Tuhkien jälkeen...
Remnant II on yksi näitä pelejä jonka tulon aavistin kauan ennen kuin siitä tuli mitään tietoa, sillä sen verran onnistunut ja kehuttu kokonaisuus Remnant: From the Ashes oli. Omalla kohdalla odotuksia tätä kohtaan olen pyrkinyt pitämään hillittyinä. Lopulta tämä valikoitui siksi peliksi, jonka hankkin pelattavaksi vuosilomalla, koska ensimmäinen Remnant, oli aikanaan yksi parhaita soulslike pelejä koskaan, parempi kuin monet From Softwaren pelit ja jatko-osa olisi joko merkittävä parannnus, tai pääasiassa samaa laadukasta pelattavaa ykkösen tapaan.
Toinen Jäänne
Remnant: From the Ashes on yksi niitä pelejä jolta ei odottanut mitään ihmeellistä aikoinaan ja jossa on aika merkittäviä heikkouksiakin. Pelin todella mielekäs pelattavuus ja monet selvät vahvuudet kuitenkin tasapainottavat kokonaisuuden vahvasti plussan puolelle, joten tällä jatko-osalla on todella hyvät perustukset joille rakentaa isompi, monipuolisempi ja entistä hiotumpi kokonaisuus. Tai vähintään tarjota samanlaista pelattavaa kuin aiemminkin, pienillä parannuksilla. Remnant II on joka tapauksessa yksi loppuvuoden ylivoimaisesti odotetuimpia pelejä omalla kohdalla, yllättävän vahvan alkuvuoden jälkeen ja on vaatinut itsehillintää odottaa tähän peliin uppoutumista.
Juuriruton jäänteitä ympäri maailmaa
Heti ensimmäiseksi tulee vastaan hahmonluonti. Se ei anna pelistä erityisen hyvää vaikutelmaa, sillä nyt kun on kyse jatko-osasta niin voisi odottaa että heti näytetään, että on pistetty paremmaksi. Tällä osa-alueella niin ei ole käynyt sillä hahmonluonti on melko surullisella tasolla. Eihän se nyt mitään erityisen monipuolista ollut ensimmäiselläkään kerralla, mutta tämä on yksi selvä merkki siitä miten vähän pelissä on panostettu niihin pieniinkin asioihin ja koska tämä tulee vastaan heti kättelyssä, niin se tuntuu oitis merkittävästi isommalta asialta kuin se monille varmaan on. Kun hahmonluonnin ohi päästään, niin intron kanssa tutustutaan pelin mekaniikkoihin ja muutamiin hahmoihin. Lopulta valitaan sitten oma hahmoluokka (arkkityyppi) jossa on vaihtoehtoja enemmän kuin viimeksi ja lisää saa kun peliä pelaa. Vain pitkän matkan spesialisti Hunter on jäänyt edellisestä pelistä ja kaikki muut ovat uusia. Challenger on kestävä tankki ja raskaasta varustettu kestämään vahinkoa ja taistelemaan lähietäisyydeltä kun taas oma ykkösvalintani, Handler, taistelee koiran kanssa. Sivujuttuja tekemällä pystyy saamaan lisää hahmoluokkia (kuten oma kakkosvalinta, Gunslinger) ja lopulta pelaaja voi olla kahta hahmoluokkaa kerralla. Jokaisella hahmoluokalla on omat erikoisuutensa sillä Gunslinger pystyy vetämään sivuaseen ja tekemään nopeaa vahinkoa, kun taas Handler voi usuttaa koiransa vihollisten kimppuun tai käyttää koiran erikoisominaisuutta vaikkapa tehostaakseen omaa hyökkäysvoimaansa.
Pelin tarina etenee varsin pitkälti samalla tavalla kuin ensimmäisessä pelissä, mutta kokonaisuus tuntuu merkittävästi kehittyneemmältä siinä mielessä, että nyt vastassa on entistä korkeamman älykkyyden, teknologian ja taikuuden olentoja, mutta myös jokunen vanhakin tuttu. Pääasiassa yleinen tyyli on sama maailmassa jossa eräänlainen rutto on muuttanut useita paikkoja ja olentoja enemmän tai vähemmän hirviömäisiksi. Juuritauti on tämän maailman suuri paha joka korruptoi kaiken mihin koskee ja on levinnyt kaikkialle. Pelaaja tulee tutuksi monien vaarallisten maailmojen kanssa seikkailussaan joka alkaa melko simppelinä pelastusoperaationa, mutta kehittyy siitä hirviönmetsästykseksi ja maailmanpelastukseksi. Jokusia viitteitä ykköspelin tapahtumiinkin on mutta pelin pelaaminen ei ole suora välttämättämyys tämän pelin kanssa. Erilaisia alueita osaa arvostaa eri tavalla ja sama pätee myös varsinkin erääseen olentoon viidakossa, joka on yksi omia suosikkejani koko pelissä. Sen kohtaaminen tosin on tuurista kiinni.
Tarina on pääasiassa suuntaviivana kokonaisuudelle joka rakentuu aivan omalla tavallaan. Eri paikoissa on erilaisia sääntöjä, olentoja ja sivutarinoita joiden seuraaminen on vapaaehtoista, mutta suotavaa. Päätarina etenee melko simppelin videopelimäisesti ja on pelaajasta kiinni kuinka paljon sivusisältöä alkaa kuuntelemaan sillä monilla hahmoilla on yhtä jos toista kerrottavaa ja tehtävää. Koska lähes kaikki pelissä tulee aivan satunnaisesti vastaan, on pelin uudelleenpeluuarvo erittäin korkea. Tarina on pääasiassa aina sama ja tietyt tilanteet voi kohdata vain tarinaa pelaamalla, koska eräällä hyvin kriittisellä valinnalla on vaikutusta ihan lopetuksenkin kanssa. Mutta koska monet tilanteet ovat täysin tuurista kiinni, pääsee peli todella oikeuksiinsa vasta kun pääsee kiinni lyhyisiin seikkailuihin jotka ovat eri alueiden erilaisia itsenäisiä kokonaisuuksia. Ensimmäisessä pelissä varsinkin seikkailut olivat kampanjan sijaan pelin parasta antia, koska niiden kautta pystyi näkemään enemmän eikä ollut kiinni pelin omassa rytmityksessä. Puhumattakaan että sillä tavalla itse kohtasin pääasiassa pelin parhaat pomotaistelut. Tässä sarjassa tuurilla on ehkä vähän liiankin iso osa, sillä paikoitellen toivoo että voisi vähän vaikuttaa siihen että minkä päävihollisen kohtaa kussakin maailmassa, esimerkiksi reitti valinnalla tai jollakin muulla vastaavalla, sen sijaan että tapahtuu täysin pelin arpomana. Täytyy tosin todeta että itsellä kävi varusteiden suhteen todella hyvä tuuri, vaikka tarinallisessa mielessä Yaeshan kanssa todella huono tuuri, kun kohtasin omasta mielestä väärän loppuhaasteen.
Paljon aseita ja paljon kehitettävää
Edeltäjänsä tavoin muuttujia on valtava määrä ja se mitä aseita saa käyttöönsä on täysin tuurista kiinni. Jotkut aseet voi suoraan ostaa kun taas osan voi löytää. Sitten on niitä aseita joidan valmistamiseen tarvitaan jotakin mitä saa tappamalla tietyn pomovihollisen. Tämä tekee monista aseista erittäin haastavasti saatavia, koska aina edes riitä että oikea pomovihollinen osuu kohdalle, vaan tietyn materiaalin saaminen voi vaatia poikkeavan taktiikan ja eräs susi on tästä mahdollisesti paras esimerkki, koska tästä tilanteesta voi saada useammanlaisen palkinnon. Oma pelitapa vaikuttaa merkittävästi siihen että millaiset aseet oikeasti toimivat ja millaiset eivät. Pelaaja pystyy kantamaan yhtä käsiasetta ja yhtä pitkää asetta ja viimeisenä oljenkorteja on lyömäase. Pelattavuuden voi laittaa tukemaan tietynlaista toimintaa ja merkittävä osa kokonaisuudessa on se miten oman hahmon kehittää varustaa.
Aseet ovat joka tapauksessa pelin suurimpia valttikortteja ja niitä on valtavat määrät. Toiset aseet kantavat toisia enemmän ammuksia kun taas toiset ovat huomattavasti toisia tehokkaampia. Lataaminen on yksi merkittävä osa kokonaisuutta myös, mikä pakottaa todellakin miettimään että mitkä osat tukevat pelityyliä parhaiten. Aseita voi päivittää jatkuvasti arvokkaammilla raaka-aineilla ja aina vähissä olevalla "rahalla", joten on hyvin tärkeää valita että mitä aseita oikeasti haluaa päivittää. Asusteita ei enää päivitetä, mikä on tavallaan hyvä ratkaisu, koska erilaista päivitettävää ja kehitettävää on muutenkin valtavasti siellä ja täällä. Lisäksi aseisiin saa erikoistoimintoja jotka harvinaisemmissa aseissa ovat pysyviä, mutta joita voi tietyissä aseissa vapaasti vaihdella ja näiden kautta pelin toiminta muuttuu oitis merkittävästi monipuolisemmaksi sillä todella suuri määrä erilaisia erikoistemppuja tuo pelattavuuteen valtavan määrän erilaisia muuttujia ja taktiikoita joita hyödyntää. Kun mukana on useampi pelaaja, tämä vaihtoehtojen ja synergioiden määrä oitis lisääntyy, mutta myös vastarinnasta tulee kovempi.
Hahmonkehityksessä korostuvat taitopisteet, joita tällä kertaa saa huomattavasti hitaammin. Ykköspelissä taitopisteitä sai suoraan pelaamalla peliä, mutta tämä systeemi on nyt hieman muuttunut. Taitopisteitä saa edelleen, mutta nyt ne ovat yleensä löydettävä kentistä tai ne ovat palkintoja. Pelkkä vihollisten tappaminen ei niitä tuota, mutta kokemuspisteet menevät hahmoluokan kehittämiseen, mikä on omalla tavallaan erittäin tärkeää. Hahmoluokka kehittyy suoraviivaista linjaa ilman että pelaajan täytyy tehdä mitään. Pelaaja voi valita tiettyjä puolia hahmoluokan taidoista ja asetella ne tukemaan toisiaan, mutta taitopisteet ovat paljon tärkeämmässä asemassa, koska pelaaja valitsee ne täysin itse. Aluksi on vain muutama erilainen osa johon pisteitä voi sijoittaa mutta suorittamalla erilaisia tehtäviä, saa lisää osia joihin pisteitä voi sijoittaa. Näitä ovat niin elinvoima, kestävyys ja taitojen palautuminen, jotka tuntuvat helposti aika pieniltä lisiltä, mutta ovat isossa kokonaisuudessa aika merkittäviä bonuksia. Oma osuutensa hahmonkehityksellä on myös sormuksissa ja muissa tarvikkeissa jotka entisestään tehostavat tiettyjä puolia pelihahmossa ja niiden keskinäinen synergia on erittäin tärkeä osa tehokasta hahmonkehitystä. Tällä osa-alueella kakkonen on kuitenkin munannut todella pahasti verrattuna ykköseen, sillä taitopisteitä pystyy hankkimaan vain tietyn määrän ja sen jälkeen saatavat pisteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Tämä on jotenkin todella outo pelillinen ratkaisu ja suoraan typerä veto koska päivitettävää on merkittävästi enemmän kuin mitä voi lopulta päivittää.
Jos koiraa voi silittää, on pienetkin asiat huomioitu
Pomovihollisia vaikka muille jakaa ja ominaisuuksia mitä parannella
Remnant ykkösen tavoin pelissä tulee vastaan valtava määrä erilaisia pomovihollisia, jotka ovat merkittävästi kovempia haasteita kuin lauma normaaleja vihollisia. Samalla aikaa pelihahmon kehitys korostuu merkittävästi, sillä vaihtoehtoja on todella paljon ja tietyissä tilanteissa voi tietyllä taktiikalla pärjätä toista paremmin. Samalla tavalla miten pelin uudellenpeluuarvo pysyy korkealla, myös mahdollisuus kehittää omaa hahmoaan haluaansa suuntaa ja vaihtaa sitä suuntaa kesken kaiken, on pelaajan vapaassa hallinnassa.
Ammu, väistä, lyö, paranna, ammu...
Remnant 2 on soulslike samalla tavalla kuin From the Ashes, mutta se on tietyillä ratkaisevilla tavoilla merkittävästi helpompi kuin monet muut soulslike pelit, joita voisi sanoa tätä puhtaammiksi genren peleiksi. Resursseja ei menetä kun kuolee, kestävyysmittarin kanssa on harvemmin merkittäviä haasteita ja monien vihollisten kanssa pystyy pitämään etäisyyttä. Haaste tuleekin sitten toisaalta hyvin selvästi esiin tietyillä osa-alueilla peliä ja varsinkin tietyissä pomotaisteluissa. Remnant 2 on ammuskelua kolmannessa persoonassa ja tehty erittäin hyvin ja pitkälti samalla laadulla kuin ensimmäinenkin peli. Aseissa on rajallisesti ammuksia joita saa melko runsaasti tappamalla vihollisia, mutta kahdella aseella toimiminen ja niiden molempien hyödyntäminen on erittäin tärkeää. Lyömäase toimii hyvin lähietäisyydellä, mutta ei ole yhtä tehokas kuin tuliaseet joita saa entistä tehokkaammiksi aseisiin lisättävillä erikoisvoimilla ja hahmoluokkakohtaiset erikoisominaisuudet ovat omiaan korottamaan pelin toiminnallista otetta. Gun souls nimike sopii tälle pelille todella hyvin sillä yksikään peli ei ole yhdistänyt räiskintää ja soulslike tyyliä tätä pelisarjaa paremmin.
Toiminnassa on isossa osassa myös väistäminen, joka tuttuun tapaan kuluttaa pelihahmon kestävyyttä, kuten myös juokseminen. Tämä tosin pätee vain silloin kun ollaan taistelutilanteessa ja toiminnan ulkopuolella pelaaja voi juosta ilman rajoitteita mikä on todella loistava lisä kokonaisuuteen ja nopeuttaa kentissä etenemistä valtavasti. Kestävyys on muutenkin sellainen osa peliä jota on tasapainoitettu eri tavalla kuin viimeksi. Remnant 1 oli tässä suhteessa aika haastava kokonaisuus jossa kestävyyttä piti oikeasti kehittää että sitä sai kunnolla käytettyä. Nyt sen päivittäminen on tietyllä pelityylillä tärkeää, mutta ei yleisesti niin tärkeää kuin viimeksi. Monet toiminnot eivät kuluta kestävyyttä ja siinä mielessä tämä on helpommanlainen soulslike kuin monet sellaiset joissa kestävyys on erittäin tärkeä osa isoa kokonaisuutta ja monet tilanteet varsinkin taistelussa nojaavat erittäin vahvasti siihen.
Se mikä todella tekee tästä pelistä haastavan on se parantamisen määrä, laatu ja nopeus. Tätä korostaa myös se että pelihahmolla on hyvin rajallisesti elinvoimaa ja suojausta. Lohikäärmeensydän on edelleen parannustarvike ja se on melko hidas, mutta tehokas. Sen käyttö on melko rajallista ilman kallista parantelua ja tämä on yksi niitä tekijöitä joka tuo mukanaan pelin merkittävimmät haasteet. Koska sen käyttö on hidasta ja käyttökertoja on niin rajallisesti, lisää tämä haastetta merkittävästi. Asiaa ei auta sekään että asuja/panssareita ei voi päivittää samalla tavalla kuin aiemmin, mistä syystä pelihahmosta ei saa ihan niin kestävää kuin voisi toivoa. Oma apu ovat erilaiset lisätarvikkeet joita pelissä on myös, kuten hitaampia parannustarvikkeita, lääkkeitä joilla parantaa myrkytys tai todella ärsyttävä juurimätä, mutta sanoisin että niitä on tässä pelissä vähemmän löydettävänä tai vihollisilta saatavana, tai sitten rahaa on vähemmän ettei niitä tule turhaan osteltua. Mutta samalla aikaa näitä haittastatuksia ei tule alusta asti vastaan niin paljon kuin edeltäjässä, mikä tekee tästä varsinkin aloituksen suhteen merkittävästi helpomman pelin kuin edeltäjänsä. Remnant II on haastava peli, mutta ei yhtä haastava kuin ensimmäinen peli oli.
Tuuri peliä monella tavalla, mutta hyvin tehtynä
Pomotaistelut ovat pelin parhaita puolia ja mukana on muutama erittäin hyvin tehtyjä yhteenottoja, joukossa muutamia aika erikoisiakin. Sanotaan että tämä yksi osa jossa pelin merkittävimmät parannukset todella tuntuvat, sillä nyt on vaihteeksi niin että ihan kaikki pomotaistelut eivät ole niin yliselkeitä laumataisteluita jossa aivan oma haasteensa on vihollisten määrä. Nyt luvassa on aivan uusilla tavoilla haastavia taisteluita joissa voi olla satunnaisesti mukana myös pikkuvihollisia, joista voi saada ammuksia. Tämä on kuitenkin yksi sellainen asia joka ensimmäisessä pelissä oli niitä todella ärsyttäviä asioita, varsinkin silloin kun sitä ilmeni pomotaisteluissa jotka olisivat olleet merkittävästi parempia ilman niitä pikkuvihollisia. Nyt pomotaisteluissa on ihan ajatusta mukana sillä vaikka läsnä on myös laumataisteluita, niin nyt on myös sellaisia yhteenottoja joissa on todella toimivia ideoita, toteutettuna ilman lisävihollisia.
Muutenkin pelissä tuntuu että vihollisten määrä on vähän pienempi kuin ennen, mikä tietyissä paikoissa näkyy toisia merkittävästi selvemmin. Tämä tosin sitten tuntuu erityisesti selvästi kun vastaan tulee paikkoja joissa vihollisia puskee päällä enemmän ja useammasta suunnasta. Tämä on kuitenkin tasapainoitettu todella hyvin ja ammuttavaa löytyy yleensä melko nopeasti ja erilaiset viholliset hyödyntävät erilaisia taktiikoita taisteluissaan. Tietyt viholliset tuntuvat todella maailmakohtaisilta ja paikoitellen peliin toivoisi enemmän vihollisvaihtelua, mutta uudet maailmat tarjoavat oitis merkittävää vaihtelua vihollisiin. Normaalien vihollisten joukossa on myös tuttuja eliittivihollisia jotka ovat vähemmän kovempia haasteita, mutta joista saa myös melko hyviä palkintojakin ja jotkut pomoviholliset ovat selvästi kapteeniversioita näistä eliittivihollsista. Uutena juttuna ovat nyt tosin hirviöversiot näistä vihollisista joita on hyvin vähän ja jotka tavallaan mahtuvat pomojoukkoon, mutta joiden pelkkä löytäminen on haaste sinänsä. Haaste josta saa yhteenoton jälkeen omat palkintonsa.
Vaikka peli nojaakin satunnaisuuteen todella selvästi, niin tietyt perusrakennuspalikat ovat aina samat. Tietyt tilanteet pystyy kokemaan vain kampanjan aikana ja lyhyemmät seikkailut ovat tavallaan karsittuja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että seikkailut olisivat lyhyitä, sillä ne ovat pääasiassa saman pituisia kuin eri osat kampanjaa ja pitävät sisällään saman verran pomotaisteluita ja erikoistapahtumia kuin kampanjakin kyseisessä maailmassa. Erikoistapahtumien kanssa on myös onnistuttu melko kiitettävästi sillä mukaan on saatu mahtumaan muutama erittäin hyvin tehty kokonaisuus jollaisia ei aiemmassa ollut, tai jotka ovat selvästi uusia versioita aiemmasta joko varsin samanlaisella tavalla, tai vähän muutetulla, yleensä parannellulla tavalla toteutettuina ja uudet tapahtumat tarjoavat uusia palkintoja.
Muuttujia riittää
Soulslike parhaasta päästä, edeltäjänsä tavoin
Soulslike pelien tavoin Remnant II on haastava kokonaisuus jossa paljon tuttuja ideoita, tehtynä todella omanlaisellaan tavalla. Tämä ei ole se puhtain soulslike, mutta tämä on yksi esimerkillisimpiä ja koukuttavimpia kokonaisuuksia, jossa riittää tehtävää ja löydettävää ja uudelleenpeluuarvoa pysyy poikkeuksellisen korkeana satunnaisesti rakentuvien maailmojen ja niissä vastaantulevien tehtävien, haasteiden ja monien pomotaisteluiden muodossa.
Uudelleenpeluuarvo on huipputasoa
Yksi pelin suurimpia uhkia ja mahdollisuuksia on se, että peli rakentuu todella satunnaisesti. Yhdellä pelikerralla vastaan voi tulla pomoviholliset A,D,G kun taas toisella, B,D ja F, pelkästään yhden maailman sisällä. Tästä syystä myös monet erikoistilanteet voi saada vain kerran viiden yrityksen sisään kun taas tietyt asiat tuntuvat tapahtuman lähes kokoajan. Tässä on suoraan omat vahvuutensa ja heikkoutensa sillä kun yrittää todella saada tietyn tapahtuman alulle ja se ei vain tapahdu, tulee hyvin turhautunut olo. Koska seikkailut yhdessä maailmassa ovat myös melko pitkiä, on erittäin ärsyttävää jos jotakin tiettyä tapahtumaa ei vain meinaa saada vaikka kuinka yrittäisi, kun taas jokin jolla ei olisi niin väliä, tulee uudestaan ja uudestaan. Toisaalta, tämä on yksi syy miksi pelin uudelleenpeluuarvo on niin korkealla. Seikkailuja voi aloittaa täysin vapaasti ja rajattomasti uudestaan ja uudestaan ilman että se vaikuttaa mitenkään mihinkään ja myös kampanjan voi aloittaa alusta ilman että menettää tarvikkeita joita on jo saanut valmistettua. Tietyt esineet tosin eivät kulje kampanjasta seikkailuun, mikä on tavallaan ärsyttävää, mutta myös ymmärrettävää. Tällä kertaa ei tule niin paljon vastaan tilanteita joissa tarpeelliset esineet eivät spawnaa maailmaan jossa niille olisi käyttöä, tai sellaista tilannetta ei ainakaan vielä ole tullut omalla kohdalla vastaan.
Koska pelissä on kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia aseita ja tusinoittain erikoisominaisuuksia joita hyödyntää, kannustaa se aloittamaan myös kokonaan uusia hahmoita joilla sitten käyttää aivan uusia aseita, joita ei alkuperäisellä hahmolla tullut käytettyä, koska pelissä sai haltuunsa yhden aseen, jota ei vain ollut mitään mieltä sitten myöhemmin enää vaihtaa, koska se oli niin hyvä. Omalla kohdalla nimittäin uskon saaneeni pelin parhaan aseen hyvin nopeasti, sillä yksikään toinen ase ei pystynyt vastaamaan sen erikoisominaisuuteen joka oli kuin minulle tehty. Ase ei ollut se hienoin mahdollinen, mutta se ylivoimaisesti yksi pelin parhaita käytännöllisyydessään. Tämä on tietysti vahvasti kiinni siitä, millainen oma pelattavuus on ja millaisista aseista todella pitää. Remnant 2 ei aseiden määrässä millään yllä Borderlands 2:n ja vastaavien tasolle, mutta valtaosa aseista on todellakin omanlaisiaan ja yksi hyvä ase voi todella nopeasti täysin muuttaa tavan jolla peliä pelaa. Harva peli onnistuu näin hyvin kannustamaan uudelle pelikierrokselle joko yksin tai muiden pelaajien kanssa. Molemmilla pelitavoilla on omat plussansa ja miinuksensa.
Genren parhaimmistoa, mutta paranneltavaa olisi vieläkin
Remnant: From the Ashes on enemmän kuin esimerkillinen peli ja Remnant II on monella tavalla sitä merkittävästi tasapainoitetumpi kokonaisuus, mutta toisilla tavoilla taas ei. Pelissä on pääasiassa parempi tasapainoitus etenkin pomovihollisten kanssa joissa on osattu nyt myös tehdä uusia juttuja. Muutenkin pelissä on merkittävästi vähemmän vaikeuspiikkejä kuin viime kerralla, minkä vuoksi peli ei juurikaan muutu turhauttavaksi, edes silloin kun pelimaailmassa yrittää keksiä että mikä suunta on oikeasti eteenpäin. Tietyt maailmat ovat merkittävästi toisia parempia sillä siinä missä N'Erud on mahdollisesti se kaikista ärsyttävin maailma navigoida (mutta tyylikkyydestä pisteet) on Yaesha merkittävästi selkeämpi maailma navigoida ja omalla tyylillään todella upea ja tarinallisesti mennyt eteenpäin sitten edellisen pelin. Myös tietyt viholliset ovat todella ärsyttäviä kun taas toisia vastaan on oikeasti hauska taistella. Mutta kun miettii niitä heikkouksia niin tyylillisesti aseiden eri tehosteet tärvelevät niiden ulkoasu ja saavat monet näyttämään suht typeriltä, mikä ei ollut ensimmäisessä pelissä ongelma, tai ainakaan en muista sellaista. Myös tämä moninpelin tasapainotus ja uusien aseiden kokeilu ei ole erityisen hyvin tehtyä koska uusi ase on välittömästi aivan turha, ellei sitä heti päivitä, koska vihollisten taso ei laske, jos pelihahmon taso on tietyllä tasolla ja pelihahmon taso on tietyllä tasolla kun varusteita on tietyllä tasolla. Tästä syystä uusia aseita ei tule juuri kokeiltua, koska ne täytyy ensin päivittää, mikä voi olla resurssien suhteen melko hintavaa.
Remnant II ei ole suoraan hiotumpi kuin edeltäjänsä sillä pelattavuus on melko samanlainen pienillä lisäyksillä. Monella tavalla nämä molemmat pelit ovat pitkälti täysin samalla viivalla ilman mitään merkittävää eroa, mutta loppuviimeksi se kaikki menee siihen että kumpi tuntuu reilummalta. Vaikka Remnant 1:ssä onkin pääasiassa hienompia pomotaisteluita ja selvästi parempia ja tyylikkäämpiä aseita, niin Remnant 2:ssa on parempi tasapainoitus ja joukosta erottuvia maailmatapahtumia. Toiminnassa ei ole erityisen suurta eroa koska pelattavuus on niin samanlaista kummassakin pelissä. Loppuviimeksi ero näiden kahden pelin välillä on todella pieni ja kakkonen tuntuu kokonaisuutena lähinnä sieltä täältä paranneltu versiolta ykkösestä. Päähahmo puhuu tarinassa ja tarinalla muutenkin on vähän enemmän painoarvoa. Aseiden kanssa tilanne on aikalailla tasan, mutta ykkösessä rahaa sai enemmän, mikä tavallaan kannusti kokeilemaan enemmän aseiden kanssa kun niitä pystyi päivittämään enemmän. Muutenkin ykkösessä varusteiden kanssa touhuaminen oli vapaampaa ja nyt peli tuntuu vaativan enemmän omistautumista muutamille aseille. Muutoin kakkosessa enemmän muuttujia varusteiden kanssa, mikä ei ole suoraan hyvä asia. Mutta hahmoluokat ja niiden jutut ovat.
Remnant II on joka tapauksessa mahtava kokonaisuus ja yksi vuoden parhaita pelejä. Ei suoraan paras koska kovia kisaajia on tullut vastaan, mutta soulslike genressä tämä on ehdottomasti yksi parhata. En suoraan risti tätä ykköstä paremmaksi peliksi tiettyjen merkittävien heikkouksien vuoksi, mutta suunta on todellakin oikea ja jos mahdollinen Remnant III sitten vielä panostaa enemmän hahmonluontiin ja kustomointiin ja ottaa käyttöön kummankin pelin parhaat puolet, lisäten vähän omiakin samalla karsien ne heikkoudet kuten trait rajallisuus ja hahmon melko pieni elinvoima, niin se voisi todellakin olla molempia parempi, mikäli sellainen joskus (taatusti) tulee.
Yhteenveto
Remnant II ei ole täydellinen peli, eikä välttämättä parempi peli kuin From the Ashes, mutta soulslike pelien joukossa se on joka tapauksessa parhaimmistoa. Toiminta on erittäin mielekästä ja valtava määrä aseita ja erikoisominaisuuksia pitää mielen virkeänä, samalla tavalla kuin satunnaisesti muodostuvat seikkailut joissa ei ennalta voi tietää että mitä vastaan tulee uusilla pelikerroilla. Fantasiamaailma on hienosti rakennettu, pomovihollisissa on paljon erittäin hyvin tehtyjä olentoja ja pelattavuus toimii paremmin kuin ennen, sillä hienosäätöä on tehty siellä ja täällä.
Kakkonen on kuitenkin hyvin lähellä ykköstä ja tiettyjä samoja rasittavuuksia on. Koska peli on satunnainen, niin tiettyjen asioiden tekeminen on täysin tuurista kiinni. Tietyt ykkösen suurimmat heikkoudet ovat kuitenkin vähentyneet ja monia asioita on paranneltu selvästi. Remnant 2 on kuitenkin jokaisella tavalla sitä, mitä siltä voi odottaakin sillä se minkä ykkönen teki hyvin, tekee jatko-osa samalla laadukkaalla otteella, nousten vuoden 2023 peli parhaimmistoon.
+ Fantasiamaailma on hienosti rakennettu
+ Erittäin mielekästä toimintaa
+ Paljon erilaisia aseita, erikoisvoimia ja taitoja
+ Paljon todella hyvin tehtyjä pomotaistelua
+ Uudelleenpeluarvo on todella suuri
+/- Satunnaisuus
- Paljon on kiinni tuurista
- Todella huonot muutokset ja vähäiset parantelut
Arvosana: 8,5
Fantastinen
Mielekästä ja koukuttavaa pelattavaa pitkäksi aikaa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.