Joel%20%26%20Ellie.jpg

Synkkä tarina kauan maailmanlopun jälkeen

 

 

Viimeiset meistä on Nauhty Dogin legendaarisen maineen saanut mestariteos joka onnistuu yhdistämään vahvan draaman, intensiivisen toiminnan, näppärän huumorin, tunnelmallisen kauhun ja erinomaisen tarinan kokonaisuudeksi jossa maailmanlopun tunnelma on saavutettu todella hyvin ja josta ei ole vielä parannettu.

 

 

 

Naughty Dog on yksi sellainen pelistudio joka on tehnyt loistavan pelisarjan toisensa perään.

PS – Crash Bandicoot

PS2 – Jak & Daxter

PS3 – Uncharted

Last of Us on aikaisessa saanut todella positiivista palautetta ja sitä on luonnehdittu PS3:n parhaaksi peliksi ja tämän sukupolven mestariteokseksi ja huippukohdaksi, sekä nykyisen konsolin joutsenlauluksi, mutta PS3:n aika ei ole ohi, ei vielä.

No sanotaan että heti että asetelma on hyvä ja kun tekijänä on Tuhma Koira itse, niin odotukset ovat kyllä aika korkealla.

Toinen seikka mikä tulee vastaan kun silmäilee koirulaisten teoksia on ikäkehitys. Crash on jotain +3, Jak +12, Uncharted +16 ja tämä, arvasitte oikein, +18 ja erittäin hyvästä syystä. Last of Us sijoittuu maailmaan johon verrattuna Walking Dead on suhteellisen leikkisä post-apocalyptinen maailma. Pelaajalle käy erittäin äkkiä selväksi että pelin maailma, ei ole anteeksiantavaisimmasta päästä ja täällä, varusteet, luodit mukaan lukien, kannattaa laskea ja niiden käyttöä kannattaa miettiä harkiten.


Last of Us alkaa kun Joel (äänenä monitaituri Troy Baker) saapuu kotiin, jossa hänen tyttärensä Sarah on yllätyksen kanssa. Mutta mukavaa yllätystä seuraa ikävä. Pelaaja ottaa yllättäen aluksi Sarahin kontolleen ja seuraa lapsen silmin, kun täysi helvetti pääsee valloilleen. Sarah lähtee pakenemaan Joelin ja setänsä Tommyn kanssa. Kun prologi loppuu, niin loppu on todella dramaattinen ja osuu paljon pahemmin, kuin Heavy Rain. Johdanto on lyhyempi, mutta vaikutus on kova.

20 vuotta sieni-infektio on saastuttaa itiöillään maapalloa ja selviytyneet elävät sotilasvallan alla. Niitä tuttuja kapinallisia edustaa tässä paikassa Tulikärpäsiksi itseään kutsuva ryhmittyä.

Joel puolestaan toimii nykyään salakuljettajana ja on katkeroitunut vuosien saatossa. Mutta samalla hänestä on tullut kiven kova ja tappelussa hän pärjää mies miestä vastaan todella helposti. Aseen käyttökin sujuu ja Joel on myös taitava käsistään, hän voi valmistaa ympäristöstä löytyvistä tarvikkeista ties mitä, kuten ensiapupakkauksia tai puukkoja. Mikäli sopiva työpöytä löytyy, myös aseita voi viritellä. Veitsellä on tässä pelissä useampi kuin yksikin tarkoitus ja tiukassa paikassa veitsi voi pelastaa pelaajan persnahan, joten niitä kannattaa olla ainakin yksi varalla. Se pelissä onkin tavallaan hassua että pelistä ei löydy kestävämpää puukkoa, sillä itse olen sitä mieltä että vastaavassa maailmassa, veitsi olisi tärkeimpiä välineitä joita mukaan voi kantaa.

Joel ei ole hahmona mikään erikoisin ilmestys. Hänessä on samaa näköä kuin Nathan Drakessa tai Chris Redfieldissä, vaikka onkin vähän enemmän ajan kovettama ja kypsempi. Hän kuulostaa aika samankaltaiselta Chris ja joutuu täpäriin tilainteisiin kuten Drake, mutta ei ihan samalla tavalla. Joel ei ole mikään erikoisin päähenkilö, mutta ei millään tavalla huono, vaan syvällinen hahmo josta tarinan edetessä muovautuu entistä parempi ja syvempi.


Tarina alkaa kulkea suhteellisen simppelisti ilman mitään sen erikoisempaa asetelmaa. Maailmanlopun suurin pandemonia on ohi ja maailma on alkanut asettua aloilleen enemmän tai vähemmän. Joelin läheisin ystävä ja kollega on Tess (äänenä 24:sta tuttu Annie Wersching) joka on lähes yhtä kova kuin Joel. Tarina ottaa tuulta siipiensä alle kun erään henkilökohtaisen tehtävän jälkeen kaksikko saa simppeliltä kuulostavan tehtävän. Heidän täytyy salakuljettaa jotakin ulos kaupungista, mutta tämä jokin onkin Ellie niminen tyttö.

14-vuotias Ellie ei ole mikään lapsi enää vaan käyttää kovaakin kieltä ja joutuu kokemaan toinen toistaan karumpia asioita. Elliestä tuleekin Joelin ohella tarinan tärkein henkilö ja tarinan edetessä Elliestä kehkeytyy erittäin hyvä hahmo. Siis niin hyvä hahmo että tässä on yksi viimeaikojen parhaimpia naispuolisia pelihahmoja. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän pelaaja kiintyy hahmoihin, kuten Ellieen.

Pelaaja pääsee jopa ohjastamaan häntä ja aivan eri tavalla kuin esimerkiksi RE4:ssä Ashleyn kanssa, Ellie on sisimmässään kova kuin kivi eikä antaudu tappelutta, vaikka onkin fyysisesti alakynnessä vastustajiin nähdin. Mutta Elliellä sentään on alusta asti hajoamaton teräase.

Ellieen liittyy myös eräs tarinan kulmakivi, joka on tämän aihepiirin tarinoille hyvin yleinen klisee, Ellien olisi tarkoitus lopettaa koko kaaos, vaikka Joel ei sitä meinaa uskoakaan. Tähän asti kaikki on ollut pelkkää harjoittelua, sillä kun siirrytään pois ”sivistyksestä”, niin ulkopuolella odottaa vielä pahempi helvetti, jossa odottavat heti alusta asti yhdet pelin vaarallisimman viholliset, ”Naksuttajat” jotka kuulostavat heti saapuessaan kuin Kaunasta karanneilta, äänensä perusteella. Naksuttelijat laajalle levinneet sienikasvuston takia sokeita, mutta vaarallisia sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä niiden tappamiseen tarvitaan vähän enemmän kuin pelkät nyrkit.


Pelistä itsestään huomaa nopeasti että siinä on samaa kuin Unchartedissa. Taistelussa on vähän samaa mekaniikkaa, mutta se on vedetty paljon pidemmälle ja brutaalius on väännetty paljon isommalle. Tulitaistelu toimii samalla tavalla ja samoin muutamat muut seikat, kuten: Partnerin auttaminen ylemmäs.

Pelimaailma on täynnä ties mitä kamaa jonka seassa on myös kerättävää tavaraa kuten artefakteja ja Tulikärpästän riipuuksia, tällä osa-alueella peli ei ole pihi, sillä kerättävää maailmassa on kyllästymiseen asti. Paikat kannattaa kaivella aika tarkasti, vaikka löydettävää onkin paikoin erittäin vähänlaisesti. Trophyen osalta peli on myös pihi, sillä pokaaleja ei anneta ihan tyhjästä.

Hahmon ohjaaminen toimii hyvin, pienen opettelun jälkeen, mutta ohjattavuuden oppii nopeasti, toisin kuin monissa muissa peleissä. Unchartediin verrattuna ohjattavuus ei ole ihan yhtä hyvä. Tosin Joelin ei ole tarkoituskaan olla mikään akrobaatti tai tarkka-ampuja kuten Drake, se sijaan Joelilla on tarkka ninjakuulo jolla hän voi paikallistaa vihollisia, kuten Batman Detective modella.

Tämä ominaisuus ja monet muut ovat asioita joita Joel voi kehittää paremmaksi, ympäristöstä löytyvillä lääkkeillä. Ominaisuudet ovat kalliita kehittää joten ympäristöjä on syytä tutkia, jotta kaikki apu löytyy.

Joel ei tosin yhden session aikana ehdi saavuttaa täyttä potentiaaliaan, joten kuvaan astuu Game+, ominaisuus joka tekee lähes mistä tahansa pelistä astetta paremman, mikäli se on toteutettu hyvin. Hyvänä esimerkkinä Arkham City. Game+ nosti pelin vaikeammaksi tavalla, joka ei ole liian paha pelaajalle, joka osaa asiansa. Last of Usin game+ ei ole ihan niin hyvä.


Tarina pelissä tukee pelattavuutta ja tunnelmaa erinomaisesti. Pääkaksikko Joel ja Ellie ovat todella hyvä duo, mm. siitä syystä että he ovat niin erilaisia. Joel on elämän kolhima ikääntyvä mies jolle parempi maailma on enää pelkkä menneisyyden varjo. Ellie puolestaan syntyi ja kasvoi kun pandemonia oli jo ollut käynnissä pari vuotta, hän ei tunne entistä maailmaa ja siksi kaikki mikä muistuttaa Joelia menneestä, on Ellielle ihmettelyn aihe. Näistä lähtökohdista saadaan aikaiseksi erittäin hyvää dialogia. Joelin ja Ellien keskuteluvat ovat todella hyviä ja huumori kukkii omalla tavallaan myös Last of Usissa. Tätä dialogia jaksaisi kuunnella vaikka kuinka paljon enemmänkin.

Pääkaksikko on kaikin puolin hyvin tehty ja kumpikin hahmo on pelaajalle tärkeä ja heistä oppii välittämään enemmän ja enemmän. Maailma tuo haasteita vastaan toinen toisensa jälkeen. Välillä saa vastaansa ”zombeja”, välillä naksuttelijoita ja välillä ihmisiä. Myös enemmän tai vähemmän ystävällisiäkin hahmoja löytyy.

Tarina on kokonaisuudessaan erittäin hyvin kirjoitettu. Villi luonto, autioituneet kaupungit ja pimeät ja joskus sieni-itiöiden täyttämät käytävät luovat rikkaan tunnelman.

Sivuhahmoja pelissä on vähän niukemmin, mutta laatu korvaa määrän. Yhtenä yllättävänä ja ehdottomasti mainitsemisen arvoisena hahmona on Nolan Northin ääninäyttelemä David.

Tunnelmaltaan ja tarinaltaan peli etenee loistavasti ja ainoa info mitä pelaaja ajallisesti saa, on se kun vuodenaika vaihtuu, muutoin, minkäänlaisia kappaleita ei ilmoiteta kuten Unchartedissa. Last of Us on yhtenäinen tarina, kuin elokuva, jossa silloin tällöin saatetaan hypätä vähän enemmän ajassa eteenpäin.

Naughty Dog on onnistunut luomaan tunnelmaa erinomaisesti muutamilla kohtauksilla, joissa perusrakenne rikotaan ja yllätetään pelaaja. Rauhalliset hetket pelissä on toteutettu myös ensiluokkaisesti. Yleensä en peleissä jaksa lukea kaikki irtotavaraa saati kaluta kaikkia paikkoja. Tässä pelissä paikat on lähes pakko tutkia ja luettavaakin löytyy aika paljon.


 

Matkalla.jpg

Kaikkien aikojen Road Trip, mukana Troy Baker ja Ashley Johnson

 


Last of Us ei päästä pelaajaa helpolla.

Peli on kuin monen pienen pelin hybridi. Välillä pitää hiippailla ja välillä on pakko taistella, toisinaan on rauhallisempia hetkiä jolloin voi vain tutkia maailmaa, mutta silti on pysyttävä varuillaan, vaara on aina läsnä. Tässä paketissa on mukana hiiviskelyä, toimintaa, pulmaratkontaa, kauhua ja draamaa. Ongelmia voi lähestyä monella tavalla, sillä kuten jo mainittu, Joel on taitava käsistään ja kykenee luomaan monenlaisia aseita ja varusteita joilla taistella. Rakennettaviin aseisiin kuuluu niin savupommia kuin polttopulloakin. Rakennettavien varusteiden kanssa sietää kyllä olla tarkkana, sillä samoja rakennusaineita käytetään useampaan kuin yhteen varusteeseen.

Aseita pelissä on runsaasti, vaikkakin niiden panokset ovat arvokasta tavaraa. Aseistuksessa on niin pistoolia kuin haulikkoakin, unohtamatta esimerkiksi jousta. Kaikessa on kantoraja. Aseita voi olla runsas määrä, mutta ne kulkevat Joelin repussa, jolloin vaihto pitää tehdä lennosta ja peli ei pysähdy kun pelaaja räpeltää varusteidensa kanssa, kaikki tehdään reaaliajassa. Välillä tavaraa tuntuu olevan tuhlattavaksi asti, mutta yksikin huolimaton ratkaisu ja varusteet saattavat kulua yllättävänkin nopeasti.

Itse en ole juuri hiiviskelypelien ystävä, mutta Last of Us tekee tästä osiosta suhteellisen helppoa. Aseiden käytössä ei myöskään ole ongelmaa. Tähtääminen ei ole yhtä jouhevaa kuin Unchartedissa, mutta kun aseita parantelee, niitä on helpompi käyttää, erityisesti jousi on ase joka ei perusmuodossaan ole kovin kaksinen, mutta paranneltuna, siitä tulee tehokas ase.


Niistä satunnaisista ”virheistä” voi mainita lähinnä muutaman jotka eivät ole oikeastaan edes virheitä. Kun pelissä liikutaan partnerin kanssa, niin silloin tällöin tuntuu että partneri tukkii ovien suuaukot ja muuten on aina välillä tiellä, mutta sentään viholliset eivät kuule heidän juoksuaan.

Toinen ärsyttävä seikka on se, että usein muiden hahmojen keskustelu lähtee viemään hahmoja eteenpäin, vaikka itse haluaisi vielä penkoa loputkin paikat. Tämä ei ole mikään iso juttu, mutta tavallaan ärsyttää kun puheesta ei meinaa saada kunnolla selvää kun puhujat menevät menojaan.

Peli on kuitenkin näihin seikkoihin liittyen hyvin reilu. Partnerin ammuksista ei tarvitse pitää kirjaa, sillä ne eivät ole pelaajalta pois. Vaikka partneri ei mitään tavaraa koskaan ympäristöstä löydäkään, niin he sentään osaavat opastaa pelihahmoa etenemisen kanssa, eikä heitä juuri tarvitse vahtia, välillä kun vihollislauma iskee, niin heitä voi joutua auttamaan pois pulasta.

Sitten on tämä ns. ”Pelaajan kiusaaminen”. Aika mitätön juttu joka ei varsinaisesti pelaamista haittaa. Mutta tiettyihin aseisiin tulee panoksia enemmän kuin toisiin ja lähes aina vihollisilta ei saa panoksia, vaikka he kantavatkin aseita. Muutenkin pelissä on muutamia pieniä epäloogisuuksia, jotka ovat siellä vain pitämässä pelin tavaravalikoiman ja juonen kurissa.


Tarinana Last of Us on oikeastaan enemmän kuin TV-sarja kuin elokuva. Tarina on yllättävän pitkä, rikas ja yllättävä. Lopetus ei tule ihan heti kun sitä odottaa, sen sijaan loppu iskee täysin nurkan takaa ja yllättää pelaajan, kuin kauden päätösjakso. Tarinan loppu on vähän niin ja näin. Se ei lopeta tarinaa, mutta ei jätä sitä myöskään varsinaisesti kesken. Loppuratkaisu jättää oven auki, jos Nauhgty Dog päättää jatkaa Joelin ja Ellien tarinaa. Pitkän matkan jälkeen on haikea tunnelma, kun peli vain loppuu. Lopetus on myös vähän syvällisempi kuin olisi voinut odottaa.

Kun peli päättyy viimeiseen keskusteluun, on vaikea päättää, että mitä mieltä olisi. Peli loppuu tavalla, jolla monet pelin aiemmatkin jaksot loppuvat, heidän tarinansa jatkuu. Toiveet jatko-osasta eivät katoa minnekään.

Pelissä olisi toivonut olevan myös niitä ”pieniä asioita”. Ehkä Ellien tai Joelin syntymäpäivä, Ellien opettaminen ampumaan tai pari ”nuotiokeskustelua” lisää. Siis niitä juttuja joita pelissä jo onkin, mutta vielä enemmän.

Tunteikas ja näyttävä finaali päättyy hienosti ja yllättäen. Loistava tarina ei tosin saa arvoistaan loppua, (ei vielä…?)


Kokonaisuutena Last of Us on massiivinen ja hieno peli. Se on sen verran monipuolinen että tylsää ei tule ja tunnelma on kohdallaan tähän genreen. Dialogi ja hahmot toimivat ja samoin pelin jaksotus. Pelaaja ehtii nauttia myös maisemista jotka ovat paikoitellen uskomattomia aina autioista kaupungeista villiin talviseen luontoon. Joelin ja Ellien tarina saa loistavan startin ja mikäli Tuhma Koiran tuttu kaava jatkuu myös tämän mestariteoksen kanssa, on luvassa jatko-osa, jos toinenkin. Itse ainakin toivon niin, sillä harvoin saa käsiinsä pelin joka onnistuu niin monella osa-alueella. Vaikkakaan pelissä ei ole järin hyvää pääpahista eikä yksikään hahmo oli täydellinen, niin taso pelissä on niin tasainen ja niin hyvä, että suurempia virheitä ei vain ole.

Jos omistat PS3:n, hanki tämä peli, jos olet Naughty Dogin fani, olet varmaan jo hankkinut tämän. Xboxin kannattajille voi sanoa, Pleikkari veti jälleen pidemmän korren ja tätä eroa ei saa kurottua kiinni edes kolmella hyvällä pelillä, sillä Viimeinen meistä, on loistava.

Naughty Dog teki sen taas.

 

+ Tarina

+ Tunnelma

+ Pelimaailma

+ Pelin jaksotus kaikkine yllätyskäänteineen ja kohtauksineen

+ Tasainen laatu alusta loppuun asti

 

+/- Lopetus

 

- ”Pelaajan kiusaaminen”

- Tietyt epäloogisuudet

 

 

Arvosana: 9,2

 

Mestariteos

 




Last of Us: Left Behind

Viimeiset meistä oli 2013 ylivoimaisesti suurin arvostelumenestys. Peli voitti yli 200 vuoden peli palkintoa ja ei ole suuri ihme että peli sai PS4:lle Remastered version joka käytännössä on sama kuin PS3:lle myöhemmin ilmestynyt GOTY versio joka sisältää pääpelin lisäksi myös muuta kivaa. Tästä kaikesta eniten iskee kuitenkin suurin DLC, Ellien tarina: Left Behind.


Taakse jätetty sijoittuu kahteen ajanjaksoon. Osa pelistä kertoo tarinaa siitä mitä Ellie teki kun Joel haavoittui vakavasti pääpelin aikana, talven ollessa ovella. Toinen puoli pelistä sijoittuu aikaan ennen kuin Ellietä purtiin, kun hän vietti viimeisiä hetkiä ystävänsä Rileyn kanssa. Tarinallisesti molemmat osiot pelistä ovat todella ensiluokkaisia ja todella erilaisia.

Siinä missä Last of Us onnistui taitavasti yhdistämään ankaran selviytymisen brutaaleine taisteluineen yhteen ajoittain humoristististen hiljaisten osioiden kanssa, lähes vaivihkaa, niin DLC tekee tämän paljon selvemmin. Pääasiassa nykypäivä keskittyy selviytymistaisteluun ja menneisyys hauskanpitoon, mutta ei täysin, vaihtelua riittää ja yhdessä hetkessä kaikki voi joko rauhoittua tai räjähtää käsiin.


Ellie on yksi parhaita naispuolisia pelihahmoja koskaan ja hänellä pelaaminen oli hauskaa pääpelissä ja niin on tässäkin. Eniten eroa Joeliin on siinä, että Ellie ei pysty taistelemaan samalla tavalla kuin Joel. Ellie ei pärjää käsirysyissä vaan joutuu käyttämään oveluutta. Tosin Elliellä on maailmanlopun työkaluista tärkein, kestävä veitsi joka ei hajoa, toisin kuin Joelin shivit.

Taisteluosuudet hoidetaan hämäyksin, asein ja välttelyin, jolloin ajoittain vihollisia voi saada toistensa kimppuun. Taistelun taktisuus toimii hyvin, mutta läsnä on myös se varusteiden etsiskely, vaikkakin se jää sivuun.


Menneisyysosiot ovat tarinansa puolesta erittäin tärkeitä. Näiden kautta Ellien menneisyys saa lisää valoa ja pelintekijät heijastelevat upeasti monia nykypäivän asioita tulevaisuudessa, jossa maailma on kuollut. Ellien ja Rileyn kommentit ovat todella hyviä, varsinkin Ellien. Riley ei ole erityisen ihmeellinen saati kiinnostava hahmo. Sellainen perusnormaali paras kaveri hahmo joka on olemassa vain jotta saataisiin Ellie tekemään asioita kuten vesisota tai kuvien ottaminen. Nämä seikat ovat todella hauskoja ja toimivia.


Kokonaisuutena Left Behind on samanlainen laatuteos kuin Last of Us oli ja plussaa siitä että tämä DLC on jotakin sellaista, mikä ei selvästi tunnu joltakin, mikä olisi pitänyt löytyä pääpelistä. Nämä osuudet ovat sellaisia jotka vain sopivat lisäpelattavaksi. Vaikka isona kokonaisuutena Left Behind ei ole parasta Last of Usia, niin se tekee paljon asioita enemmän kuin oikein.

Ellien selviytymiskamppailu Joelin pelastamiseksi on todella riipivää pelattavaa ja Ellien kommentointi senkun vain vahvistaa tunnelmaa joka on todella tiivis ja ajoittain karmiva.

Ellie + Riley osuus on idealtaan todella hyvä, mutta kun pääpaino on käytännössä kahden hahmon kemiassa, niin olisi ollut kiva jos Riley olisi ollut selvästi paremmin tehty. Ellie on äärimmäisen onnistunut, mutta Riley on parhaimmillaankin vain keskiverto. Osuudet ovat todella onnistuneita, mutta ne voisivat olla selvästi parempiakin.

 

 

+ Last of Us tunnelma

+ Ellie

+ Paljon kivaa tekemistä

 

- Riley on aika tylsä hahmo

- Menneisyyspätkien laahaavuus

 

Arvosana: 7,4

 

Loistava