MediEvil.jpg?1603013074

Sir Danin toinen mahdollisuus

 

PS1 pelin uudet kuoret, eli kun retro ja moderni kohtaavat, lopputulos voi olla hyvin vaihteleva.

 

PlayStation Now

 

 

Keskiaikaamea

Alunperin PS1:lle ilmestynyt toimintaseikkailupeli jossa rentoa huumoria vaikka kuinka paljon. Ulkoasu on veikeä tietyllä Tim Burtonmaisella vivahteella kun mitä erikoisempia hirvityksiä tulee vastaan. MediEvil on varsin laaja peli ja vaikka kentät ovat lyhyitä, niin niitä on paljon. Tekeminen ei äkkiä lopu ja toteutus pelissä on todella hyvin kääntynyt moderniin aikakauteen. Itselleni ei alkuperäinen MediEvil ole tuttu muuta kuin nimellisesti, joten tätä uudelleenlämmitystä kohtaan ei ollut oikeastaan mitään erikoisempia odotuksia. Tosin sen käsityksen olin saanut, että tätä peliä pidettiin varsin hyvänä, joten tuskin tämä paranneltu versio mitenkään erityisen huono on. 

 

Haudanlepo saa odottaa

Pelin päähenkilönä on vähän väärin perustein sankarin tittelin saanut, aikoinaan taistelunsa ensimmäisenä kuollu, sir Daniel Fortesque, kun tämä herätetään kuolleista kukistamaan paha velho Zarok. Kuolema on vaatinut veronsa sillä nuolen tappama sir Dan on yksisilmäinen ja leuaton luuranko, eli puhuminen on vähän hankalaa. Mutta koska miekka pysyy kädessä, tai viime kädessä, käsi, pysyy kädessä, kykenee Dan taistelemaan vastaantulevia hirvityksiä vastaan, edetäkseen läpi hautausmaan, lumotun metsän, heinäpellon, merirosvolaivan ja mausoleumin (ei tässä järjestyksessä) päästäkseen lopulta kohtaamaan Zarokin. 

Tyylillisesti peli on todella hauska ja siihen on selvästi panostettu. Mukana on paljon todella hauskoja hahmoja, sillä sankarien salin todelliset sankarit ovat niin italialaista kuin skotlantilaistakin alkuperää eivätkä kaikki ole edes ihmisiä. Tapa jolla jokainen on tehty, on kuitenkin hahmosta riippumatta todella laadukasta. Siis kaikista ei todellakaan pidä, kun taas toisista pitää merkittävästi enemmän kuin muista, mutta jokainen hahmo on tehty todella hyvin. Tämä pätee myös vihollisiin joiden joukossa on aina perusvihollisista alkaen todella hyvin tehtyä porukkaa. Pomoviholliset ovat sitten astetta kovempia tapauksia ja PS1 tyylisesti kaikissa on sellainen tietty kaava mitä seurata. Itse pidän siitä todella paljon ja MediEvil on erittäin hyvä esimerkki nostalgisesta pelistä, jota ei aikoinaan pelannut, mutta jonka parissa olisi varmasti viihtyny.

 

Rennolla otteella ja hyvällä huumorilla

Peli parikymmentä kenttää vievät todella erilaisiin ympäristöihin mutta muutamat asiat eivät missään kohtaa todella muutu. Peli on aina todella värikäs, pelattavuudeltaan varsin simppeli ja toiminnaltaan helppoa ja hauskaa. Se mikä kuitenkin nousee eniten esiin on se tyyli missä huumori korostuu eniten. MediEvil on todella hauska peli alusta loppuun asti. Räystäspirut ovat kaikki huvittavia kaikessa vakavuudessaan, sankarten salin patsaat ovat aksentteineen todella hauskoja ja valtava määrä aseita kannustaa tekemään kentissä kaiken mahdollisen.

Toiminta pelissä on varsin letkeää ilman mitään isompia paineita. Pelissä saa kokoajan parempi aseita joista lyömäaseet eivät vaadi ammuksia, kun taas tukiaseet vaativat. Jousia on useampaa laatua ja myös vähän erikoisempiakin aseita löytyy, kuten ukkoshansikas. Näillä pitkänmatkan aseilla pystyy hienosti tehostamaan omaa pelaamistaan, varsinkin tilanteissa joissa viholliset lentävät, ovat kauempana tai kun vastassa on pomovihollinen. Ammuksia on rajallisesti, mutta pelissä on varsin paljon kultaa jolla ostaa ammuksia.

Hahmonkehitys on todellista PS1 tasoa. Kentissä on piilossa muutamia esineitä, mutta pääasiassa tehosteisiin pääsee käsiksi kun tappaa tarpeeksi vihollisia ja etsii sitten kentästä pikarin, jolla saa sankarten salissa palkinnon. Kentät eivät ole mitenkään valtavia, mutta ne ovat juuri sen verran laajoja, että eivät tunnu liian pieniltä ja se vaihtelu mikä niissä on todella vahvasti läsnä, saa ne tuntumaan entistä paremmilta. Kenttien tarkka koluaminen on suotavaa koska hahmonkehitystä pelissä ei varsiaisesti ole ja kunnollisia aseita saa vain keräämällä pikareita. Hahmon tärkeisiin eväisiin kuuluvat myös elinvoimapullot joita keräämällä saa uuden elinvoimapalkin. Nämä ovat erittäin arvokkaita loppupuolella peliä kun viholliset tekevät paljon vahinkoa ja ovat runsaslukuisia, pomovihollisista puhumattakaan. 

 

Ei mikään läpihuutojuttu

Ajoittain pelissä tulee vastaan huomattavasti ärsyttävämpääkin tavaraa. Vesi on äkkikuolema koska Dan ei pysty uimaan ja tämä johtaa aina yhden elinvoimapullon kulumiseen. Yhdessä paikassa voi siis äkkiä menettää useamman pullon, sillä pelin ohjattavuudessa on tietynlaista kulmikkuutta suoraan PS1 aikakaudelta. Toiminnassa tähän tottuu suhteellisen pian, mutta tasohyppelyssä tämä on todella rasittavaa. Varsinkin muutama loppupuolen kenttä on hyvin raastava juurikin tämän kulmikkuuden vuoksi. Peli on aika helppo, mutta paikoitellen se voi vaatia yrittämään vähän enemmän ja ehkä palaamaan helpompiin kenttiin jotta saa kaikki pikarit haltuunsa ja pääsee käsiksi parhaisiin aseisiin, kuten taikamiekkaa, kultakilpeen ja taikajouseen.

Pelin PS1 aikakauden ote näkyy myös reiluudessa. Jos pelihahmo kuolee lopullisesti, niin joutuu vain aloittamana koko kentän alusta. Kentät kun eivät ole tolkuttoman pitkiä, niin tämä ei ole valtava ongelma, mutta kyllä niistä elinvoimapulloista on paljon hyötyä kun lähestytään loppupuolta. Myös tekemisen suhteen peli on hyvin runsas, sillä aivan lopussa tulee lisää tekemistä joka oitis tuo pituuteen pari tuntia lisää ja mahdollisesti enemmänkin, sillä arvoituksellinen osuus sielujen kanssa voi viedä todella paljon aikaa, ehkä jopa tuplati sen mitä siihen mennessä on ehtinyt käyttää peliin.

Trophyt myös kuvastavat hienosti sitä miten paljon peli kannustaa täydelliseen suoritukseen. Muutama haaste on tehtävä mutta pääasiassa pitkälle pääsee kun vain kerää kaiken mahdollisen, mikä ei ole mitenkään mahdotonta koska kentät eivät ole tarpeettomia sokkeloita. MediEvil ei ole vaikea peli, mutta se on omalla tavallaan vaativa.


Yhteenveto

MediEvil on jälleen yksi näitä PS1 pelejä, joka on saanut uuden elämän remaken muodossa, modernilla otteella. Siitä huomaa edelleen monet PS1 aikakauden vivahteet mutta erityisen hyvin peli osoittaa, että se pärjää vertailussa monien nykyajan pelien kanssa. Perusteet ovat täysin kunnossa ja vaikka pelissä on muutamia rasittavia jäänteitä, niin pääasiassa kyseessä on enemmän kuin onnistunut uusinta. MediEvil on todella hauska, erittäin hienon näköinen ja värikäs sekä pelattavuudessa todella onnistunut, tietysti kulmikkuudesta huolimatta. Kokonaisuus on tyylikäs ja tarinassa on myös puolensa, mutta se mikä todella onnistuu iskemään, on se huumori.

 

+ Humoristinen tyyli

+ Värikäs ulkoasu

+ Monipuolinen valikoima varusteita

+ Paljon tekemistä

 

- Tietty kulmikkuus

- Ajoittaiset rasittavat osuudet

 

Arvosana: 7,6

 

Erityinen