Laadullisesti pelien kanssa on monesti hankala päättää niitä pieniä asioita. Isossa kaavassa on helppo sanoa että mihin joukkoon peli kuuluu, mutta kyseisessä joukossa sitä on sitten jo huomattavasti vaikeampaa päättää, että mihin väliin peli kuuluu. Mitä parempi se on ja mitä huonompi se on?

Lyhyt sääntökertaus:

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

KUNNIAMAININTOJA

Kyllähän näitä riittää...

Pirates of the Caribbean: At World's End

Incredible Adventures of Van Helsing

Tekken 3

Dark Pictures Anthology: House of Ashes

Incredible Adventures of Van Helsing

Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin

149. Resident Evil: Darkside Chronicles

Erilainen kuin valtaosa muista RE peleistä, sillä tämä on "valopyssyammuskelua". Sanotaan että idea ei taitu ihan niin saumattomasti konsolimuotoon kuin voisi toivoa, mutta Darkside Chronicles on tarinankerronnaltaan erittäin hyvä, mahdollistaa moninpelin ja on kokonaisuutena yllättävän mielekästä pelattavaa, minkä vuoksi se on ehdottomasti sellainen peli sarjassa joka tarjoaa mielekästä vaihtelua monien muiden RE pelien joukkoon ja ei tule parempaa tämän genren peliä mieleen kovinkaan äkkiä.

148. Mad Bullets

Todella pelihallityylinen peli ja kaikilla parhailla tavoilla. Erittäin simppeli hiirellä kliksuttelu jota maustavat erittäin näppärät ideat pelattavuudessa. Tämä on ehdottomasti yksi niitä pelejä jota voi pelata yhdellä kertaa varsin pitkään tai useina kertoina vain vähän. Koska pelin päivitykset tekevät pelistä pitkässä juoksussa helpomman ja helpomman, niin pelissä on sitä todellista kehittymisen tunnetta, vaikka se vaatiikin paljon toistoa, sillä vaihtelun puute on ilmeistä.

147. Mutant: Year Zero - Road to Eden

Maailma pelissä on erittäin hyvin tehty ja siinä on juurikin sellaista omanlaistaan tyyliä joka toimii erittäin hyvin. Peli itsessään ottaa varsin hyvin ideoita lähdemateriaalista ja taktinen XCOM tyylinen toiminta ei sekään ole mitenkään huonoa settiä, vaan toimii oikein hyvin. Selkeitä muutoksiakin peliin toivoisi, lähinnä isompaa ryhmää, mutta eri hahmoilla saa toiminnasta oitis enemmän vaihtelua irti.

146. Weird West

Länkkärimeininkiä tietyillä yliluonnollisilla ideoilla ja todella hyvällä toiminnallisella otteella. Kokonaisuudessa riittää erilaisia muuttujia jotka tarjoavat pelattavaa todella pitkäksi aikaa ja vaikka paketissa onkin paljon sellaisia asioita jotka eivät yksinkertaisesti toimi parhaalla mahdollisella tavalla, onnistuu tämä kokonaisuus tarjoamaan erittäin tyylikkään ja yllättävän koukuttavan tarinan hyvällä otteella ja näyttävällä ulkoasulla.

145. Alice: Madness Returns

Synkkä versio Liisasta Ihmemaassa. Toiminta on varsin hyvin tehtyä ja tasohyppelyssä on puolensa ja salapaikkojakin riittää. Se mikä kuitenkin todella tekee tästä niin hyvän pelin, on se synkkä tunnelma, erittäin hyvin tehdyllä tarinalla, joka tuo aivan uuden ja ankean puolen tarinaan, etenkin tosimaailmassa, jonka nähtyään ei ole ihme että Ihmemaastakin on tullut groteski versio siitä, mitä se joskus oli.

144. Champions: Return to Arms

Yksi näitä pelejä joka toimii erinomaisesti hyvällä porukalla. Useampi hahmoluokka ja valtava määrä erilaisia aseita ja haarniskoita tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia. Ehdottomasti tälläinen peli joita kaipaisi nykyään vähän enemmänkin ja vieläpä local co-op tyylillä.

143. Untitled Goose Game

Hanhena perseily on iso osa tätä kokonaisuutta, mutta mukaan mahtuu myös runsaasti pulmanratkontaa. Tyylillisesti peli on hienon näköinen, mekaniikoiltaan mukavan simppeli ja muutenkin mukavan rentoa pelattavaa.

142. Stray

Kissailupeli joka on yksi osa tasohyppelyä, yksi osa pulmanratkontaa ja yksi kissamaista kikkailua, tai paikoin perseilyä. Stray on peli josta saa merkittävästi enemmän jos on kissaihminen, mutta kokonaisuutena se on joka tapauksessa erinomaisesti tehty kokonaisuus joka tarjoaa sopivasti vapautta, sopivasti keräiltävää ja sopivan suoraviivaista ja selkeää etenemistä, jos tarina on pääasiassa mielessä.

141. Dog Sled Saga

Kaikessa yksinkertaisuudessaan todella sympaattinen ja juuri oikeilla tavoilla koukuttava kokonaisuus jonka kanssa viihtyy yllättävän pitkään. Pelistä kun alkaa saamaan enemmän irti kun siihen rytmiin pääsee kunnolla sisään. Vaikka kokonaisuus ei olekaan sellainen mitenkään ihmeellinen, niin siinä on osattu ottaa todella paljon irti varsin simppeleistä ideoista.

140. Hoard

Lohikäärmeet ovat kova sana minulle, aina. Se miten tämä peli onnistuu koukuttamaan on omaa luokkaansa. Hoard on hyvin nopeasti hyvin vaikea peli, mutta se tapa jolla se haastaa pelaajan uudelleen ja uudelleen on yllättävän hyvä. Tekemistä ei ole paljoa erilaista, mutta se mitä pelissä tehdään on tehty todella hyvin. Fantasiatunnelma on vahvasti läsnä ja nopeasti kasvava haaste pakottaa pelaajan miettimään uusia taktiikoita ja panostamaan peliin ja taktiikaansa kokoajan enemmän. Tämä peli muuttuu todella nopeasti todella intensiiviseksi.

139. Metro: Last Light

Metro sarjan tunnelmallinen, riipaiseva ja karu keskimmäinen osa. Metro 2033 voisi hyvin olla se oma valinta, mutta Last Lightin kanssa valinnoissa tuntuu olevan enemmän painoarvoa, kun 2033 kanssa iso osa kokonaisuutta oli se, että pelaaja ei yksinkertaisesti tiennyt, miten tämä pelisarja toimii.

138. Vikings: Wolves of Midgard

Diablo tyylisistä peleistä toinen Vikings peli erottuu ratkaisevasti joukosta, vaikka se ei merkittävästi erilainen moniin muihin verrattuna olekaan. Se on kuitenkin oikealla tavalla koukuttava ja toimiva kokonaisuus hyvin perinteisillä tavoilla, mutta modernisti hiotulla pelattavuudella.

137. Cyberpunk 2077

Vaikka kokonaisuus onkin todella kaukana siitä, mitä siitä maalattiin ja mihin tekijä varmasti pystyisi niin laajuudessa, tyylikkyydessä ja tekemisen määrässä ja asenteessa peli onnistuu erittäin hyvin, tuoden sen todellisen cyberpunk pöytäroolipelin virtuaalimuotoon, vaikka monia asioita olisikin pitänyt olla enemmän ja syvällisemmin tehtynä. Vaikka todella monista asioista pelin kohdalla voisikin valittaa ja nostaa esiin niitä puutteita, niin hyviäkin puolia pelissä on vaikka kuinka, pääasiassa toiminnassa. Heikkoudet ovat pääasiassa siinä roolipelaamisessa ja tarinassa.

136. Marvel's Avengers

Peli jonka olisi pitänyt olla todella paljon parempi (varsinkin tarinallisesti), mutta joka on tälläisenäänkin juuri oikealla tavalla mielekästä pelattavaa. Suurin syy tähän on juurikin siinä yksinkertaisessa asiassa, nimittäin hahmovalikoimassa. Iron Manilla, Black Widowlla ja Captain Americalla pelaaminen on erittäin mielekästä, vaikka pelaaminen onkin pääasiassa samojen asioiden toistoa uudestaan ja uudestaan. Ehkä jatko-osa sitten tekee asiat oikein, joskus tulevaisuudessa. Jos tästä live service syövästä selvitään. Tämä on myös juurikin sellainen peli, joka miltein rikkoo rajan huonojen pelien puolella.

135. Severed Steel

Näyttävyys ennenkaikkea ja hyvänä kakkosena intensiivinen toiminta. Tarina on lähinnä kiva lisä ja melko huonosti tehty, mutta se miten paljon pelin toiminnasta voikaan saada irti, on kyllä varsin kiitettävää tasoa. Hidastuksia, hyppyjä, seinäjuoksua ja vaikka mitä tarjoamassa näyttävää ammuskelua. Kaikkine rajoituksineen ja oikoteineen mitä toteutukseen tulee on tämä FPS kokonaisuus erittäin hyvin toteutettu ja toimii parhaiten pienissä erissä jossa toiminta on pääosassa ja kaikki muu lisukkeena.

134. Mafia: Definite Edition

Paranneltu versio ensimmäisestä Mafia pelistä ja ylivoimaisesti kolmikosta paras sillä kolmonen on yksi huonoimpia ja kakkonen miltein yksi huonoimpia pelejä joita on vastaan tullut. Ensimmäisessä Mafia pelissä päästään todella hienosti kiinni mafiatunnelmaan ja monet pelin osuudet tarjoavat todella tyylikästä pelattavaa. Niin ja ammuskelu on todella mielekäästi tehtyä.

133. Little Nightmares 

Ulkoasu on todella iso syy miksi tämä peli toimii niin hyvin. Peli näyttää yhtä aikaa todella huvittavalta sekä häiritsevältä. Kauhu on toteutettu esimerkillisesti ja kysymyksiä ja ajatuksia herättävä tarina luo hyvin kyseenalaisen loppuvaikutelman, puhumattakaan monista hyvin pahoista käänteistä.

132. Alien vs Predator: Extinction

Ihminen, alieni vai predatori. Riippumatta omasta valinnasta, luvassa on todella haastava ja laaja kampanja kun jokaisella kolmesta on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

131. Alienation

Twinstick räiskintää futuristisella otteella. Pelistä tulee mieleen jotakin Alien Swarmin ja Helldiversin suuntaista, mutta kokonaisuutena paljon helpompaa. Moninpelinä toimii paremmin, mutta yksinpelinäkin tästä saa aika paljon irti hektisenä toimintapläjäyksenä jossa ammuttava ei kovin äkkiä lopu ja jossa yksinkertaisesta pelattavuudesta on saatu todella paljon irti.

130. Beyond Good and Evil

Kulttiklassikkopeli jossa on yritetty tehdä vähän kaikenlaista. Lopputulos on melkoinen sekametelisoppa, mutta hyvällä tavalla. Vaikka peli onkin monien osien summa, niin se tekee valtaosan eri ideoistaan todella hyvin ja pelattavuus on sopivan jämpti. Valtavat pisteet myös pelin asetelmasta, jollaisia voisi olla enemmänkin. Ei nyt ehkä ihan mestariteos, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

129. Slay the Spire

Yllättävän hyvä korttipelitoiminta jossa haaste nousee todella hurjaa vauhtia, mutta se on pelin pituus mielessä pitäen todella ymmärrettävää. Slay the Spire on joka tapauksessa todella hauska ja haastava peli jossa ne lyhyet pelisessiot saattavat venyä varsin pitkiksi.

128. Metal Gear Rising: Revengeance

Näyttävyys ja toiminta ovat pääosassa tässä korkeaoktaanisessa ja vauhdikkaassa toimintaspektaakkelissa. Vihollisten silpominen on näyttävää peli muutenkin erittäin mielekäs kokonaisuus ja paketissa on pitkälti kaikki ne perusasiat kunnossa, vaikka tarina vähän prakaakin.

127. Steelrising

Soulslike pelien joukossa Steelrising onnistuu olemaan todella massan mukainen, mutta samalla aikaa monin tavoin omanlaisensa. Mielekästä pelattavaa astetta pienemmällä haasteella mitä monissa muissa tämän genren peleissä. Aegis on tyylikäs hahmo ja monet erilaiset aseet tarjoavat mukavasti vaihtelua ja pelin tyylikkyys on erittäin korkealla tasolla ja soulslike peliksi muuttujia on mukavasti ja tarinaakin riittää.

126.  Primal

Yllättävän hauska kokonaisuus kahdella todella hyvällä pelihahmolla ja rikkaalla mytologialla johon mahtuu paljon sisältöä. Ajoittain todella turhauttava, mutta monesti todella mielekäs kokonaisuus jossa pelattavuus on varsin toimiva oman aikansa tuotteelle.

125. BloodRayne

Hyvin vaikea sanoa että olisko se paras nyt sitten tämä, vai BloodRayne 2, sillä todella samoissa mennään. Kakkonen on enemmän lähitaistelu kun taas tämä ammuskelua, mutta ero on erittäin pieni siinä laadussa ja lopulta siinä omassa valinnassa paremmaksi peliksi. Vampyyrimättöä todella mielekkäällä toimintaoteella. Haastavaa mutta myös todella palkitsevaa ja ennen kaikkea näyttävää hidastuksineen ja verisine taisteluineen. Puhumattakaan että Rayne on erinomainen pelihahmo.