Laadullisesti pelien kanssa on monesti hankala päättää niitä pieniä asioita. Isossa kaavassa on helppo sanoa että mihin joukkoon peli kuuluu, mutta kyseisessä joukossa sitä on sitten jo huomattavasti vaikeampaa päättää, että mihin väliin peli kuuluu. Mitä parempi se on ja mitä huonompi se on?

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

 


KUNNIAMAININTOJA

 

Kyllähän näitä riittää...

 

Wolf's Quest

Alien vs Predator: Extinction

Diablo 3: Reaper of Souls

007: Agent Under Fire

Dog Sled Saga

Overcooked

DuckTales 2

 




149. Marvel's Avengers

Peli jonka olisi pitänyt olla todella paljon parempi, mutta joka on tälläisenäänkin juuri oikealla tavalla mielekästä pelattavaa. Suurin syy tähän on juurikin siinä yksinkertaisessa asiassa, nimittäin hahmovalikoimassa. Iron Manilla, Black Widowlla ja Captain Americalla pelaaminen on erittäin mielekästä, vaikka pelaaminen onkin pääasiassa samojen asioiden toistoa uudestaan ja uudestaan. Ehkä jatko-osa sitten tekee asiat oikein, joskus tulevaisuudessa. Jos tästä live service syövästä selvitään. Tämä on myös juurikin sellainen peli, joka miltein rikkoo rajan huonojen pelien puolella.


148. The Messenger

Vähän liikaa tasohyppelynpuolelle valuva, mutta huumorillaan todellakin osuva tapaus jossa tyylikkyys on huipussaan. Pelattavaa riittää paljon, pomotaistelut ovat onnistuneita ja korostetaan vielä uudestaan että peli on humoristisella otteellaan uskomattoman hauska.


147. Cyberpunk 2077

Vaikka kokonaisuus onkin todella kaukana siitä, mitä siitä maalattiin ja mihin tekijä varmasti pystyisi niin laajuudessa, tyylikkyydessä ja tekemisen määrässä ja asenteessa peli onnistuu erittäin hyvin, tuoden sen todellisen cyberpunk pöytäroolipelin virtuaalimuotoon, vaikka monia asioita olisikin pitänyt olla enemmän ja syvällisemmin tehtynä. Vaikka todella monista asioista pelin kohdalla voisikin valittaa ja nostaa esiin niitä puutteita, niin hyviäkin puolia pelissä on vaikka kuinka, pääasiassa toiminnassa. Heikkoudet ovat pääasiassa siinä roolipelaamisessa ja tarinassa.


146. Chip & Dale: Rescue Rangers 2

NES klassikko parhaasta päästä. Tikun ja Takun pelastuspartion tunnelmassa etenevää tasohyppelyä joka on yksin suhteellisen haastavaa, mutta kaksin, mahdollisesti paljon, paljon hauskempaa ja helpompaa. Disney NES kirjaston parhaimmmistoa.


145. Wild Guns

Hyvin vaikea peli, juurikin arcade ajoilta jolloin pelin piti olla vaikea. Ohjattavuus on vähän liian retroa, mutta pelin tyyli jossa western ja steampunk (kehittynyt sellainen) kohtaavat todella hurjassa räiskinnässä, on erittäin iskevää. Peli kuitenkin vaatii todella paljon pelaajalta, jos sen mielii päästä läpi asti. Vaikka lyhyt peli onkin kyseessä, niin rajoitukset ovat hurjat.


144. Mortal Shell

Soulslike ideaa käyttävä tapaus joka osaa tuoda tuttuun pakettiin todella omanlaisiaan ideoita, jääden siitä syystä todella vahvasti mieleen. Pelattavuus toimii perustasolla erinomaisesti ja peli näyttää todella hyvältä. Toimintaa ottaa kuitenkin sen pääroolin, tarjoten omanlaisiaan lisäyksiä tuttuun kaavaan.


143. God of War (4)

Sodan Jumala sarjassa on muutama peli jotka todella voisivat vallata tämän sijan mutta viimeisin on oma valinta, sillä siinä Kratos on vähiten ärsyttävä. Mutta tulevaisuudessa jo häämöttävä God of War: Ragnarok, saattaa hyvinkin tulla ottamaan tämän paikan haltuunsa, jos se on yhtään sellainen, mihin God of War 4 viittaa, sillä tämä peli on todella kokeilulta tuntuva tapaus jossa säästellään aivan liikaa ammuksia. God of War 3 voisi myös olla hyvä valinta.


142. Champions: Return to Arms

Yksi näitä pelejä joka toimii erinomaisesti hyvällä porukalla. Useampi hahmoluokka ja valtava määrä erilaisia aseita ja haarniskoita tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia. Ehdottomasti tälläinen peli joita kaipaisi nykyään vähän enemmänkin ja vieläpä local co-op tyylillä.


141. Streets of Rage 4

Se joka on jäänyt parhaiten mieleen. Simppeliä beat 'em up toimintaa todella hienolla grafiikalla ja moderneilla helpotuksilla. Couch co-op on todella suurta plussaa ja pelissä on sellainen todella hyvä ote, joka tekee pelaamisesta todella mielekästä, vaikka siinä onkin runsaasti toistoa.


140. Mirror's Edge

Peli joka oli pitkään todella ainutlaatuinen. Parkouria ensimmäisessä persoonassa kontrolleilla jotka vaativat paljon opettelemista, mutta joiden hallitseminen takaa todella vauhdikasta menoa jossa näyttävyys ja intensiivisyys luovat erinomaisen tunnelman.


139. Beyond Good and Evil

Kulttiklassikkopeli jossa on yritetty tehdä vähän kaikenlaista. Lopputulos on melkoinen sekametelisoppa, mutta hyvällä tavalla. Vaikka peli onkin monien osien summa, niin se tekee valtaosan eri ideoistaan todella hyvin ja pelattavuus on sopivan jämpti. Valtavat pisteet myös pelin asetelmasta, jollaisia voisi olla enemmänkin. Ei nyt ehkä ihan mestariteos, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.


138. Immortals: Fenyx Rising

Värikäs ja vitsikäs katsaus kreikkalaiseen mytologiaan. Huumori on tässä pelissä erityisen onnistunuttu ja samoin on pelin graafinen tyyli ja hahmojen ulkoasu. Puzzlepainotteisuus alkaa todella nyppiä, vaikkakin varsin pätevä toiminta tarjoaakin enemmän laatua.


137. Mafia: Definite Edition

Paranneltu versio ensimmäisestä Mafia pelistä ja ylivoimaisesti kolmikosta paras sillä kolmonen on yksi huonoimpia ja kakkonen miltein yksi huonoimpia pelejä joita on vastaan tullut. Ensimmäisessä Mafia pelissä päästään todella hienosti kiinni mafiatunnelmaan ja monet pelin osuudet tarjoavat todella tyylikästä pelattavaa. Niin ja ammuskelu on todella mielekäästi tehtyä.


136. Trine

Tämä on yksi niitä pelejä joka on hyvin hauska kolmella pelaajalla, rikollisen puuttellinen kahdella ja melkoista säätöä yhdellä. Parhaimmillaan kuitenkin todella onnistunut kokonaisuus vaihtelevaa tekemistä toiminnasta tasohyppelyyn ja pulmanratkontaa jossa kaikki osa-alueet toimivat erittäin hyvin maksimimäärällä pelaajia.


135. Tai-Fu: Wrath of Tiger

Todella hyvää beat em up tyylistä mättöä toimivalla pelattavuudella ja hyvin kirjoitetulla, vaikkakin kliseisellä tarinalla. Kaiken kaikkiaan yksi erittäin hyvä peli, joka on tosin jo vaipunut unholaan.


134. Vikings: Wolves of Midgard

Diablo tyylisistä peleistä toinen Vikings peli erottuu ratkaisevasti joukosta, vaikka se ei merkittävästi erilainen moniin muihin verrattuna olekaan. Se on kuitenkin oikealla tavalla koukuttava ja toimiva kokonaisuus hyvin perinteisillä tavoilla, mutta modernisti hiotulla pelattavuudella.


133. Little Nightmares 

Ulkoasu on todella iso syy miksi tämä peli toimii niin hyvin. Peli näyttää yhtä aikaa todella huvittavalta sekä häiritsevältä. Kauhu on toteutettu esimerkillisesti ja kysymyksiä ja ajatuksia herättävä tarina luo hyvin kyseenalaisen loppuvaikutelman, puhumattakaan monista hyvin pahoista käänteistä.


132. Broforce

Balls to the walls toimintaa erinomaisesti tehdyllä huumorilla jossa monet toimintasankariviittaukset saavat äijämäisen kohtelon. Grafiikka on simppeliä, mutta toimivaa. Toiminta on vaihtelevaa ja mielekästä. Vaihtoehtoja riittää ja satunnaisuus pitää huolen siitä, että muuttujia on jatkuvasti mukana pelissä.


131. Okami

Yksi PS2:n onnistuneimpia pelejä mitä tulee pelattavuuteen. Yllättävän laaja kokonaisuus joka lopussa vähän sakkaa, mutta joka tarjoaa valtavan tarinan toinen toistaan paremmilla kohdilla. Mutta niitä heikkouksiakin on aika paljon. Helposti yksi taiteellisimpia ja hienoimman näköisi pelejä kakkospelikkarilla. Okami on erinomainen esimerkki kulttiklassikosta, se on hyvä peli, mutta samalla aikaa siinä on paljon sellaisia osia jotka heikentävät sen tasoa.


130. Far Cry 3: Blood Dragon

Lyhyt ja ytimekäs päätarinassaan. Turhankin itseääntoistava sivutekemisessään. Vaikka Blood Dragonin kanssa tuntuu että kun aseista alkaa saamaan kaiken irti, niin peli loppuun, on se pelin suurin valtti siinä tyylissä ja erityisen onnistuneessa huumorissa. Toiminta on erinomaista myös, mutta aika DLCmäiseltähänä tämä tuntuu, kun on aika nopeasti koettu.


129. Star Wars: Jedi Knight II - Jedi Outcast

​Vähän ajan kuluttama, mutta yllättävän hyvä varsinkin sen jälkeen kun saa käsiinsä valomiekan. Ensimmäisen persoonan räiskintänä ihan kivaa touhua, mutta tuplasti parempaa valosapelilla, oli sitten kyse ensimmäisestä tai kolmannesta persoonasta.


128. Slay the Spire

Yllättävän hyvä korttipelitoiminta jossa haaste nousee todella hurjaa vauhtia, mutta se on pelin pituus mielessä pitäen todella ymmärrettävää. Slay the Spire on joka tapauksessa todella hauska ja haastava peli jossa ne lyhyet pelisessiot saattavat venyä varsin pitkiksi.


127. Sparkle 2

Yllättävän koukuttava ja oikealla tavalla monipuolistettu pulmapeli jossa pallojono etenee ja pelaaja tyhjentää sitä. Mitä muuta voisi sanoa, tämä vain toimii ajanvietteenä erittäin hyvin.


126. Megaman X2

Erittäin vaikea valinta, sillä Megaman pelejäkin on ihan muutama ja sarjoja samoin. Oma valintani on ehdottomasti X sarjaa kyllähän se loppuviimeksi on oltava tämä kakkonen joka parantelee ykkösen parhaita osia, menemättä kuitenkaan liikaa yli kuten kolmonen, mitä tulee haasteeseen.


125. Sniper: Ghost Warrior - Contracts 2

Erittäin tyylikkäästi toteutettu tarkka-ampuja toimintapeli jossa hiiviskely on yllättävän mielekästä, joskin toiminta on aina mahdollista myös. Peli ottaa todella paljon irti tästä asetelmasta ja onnistuukin tarjoamaan todella osuvan kokonaisuuden ja mahdollisesti erittäin haastavan sellaisen jos pelaaja niin päättää.