamaan saman mitä Tribute Gamesin ensin Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revengen kanssa ja nyt Marvel Cosmic Invasionin kanssa. Sanotaan että turtlesien tapauksessa se selvä kiintymys lähdemateriaalia kohtaan oli paljon selvempää, mutta huolellisuus pelattavuuden toteutukseen on se mikä todella ratkaisee ja tekee näistä kahdesta pelistä genren terävintä kärkeä tällä vuosikymmenellä, jossa tämä genre on selvästi alkanut taas nousemaan esille.

Yhteenveto

Marvel Cosmic Invasion on todella onnistunut beat em up. Se on mielekäs pelata koska se kuullostaa, näyttää ja tuntuu siltä miltä pitääkin. Hahmovalikoima on erittäin hyvä ja siellä on jokaiselle jotakin, puhumattakaan että eri hahmoilla on erilainen tuntuma pelata. Kentissä olisi voinut olla vähän enemmän vaihteluakin, mutta pääasiassa kaikki hyvän beat em up pelin rakennusaineet ovat tässä pelissä mukana, vaikka pelissä ei juurikaan kokeilla mitään uutta. Useamman pelaajan (yli kaksi) moninpeli samalla sohvalla on myös merkittävä vahvuus jota kaikissa vastaavissa ei ole. Marvel maailmaa on käytetty hienosti hyödyksi joten tämä on taas yksi onnistunut Marvel peli.

+ Toiminta

+ Hyvä hahmovalikoima

+ Näyttää ja kuullostaa hyvältä

+ Beat em up tuntuma on erinomainen

+ Moninpeli

- Vaihtelua saisi olla enemmän

- Lyhyt ja perustuu toistoon

Arvosana: 8,5

Fantastinen