Road Rash 2

Road Rashin selvä hengellinen jatko-osa joka on selvästi toiminnallisempi, vaikeampi ja monipuolisempi. Idea on hyvin erilainen, mutta onnistuneella ja toimivalla tavalla. Yhteistä on lopulta melko vähän, mutta juuri sen verran, että Redemption tuntuu jatkeelta Rashille.

Steam

Asfalttilunastus

Road Rash on yksi niitä pelejä jonka muistan kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin positiivisena tapauksena. Moottoripyörärallia simppelillä tappelulla ja muutamilla aseilla. Redemptionin ei tarvitse olla erityisen ihmeellinen peli, että se yltäisi samalla tasolle ja onnistuisi samalla tavalla vakuuttamaan. Monesti hengelliset jatko-osat tai selvät jatko-osat jotka tulevat todella pitkän ajan jälkeen, eivät vakuuta, vaikka niiden ei alunperinkään tarvitsisi paljoa onnistua tekemään.

Bensa haisee, veri roiskuu ja kumi palaa

Road Rash oli aikanaan yksi niitä parempi kilpa-ajopelejä. Siinä ajettiin moottoripyörillä, mikä itsessään oli jo aika coolia. Mutta mukana oli myös taistelu, mikä oli oitis vähän enemmän badass menoa, kuin pelkkä kilpa-ajo. Road Rash oli melko simppeli ja itseääntoistava sillä aseita oli vain pari erilaista ja sitten oli lyöminen ja hyvin tehokas potku. Ajaminen oli todella isossa roolissa ja pelistä on jäänyt hyvin muistikuvat. Burnout 3:n tavoin se on yksi niitä kilpa-ajopelejä joka on jättänyt hyvin positiivisen jäljen, vaikka ei nyt sentään samalle tasolle pääsekään kuin Crash Team Racing.

Road Redemption on oitis hyvin tutunoloinen peli, vaikka tässä kokonaisuudessa onkin selvä tarina joka ohjaa matkaa eteenpäin. Kyse ei ole niinkään kilpa-ajojen voittamisesta, vaan vihollisjengiläisten tappamisesta ja palkkionmetsästyksestä paikoin todella Mad Max henkisessä asetelmassa jossa aseena ei ole pelkästään pesäpallomailaa ja ketjua, vaan mukana on perus metalliputken lisäksi viidakkoveitsi, lapio ja haulikko ihan muutamana esimerkkinä ja muitakin keinoja vihollisten väkivaltaiseen tappamiseen löytyy. Eri aseet sopivat eri tilanteisiin sillä veitsi ei ole erityisen tehokas kypäriä vastaan, mutta jos viholliselta puuttuu sellainen, on mestaaminen hyvin helppoa. Koska tiellä liikkuu myös autoja, on C4 räjähdä tai dynamiitti oiva varuste tiettyihin tilaisiin. Oikein ajoitettu potku on myös nopea keino päästä toisesta kilpailijasta eroon.

Toiminnassa on myös muitakin muuttujia joista kaikki eivät toimi ihan niin hyvin kuin toivoisi ja tässä tullaan samalla siihen, että pelattavuutta hieman kampittaa se, millä pelaa. Hiirellä ja näppäimistöllä tuntuma on hyvä, mutta tiettyjen komentojen toteuttaminen hektisessä kilpa-ajossa ei ole erityisen helppoa ja yksi näistä asioista on vihollisten iskujen torjuminen, mikä ohjaimella pelatessa on huomattavasti helpompaa, mutta ohjaimella vastaan tulee ihan omat ongelmansa joista näkyvin on se, että pelissä ei vaihtaa ohjaimen paineikkeiden komentoja ja tiettyjen toimitojen todella toivoisi olevan toisissa painikkeissa missä ne ovat. Tämä on yksi pelin toistuvia ongelmia ja varsinkin pelin edetessä se korostuu vähän enemmän kuin viholliset alkavat oikeasti osata tapella.

Varsinaisen ajamisen kanssa suuret haasteet eivät tule niinkään pelattavuudesta, silllä se toimii oikein hyvin ja tiukkienkin kurvien tekeminen onnistuu pienen totuttelun jälkeen. Kyse on enemmäkin juurikin siitä kaikesta muusta. Kun mukaan sotketaan tuliaseita, jotka ovat erittäin tehokkaita, tulee pelattavuuteen uusi ulottuvuus joka taas muuttaa tuntumaa hieman siinä mielessä miten pelaaja näkee ympärilleen ja pystyy ohjaamaan pyöräänsä siinä samalla. Siihen tottuu, mutta samalla huomaa että kaikkien erilaisten muuttujien, aseiden vaihteluiden ja kasvavan muun liikenteen kanssa peli on monesti melko haastava, kun pelattavuudessa monia pieniä asioita ei ole juurikaan viimeistelty, mikä näkyy ja tuntuu monesti aika selvästi. 

Takaisin satulaan ja lähtöruutuun

Road Redemption on selvä roguelite jossa Hadesin tapaan peli aloitetaan aina alusta, mikä on tavallaan hyvä, koska kaikki yrityksellä X kerätyt tehosteet elinvoimassa, varusteissa, pyörän nitrossa ja vastaavassa katoavat ja ne täytyy aina ostaa uudestaan. Fyrkkaa saa tappamalla muita kisaajia ja suorittamalla tavotteita mahdollisimman tehokkaasti. Muita kisaajia listimällä saa myös nitroa ja tiettyjä hahmoja tappamalla saa enemmän rahaa, tai mahdollisisesti hieman elinvoimaa takaisin. Tietyt päivitykset jäävät pysyviksi ja helpottavat peliä uusilla yrityksillä. Kentistä saaduilla kokemuspisteillä voi avata erilaisia helpotuksia, uusia pyöriä tai muuta vastaavaa. Tietty jatkuva kehityskaari on läsnä pelissä, mutta varsinkin aluksi Road Redemption tuntuu yllättävän haastavalta peliltä sillä jo muutaman kentän jälkeen alkaa tuntua että haaste taso selvästi nousee.

Pelihahmolla on tietty määrä elinvoimaa ja sitä saa takaisin erittäin vähän erilaisilla ostettavilla esineillä, tai tapetuilla kisaajilla. Kun elinvoima loppuu, peli päättyy. Elinvoimaa menettää ottamalla vahinkoa muiden hahmojen hyökkäyksistä, tai kolaroimalla pyöränsä milloin mihinkin. Muutaman kentän jälkeen varsinkin huomaa miten paljon vahinkoa pelaaja voikaan ottaa yhdessä mähinässä useampaa vihollista tai poliisia vastaan. Elinvoiman lisäksi myös kestävyys (kolaroinnin tai vahingon) on tärkeä lisä, mutta vaihtoehtoisesti puhdas lisävahinko tai paremmat aseet voivat nopeasti tasoittaa tilannetta pelissä. Nitro on myös hyvä työkalu jos kyseessä on ralli, sillä peli ei ole mitenkään reilu. Kisat alkavat siten että pelaaja on aina viimeinen ja ensimmäisellä olevalla on reilu etumatka. Lisäksi yksi kolari maksaa nopeasti useamman sijan, kuten monissa muissakin rallipeleissä.

Road Redemption on monella tavalla turhauttavan haastava peli, mutta myös monella tavalla jatkuvasti helpottava peli, kun pelihahmoa onnistuu kehittämään eteenpäin ja pelin monet niksit oppii siinä samalla. Kilpa-ajopelinä se pesee todella monet muut mennen tullen ja toiminnalliset osat ovat erittäin hyvin toteutettuja osia kokonaisuutta. Peli ei yritä ulkoisesti olla samanlainen mitä Road Rash, mutta ei myöskään useammalla muullakaan tavalla. Pääasiassa samanlaista on se perusidea ja Redemptionin luiden ympärillä on paljon enemmän lihaa. Vaikka muuttujia on loppuviimeksi aika vähän, niin peli on melko koukuttava ja hyvin tehty, joten sen parissa viihtyy, varsinkin jos Road Rash oli aikoinaan sellainen peli joka nappasi.

Yhteenveto

Road Redemption on haastava peli monella tavalla ja siinä on selviä roguelike/-lite elementtejä. Pääosassa on korkeaoktaaninen toiminta-ajaminen jossa välillä ajetaan perinteistä rallia, joskus taas pyritään teilaamaan tietty määrä muita ajajia ja joskus tarkoitus on vain selvitä. Muuttujia on tehtävien lisäksi myös varusteissa ja päivityksissä joita pelin edetessä saa ja peli muuttuu kilometri kilometriltä vähän helpommaksi. Ohjattavuus on vähän niin ja näin sekä ohjaimella että näppäimistöllä, mutta pääasiassa pelistä saa sen verran hyvin kiinni että pelin parissa viihtyy, vaikka se monesti onkin itseääntoistava.

+ Taisteluralli

+ Brutaali toiminta

+ Intensiivinen ajaminen

- Ohjaimen näppäimiä ei voi vaihdella

- Ehkä vähän liiankin haastava aluksi

- Muuttujia soisi olevan enemmän

Arvosana: 7,8

Erityinen