Monesti ne pienetkin asiat voivat merkata todella paljon. Joskus kyse on siitä että jotakin ei ole käytetty läheskään tarpeeksi ja joskus jotakin on jätetty kokonaan pois. Joskus siinä samalla kuitenkin jätetään käyttämättä melkoisia mahdollisuuksia mitkä voisivat parhaimmillaan tehdä pelistä oitis paremman.

 

 

 

Tällä kertaa rajoitan sen verran että vain yksi per peli koska muutoin muutama peli taas runnoon itsensä ylivoimaiseen enemmistöön siinä, miten paljon hukattua potentiaalia niissä onkaan.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Final Fantasy hahmojen rooli - Kingdom Hearts III

Kun näitä hahmoja on ollut mukana alusta asti, varsin merkittävissäkin tapahtumissa ja rooleissa, niin miten voi olla, että he ovat kaikki karsittu pois pääpelistä ja ovat lähinnä cameoroolissa ReMind DLC:ssä.

 

Sephirothin salaperäisyys - Final Fantasy VII Remake

Sephiroth tuodaan mukaan kokonaisuuteen aivan liian äkkiä, eikä jännitettä ja mysteeriä kasvateta yhtään. Tämä tuntuu erityisesti silloin, jos alkuperäisen pelin on joskus pelannut.

 

Hahmonluonti ja muokkaus - Cyberpunk 2077

Todella vähän sellaisia asioita jotka todella tekisivät hahmoista omanlaisiaan. Kampauksia on liian vähän ja se on vasta alkua, sillä monin paikoin pelissä on hyvin vähän vaihtoehtoja.

 

Rosvo ja poliisi minipeli - Sly 3: Konnien Kunnia

Tätä olisi ollut kiva pelata kaikissa kentissä ja isommalla määrällä muuttujia. Enemmän pisteitä jotta voittaa, vain tietyillä tavaroilla jne. Erittäin lupaava minipeli joka ei mennyt minnekään.

 

Hahmosta ei oteta juuri mitään irti - Lord of the Rings: Aragorn's Quest

Kun pelin nimenä on Aragornin retki, niin miksi hahmosta ei oteta juuri mitään irti. Kyllähän ne avainasiat sieltä tulevat, mutta todella pinnallisesti ja hätäisesti kerrottuna ilman syvyyttä.

 

24. Liian helpot pomoviholliset - Castlevania: Symphony of the Night

Tämä on todella paljon kiinni pomovihollisesta ja pelaajan taidosta mutta itse sanoisin että ne kaikkein hienoimmat pomoviholliset ovat aivan liian helppoja. Dracula, Cerberus, Ihmissusi & Minotaurus duo ja doppelganger ovat kaikki hyvin tehtyjä pomotaisteluita, mutta aivan liian helppoja eivätkä Succubus, Fake trio tai Kuolema ole hekään järin haastavia. Tästä pelistä puuttuvat haastavat pomotaistelut, varsinkin ne, jotka ovat todella upeita saisivat olla paljon vaikemampia.

23. TV-sarjan sijaan pituus on yhden jakson luokkaa - Hidden Agenda

Se agenda mekaniikka pelin moninpeliversiossa on todella hyvä, mutta toteutettu aivan liian pinnallisesti. Tosin iso syy miksi näin on, johtuu siitä, että peli on niin sisältöniukka, että siinä määrässä sisältöä ei agendoja ehdi kunnolla kertyä. Lisäksi tuntuu että tämä on lähinnä kiva lisä, joka on ängetty mukaan myöhemmin sillä siitä ei tunnuta ottavan mitään irti. Tosin, kun pelin pituus on TV-sarjan jakson verran, niin kyllähän se rajoittaa. Tämän pelin olisi pitänyt olla ainakin kymmenen kertaa pidempi, että siitä olisi kunnolla saatu jotakin irti ja tilanteet olisivat ehtineet kehittyä. Varsinkin valinnat ovat tasoa joko tai.

22. Päähahmon rooli - Code Vein

Tuntuu että pelaajan luoma hahmo ei juuri tuo tarinaan mitään omaa kantaansa esiin, vaan toimii pääasiassa sivuhahmona, tukemassa milloin minkäkin hahmon toimintaa. Koska päähahmolle ihan äänikin valitaan, niin olisi suotavaa että hahmo puhuisi edes joskus jotakin, eikä vain nyökkäilisi, koska tälläisenään kokonaistilanne tuntuu aika oudolta. Kun näinkin vapaavalintainen hahmonluonti on tehty, niin olisi ollut suotavaa, että hahmolla olisi sitten jokin ihan oikea kanta siihen, miten pelissä toimitaan, eikä hän olisi se sivuhahmo.

21. Local co-op - Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutants in Manhattan

Tuntuu itsestäänselvältä asialta, vaikka ei sitä todistetusti ole, koska tässäkin pelissä on vain verkkomoninpeli. Siis tämä nyt on pelin ongelmista pienimpiä, mutta tuntuu hassulta että tämäntasoisessa pelisarjassa, jonka monet osat ovat mahdollistaneet couch co-op pelaamisen, ei ole samalta konsolilta pelaamista. Tämä olisi ollut yksi ratkaiseva asia joka olisi todellakin voinut nostaa tämän pelin asetta paremmaksi. Mutta kuten totesin, tämä on pelin ongelmista pienimpiä. Siltikin, monet heikotkin pelit voivat toimia varsin hyvin, jos niitä pystyy pelaamaan samalta ruudulta.

20. Veren jano puuttuu - Vampyr

Luulisi että vampyyrin olisi pakko juoda verta, mutta aika vähällä näemmä pärjää. Tämän pelin kohdalla nimittäin juurikin uskoi että tarinassa olisi oikeasti sellaista todellista valintojen muovaavaa merkitystä. Iso syy oli tekijässä jolta oli tullut Life is Strange. Samanlaista päätösten mukaan rakentuvaa peliä on turha odottaa sillä ketään ei ole pakko juoda kuiviin jos niin päättää. Tämä mekaniikka olisi ollut todella hyvä, jos siitä olisi oikeasti otettu irti yhtään mitään, mutta tälläisenään tuntuu että se on vain kiva idea, jota ei sitten ole vain osattu lisätä peliin.

19. Laadukas tarinankerronta - Soul Calibur VI

Laadukkaammalla tarinankerronnalla olisi ollut Soul Caliburin mahdollisuus todellakin kisata Mortal Kombatin kanssa siitä kumpi on laadukkaampi peli. Pelimekaniikoissa oma valinta on helposti Soul Calibur VI sillä se on jotenkin paljon mielekkäämpää ja sujuvampaa. Mutta sitten kun aletaan miettiä tarinallista laadukkuutta, niin kyllähän sillä on paljon väliä, että miten se tarina kerrotaan ja Soul Calibur VI häviää tässä suhteessa jopa omalle PS2 edeltäjälleen, Soul Calibur III:lle. Se on jotakin, minkä jälkeen pitäisi vähän jo miettiä.

18. Vihollisten laatu-määrä suhde - Asterix & Obelix XXL3: Crystal Menhir

Tämä on yksi näitä harvoja tapauksia kun toivoo, että viholliset olisivat vielä enemmän tusinatavaraa ja niitä olisi määrällisesti merkittävästi enemmän. Asterixia Dynasty Warriors tyylillä tuskin tulee, mutta siinä onkin yksi niitä hukattuja potentiaaleja. Asterixissa ideana kun on se että roomalaisia on paljon, mutta yksi voimajuomaa ottanut gallialainen pystyy niistämään tusinan verran roomalaisia ilman ongelmia. Pelissä on ihan hyviä kohtia runsaalla toiminnalla, mutta vielä olisi matkaa. Varsinkin jos pelaajia sattuu olemaan kaksi, koska tämä määrä roomalaisia ei vain riitä.

17. Vain yksi pelattava hahmo - Final Fantasy XV

Miksi ei ole voitu mahdollistaa sitä että päätarinassa voisi ohjata myös liittolaisia eikä vain Noctia? Tämä tie johtaa siihen että kokonaisuus tuntuu Final Fantasyltä vain tunnelmaltaan ja monilta tutuilta jutuiltana, mutta toiminta ei ole yksi niitä. Vaikka porukassa ei olekaan kuin yksi todella hyvä liittolainen, niin kyllähän se olisi ollut kiva jos olisi voinut käyttää ajoittain myös muitakin hahmoja taisteluiden tuoksinnassa, kuten monissa muissakin FF peleissä on voinut tehdä, jostakin syystä tässä se on sula mahdottomuus.

16. Laran kehittyminen - Rise of the Tomb Raider

Miten tämä peli on Tomb Raiderin nousu ilman Tomb Raideria? Tässäkin pelissä Lara Croft on edelleen Lara Croft, vaikka parissa paikassa on juurikin sellainen fiilis että nyt alkaa tapahtua. Mutta ei, sama toisteaan vielä seuraavassakin pelissä ilman mitään todellista muutosta. Ensimmäisen pelin loppu oli lupaava, mutta siitä ei jatkettu minnekään. Lara ei vieläkään käytä tuplapistooleja, shortseja eikä ole asenteeltaan vieläkään sellainen kovaksi keitetty, mutta silti sympaattinen seikkailija.

15. Saagan päättäminen - Kingdom Hearts III

Cliffhanger lopetus vie kaiken painoarvon saagan päättymiseltä, koska mikään ei oikeasti pääty tai edes vaikuta siltä. Päin vastoin peli on lopussa entistä sekavampi ja ehtii jo aloittaa kokonaan uusia kuvioita ilman että vie vanhojakaan kunnialla päätökseen. Tietysti muutamat kuviot päättyvät ja tiettyjen hahmojen tarina saavuttaa päätöksensä. Mutta kun huomioi että tämä pelin piti olla aika paljon ja sitä tehtiin todella kauan, niin lopetus on erittäin surkeasti tehty, juurikin siksi että se jättää avoimia kysymyksiä ja jää todellakin kesken. KH2 on edelleen hyvä esimerkki siitä, miten peli lopetetaan oikein.

14. Vihjepullojen poissaolo - Sly 3: Konnien Kunnia

Nostetaan ensin esiin se että: "Miksi poistaa pullot jotka kannustivat tutkimaan jokaisen kohdan alueista?" Tavallaan kaipaan vielä enemmän niitä hälyttimillä varustettuja arvotavaroita jotka pitää saada päämajaan aikarajan puitteissa ties mistä päin kenttää, mutta tämä tuntuu siltä asialta jossa olisi ollut niin paljon potentiaalia kasvaa entistä isommaksi jutuksi. Ehkä vihjepullot avaavat kassakaapin jossa on sitten arvokasta tavaraa joka pitää vielä pystyä viemään päämajaan joko tietyssä aikarajassa tai ilman naarmuakaan ja se on vasta yksi mahdollisuus monista.

13. Skull Face - Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Mistä aloittaa, sillä sen verran monella tavalla tämän hahmon kanssa on menty metsään. Tämä on ehdottomasti yksi pelisarjan enigmaattisimpia ja kiinnostavimpia hahmoja. Kun rooli oli vielä ns. Viimeisen MGS:n pääroistona, niin kyllähän siinä oli melkoisia odotuksia, mutta mitään niistä ei kunnolla täytetty, sillä tämä hahmo karsittiin niin karusti pois isosta osasta peliä, eikä hän päässyt kunnolla oikeuksiinsa missään kohtaa peliä, mikä on suorastaan rikollista koska mahdollisuuksia oli vaikka mihin.

12. Parempi tarinankerronta - Dragon's Dogma

Muutamissa kohdissa peliä tarinankerronta on aivan eri tasoa kuin monissa muissa. Tuntuu että välillä pelissä tarinaa oikeasti viedäänkin jonnekin, mutta todella usein erittäin iso osa pelin tarinankerrontaa tapahtuu ilman sen ansaitsemaa painoarvoa. Monet keskustelut tapahtuvat nopeasti ilman mitään erityistä animaatiota mikä on omiaan korostamaan sitä, että peliin on tuotu todella paljon sisältöä, mutta monin paikoin se toteutus ei ole kovin hienoa tai syvällistä. Tietysti avainkohtaukset korostuvat enemmän, mutta aika epätasapainoinen vaikutelma siitä tulee. Asiaa ei myöskään auta se että pelihahmolla ei ole puheääntä. Elokuvamaisempia kohtauksia olisi saanut olla paljon enemmän.

11. Hahmon syvyys - Cyberpunk 2077

Hahmonkehitys on sekin aika vajavaista mutta se miten hahmoa todella käytetään ei vain tunnu mitenkään monipuoliselta. Monissa tilanteissa hahmo menee aina samaan muottiin, vaikka pelaaja kuinka haluaisi tehdä hahmosta omanlaisensa ja päättää itse miten hahmo oikeasti reagoi. Tämä on vain yksi monista asioita jotka kaipaisivat syvyyttä mutta kyllä se pelihahmo on pitkälti kaikissa asioissa se yhdistävä tekijä. Riippumatta siitä mitä pelaaja todella tekee, johtaa kaikki aina samanlaisiin tilanteisiin joihin hahmo reagoi samalla tavalla ilman todellista persoonallisuutta.

10. Turnaukset - Kingdom Hearts III => ReMind

Tämä oli yksi asia joka todella nyppi pääpelissä. Kun Herculesin tarina jatkuu, niin miksi tässä pelissä ei ole samalla tavalla turnauksia kuin kahdessa aiemmassa numeroidussa pelissä. Tuntuu todella isolta missatulta tilaisuudelta pääpelin kannalta ja vielä enemmän se nyppii kun peliin tulee DLC, eikä siinäkään noteerata tätä todella vahvasti missatua tilaisuutta millään tavalla.

9. Arpeggio - Sly 2: Konnakopla

Tämän hahmon kanssa olisi ollut niin paljon mahdollisuuksia, joista yhtäkään ei käytetty. Oli sitten kyseessä Clockwerkin aivojen hypnotisoima papukaija, älyllisesti ylivertaisen suunnitelman kehittäjä tai vaikka mikä muu niistä monista loppuhuipennuksista. Lisäksi pelissä ei päästy missään kohtaa Lontooseen, jossa olisi käyty tämä kaikki läpi. Koko Neyla kuvio olisi voitu säätää Arpeggion toiseen maahan, ilmalaivaan. Tavallaan tässä hukattiin potentiaalisesti kokonainen kenttä.

8. Ei legendaarisia varusteita - Middle-Earth: Shadow of War

Ei niinkään laatua, vaan enemmänkin määrää, mitä tulee varusteisiin. Ensimmäisessä pelissä oli vain yksi ase jokaista tyyppiä joita sitten kehitettiin. Urfael miekka oli omiaan nousemaan legendaariseksi aseeksi, mutta tässä jatko-osassa varusteita on niin paljon ettei yksikään nouse erityisen merkittäväksi, puhumattakaan että hienoksi. Tämä on erittäin iso pettymys sillä itse tykkään käyttää aseita jotka myös näyttävät hienoilta ja niitä on tässä pelissä harmillisen vähän, varsinkin miekkojen tapauksessa.

7. Arthur Morgan - Red Dead Redemption 2

Kun tiesin miten ykköspeli päättyi niin Arthurin kanssa oli muutama teoria. Ensimmäinen oli että hän on kuollut, koska ei ole osallisena ykköspelissä mutta toinen (jota oikeasti toivoin) olisi ollut se, että Arthur olisi alkanut kouluttaa Jack Marstonia, Johnin kuoleman jälkeen, mikä olisi tavallaan käynyt järkeen isossa kokonaisuudessa ja jatkanut hienosti tarinaa tämän ja mahdollisen Red Dead Redemption 3:n kanssa. Samalla aikaa tässä olisi ollut iso potentiaali tehdä erilainen jatko, jossa osa RDR2:n tapahtumista sijoittuu aikaan John Marstonin kuoleman jälkeen, kun Arthur ottaa Jackin siipiensä suojaan. Kaikki nämä mahdollisuudet kuitenkin vedettiin viemäriin, Rockstarin luotettavan huonon tarinankerronnan voimasta.

6. Arkham Knight - Batman Arkham Knight

Yksi asia mikä todella nousee esiin on se, että miksi tätä hahmoa vastaan ei käyty missään vaiheessa kunnollista tappelua lähitaistelumielessä. Sama virhe tehtiin Deathstrokenkin kanssa, mutta tällä hahmolla olisi pitänyt testata kaikkia Batmanin ominaisuuksia, ei vain hiiviskelyä. Muutenkin tuntuu että tällä kertaa isossa osassa pomotaisteluista ei olla osattu käyttää yhtään sitä taistelupuolta, ellei kyse ole laumoista. Deathstroke tai Bane olisivat olleet loistavia mahdollisuuksia lähitaisteluun. Mutta tämän hahmon olisi todellakin pitänyt tuoda esiin kaikki Batmanin ominaisuudet taistelusta hiiviskelyyn ja laitteisiin.

5. Lohikäärmepuolen käyttö - Divinity II: Ego Draconis + Flame of Vengeance

Peli joka on yhden ideana ansiosta oitis hyvin kiinnostava. Soturihahmo joka pystyy muuttumaan lohikäärmeeksi on todella fantastinen ajatus mutta tuntuu että pelissä siitä ei ole ote kunnolla irti oikein mitään. Lohikäärmeeksi muuttuminen on varsin rajoitettua eikä pelissä ole merkittävästi sellaisia osuuksia jossa olisi jonkinlaista vapautta toimia miten näkee parhaaksi. Muutenkin tuntuu että pelissä kaikki on valmiiksi kirjoitettua eikä pelaajalle ole juuri muuta roolia kuin kulkea valittua reittiä, joka ilman Flame of Vengeance jää tylysti kesken. Tässä on idea, josta saisi irti paljon enemmänkin.

4. Ellien ja Joelin suhde - The Last of Us Part II

Kaikki mitä edeltäjä rakensi niin loistavasti, pitkälti vedetään viemäristä alas tämän toisen osan kohdalla. Mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin ja vaikka parempi lopetus olisikin ratkaissut ne isoimmat ongelmat, niin kyllä niitä ongelmia on paljon muitakin kuin se, miten tarina päättyy. Väärät hahmot kuolevat tai oikeat kuolevat väärin ja jotkut hahmot ylipäätään on todella huonosti tehtyjä. Pelattavuudessa peli on täyttä timanttia mutta tarinallisesti tämän olisi pitänyt pystyä niin paljon parempaankin. Eniten tämä näkyy siinä, että Joelin osuus on niin pieni ja hänen suhteensa Ellieen on sivuutettu niin isosti. Kaikki olisi toiminut paremmin jos pelissä olisi ollut toinen matka, mutta Ellie olisi ollut se kiukkuinen ja Joel olisi ollut se, joka yrittää lähentää heitä.

3. Superroistojen merkittävä puute - Marvel's Avengers

Mistä johtuu, että kun tehdään niinkin legendaarisesta joukosta, kuin Kostajista, peli, niin pelissä ei tule vastaan juuri yhtäkään Kostajien vihollista ja pääroistonakin on aika tylsä MODOK. Taskmaster ja Abomination ovat loistavia valintoja, mutta ainoa järkevä veti olisi ollut tehdä jokaista Kostajaa kohden ainakin yksi superroisto joka olisi ollut Kostajalle sopiva haaste. Hulkille on Abomination ja siihen se sitten jääkin. Taskmaster nyt on vähän kaikille, ehkä eniten Black Widow'lle. Missä on Crossbones Captain Americalle tai Ultron (joka olisi voinut olla hyvä pääroisto) Iron Manille. Ihan vain parina esimerkkinä. Varsinkin kun ajallisesti Kostajat ovat olleet olemassa jo jonkin aikaa.

2. Red XIII - Final Fantasy VII Remake

Kun kerran peliin oli tuotu valtava määrä lisää tekemistä ja muutenkin lisää sisältöä, niin miksi Red XIII:n kanssa on menty sieltä mistä aita on matalin. Tästä hahmosta olisi aivan hyvin voitu tehdä kunnolla pelattava hahmo, joka olisi vain sitten ollut suoraan muiden tasolla, tai sitten peliä olisi voitu vielä yrittää vähän pidentää jotta pelaajat olisivat kunnolla päässeet pelaamaan hänellä. Tietysti tulevat seuraavat osat voivat korjata tämän, mutta kyllä se on iso hukattu mahdollisuus tämän pelin kanssa.

1. Kahden sankarin tarina - Resident Evil 2 Remake

Voiko olla typerämpää ratkaisua, kuin sivuuttaa kaikki ne upeat mahdollisuudet, joita alkuperäisessä pelissä oli. Tällä kertaa tarinasta puuttuu kaikki kahden hahmon käytön mahdollisuudet. Leon ja Claire tapaavat liian harvoin ja heidän kampanjansa ovat pääasiassa täysin samanlaisia. Siellä täällä huomaa, että tiettyjä rajoituksia on, mutta mahdollisuuksia olisi paljon enemmän. Erilaisia tehtäviä, reittejä ja ehkä jopa resurssien jakamista. Lähemmäs kaikki tarinallinen paino mikä alkuperäisessä on läsnä, loistaa poissaolollaan uusintaversiossa. Vaikka pelattavuus on jokaisella mahdollisella tavalla parempi, niin tarinan kanssa on iskenyt laiskuus erittäin pahasti.