Tiettyjä asioita näkee peleissä kerran toisensa jälkeen, joskus niiden toivoisi katoavan täysin, mutta jotkut kliseet ovat sellaisia, joita todella jäisi kaipaamaan, jos ne katoaisivat.

 

 

 

Kliseet ovat sellaisia asioita peleissä joita on ollut paljon aiemmin ja joita riittää edelleen. Nyt ei ole mitään väliä että onko kyseessä jokin sellainen asia joka auttaa sinua pelissä vai tekee pelistä vain jollakin tavalla hauskemman, kunhan se jokin on hyvä asia.

Jokaisessa kohdassa on yksi esimerkki peli, mutta nyt kun on kyseessä klisee, niin kyllä se löytyy aika monesta muustakin pelistä.

Monet ovat sellaisia joita listasin parhaissa mekaniikoissa joten aikalailla samoilla linjoilla mennään, mutta jotkut asiat tuntuivat sellaisilta että ne eivät ole varsinaisia mekaniikkoja.

Toisaalta, kyllähän näitä riittää.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Bonuskenttä - Spyro: Year of the Dragon

- Koska joskus on kiva laittaa kunnolla ranttaliksi ja saada siitä yliampuvat palkinnot.

 

Valtava varuste määrä - Last of Us

- Kuoleva klisee, mutta kyllä se on aika hienoa kun voi kantaa kymmentä eri asetta mukanaan + panokset. Joskus on olemassa kantoraja tms. Mutta kyllä sinne reppuun mantuu aika paljon.

 

Pomomusiikki - Final Fantasy VII

- Kyllähän se on oikeasti hyvä että pomotaisteluissa on erilainen musiikki kuin normaaleissa taisteluissa.

 




24. Troy Baker - Last of Us

Kyllähän se alkaa olla jo klisee että Troy Baker pääroolissa, mutta erittäin hyvä klisee. 


23. Minipelit - Final Fantasy VIII

Ajoittain tulee vastaan pelejä joissa on pelejä, jotka vievät ajoittain täyden huomion. Näiden kohdalla omasta mielestäni laatu korvaa määrän. Witcher 3 ja FF8 pitävät molemmat sisällään yhden tosi hyvän joka todellakin vie mukanaan, pitkäksi aikaa ja monta kertaa,


22. Easter egg - Uncharted 4: Thief's End

Aina silloin tällöin on kiva jos pelitekijät laittavat mukaan pienen vihjauksen johonkin mitä ovat tehneet aiemmin tai mitä joku muu on joskus tehnyt. Easter Eggejä on laidasta laitaan, jotkut ovat sellaisia että ne ovat oikeasti piilossa tai hyvin pieniä. Sitten on vähän selvempiä. Omia suosikkejani ovat kyllä Uncharted sarjan "pääsiäismunat".


21. Keräiltävät esineet - Spyro: Year of the Dragon

Näitä sitten riittää, mutta tässä on hyvä nyrkki sääntö: Rajansa kaikella. Hyviä esimerkkejä riittää mutta samoin niitä huonoja. Keräiltävät menettävät helposti merkityksensä, mutta oikein tehtynä niitä todellakin haluaa etsiä. Uncharted on siinä rajoilla kun InFamous menee aivan överiksi. Sitten on nämä vähän vanhemmat pelit kuten Spyrot ja Slyt. Sly 2:n vihjepullot olivat näppärä tapa tustua kenttiin, vaikka ajoittain se menikin raivon puolelle. Ehkä paras on Spyro 3 jossa saa myös vähän apuja kun pelaa tarpeeksi pitkälle. Tosin itse kun haluan kerätä kaiken heti, niin aluksi se on aika haastavaa.


20. Vaikeustaso - Kingdom Hearts

Joskus se on hyvin simppeli. Normaali vai vaikea. Joskus vaihtoehtona on myös helppo. Sitten on pelejä joissa on ainakin puolitusinaa vaikeusastetta. Oli miten oli, niin itse tykkään kun on olemassa vaihtoehto. Jotkut pelit olisi kiva pelata vaikeampina läpi ja sitten on niitä, joissa se helpompi vaikeusaste on aika houkutteleva. Mutta yleensä pelaan normaalilla joten ilmankin tätä pärjää.


19. Jatko-osat - Batman: Arkham City

Kun peli on oikeasti todella hyvä, niin sitä tuppaa haluamaan lisää. Sitä varten on olemassa jatko-osat. Jatko-osa on mahdollisuus tarjoata tuttua tavaraa mutta parannuksin ja lisäyksin. Sitä pystyy aika helposti nimeään aika monta jatko-osaa jotka pistivät alkuperäistä paremmaksi todella monella tavalla.


18. Salainen pomovihollinen - Kingdom Hearts

Square Enix varsinkin tuppaa laittamaan peleihin salaisia vihollisia. Nämä kaverit ovat yleensä tietyssä paikassa jonne pääsemiseen on tietyt edellytykset ja sen lisäksi, näitä tyyppejä vastaan pitää olla jerkkua, sillä heidän voittamisensa on pelin suurin haaste. Final Fantasyt ja Kingdom Hearts pelit ovat tehneet tätä alusta asti.


17. Quick Time Events / QTE - Heavy Rain

Tämä on sellainen asia, joka on erittäin helppo kusta ja pahasti. Sanoisin että Heavy Rain on se peli joka teki tästä erittäin suosittua. Telltalen pelit perustuvat yleensä juurikin tähän ja hyvin monessa pelissä on näitä, jossakin muodossa. Ikävän usein nämä tuppaavat kehittymään riesamaiseksi QTE sukulaiseksi, nappuloiden hakkaamiseksi. Se ei ole enää hauskaa mutta reaktionopeuteen pohjautuvat QTE:t ovat varsin hyviä, kun tehty oikein ja säännöllisesti. Esim: Batman: Arkham sarjasta tuttu taistelumekaniikka.


16. Saavutukset - InFamous

PS3:n ajoista lähtien olen huomannut että noita Trophyjä tulee vilkuiltua aika tarkkaan jos vaikka sitä platinaa yrittäisi. Kyllähän ne lisäävät pelin kestoa omalla tavallaan mutta tässä on kaksi ikävää ääripäätä. Ovat nämä ns. Ilmaiset trophyt, pelaa peli läpi ja saat kaikki ja sitten ovat nämä sadistien suunnittelemat, joissa pitää vähintään tehdä kaikki vaikeimmalla vaikeusasteella. Paras on se kultainen keskitie.


15. Antisankarit - Devil May Cry

Siinä on sitä jotakin, kun pääsee pelaamaan hahmolla joka ei ole suoraan roisto, mutta ei mikään puhdas sankarikaan, vaan vähän molempia. Itse olen huomannut että aina kun on kyseessä valintoihin perustuva peli (jossa on myös harmaa aluea) niin kuulun sinne. Se tavallaan syö sitä valinnan mahdollisuutta jos pitää olla kaikkien kaveri. Kyllä mulkuille pitää saada antaa turpaan jos mieli tekee.


14. Useampi pelattava hahmo - Spyro: Year of the Dragon

Tämä on hyvä lähinnä silloin kun pelattavissa hahmoissa on oikeasti jotakin eroa ja esimerkiksi Spyro 3:ssa tai Sly 3:ssa se on juurikin se homman juju. Silloin tällöin pääsee pelaamaan eri hahmoilla joista jokainen on todellakin omanlaisensa. Tämä on sellainen asia joka tuo sitä kuuluisaa vaihtelua. Yleensä pelissä on silti se yksi hahmo jolla pelataan suurin osa ajasta, mutta juuri siitä syystä ajoittainen hahmonvaihto toimii niin hyvin.


13. Regeneroituva elinvoima - Uncharted 4: Thief's End

Tämä klisee on viime vuodet lisääntynyt ja lisääntynyt. Pelihahmo kestää tietyn määrän rankaisua ja kuolee, mutta haavoittumisen jälkeen, pieni odottelu parantaa täyteen kestävyyteen. Ymmärrän todella miksi jotkut vihaavat tätä ja tiedän oikein hyvin että on pelejä joihin tämä ei vain sovi. Silti, olen todellakin sitä mieltä että tämä on erittäin hyvä pelimekaniikka joka vain toimii.

Kultainen keskitie esiintyy Ninja Gaiden Sigmassa, jossa on olemassa energiapalkki joka loppuessaan johtaa kuolemaan. Mutta kyseinen energia latautuu täyteen kun taistelu päättyy. Tämä palkki voi tosin vahingoittua jolloin Ryu kärsii sen verran vahinkoa, että ei palaudu täyteen kestävyyteensä. Middle-Earth sarja ja Batman: Arkham sarja käyttävät vastaavaa.


12. Tehosteet - Uncharted 4: Thief's End

God mode, Fury mode, Bullet time, Dead Eye... Tehosteita riittää vaikka kuinka ja ne omalla tavallaan todella maustavat peliä. Erityinen hatunnoston paikka on Naughty Dogille joka Uncharted 4:n kohdalla saallii pelata pelin läpi pysyvillä tehosteilla, kosmeettiset mukaanlukien (kun pelin on kerran pelannut läpi.


11. Hahmon kehitys - Dragon Age: Origins

Hahmon kehitys voi olla hyvin pikkutarkkaa tai hyvin ympäripyöreää. Mutta kun hahmon tiettyä ominaisuuksia voi kehittää, niin hahmosta saa helposti omanlaisensa.


10. New Game + - Batman: Arkham City

Nykyään on harvinaista herkkua jos aikaa sattuu olemaan niin paljon että ehtii pelata pelin X läpi useamman kerran. Se että saat pitää kaikki keräämäsi varusteet tekevät sinusta huomattavasti vahvemman joten seuraava peli kerta on lähinnä hauskaa leikkiä. Tosin oikein tehtynä haaste ei katoa mihinkään, sillä esim. Batman: Arkham Citystä muistan hyvin sen, että uudella pelikerralla, counter indikaattoria ei ollut. Pelit tekevät tämän usein omalla tavallaan mutta yhteistä on usein se, että saat pitää tavarat loppupelistä. 


9. Loputtomat ammukset - Devil May Cry

Monissa peleissä ammuksien määrää on rajoitettu ja hyvästä syystä. Mutta kun sitten vastaan tuli kokonainen peli tai yksi osio tai tehoste jossa/jolla ammuksien määrästä tulee loppumatton, niin se on hieno tunne. Se on yleensä sivu seikka että pitääkö välillä ladata tai onko peli helpompi koska panokset eivät lopu. Se mikä ratkaisee on se asenne ja se että kuinka paljon hauskempi peli voikaan olla, kun pistooleista tms. Eivät panokset lopu.


8. Hahmot kustomointi - Dragon Age: Inquisition

Tämä toimii vain ja ainoastaan jos siihen on panostettu. Ensimmäinen Dragon Age oli tällä saralla aika heikko, mutta kolmas oli jo todella hyvä. Mitä laajemmin hahmoa voi kustomoida niin sitä parempi. Mutta itse vedän rajan siihen että ihan kaikkea silmien syvyydestä ja nenän pituudesta voi muokata, silloin se menee naurettavaksi. Mutta pakko sanoa että kun hahmon ulkoasuun voi itse vaikuttaa niin se parantaa kokonaisuutta, vaikka se muokkaaminen olisi vain asusteiden vaihtamista.


7. Lohikäärme - Spyro the Dragon

Yleinen muoto kovimmille vastuksille, onko mitään lohikäärmettä voimakkaampaa, no eipä juuri. Monissa peleissä oikein odottaa että milloin vastaan tulee lohikäärme kun taas joissakin peleissä sellaista pääsee jopa ohjaamaan. Tässä on yksi legendaarinen olento joka valtaosassa fantasiapeleistä ja jonka muotoisia ilmestyksiä tulee vastaan myös monissa muissakin genreissä, se vain toimii.


6. Miekat ja pyssyt- Devil May Cry

Kun pelimaailmaan mahtuu sekä miekkoja että pistooleita, niin silloin on kaikki oikealla tiellä. Sekin riittää että toiset käyttävät miekkoja ja toiset pyssyjä, mutta jos voi käyttää molempia niin itse ainakin käytän molempia sillä Devil May Cryn Dante teki siitä coolia ja se pysyy coolina.


5. Loputtomat continuet - Sly 3: Konnien Kunnia

Tästäkin on nykyään pari variaatiota mutta kestävä idea on sama: Voit jatkaa peliä niin monta kertaa kuin haluat, ilman että peli täytyy aloittaa alusta, voit jatkaa viimeisimmältä checkpointilta. Nykyään monet pelit aloittavat suoraan tarkastuspisteeltä ilman mitään sen ihmeellisempää mutta se kaikki lopulta kiinni siitä, että peliä ei voi oikeastaan hävitä, jos vain jaksaa yrittää. Toisenlainen variaatio on se, että voit jatkaa aiemmasta tallennuksesta, oli se sitten automaattinen tai manuaalinen. En voi korostaa tarpeeksi kuinka hyvä asia tämä on niille, joilla ei ole loputtomasti aikaa pelata kenttiä uudestaan läpi.


4. Valintojen vaikutus - Witcher 3: Wild Hunt

Tämä on nykyään klisee, mutta erittäin hyvä sellainen. Tätä voi kutsua myös moraalisysteemiksi mutta idea on se, että pelissä täytyy tehdä valintoja jotka sitten vaikuttavat siihen miten tarina etenee tai miten maailmassa suhtaudutaan pelaajaan. Tämä on niitä asioita joita itse en voi korostaa tarpeeksi, että kuinka niistä nautin. Nykyään niitä alkaa olla vähän siellä sun täällä, mutta puolivillainen toteutus ei toimi. Pelisarjat kuten Witcher tai Dragon Age ovat erittäin hyviä esimerkkejä monipuolisuudesta. Mass Effect ja InFamous on pääasiassa tätä hyvä/paha valintojen tekemistä. Sitten ovat tietenkin Telltalen pelit, kuten Wolf Among Us, jotka perustuvat tähän, on se toimii.


3. Pomotaistelu - Spyro: Year of the Dragon

Tämä on yksi sellainen asia jonka voi tehdä hyvinkin pienellä työllä oikein. Pelissä voi hyvinkin riittää jos pomotaisteluita on vain yksi ainoa, aivan pelin lopussa. Yleisempää on kuitenkin se, että pomotaisteluita on jokunen, tietyin väliajoin. Itse en voi tarpeeksi korostaa miten paljon pidän käytännöstä pelimaailmassa ja ikäväisin sitä todella jos se katoaisi. Hyvä puoli on myös se, että pomotaisteluiden kanssa voi olla hyvinkin luova, kuten Batman: Arkham sarja.


2. Miekka - Witcher 3: Wild Hunt

Aseena miekka ei mene koskaan pois muodista sillä siinä on vain jotakin jolla voi kilpailla jopa tuliaseiden kanssa. Mitä tulee peleihin joissa saa itse valita mitä asetta käyttää, niin itse päädyn suurimmassa osassa, miekkaan. Tämä ase saa niin sankarit kuin vihollisetkin tuntumaan oitis paremmilta ja variaatiota riittää.


1. Musta tyyli - Final Fantasy VII

Mustasta ei ole paluuta. Riippumatta siitä että millainen tyyli sattuu olemaan, niin musta saa sen näyttämään todella hyvältä ja jos siihen sattuu sisältymään viitta, pitkä takki tms tai vaikka haarniska ja kypärä jossa sarvet, niin se saa kokonaisuuden näyttämään aina vain paremmalta.

Todella monet parhaista pääroistoista pukeutuvat mustaan tai tummiin sävyihin ja se jos mikä vain toimii eikä toivottavasti katoa koskaan. (Sephiroth, Albert Wesker, Golbez, Xemnas, Eredin...)

Mutta tämä tyyli ei päde vain pahiksiin sillä monet parhaista sankarihahmoista myös suosivat mustaa tyyliä ja tekevät sen hyvin. (Batman, Squall Leonheart, Ryu Hayabusa...)