Fable.jpg?1516049948

Sankarin tarut hyvällä ja pahalla puolella

 

 

Ensimmäisen Fable pelin Lost Chapters versio jossa vähän lisäpelattavaa. Tarina sankarista ja hänen monista seikkailuistaan ja valinnoistaan jotka joko tekevästä hänestä enkelimäisen hyvän tai pirullisen pahan.

 

 

 

Fable sarja on monilla tuttu eniten Peter Molyneuxin katteettomista lupauksista. Hänen mukaansa kyseessä olisi hyvinkin syvällinen ja rikas kokonaisuus jossa pelaaja tekee isoja päätöksiä ja elää elämäänsä, seikkaillen jne. No monia asioita pelissä tehdään mutta hyvin kauas jäädään kaikesta siitä mitä varmaan tarkoituksena oli.

Isona pelielementtinä ovat teot joita pelaaja tekee. Ne nettoavat joko hyvää tai pahaa karmaa joka sitten vaikuttaa, no siihen että onko pelihahmo rakastettu vai pelätty, mutta hyvin pieniä eroja nämä ovat. Ulkoinen olemus muuttuu, mutta vain silloin jos on oikeasti jompaa kumpaa. Idea on hyvä mutta se on tehty erittäin heppoisesti.


Pelin alussa pelihahmo, hyvin geneerinen mieshahmo ilman varsinaista mahdollisuutta kustomointiin, on pikkupoika. Kun kotikylä sitten poltetaan ja perhe tapetaan, niin pojan pelastaa sankari, joka vie hänet kiltaan, jossa sankareita opetetaan. Pojasta kasvaakin lopulta aloitteleva sankari joka valitsee oman polkunsa, oman tittelinsä ja omat erikoisosaamisensa. Kolmeen perusominaisuuteen perustuva hahmon kehitys on joko fyysistä voimankäyttöä, tarkkuutta vaativaa jousiammuntaa tai tahtoon perustuvaa magiaa. Taistelu on hyvin simppeliä mutta siinä on oma viehätyksensä, vaikka hyvin monotonista toiminta onkin, sitä pystyy kuitenkin kehittämään varsin hyvin.

Pelissä suoritetaan lukuisia erilaisia tehtäviä. Kultatehtävät ovat juonenkuljetusta kun taas hopea ja pronssitehtävät vähemmän kiireellisiä sivutehtäviä. Pelihahmo kerää useammanlaista kokemusta joilla sitten kehitetään pelihahmon ominaisuuksia ja saadaan pelistä astetta siedettävämpää. Aseita on jokunen erilainen ja eri tasoinen, plus monet ainutlaatuiset aseet. Sama pätee varusteisiin.


Pelin maailma on varsin laaja, mutta se on samalla aika suoraviivainen. Monet alueet ovat suoraan liitoksissa toisiinsa ja yleensä välillä on aika suora polku. Silloin tällöin on vähän vaihtoehtojakin ja kyllähän sitä tekemistä riittää vaikka kuinka. Paljon raavamista on luvassa, mutta tässä suhteessa on todella hieno asia että mukana on teleportaaminen jonka avulla pääsee liikkumaan nopeasti paikasta A paikkaan B.

Eroja alueiden välillä on hieman mutta vihollisissa sitä vaihtelua ei juuri ole sillä todella nopeasti käy ilmi että tiettyjä vihollisia vastaan taistellaan aika paljon ja aika usein. Tehtävissä kun tuppaa olemaan niin että viholliset repspawnaavat välittömästi takaisin kun alueelle palaa. Tämä ei olisi muutoin mikään ongelma, mutta valtaosa tehtävistä on erilaisten idioottien saattamista paikasta A paikkaan B. Tämä on suurin syy miksi pelissä on usein hermot kireänä. NPC:t kun ovat lähes poikkeuksetta hyvin tyhmiä ja viholliset ovat hyvin agressiivia kun käyvät heidän kimppuunsa ja tappavat heidät hyvin nopeasti ja helposti.


Toisto on avainsana vähän kaikessa ja se on myös suurin syy miksi aika monella tavalla tämä peli ei vain ole niin hyvä kuin niin monet muut samantapaiset pelit.

Hätäinen tekeminen on muutenkin vastassa jokaisen nurkan takana. Vastaan tulee samannäköisiä tyyppejä jotka kuullostavat lähes aina samalta, muutamia poikkeuksia löytyy. Tämän lisäksi joka paikassa tuppaa kuulemaan samoja läppiä uudestaan ja uudestaan.

Todella paljon itseäni nyppii kuitenkin se että hyvä-paha systeemi on lähinnä kosmeettinen juttu. Vain jotkut avainkohtaukset oikeasti muuttuvat valintojen kautta. Hyvin usein on ihan se ja sama että millainen on sankarin moraali. Fable on peli joka yrittää olla paljon mutta on tehty sen verran laiskasti että ei se nyt mitään standarteja aseta.


Vaikka tästä pelistä löytyy todella paljon mollattavaa niin kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on ihan kivasti pelattavaa tarjoava peli. Graafinen ulkoasu on ihan kivan näköinen ja mikä tärkeintä pelin ohjattavuus toimii valtaosan ajasta todella hyvin. Itse olisin halunnut pelata ohjaimella, mutta kyllä tämä näppäimistö ja hiirelläkin onnistuu. Ajoittain ohjattavuus jättää toivomisen varaa, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan toiminnasta saa juurikin hyvin irti ja peli etenee oikein hyvää vauhtia eteenpäin.

Hahmon varustuksessa on juuri sopivast vaihtelua että hahmosta saa oman näköisen ja hiuksiakin voi hieman muokata, puhumattakaan tatuoinneista. Ainoa oikeasti huono puoli on siinä, että pelihahmo tuntuu ikääntyvän todella nopeasti ja kukaan muu ei ikäänny. Tämä on hyvin typerä idea ja rikkoo sen vähän immersion mitä pelissä sattuu olemaan.

Mutta kun pitkän ajan jälkeen pelasin tätä peliä uudemman kerran, niin kyllä tästä saa oikein hyvää pelattavaa siinä kymmeneksi tunniksi.


Kokonaisuutena Tarina: Kadonneet Jaksot on ihan kelvollinen kokonaisuus. Jos siltä ei odota mitään erityistä, niin ei ole mitään erityistä mihin pettyä. Pelattavuus toimii, pelin on kivan näköinen ja ajoittain tehdään ihan oikeita valintojakin. Loppuhuipennus on myös erittäin upea. Paljon toivomisen varaahan tässä on, mutta ihan hyvä peli on kyseessä.

 

+ Runsaasti tekemistä

+ Satunnaisia oikein hyviä valintoja

+ Monella tavalla oikein toimiva kokonaisuus...

 

- Monella tavalla todella keskinkertainen kokonaisuus...

- Laiska toteutus monella osa-alueella

- Hahmon outo ikääntyminen

 

Arvosan: 6,4

 

Hyvä