Laadullisesti pelien kanssa on monesti hankala päättää niitä pieniä asioita. Isossa kaavassa on helppo sanoa että mihin joukkoon peli kuuluu, mutta kyseisessä joukossa sitä on sitten jo huomattavasti vaikeampaa päättää, että mihin väliin peli kuuluu. Mitä parempi se on ja mitä huonompi se on?

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

 


KUNNIAMAININTOJA

 

Kyllähän näitä riittää...

 

Incredible Adventures of Van Helsing

Okami

Severed Steel

Mirror's Edge

Halo: Combat Evolved

Dark Pictures Anthology: House of Ashes




149. Legend of Dragoon

Hieman hypellä pilattu, mutta PS1 pelien joukossa ehdottomasti hyvin tehty RPG jonka tarina on toimiva, taistelusysteemi sopivan erilainen ja hahmotkin on tehty hyvin. Monia asioita olisi voitu tehdä paremminkin ja tämä on ehdottomasti peli joka kaipasi remake käsittelyä, mutta joka on ilman sitäkin hyvin tehty peli. Vaikkakin paikoitellen aika hidas ja vaikea.


148. Dog Sled Saga

Kaikessa yksinkertaisuudessaan todella sympaattinen ja juuri oikeilla tavoilla koukuttava kokonaisuus jonka kanssa viihtyy yllättävän pitkään. Pelistä kun alkaa saamaan enemmän irti kun siihen rytmiin pääsee kunnolla sisään. Vaikka kokonaisuus ei olekaan sellainen mitenkään ihmeellinen, niin siinä on osattu ottaa todella paljon irti varsin simppeleistä ideoista.


147. Hoard

Lohikäärmeet ovat kova sana minulle, aina. Se miten tämä peli onnistuu koukuttamaan on omaa luokkaansa. Hoard on hyvin nopeasti hyvin vaikea peli, mutta se tapa jolla se haastaa pelaajan uudelleen ja uudelleen on yllättävän hyvä. Tekemistä ei ole paljoa erilaista, mutta se mitä pelissä tehdään on tehty todella hyvin. Fantasiatunnelma on vahvasti läsnä ja nopeasti kasvava haaste pakottaa pelaajan miettimään uusia taktiikoita ja panostamaan peliin ja taktiikaansa kokoajan enemmän. Tämä peli muuttuu todella nopeasti todella intensiiviseksi.


146. Mad Bullets

Todella pelihallityylinen peli ja kaikilla parhailla tavoilla. Erittäin simppeli hiirellä kliksuttelu jota maustavat erittäin näppärät ideat pelattavuudessa. Tämä on ehdottomasti yksi niitä pelejä jota voi pelata yhdellä kertaa varsin pitkään tai useina kertoina vain vähän. Koska pelin päivitykset tekevät pelistä pitkässä juoksussa helpomman ja helpomman, niin pelissä on sitä todellista kehittymisen tunnetta, vaikka se vaatiikin paljon toistoa, sillä vaihtelun puute on ilmeistä.


145. Life is Strange

Yksi parempia tarinallisia pelejä, pääasiassa siksi että monet pienet yksityiskohdat ja taustalla tapahtuvat asiat pitävät kokonaisuuden todella elävänä. Helposti oman sarjansa paras peli hyvällä päähenkilöllä, hyvillä ideoilla joissa ei vältellä raskaitakaan asioita. Lopetus ei ole se paras mahdollinen, mutta se matka siihen lopetukseen onnistuu tarjoamaan erittäin hyvän kokonaisuuden.


144. Star Wars: Jedi Knight II - Jedi Outcast

​Vähän ajan kuluttama, mutta yllättävän hyvä varsinkin sen jälkeen kun saa käsiinsä valomiekan. Ensimmäisen persoonan räiskintänä ihan kivaa touhua, mutta tuplasti parempaa toiminta on valosapelilla, oli sitten kyse ensimmäisestä tai kolmannesta persoonasta. Suurimmat ongelmat ovat hyvin epätasainen vaikeustaso ja paikoin erittäin sekava kenttäsuunnittelu joka johtaa monesti siihen, että pelissä ei tiedä että mitä pitäsi ihan oikeasti tehdä. Jedi Academy on erittäin hyvä valinta myös, mutta tarinallisesti tämä on parempi.


143. Lies of P

Pinokkiopeli Bloodborne tyylisessä maailmassa. Pelin yksi suurimpia vahvuuksia on sen aseissa ja monissa kombinaatioissa joita ne tarjoavat. Pelin suurimpia heikkouksia on kuitenkin sen melko huono pomotaisteluvalikoima ja melko epätasainen haastetaso. Se on kuitenkin pääasiassa hyvin tehty peli joka on soulslike sieltä selkeimmästä päästä. Voisi sanoa että se on selvä Bloodborne klooni, pääasiassa hyvillä tavoilla.


142. Megaman X8

Erittäin vaikea valinta, sillä Megaman pelejäkin on ihan muutama ja sarjoja samoin. Oma valintani on ehdottomasti X sarjaa mutta vaikeinta onkin valita että mikä osa siitä se sitten olisi koska ensimmäinen on oikein hyvä, X2 on hyvä jatko-osa eikä X4 tai X5 nyt huonoja nekään ole, mutta puoliarvalla oma valinta on nyt sitten lopulta viimeinen osa sarjaa, joka on iso nousu edeltäjäänsä nähden ja pääasiassa merkittävästi helpompi, mitä aiemmat pelit sarjassa.


141. Mafia: Definite Edition

Paranneltu versio ensimmäisestä Mafia pelistä ja ylivoimaisesti kolmikosta paras sillä kolmonen on yksi huonoimpia ja kakkonen miltein yksi huonoimpia pelejä joita on vastaan tullut. Ensimmäisessä Mafia pelissä päästään todella hienosti kiinni mafiatunnelmaan ja monet pelin osuudet tarjoavat todella tyylikästä pelattavaa. Niin ja ammuskelu on todella mielekäästi tehtyä.


140. Steelrising

Soulslike pelien joukossa Steelrising onnistuu olemaan todella massan mukainen, mutta samalla aikaa monin tavoin omanlaisensa. Mielekästä pelattavaa astetta pienemmällä haasteella mitä monissa muissa tämän genren peleissä. Aegis on tyylikäs hahmo ja monet erilaiset aseet tarjoavat mukavasti vaihtelua ja pelin tyylikkyys on erittäin korkealla tasolla ja soulslike peliksi muuttujia on mukavasti ja tarinaakin riittää.


139. Call of Duty: Modern Warfare 3

Taistelu tämän ja Advanced Warfaren välillä on tiukka mutta mitä tulee tähän pitkäikäiseen sarjaan, niin tämän hetkisellä mututuntumalla MW3 on se sarjan paras osa, nousten ratkaisevilla tavoilla trilogian huipuksi ja muutenkin ensimmäisen persoonan räiskintöjen kärkeen.


138. Spec Ops: The Line

Ulkokuoreltaan tavallisen oloinen kolmannen persoonan räiskintä, joka kuitenkin kertoo uskomattoman hyvän tarinan sodan kauhuista, monin kääntein joita ei välttämättä osaa edes ajatella sen enempää. Tämä peli korostaa että on olemassa raja jota ei pitäisi ylittää ja kaikki mikä sen ympärillä on voi tuntua aivan jokapäiväiseltä sodalta.


137. Horizon Zero Dawn

Hivenen yliarvostettu, mutta silti hyvä peli jossa tekemistä on todella paljon, mutta siitä on myös tehty varsin selkeää. Yleinen tunnelma on erittäin hyvä alkeellisen kulttuurin ja kehittyneiden robottidinosaurusten kohdatessa. Tämän lisäksi peli osaa poimia ne monet parhaimmat ideat muista peleistä ja koota ne mielekkääksi paketiksi.


136. Sparkle 2

Yllättävän koukuttava ja oikealla tavalla monipuolistettu pulmapeli jossa pallojono etenee ja pelaaja tyhjentää sitä. Mitä muuta voisi sanoa, tämä vain toimii ajanvietteenä erittäin hyvin.


135. Dragon Quest VIII

Sarjan peleistä se joka on jäänyt lopulta aika hyvin mieleen. Monella tavalla hyvin kliseinen jrpg, mutta astetta tunnetumman ja viimeistellymmän sarjan parempia pelejä. Hyvä pelihahmo, hyvä tarina ja pääasiassa hyvin toteutettu taistelusysteemi, puhumattakaan että pelattavaa riittää.


134. Beyond Good and Evil

Kulttiklassikkopeli jossa on yritetty tehdä vähän kaikenlaista. Lopputulos on melkoinen sekametelisoppa, mutta hyvällä tavalla. Vaikka peli onkin monien osien summa, niin se tekee valtaosan eri ideoistaan todella hyvin ja pelattavuus on sopivan jämpti. Valtavat pisteet myös pelin asetelmasta, jollaisia voisi olla enemmänkin. Ei nyt ehkä ihan mestariteos, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.


133. Pirates of the Caribbean: At World's End

Elokuvapeliksi, ei yhtään niin huono kuin voisi ajatella, varsinkaan PS2 tasolla. Peli seuraa elokuvan tapahtumia uskollisesti, joskin muutamille omilla muutoksilla ja tarjoaa oikein kivaa perustoimintaa ja muutamia oikein hyvin minipelejä. Kaksintaistelut ovat erityisen hyvin osia kokonaisuutta ja loppuhuipennus on erityisen hyvä. Pelissä on omat rajallisuutensa siinä miten peli on toteutettu ja se on paikoin aika kankea, mutta PS2 aikaan se oli yhdessä vaiheessa erittäin mielekästä pelattavaa.


132. Nier: Automata

Erinomainen toimintapeli jossa mukana varsin ajatuksia herättävä ja moniulotteinen tarina. Peli näyttää hienolta, tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia pelaamiseen ja on aika helposti sarjansa paras peli, pääasiassa siksi koska tuntuu toiminnallisesti kaikista viimeistellyimmältä. Jopa alkuperäisen pelin parannellut Replicantin rinnalla.


131. Metal Gear Rising: Revengeance

Näyttävyys ja toiminta ovat pääosassa tässä korkeaoktaanisessa ja vauhdikkaassa toimintaspektaakkelissa. Vihollisten silpominen on näyttävää peli muutenkin erittäin mielekäs kokonaisuus ja paketissa on pitkälti kaikki ne perusasiat kunnossa, vaikka tarina vähän prakaakin.


130. DuckTales 2

Itse pidän tätä kakkosta parempana kuin monien klassikkona pitämää ykköstä joka on monilla parhaat NES pelit listoillakin. Tämän pelin pelattavuus on helpompi ja vaikka peli ei merkittävästi olekaan erilainen, niin se tarjoaa pitkälti sitä samaa laatua, mitä ensimmäinenkin DuckTales.


129. Primal

Yllättävän hauska kokonaisuus kahdella todella hyvällä pelihahmolla ja rikkaalla mytologialla johon mahtuu paljon sisältöä. Ajoittain todella turhauttava, mutta monesti todella mielekäs kokonaisuus jossa pelattavuus on varsin toimiva oman aikansa tuotteelle.


128. BloodRayne

Hyvin vaikea sanoa että olisko se paras nyt sitten tämä, vai BloodRayne 2, sillä todella samoissa mennään. Kakkonen on enemmän lähitaistelu kun taas tämä ammuskelua, mutta ero on erittäin pieni siinä laadussa ja lopulta siinä omassa valinnassa paremmaksi peliksi. Vampyyrimättöä todella mielekkäällä toimintaoteella. Haastavaa mutta myös todella palkitsevaa ja ennen kaikkea näyttävää hidastuksineen ja verisine taisteluineen. Puhumattakaan että Rayne on erinomainen pelihahmo.


127. Astro Bot

Erinomainen tasohyppely peli jonka yllättävät vahvuudet ovat kuitenkin tyylissä ja suunnattomassa määrässä erilaisia cameoita pitkin PlayStationin 30 vuotista historiaa. Erilaiset pelilliset ratkaisut parantavat kokoniasuutta merkittävästi entisestään ja isona kokonaisuutena Astro Bot on todella onnistunut kokonaisuus.


126. Toy Story 2: Buzz Lightyear to the Rescue

Erittäin hyvä peli joka perustuu animaatioelokuvaan. Tiettyjä vapauksia kokonaisuudessa otetaan mutta isona kokonaisuutena kyseessä on yksi erittäin onnistunut kokonaisuus PS1 aikakaudelta joka päihittää monet aikakautensa pelit yllättävän hyvin, vaikka se nykyään onkin ohjattavuudessaan todella kulmikas.


125. Resident Evil: Darkside Chronicles

Erilainen kuin valtaosa muista RE peleistä, sillä tämä on "valopyssyammuskelua". Sanotaan että idea ei taitu ihan niin saumattomasti konsolimuotoon kuin voisi toivoa, mutta Darkside Chronicles on tarinankerronnaltaan erittäin hyvä, mahdollistaa moninpelin ja on kokonaisuutena yllättävän mielekästä pelattavaa, minkä vuoksi se on ehdottomasti sellainen peli sarjassa joka tarjoaa mielekästä vaihtelua monien muiden RE pelien joukkoon ja ei tule parempaa tämän genren peliä mieleen kovinkaan äkkiä.