Indy on yksi näitä peliaiheita jolla on ollut ylä ja alamäkiä. Lucas Artsin seikkailupelit ovat monilla varmaan vieläkin klassisia muistoja, mutta itse en ole Fate of Atlantisia koskaan pelannut. Elokuvat ovat tästä aiheesta paljon tutumpia, sillä ne olen nähnyt kaikki. Pelimaailmassa tämä aihe on tullut tutuksi vain satunnaisesti.

Indiana Jones and the Emperor's Tomb on Indyn pelimaailman seikkailuista se joka oli toiminnassa erittäin hyvä ja pulmanratkonnassa siedettävä, paras Indy peli. Indy elokuvat ovat olleet kahta lukuunottamatta oikein hyviä ja toinen näistä heikoista tapauksista oli Tuomion Temppeli. Paras Indiana Jones elokuva on Viimeinen Ristiretki.

Indy seikkailee PS5:llä

Indiana Jones ja Isoympyrä

Indiana Jones and the Great Circle

Siinä missä Dial of Destiny on monella tavalla erittäin kyseenalaisesti tehty elokuva, on Great Circle kerännyt paljon kehuja ja on monella tavalla merkittävästi parempi kokonaisuus mitä tulee tarinaan. Pelillisesti peli ei myöskään jää nuolemaan näppejään, vaan on taas yksi hyvä esimerkki siitä että lisenssipelit voivat todella toimia, jos niihin oikeasti panostetaan vähän enemmän.

Indyn maailmanympärimatka

Peli alkaa varsin hyvällä rytmillä. Introna toimii ensimmäisen elokuvan ehkä tunnetuimmat pätkä aivan alussa, jossa opitaan monEt pääideat. Kun pelin oma juoni lähtee käyntiin, kohtaa Indy (ulkoasuna Harrison Ford, äänenä Troy Baker) salaperäisen nefilimin (Tony Todd) ja lähtee jäljittämään tämän varastamaan kissamuumiota, joka lopulta johtaa Indyn vastakkain myös natsien kanssa, joita johtaa tällä kertaa melko eksentrinen okkultisti Emmerich Voss. Kuvioihin sotkeutuu myös sisartaan etsivä reportteri Gina Lombardi. Lopulta koko juonen keskeisimmäksi elementiksi, mysteeriksi ja kaikkia kiinnostavaksi kiintopisteeksi tulee salaperäinen Iso ympyrä, joka viittaa maapallon ympäri, tiettyjen karttapisteiden kautta kulkevaan kehään. Kehään, jonka janalle mahtuu monta historiallisesti tärkeää paikkaa. Kokonaisuuteen liittyy omat yliluonnollisuutensa, jotka tarinan aikana lähtevät sitten avautumaan ja määrittämään sitä, millainen loppuhuipennus on luvassa ja mitä fasistit suunnittelevat.

Tarina liikkuu melko Indiana Jones tyypillistä tahtia. Välillä on luvassa merkittävästi hitaampia tutkimusosuuksia joissa Indy tutkii paikkoja ja ratkoo arvoituksi päästäkseen mysteerissä seuraavaan vaiheeseen. Sitten on niitä toiminnallisempi pätkiä joissa otetaan mittaa vihollisista tai yritetään selvitä viimeisimmästä ansasta tai harmillisesta sattumuksesta. Joskus käytetään Indylle tuttua ruoskaa, joskus paljaita nyrkkejä ja joskus revolveria. Lähitaistelussa isossa osassa on myös kaikki irtomateriaali mitä ympäristöistä löytyy, kuten lapia tai lasipullo. Tarina sijoittuu ensimmäisen ja kolmannen Indiana Jones elokuvan väliseen aikaan, joten tiettyjä tarinaelementtejä löytyy ensimmäisen elokuvan tapahtumista ja kolmannen elokuvan Graalin malja on vielä täysi mysteeri, kuten myös seikkailu isäpapan kanssa. Great Circle pyrkii olemaan itsenäinen seikkailunsa, vaikka selvää onkin että monessa kohtaa pelissä oletaan paljon vaikutteita lähes kaikista sarjan elokuvista. Toisista enemmän, toisista vähemmän. Tarinassa jää monia avoimiakin puolia isossa kaanonissa, mutta pelissä ei kyseenalaisteta elokuvia, tai juoda sellaisia kuvioita jotka menisivät pahasti ristiin muiden seikkailujen kanssa.

Koko isoympyrä idea on erinomainen siinä mielessä, että se antaa pätevän syyn tutustua mysteeriin/legendaan jota ei ole kulutettu loppuun Uncharted tai Tomb Raider pelisarjoissa. Ideaan tutustutaan todella Indiana Jones maiseen tyyliin kun Indy avaa mysteeriä, monesti Ginan kanssa, selittäen asioita enemmän tai vähemmän auki ja samalla tehden erilaisia päätelmiä siitä, että mitä vastapuoli suunnittelee tai mitä ympyrällä pystyy edes tekemään. Tämä on myös yksi sellainen seikkailu jossa on hyvät perusteet retuttaa Indya hyvin erilaisiin ympäristöihin, kuten hiekkalaatikolle Eqyptissa, tai lumivuoristoon aivan toisessa osassa maapalloa, viidakosta puhumattakaan. Kaikilla alueilla on omanlainen rytminsä ja rakenteensa mikä toimii toisissa paremmin kuin toisissa. Harmillista onkin että liikkuminen isommilla alueilla ei parana pelin edetessä. Sijainti yksi on hieman sokkeloinen lukittuine ovineen, kun taas sijainti kaksi on lähinnä tylsä paikka jossa monet osat näyttävät niin samanlaisilta ja sijainnissa kolme liikkuminen on ärsyttävää. Tarinan henkilöhahmot ovat vähän niin näin. Indy ja Gina ovat erittäin hyvä parivaljakko ja muutama sivuhahmo toimii myös erinomaisesti. Natsit tosin, eivät pääse elokuvien tasolle. Voss on paikoin hyvin tehty, mutta menee tietyssä pelleilyssä vähän yli ja mukaan mahtuu muutenkin muutama kiusalliseksi menevä kohtaus. Indy varsinkin on tehty yllättävän hyvin. Troy Baker onnistuu kuullostamaan hyvin samankaltaiselta kuin nuori Harrison Ford puhetyylissään, maneereissaan ja erilaisissa äännähdyksissään.

Nyrkit ja aivot vuoroin töissä

Pelattavuudellista antia kokonaisuudessa on kuten vaikkapa Uncharted pelisarjassa. Välillä harrastetaan pulmanratkontaa, toisinaan kiipeillään ympäristössä ja ajoittain taistellaan vihollisia vastaan, tai hiiviskellään. Indy ei ole asesankari siinä misssä Nathan Drake, vaan luottaa paljon enemmän lyömäaseisiin. Hän ei myöskään ole samanlainen akrobaatti kuin Nate, vaan kiipeily tapahtuu yleensä joko tikkailla, tai ruoskan avulla. Eri pelimekaniikat kuitenkin tarjoavat mukavasti vaihtelua ja varmistavat että peli ei juutu yhteen ideaan liian pitkäksi aikaa. Vaihtelua siis on tarjolla, mutta aivan kaikkia osia ei ole rytmitetty niin hyvin kuin toivois, sillä varsinkin pulmanratkonnalliset osat ovat paikoin harmillisen puuduttavia, eivätkä onnistu yhtä hyvin kuin Uncharted sarja, varsinkin neljännessä pelissään. Eräs hyvin ärsyttävä asia tietyissä hektisemmissä pätkissä on se, miten halpamaisia jotkut välietapit ovat ja epäonnistuminen voi vaatia pelaamaan saman pätkän alusta asti.

Nyrkkitappelut ovat tuntumaltaan aika samanlaisia mitä Emperor's Tombissa, vaikka nyt ollaankin ensimmäisessä persoonassa. Lyömäaseilla menoon saa lisää puhtia ja Indyn kestävyysmittari on isossa osassa varmistassa että pelkäksi nappuloiden hakkaamiseksi meno ei voi mennä, varsinkaan isoa vihollisrypästä vastaan, vaan iskujen kanssa pitää olla vähän taktiikkaakin mukana. Tämä kannustaa hiiviskelyyn ja voi ajoittain pakottaa myös turvautumaan revolveriin, joka tekee merkittävää vahinkoa, mutta ammukset ovat rajallisia. Tappelu on kuitenkin yksi pelin mielekkäimpiä elementtejä ja hahmonkehityksessä siihen on tarjolla kehitystäkin. Hahmonkehityksessä voidaan käyttää seikkailupisteitä (joita saa lähes mistä tahansa) tiettyjen ominaisuuksien paranteluun. Nyrkit tekevät enemmän vahinkoa, Indy voi ruoskalla vetää vihollisten aseita itseään kohti ja kestävyyttä saa enemmän. Hyvin tutunlaista hahmonkehitystä.

Pulmanratko on harmillisesti monesti se osa, mikä peliä eniten hidastaa. Pulmanratkonta ei varsinaisesti ole huonolla tasolla, mutta se on monesti vähän niin ja näin. Pulmat eivät ole yltiövaikeita ja monesti ideana on lähinnä tutkia ympäristöä vihjeiden toivossa, tai käyttää Indyn muistiinpanoja. Nämä osuuvat ovat vaihtelua, mutta siltikin monesti kiinnostaa enemmänkin vain päästä nopeasti eteenpäin eikä uppoutua laattojen paineluun tai esineiden siirtelyyn. Introssa pulmanratkonta kuitenkin toimii erittäin hyvin ja antaa ehkä myös vähän väärää uskoa siihen, että millaista se tässä pelissä onkaan. Ympäristöjen tutkiminen on tosin ihan eri asia, sillä se on välimallia tappelun ja pulmanratkonnan välillä ja eri alueilla on monesti pieniä sivutehtäviä tarjomassa vähän vaihtelua, joka monesti on tehty oikein hyvin.

Isossa rytmissään peli kertoo erittäin hyvän Indiana Jones tarinan laadukkaasti toteutetulla pelattavuudella. Bugeja on siellä täällä, aina ei ole täysin selvää että mikä piste vie pysyvästi eteenpäin ja joihinkin paikkoihin pääseminen tuntuu kokonaan omalta pulmaltaan. Tästäkin huolimatta peli tarjoaa mukavasti vaihtelua eikä meno juurikaan muutu tylsäksi vaan tuo mieleen monet erinomaisesti toteutetut samanlaiset pelit. Great Circle on taas yksi hyvä esimerkki pelistä jossa on osattu ottaa elokuva(sarja) ja tehdä siitä erinomainen peliversio. Tälläisiä pelejä näkisin mielellään paljon enemmänkin. 

Yhteenveto

Indiana Jones and the Great Circle on erinomainen tarina aiheesta hyvällä pelattavuudella. Muuttujia on mukaasti ja rytmi on pääasiassa hyvällä tasolla. Tietyt osuudet venyvät vähän liikaa ja monesti etenevät laahustaen, varsinkin tietyissä pulmapätkissä. Graafinen ulkoasu ja monet tarinan hahmot on tehty varsin hyvin, vaikka fasistipuoli vähän kiusallinen paikoitellen onkin. Hyvä seikkailupeli joka tapauksessa, vaikka se tappelu onkin monesti mielekkäämpää pelattavaa kuin pulmanratkonta tai hiiviskely, joihin peli kannustaa selvästi enemmän. Tämä on hyvä esimerkki erinomaisesti elokuvapelistä, jollaisia pelaisin paljon enemmänkin, jos niitä tehtäisiin samanlaisella antaumuksella.

+ Indy näyttää ja tuntuu miltä pitääkin

+ Ympäristöt ulkoisesti ja sisällöllisesti

+ Tarinallinen rytmitys ja Isoympyrä juonikuvio

+ Tappelu

- Pulmanratkonta on paikoin hyvin laahaavaa

- Roistopuoli ei nappaa

Arvosana: 7,8

Erityinen

Indy seikkailee PS2:lla

Indiana Jones ja Kuninkaiden Sauva

PlayStation Plus: Premium

Indiana Jones and the Staff of Kings

Indiana Jones aiheesta olen itse pelannut useampaa peliä ja erityisesti Emperor's Tomb on sellainen tapaus joka on jäänyt erittäin positiivisena pelinä mieleen ja jota itse pidän parhaana Indyn videopeliseikkailuista (uusin tapaus, Great Circle, ei ole tuttu, vielä). Staff of Kings ei ole entuudestaan tuttu ja se voi hyvinkin haastaa Keisarin Haudan, koska PS2:n pelit ovat monesti muistuttaneet kestäneensä aikaa astetta paremmin. 

Indy Jones ja Mooseksen perintö

Tarina lähtee käyntiin todella Indymäisellä tavalla. Indiana Jones etsii aarretta Afrikassa ja päätyy siellä vastakkain natsien kanssa, jotka etsivät samaista aarretta ja tällä kertaa natsipuolen kärjessä on Indyn vanha kollega, Magnus Voller. Ensimmäinen aarrejahti ei ole menestys mutta kotiinpaluu jää lyhyeksi kun Indyn vanha ystävä on pulassa ja hänen etsintänsä sitten johtaa kohti pelin varsinaista pääaarretta, kuninkaiden sauvaa jolla on historiallisesti hyvin merkittävä menneisyys, varsinkin uskonnollisessa mielessä. Tarina etenee erittäin hyvin yhdistellen toimintaa niin taistelussa, kiipeilyssä ja tutkinnassa, nojautuen vähän enemmän taisteluun, joka tuo mieleen Emperor's Tombin. Mukaan mahtuu myös muunkinlaista pelattavaa ja mukavasti erilaisia muuttujia, joskin vähän vaihtelevalla toteutuksella. Tarina pelissä on sitä kokonaisuuden parempaa antia ja tuntuu paikoin jopa elokuvaan sopivalta.

Hahmot toimivat oikein hyvin ja vaikka pelin ulkoasu on melko rajallinen, niin se on kuitenkin siedettävää ja paikoitellen jopa ihan hienon näköistä. Voller ei pääroistona ole mitenkään erikoinen tapaus Indiana Jones aiheisissa tarinoissa, lähinnä sellainen paha versio Indystä. Kiinnostavaa tosin on, että viimeisimmässä Indiana Jones elokuvassa Mads Mikkelsenin esittämä hahmo on tohtori Jürgen Voller. Tuskin mitään linkkiä löytyy, mutta ei se mahdotontakaan ole. Sivuhahmoista Maggie O'Mally on ehdottomasti se yksi joku erottuu erittäin positiivisesti edukseen ja on paikoin jopa elokuvien Marion Ravenwoodin tasoinen hahmo tarinallisessa kokonaisuudessa.

Tarinan vahvuus näkyy myös kenttäsuunnittelussa sillä tarinan aikana päästään vierailemaan yhdessä jos toisessakin kiinnostavassa ja toisistaan erottuvassa paikassa ja tarinan rytmitys on hyvässä vedossa. Monet tilanteet ja hahmot istuva tämän aiheen tarinaan oikein hyvin, mutta harmillista on tietyissä paikoissa se, että pelin on usein aika tumma ja sitä kautta ympäristöt eivät pääse oikeuksiinsa. Tämä sama tumma valotus näkyy tietyissä kentässä muita selvemmin ja tekee monesti pelaamisesta melko turhauttavaa.

Monta ideaa pelattavuuteen, kaikki keskivertoa heikommin tehtynä

Staff on Kings on ilmestynyt 2009, eli ihan PS2:n loppuaikoina, sillä tällöin PS3 on ollut jo mukana pelissä. Tästä syystä voisi olettaa että ainakin pelattavuus on hyvällä tasolla, koska laite ei ollut enää uusi. Mutta näin ei suoraan ole, mikä oitis herättää hieman epäilyksiä siitä, että kuinka paljon tähän peliin on oikeasti panostettu. Graafisesti peli ei ole sitä, mihin PS2 parhaimmillaan pystyy, vaan peli on aika karkea ja vaatimaton. Jo mainittu valotus on usein ihan miten sattuu ja yhdistettynä heikkoon graafiseen ulosantiin, ei peli vakuuta ulkoasullaan oikeastaan missään kohtaa ja äänimaailma on samoilla linjoilla.

Varsinainen pelaaminen ei sekään mitään ihmeitä tarjoa, sillä hyvin usein pelin kanssa tuntuu että nyt on jotakin tehty todella väärin. Hahmo liikkuu kuten pitää, mutta monet toiminnalliset tapahtumat ovat niitä jotka erottuvat siinä kökössä toteutuksessa. Lyöminen nyrkillä tai kättä pidemmällä ei ole hauskaa ja ammuskelukin on vähän epätarkkaa. Vihollisissa on paljon vastuksia jotka torjuvat kokoajan, tai lyövät heti kun pelaaja on poiminut jotakin, mikä johtaa poimitun esineen pudottamiseen. Kentissä on paikoin asioita joihin vaikuttaa ruoskalla ja nujertaa vihollisia siten, mutta yleisesti toiminta ei tarjoa mitään erityisen miellyttävää sisältöä kun verrataan siihen, mihin Emperor's Tomb pystyi PS2:n alkupuolella paremmin, näyttäen myös paremmalta.

Oman osanasa toimintaa tuovat useat QTE pätkät joissa pitää painaa tiettyä nappia että toiminta jatkuu. Paikoin reaktioaika on hyvin tiukka ja tämä on enemmänkin esimerkki väärin tehdystä QTE touhusta. Se on paperilla kiva lisä, mutta pelin muiden juttujen tavoin, se olisi vaatinut enemmän hiomista ja tasapainoitusta. Vaikka toimiikin omassa sarjassaan paremmin, mitä pelin toiminta muutoin omassaan.

Viimeinen heikko niitti on se, että pienoinen pulmanratkonta on turhaa hidastetta. Monesti pitää kiivetä johonkin, ruoskaista jotakin tai löytää jotakin mitä työntää tms. Heikko ulkoasu ei tee tästä summamutikassa etsimisestä millään tavalla hauskaa, vaan jo valmiiksi heikko peli tuntuu entistä huonommalta. Jotkut osat ovat siedettäviä, mutta pääasiassa ja isona kokonaisuutena peli on pelattavuudessaan erittäin heikolla tasolla kun ottaa huomioon milloin se on ilmestynyt ja mihin melko samanlainen peli pystyi vuosia aiemmin.

Yhteenveto

Indiana Jones and the Staff of Kings ei ole niin hyvä peli mitä odotin, Emperor's Tomb hengessä. Se on graafisesti hyvin vaatimaton ja pelattavuudessa todella hiomaton, paikoin vähän liiankin hyvä esimerkki siitä että hyvänkin konsolin kirjastossa on myös niitä pettymyksiä. Peli ei ole täysi epäonnistuminen, sillä tarinallisesti se on hyvä, etenee hyvää vauhtia, mutta videopelinä, se on sitä huonompaa Indyä.

+ Tarinallisesti oikein hyvä

+ Useita erilaisia pelillisiä ideoita

- Heikko ja kankea pelattavuus

- Graafisesti aikaansa jäljessä

Arvosana: 4,0

Huono