Kartingpelien, eli taistelurallipelien joukossa yksi on ylitse muiden. Kaikkien genren pelien keisari, Crash Team Racing. Monet sanovat että Super Mario Kart, mutta he ovat väärässä. Vanha kuningas ehkä aloitti genren, mutta CTR teki sen paremmin kuin yksikään toinen ja Nitro Fueled versio nosti sen uudelleen jalustalle.

 

 

 

Tässä genressä on tullut vastaan monta erittäin surullista esitystä, jotka ovat parhaimmillaankin todella onttoja pelejä heikolla pelattavuudella, melko mitäänsanomattomalla grafiikalla ja enemmän tai vähemmän tylsällä aseistuksella. Ehkä ensimmäinen oikeasti surkea tälläinen peli oli Speed Freaks, joka oli todella selvä sekundaversio CTR:stä. CTR itsekään ei kestänyt omaa mahtavuuttaa, sillä sitä seurannut Nitro Kart ei yltänyt enää samalla tasolle.

PS Plussan kokeiluversioiden joukossa on pisti yhdessä kohtaa hyvin lähellä toisiaan silmään kaksi peliä, joilla oli kaikki rakennuspalikat käytettävissään, joilla voisi saada aikaan enemmän kuin velton CTR kloonin. Lopputulos on kuitenkin melko surullinen yritys, kertaa kaksi.

Nickelodeon%20Kart%20Racers%203_%20Slime

Kolmas peli sarjassa... 

 

 

Nickelodeonin Kartingkisaajat 3: Lima Vauhtitie

 

 

PlayStation Plus: Premium

 

 

Nickelodeon Kart Racers 3: Slime Speedway

Sanotaan että jos olen joskus kuullut tästä sarjasta niin en ole painanut mieleeni, sillä yllätti hieman että nimessä oli kolmonen, ilman sitä olisin varmaan pitänyt tätä pelisarjansa ensimmäisenä. Kahta edellistä en tosiaankaan ole siis pelannut ja tästä voi heti sanoa että ei ole mikään Crash Team Raciningin haastaja taistelurallipelien ylikuninkaan tittelistä. Tämä on lähempänä Sonic Team Racingia, mutta jostakin syystä, tämä taitaa olla hieman parempi kuin se peli.

 

Hyvin tyypillinen genressään

Tämän taistelurallipelin kanssa huomaa erittäin nopeasti monia vivahteita moniin genren parhaisiin ja tämä nyt ei ole mikään suuri yllätys, sillä loppuviimeksi tämän tyyliset pelit muistuttuvat todella nopeasti toisiaan, koska tuntuu että tässä genressä ei ole niin paljoa tilaa kokeilla erilaisia juttuja ja kehittyä, kuin voisi luulla tai odottaa. Mario Kart on se peli joka aloitti tämän koko genren, tai ainakin se peli jonka itse luokittelen aloittajaksi, samalla tavalla kuin Super Metroid tavallaan aloitti metroidvania genren. Tosin, siitä päästäänkin toiseen osaan tässä rakenteessa. Super Metroid aloitti, mutta tässä genressä se todellinen magnum opus on Castlevania: Symphohy of the Night, joka täydellisti sen, teki siis kaiken paremmin kuin yksikään toinen koko genressä. Taistelurallissa, tai kart racing genressä peli joka masteroi kaiken, on Crash Team Racing. Ei siis ole yllättävää että NKR3 pyrkii seuraamaan parhaiden jalan jäljissä. Vaikka monin paikoin onkin lähempänä Sonic Team Racingia, mutta sentään merkittävästi korkeammalla kuin Speed Freaks tai viimeisimpänä pelaamani, tätä peliä merkittävästi surkeampi esitys: Disneyn Speedstorm. Näihin verrattuna, tämä on se oikea valinta, jos CTR ei syystä tai toisesta ole pelattavissa.

NKR3 on monella tavalla peruspätevää huttua. Ajoneuvon ohjaaminen on kivaa ja menopeli tottelee ohjattavuutta mukavasti. Kulkuneuvoja on pari joista valita, joten pelkän auton vankina ei olla, vaan moottoripyörä on aivan yhtä pätevä kulkupeli, mitä näkisi mielellään enemmänkin näissä peleissä. Aseita on jonkin verran ja opettelemalla ne varmaan muistaa, mutta tällä saralla tuntuu että niihin ei ole saatu samanlaista otetta mitä vaikkapa CTR:ssä. Jotkut aseet hukkuvat värikkääseen ympäristöön, jotkut ovat melko turhia ja kokeilupätkän aikana ei tullut vastaan mitään erityisen ikimuistoisia. Tämä on tälläisessä pelissä aika merkittävä ongelma, sillä taisteluralliassa aseilla on valtavasti väliä. Nämä nyt eivät ole niin heikkoja esityksiä kuin Sonicin rallissa, jossa aseet sekoittuvat vielä pahemmin, mutta tähän osaan peliä olisi voitu oikeasti vähän panostaakin.

Monella tavalla tuntuu että NKR3 ei isommin edes yritä mitään ihmeellistä, vaan pyrkii tekemään kaiken kelvollisella tavalla. Mikä saa suorastaan miettimään että millaisia pelejä olivat pari aiempaa. Täyttä kuraa vai samaa huttua. Niitä klassisia typeryyksiä ovat pääasiassa kuminauhaefekti, jossa vastustajat tuntuvat aina olevan perseessä kiinni ja yksi virheliike johtaa siihen, että pelaaja putoaa aina sijan tai pari, mikä ei tietenkään toimi toiseen suuntaan. Kenttäsuunnittelukaan ei nyt ihmeitä tee, mutta toisaalta voidaan sanoa että CTR:nkin kanssa kesti hetki että kentistä alkoi oikeasti saamaan irti vähän enemmän. Kyllä nämä toimivat, mutta paremminkin voisi olla, sillä kenttien omat jutut, eivät ole aina positiivisia asioita.

 

Kovia poikia on nuo Turtlesitkin

Koska peli ei isommin tee vaikutusta pelimekaniikoillaan vaan onnistuu niiden kanssa nousevaan peruspätevälle tasolle, ohi kikkailevan Sonic Team Racingin ja virheiden täyttämän Speedstormin, jää jäljelle se varsinainen koukku, mikä tuleekin jo Nickelodeonin nimen kautta, eli hahmovalikoima. Heti voidaan sanoa että tässä suhteessa tulee mieleen että peli on varmaan suunnattu nuoremmalle pelaajakunnalla kun vaihtoehtona on Paavo Pesusieni ja Ipanoita, mutta myös Korra ja Ren. Sanotaan että tietyt ohjelmat saavat selvästi enemmän tilaa ja hyvä asia onkin että se paras on yksi niistä, sillä Teini-ikäiset Mutantti Ninja Kilpikonnat, ovat selvästi koko kavalkadin parasta antia. Hahmot eivät isommin vaikuta siihen pelattavuuteen, mutta kyllä se on huomattavasti mielekkäämpää pelata Leonardolla kuin Karvisella. Hyvin erilaisten hahmojen tuominen yhteen ei ole uusia temppu, mutta se toimii ja on yksi pelin suurimpia vetonauloja.

Pelillisessä mielessä tällä ei nyt mitenkään erityisen pitkälle pötkitä, sillä jos pelaaja ei ole erityisen mieltynyt Nickelodeonin tarjontaan ja eri ohjelmiin, voi tästä olla vaikeaa saada kunnolla irti mitään. Siis pelihahmojen määrä on sen verran laaja, että pisteet siitä, etenkin jos vertaa useaan muuhun peliin, jossa valikoima on suoraan surullinen. Ainakin pelissä on osattu ottaa paljon irti siitä, mikä todennäköisesti myyty peliä eniten. Pelattavuus on sitten se asia johon pitää vain alkaa totutella, mikä on ymmärretäävää ja pääasiassa NKR3 onnistuu tässä ihan hyvin, mutta en itse luopuisi CTR:stä tämän vuoksi eikä vaadittaisi ihmettä että joku ison hahmojoukon omaava peli tulisi menisi tästä ohi. Disney'n Speedstorm olisi voinut olla se peli, mutta sen kanssa munattiin lahjakkaasti yksi jos toinenkin asia, mitä varsin isolla nimellä tehdyn pelin olisi voinut olettaa tekevän hyvin.

Yhteenveto

Nickelodeon Kart Racers 3 on ihan ok taistelurallipeli. Siinä ei ole hahmovalikoiman lisäksi oikeastaan mitään sellaista mikä todella erottaisi sen joukosta, sillä radat ja aseet eivät ole niin hyviä kuin niiden pitäisi olla. Pelimekaniikat ovat peruspäteviä, mutta ne typerimmätkin kliseet on mahdutettu mukaan, paikoin todella tiukasti. Kisaajavalikoima on ihan ok ja peli on selvästi pienemmille pelaajille suunnattu, sillä Teini-ikäisten ninja kilpikonnine lisäksi, ei löytynyt erityisen mieluisia pelihahmoja.

 

+ Värikäs ulkoasu

+ Monipuolinen hahmovalikoima

+ Peruspätevä pelattavuus

 

- Kuminauhaefekti ja muut vastaavat typeryydet

- Melko mitäänsanomatonta asepuoli

 

Arvosana: 5,6

 

Paremmalla puolella

Disney%20Speedstorm.jpg?1684883925

...ja ensimmäinen peli, ei vielä sarjassa

 

 

Disney Vauhtimyrsky

 

PlayStation Plus: Premium

 

 

Speedstorm

Disneyn ote taisteluralliin on aika kömpelö ja Nickelodeonin tapaan, tällä pelillä on samanlaiset vahvuudet mitä kokonaisuuteen tulee, mutta tässä tapauksessa, niitä vahvuuksia ei ole juurikaan käytetty ja ne muut osat peliä, ovat merkittävästi heikompia kuin vertailukohteella.

 

Pelihahmoilla pääsisi jo pitkälle

Pelattavat hahmot nyt ovat oitis erittäin isossa roolissa tässä kokonaisuudessa. Porukkaan kuuluu Mikki nimistä hiirtä ja Aku nimistä ankkaa, sekä Disney elokuvista tuttuja hahmoja, kuten Mulan. Kokeiluversio nyt ei anna ihan täyttä kuvaa siitä että miten kattava hahmovalikoima pelissä ihan oikeasti on, varsinkin kun niitä tulee lisää kun peli "elää", mutta pääasiassa kaikki vaikuttaa hyvältä... kunnes alkaa havaita miten hahmoja sitten käytetään. Ei juuri ollenkaan. Tämä on niitä tapauksia kun monille tutut hahmot vain ovat mukana, mutta eivät juuri tunnu omilta itseltään. Ajaminen on hahmosta riippumatta aika samanlaista, vaikka hahmoilla on tiettyjä omia juttuja joita he voivat tehdä. Nämä eivät kuitenkaan pääse pelissä edukseen, tai isommin edes erota hahmoja toisistaan. Mutta ehdottomasti suuri voimavara on siinä, että ainakin hahmoja on todella paljon.

Hahmot ovat Speedstormin suurin vahvuus, mutta myös se osa, jossa huomaa, että peli ei tee oikeastaan mitään osaa kokonaisuudesta erittäin hyvin. Sanotaan että eipä Nickelodeonkaan nyt maata mullistanut hahmovalikoimallaan, mutta verrattuna tähän peliin, vastustajalla hahmot tuntuivat paljon enemmän omilta itseltään ja saattoivat jopa heittää vähän juttuakin, tai muuten käyttäytyä kuin pitää. Jos vielä taaemmas menneisyyteen mennään, niin CTR tuntuu tässäkin tapauksessa olevan kultastandarti, sillä kyseisessä kokonaisuudessa hahmot laukovat hieman kommentteja ja ääntelehtivät kuten pitää, puhumattakaan siitä miten he tuulettavat voittaessaan tai käyttäytyvät hävitessään. Sama ei erityisemmin välity tästä pelistä, ei ainakaan kokeilversion aikana.

 

Laiska yritys

Disneyllä on fyffeä, joten voisi olettaa että tälläiseen peliin voisi laittaa vähän aikaa ja valuuttaa kiinni. Tosin ensimmäinen asia olisi muuttaa nimeä hieman, koska Speedstorm ei ole erityisen iskevä. Se on kelvollinen, mutta paremminkin olisi voinut olla. Disney hahmoja riittää, vaikkakin tyhjinä kuorina, mutta mitenkäs se pelattavuus sillä se on kuitenkin se johon monet pelit ovat kaatuneet, etenkin rallipelien joukossa.

Kaunistelematta voidaan sanoa että Speedstorm tekee jokaisen mahdollisen virheen, mitä tälläinen peli voi tehdä, joten listataan niistä muutama:

Ensimmäisenä syntinä listalla on se ilmeisin: Kuminauha efekti ja tässä se tuntuu todella selvästi. Kilpailijat tuntuvat aina olevan pelaajan ahterissa kiinni, riippumatta siitä miten hyvin pelaaja ajaa. Ne ovat aina lähellä ja virheen sattuessa, useampi menee aina ohi. Tätä ei ole tasapainoitettu nimeksikään ja se tekee pelistä jo oitis todella rasittavan. Se ei ole tavatonta genressä ja pahempiakin on nähty.

Toinen synti: Onnettomat aseet. Siinä missä CTR on luonut erittäin hyvän valikoiman erilaisia aseita erilaisiin tilanteisiin ja mm. Sonic Team Racing epäonnistui tällä saralla todella esimerkillisesti, ollen se varoittava esimerkki. Tuntuu että Nickelodeonin tapaan, myös Speedstorm ei panosta aseisiin juuri ollenkaan sillä niissä ei tunnu olevan potkua eikä mikään tunnu isommin edes erottuvan joukosta.

Kolmas synti: Ohjattavuuden tuntuma. Nickelodeonissa se oli sentään hyvä, kun taas tässä se ei tunnu nappaavan ihan samalla voimalla sillä ajamisessa ei ole erityistä vauhdin tunnetta tai jämptiä otetta kurveihin.

Neljäs synti: Tylsät kentät. Ei siinä paljoa muuta sanottavaa ole. Mikään ei jää erityisen positiivisesti mieleen. Tai edes negatiivisesti.

Viides synti ja viimeinen jonka jaksaa listata: Tarina tilan, no tila. Tässä olisi voitu ottaa Disney aiheinen lähestymistapa CTR:n tarinatilaan, mutta mitä saadaan on olematon tarinankerronta ja vain kilpa-ajoja toisensa perään, jossa saattaa saada uusia hahmoja avattua, mutta ilman mitään isompaa välianimaatiota tai vastaavaa.

Yhteenveto

Speedstorm ei ole erityisen iskevästi nimetty, mutta kun käytössä on kaikki Disneyn hahmot, niin se on lähemmäs rajaton määrä vaihtoehtoja. Tässä tapauksessa olisi kuitenkin ollut fiksua käyttää todella suurta rajaamista tai sitten vielä isompaa otantaa koska mitään ei ole tehty erityisen hyvin. Hahmot näyttävät tutuilta, mutta ovat lähinnä tyhjiä kuoria. Pelattavuus on hyvin heikolla tasolla eivätkä aseet tee palveluksia. Tämän lisäksi pelin kuminauhaefekti syö mielekkyyttä ja vain korostaa miten vähän kokonaisuuteen on ihan oikeasti panostettu.

 

+ Hahmojen omat temput

+ Tutut Disney hahmot...

 

- ...joita ei ole käytetty erityisen hyvin

- Asepuoli ei vakuuta

- Pelattavuudessa on tehty kaikki kliseiset virheet

 

Arvosana: 3,6

 

Säälittävä