Monesti kolmannet pelit sarjassa ovat niitä jotka omien kokemusteni mukaan todella iskevät. Siinä missä ensimmäinen on yritys saada pelisarja alkuun ja toinen on korjalla ensimmäisen mahdollisia puutteita, on kolmas peli monesti se joka sitten tekee hyväksi havaitut asiat vielä paremmin, tai ainakin uudelleen. Mahdollisesti lisäten vielä osia peliin.

 

 

 

Jatko-osista kelpaavat vain pelisarjan kolmannet osat, muutoin mitään rajoitteita ei ole. Joissakin tapauksissa jatko-osa voi olla hieman liukuva käsite, sillä tietyt pelisarjat eivät ole tarinallisesti suoraa jatkoa toisilleen ja joissakin tapauksissa pelisarjan eri osien nimet eivät ole samaa runkoa. Pointti on kuitenkin siinä että jos peli voidaan määritellä osaksi jotakin sarjaa ja se on järjestyksessä kolmas, se kelpaa.

Spin-off pelit ovat yksi osa joka todella sekoittaa tätä kokonaisuutta sillä monessa pelisarjassa on paljon tälläisiä pelejä jotka ovat monesti vieläpä ilmestyneet ties mille alustoille eivätkä pelaajat välttämättä edes tiedä niistä mitään. Jos ne ovat tarinallisesti kiinni pääsarjassa, niin silloin ne varsinkin vaikeuttavat kaikkea.

Yksi per pelisarja sääntö pätee myös sillä vaikka jokaisessa pelisarjassa on vain yksi kolmas osa, voi alasarjojen ja vastaavien vuoksi pelistä löytyä useampi kolmas peli.

  • Resident Evil sarjassa esimerkiksi on Resident Evil 3: Nemesis ja Resident Evil 3 Remake.

Pelisarjoissa joissa on numeroituja osia ja sitten ei numeroituja osia ja iso liuta spin-offeja, on pelien järjestykseen laittaminen erittäin haastavaa.

  • Assassin's Creed esimerkiksi on tässä suhteessa täysi sekamelska eikä Batman: Arkham sarjakaan ole niin selkeä kuin voisi luulla. Arkham Knigth ei ole kolmas peli, vaikkakin se on kolmas Rocksteadyn peli.

Sen verran on myös hyvä korostaa, että tietyt alasarjat voivat olla sitten kokonaan omaa jatkumoaan, vaikka niiden varsinainen iso nimike, onkin osa merkittävästi isompaa sarjaa. Tästä syystä tietystä sarjasta voi olla ilmestynyt monta peliä, mutta niissä voi olla useampaa eri sarjaa, jotka ovat jatko-osia keskenään. Esimeriksi Batmanista on monta eri pelisarjaa, kuten myös Turtleseista.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Castlevania 3: Dracula's Curse

NES sarjassa mahdollisesti paras, vaikkakin melko turhauttavan vaikea. Klassisilla tavoilla monipuolisempi kuin aiemmat. Useampi pelattava hahmo löytyy.

 

Teenage Mutant Ninja Turtles III: Manthattan Project

Hyvin samankaltainen kuin edeltäjänsä, joskin muutamilla muokkauksilla. Ei muuta ideaa vaan tarjoaa lisää pelattavaa, varsin samanlaisella laadulla.

 

Far Cry 3

Se kohta sarjaa, kun ykköspelin uudelleentekeminen eri alustoille on loppunut ja sarjassa on löydetty se kaava, jota on sitten alettu toistaa uudestaan ja uudestaan.

 

Walking Dead: New Frontier

Se miksi tämä on astetta kiinnostavampi tapaus Walking Dead sarjassa johtuu siitä, että tässä otetaan aivan uusi näkökulma päätarinaan, uudella päähahmolla ja tämän tarinalla.

 

Saint's Row the Third

Grand Theft Auto tyylisistä peleistä se pähkähulluin ja sitä kautta mahdollisesti mutta huumorissaan hauskin. Ehdottomasti hyvää viihdettä vapaassa maailmassa.

 

24. F.E.A.R 3

Merkittävästi erilainen peli kuin se alkuperäinen eikä yllä millään samalla tasolle. Mutta kakkospeliin verrattuna tämä on merkittävästi parempi ja pistesysteemi on kyllä aika hyvä lisä sillä se tuo toimintaan oitsi hieman lisää ytyä. Kauhutunnelma on merkittävästi katoamaan päin, mutta toiminta ottaa enemmän tilaa, myös moninpelimuodossa.

23. BioShock: Infinite

BioShock sarja ei ole itsellä kovin lähellä sydäntä sillä varsinkin ensimmäinen tuntuu erittäin yliarvostetulta. Infinite tosin, on merkittävästi kiinnostavampi kokonaisuus. Siinä on oikein hyvä tarina, pätevää toimintaa ja kelvollinen ympäristö. Monien räiskintäpelien joukossa tämä on ehdottomasti vähän sitä keskivertoa parempaa tasoa.

22. Dark Pictures Anthology: House of Ashes

Siinä missä aiemmat Dark Pictures Anthology pelit eivät isommin tunnu kehittävän yhtään mitään Until Dawniin nähden, vaan mahdollisesti menevät taaksepäin, ottaa tämä peli vähän toiminnallisemman otteen ja tekee sen varsin mallikkaasti. Tarinallisessa mielessä iso osa hahmoista on melko epämiellyttäviä varsinkin aluksi, mutta tarina on sellainen joka todella kehittyy astetta arvaamattomampaan suuntaan edetessään ja useilla melko pieniltä vaikuttavilla valinnoilla voi olla melko suuret vaikutukset jotka tekevät tästä aiempia paremman.

21. InFamous: Second Son

InFamous pelisarjassa on pari ensimmäistä ovat oma kokoniasuutensa ja Second Son luo sitten oman tarinansa samassa maailmassa. Pelisarjan suhteen tämä on se peli joka kehittää pakettia selvästi enemmän. Delsin Rowella on paljon enemmän voimia mitä Cole McGrathilla oli kahdessa aiemmassa pelissä ja karmavalinnoilla on vähän enemmän tuntua sekä henkilökohtaisesti että teemallisesti. Ehdottomasti pelisarjan paras osa ja merkittävä kehitysaskel sarjan aiempiin peleihin nähden.

20. Resistance 3

Peli joka oikeasti teki tästä pelisarjasta kelvollisen. Siinä missä Resistance 2 on lähes geneerinen ja tylsä futuristinen räiskintä muutamilla erikoisillla aseilla joista ei tosin tunnuta ottavan kunnolla irti mitään, tuntuu Resistance 3 peliltä, joka oikeasti ottaa kiinni tästä ideasta ja tekee sillä jotakin. Tarina on kiinnostavampi ja räiskinnässä tuntuu olevan merkittävästi parempi ote kuin aiemmin. Erityisesti tämä toimii siksi, että tätä kohtaan ei itsellä ollut mitään odotuksia koska edeltäjä oli niin huono peli.

19. Tekken 3

Tappelupelien raskas-sarjalaisia joka edelleen pärjää todella hyvin vertailussa niin omassa sarjassaan, kuin tappelupelien keskuudessa ylipäätään. Graafisesti peli on vähän niin ja näin mutta toiminnassa ylipäätään peli on oikein hyvin tehtyä tappelutoimintaa erittäin kattavalla hahmovalikoimalla johon nykyään eivät pelit enää vain pääse, ilman että puolet hahmoista tulee täysin lisäsisältönä. Tästä syystä Tekken 3 on ehdottomasti yksi tärkeimpiä tappelupelejä ja paras genressään PS1:llä.

18. Soul Calibur II

Hyvä esimerkki siitä kun sarjan nimi jossakin kohtaa muuttuu. Tämä on kuitenkin se peli joka on oikeasti tehnyt tästä pelisarjasta hyvän tappelupelin. Hahmovalikoima on erinomainen ja pelattavuus on mahdollisesti yksi parhaita mitä tappelupeleistä löytyy. Soul Calibur III on merkittävästi parempi peli, mutta syy miksi Soul Calibur II on kolmas peli sarjassa, johtuu siitä että pelisarjan nimi vaihtui toisessa pelissä, joka oli ensimmäinen Soul Calibur, siinä missä koko sarjan ensimmäinen oli nimeltään Soul Edge.

17. Resident Evil 3 Remake

Remake jatkumon kolmas peli, joka on tuntuu todellakin ottavan mallia toisesta Remakesta, mutta korjaa monet heikkoudet joita siitä löytyy. Pelaajalla on väistöliike ja tuhoutumaton veitsi, jotka ovat juurikin oikeat muutokset. Sanotaan että kakkosen remake tuntui suurelta pettymykseltä, koska alkuperäisen tarina oli niin hyvä ja sitä ei kerrottu oikein. Tämän kanssa samaa ongelmaa ei juuri ole, koska Nemesistä en ole pelannut, joten ehkä siksi, tämä tuntuu niin hyvältä, koska ei ole tiedossa että mitä on mahdollisesti karsittu. 

16. Sniper Elite 3

Merkittävästi parempi tarkka-ammuntapeli mitä sen edeltäjät ovat sillä varsinkin jos vertaa kakkoseen, on kolmonen ohjattavuudessa ja monissa tyyliseikoissaan selvästi parempi peli joka tuntuu olevan juurikin se peli sarjaa, joka on luonut ne standartit joiden mukaan tämä pelisarja kehittyy ja toimii. Pelattavuudessa on paljon samaa mitä aiemmassakin, mutta ne ovat juurikin ne tyyliseikat kuten x-ray tapot jotka ovat paljon näkyvämmässä roolissa tässä kokonaisuudessa ja se on helposti yksi syy, miksi tämä toimii paljon paremmin kuin aiemmat.

15. Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Hyvin erilainen kuin kaksi aiempaa peliä, mutta oikein hyvällä tavalla. Moninpeli on plussaa ja samoin se vaihtoehtoja määrä mitä toimintaan on saatu mukaan. Tarina on kuitenkin se mikä todella varastaa shown onnistuen tarjoamaan monta erinomaista kohtausta ja fantastisen loppuhuipennuksen. Ehkä eniten tässä harmittaa se, miten paljon peliä on rajoitettu ja miten paljon mahdollisuuksia olisi ollut enemmän, jos tähän olisi panostettu enemmän kuin "lastenpeleihin" yleensä panostetaan. Maailmat olisivat voineet olla isompia ja lentäminen vapaampaa ja tietyt täytepulmat olisivat voitu jättää kokonaan pois.

14. Teenage Mutant Ninja Turtles III: Mutant Nightmare

Battle Nexus on tämän sarjan paras peli, mutta Mutant Nightmare on myös oikein hyvä peli ja tekee tietyt asiat paremmin ja hieman monipuolisemmin. Pelaajilla ei ole yhteistä elinvoimamittaria, tarina jatkuu todella hienosti ja vaikka jatkoa olisi voitu tehdä koska sarja jatkuu tämänkin pisteen jälkeen, lopettaa tämä peli oikein hyvään kohtaan ja erittäin hienolla tavalla. Toiminnallisesti meno ei ole kaukana aiemmasta, mutta siitä on tehty omanlaistaan ja TMNT tunnelma on todella vahvasti läsnä.

13. Buzz! Junior: Monsterimania

Buzz pelejä on vaikka kuinka montaa sorttia, mutta jokainen on omanlaisensa kokonaisuus ja Junior sarja on oma juttunsa. Apinoiden ja Robojen jälkeen tulivat monsterit ja tämä on omasta mielestä ylivoimaisesti paras näistä peleistä, vaikka myöhemmin tullut dinot aika lähelle pääseekin. Tässä pelissä nimittäin on todellakin sitä jotakin. Se on simppeliä hauskanpitoa hyvässä porukassa monenlaisten minipelien muodossa ja tästä saa kieltämättä todella paljon irti, mutta nimenomaan hyvässä porukassa.

12. Red Dead Redemption 2

RDR2 tekee tietyt asiat paremmin kuin RDR, mutta ei kaikkea. Toiminnassa on todella erilainen ote ja tavallaan se todellakin toimii ja tavallaan taas ei. Pelissä on todella paljon liikkuvia osia jotka kaipaavat merkittävästi totuttelua ja hiomistakin olisi voitu todellakin harrastaa enemmän. Tarina on myös samalla tavalla pilattu kuin aiemmin, loppupuolella kaikki menee alamäkeen. Mutta se mikä tekee tästä paremman kuin aiemmasta, on se päähenkilö. Vaikka John Marston oli aikanaan paras tekijöiden luoma päähenkilö, on Arthur Morgan, vielä parempi. Peli ei varsinaisesti kehitä sarjaa vaan muuttaa sitä realistisempaan, hitaampaan ja suunnitelmallisempaan suuntaan joka on selvästi elokuvallisempi mitä aiemmat.

11. Jak 3

Vaikeustasolta tasapainoisempi kuin edeltäjänsä, asevariaatioltaan monipuolisempi kuin edeltäjänsä ja huumoriltaan samaa laatua mihin on totuttu. Tiettyjä asioita kakkonen tekee paremmin mutta mitä tulee kolmospeleihin, on Jak & Daxter sarja todella onnistunut sillä mukana on todella hyviä lisäyksiä ja se yleinen ote mikä tässä sarjassa on ollut, on hyvä vahvasti läsnä. Se mikä todella tekee tästä kuitenkin paremman kuin edeltäjänsä, on se, että tämä ei ole vaikeustasoltaan mikään piikkimatto.

10. Ratchet & Clank 3: Up Your Arsenal

Ratchet & Clank pelisarjassa on omasta mielestä kolme peliä, jotka kisaavat parhaan pelin tittelinsä ja tämä on niistä se, joka on ilmestynyt ensimmäisenä. Kun tätä vertaa edeltäjään, tuntuu että peli tekee lähemmäs kaiken täysin samalla tavalla ilman merkittäviä muokkauksia. Tarinallisesti tämä on kuitenkin ylivoimaisesti parempi ja aseiden suhteen, selvästi mielekkäämpi. Isona kokonaisuutena pelissä on juuri sopivasti vaihtelua ja sen verran hyvä rytmitys ja huumori, että kyllä se edelleen on yksi sarjan parhaita osia.

9. Mass Effect 3

Lopetus on tietysti se mikä rikkoo ison kokonaisuuden todella pahasti. Mutta mitä tulee pelattavuuteen, on tämä hieman parempi ja mitä tulee tarinankerrontaan ja ryhmäläisten väliseen kanssakäymiseen, tuntuu kokonaisuus merkittävästi elävämmältä. Kakkosessa on puolensa ja ei ole helppoa sanoa että kumpi olisi parempi peli. Trilogian päätösosana tämä toimii kuitenkin hyvin, vaikka se ei loppuun asti kestäkään. Jos mukaan vedetään lisäsisällöt, niin sitten tämä on selvästi se paras.

8. Uncharted 3: Drake's Deception

Naughty Dog tyylisesti juurikin sellainen kolmas peli, joka ottaa mallia edellisestä ja tekee isossa kokonaisuudessa kaiken paremmin. Tarina on parempi kuin aiemmin, kiipeilyn, ammuskelun ja pulmanratkonnan yhdistely toimii paremmin ja roistohahmot ovat parempi, puhumattakaan loppuhuipennuksesta joka on todella mestarillisesti toteutettu kokonaisuus. Toiminnassa erityisesti lähitaistelu on tehty paremmin kuin yhdessäkään toisessa pelissä koko sarjassa. Drake's Deception ei sijaintien tyylissä osu yhtä hyvin kuin kakkonen, mutta kokonaisuutena, tämä on parempi kuin aiemmat.

7. Dragon Age: Inquisition

Tekemisessä monesti määrä korvaa laadun, mutta mitä tulee tarinaan, on tämä erittäin hyvä kokonaisuus (dlc:t ovat sitten asia erikseen) ja mitä tulee tarinankerrontaan, tuntuu tämä siltä, mitä sen olisi pitänt olla jo ensimmäisessä pelissä sillä hahmonluonti on todella hyvä ja hahmo puhuu kuuluvasti. Toiminnallisesti kaikki on myös todella hyvällä tasolla ja lähes kaikilla tavoilla peli tuntuu merkittävältä parannukselta pariin aiempaan verrattuna. Tämä ei ole välttämättä parempi mitä Origins, mutta monilla tavoilla, se tuntuu paremmalta.

6. Sly 3: Konnien Kunnia

Esimerkillinen tapaus siitä kun toinen peli sarjassa tekee merkittävän muutokseen ensimmäiseen nähden ja kolmas sitten parantelee toisen pelin pelattavuutta vielä hieman enemmän. Neljäs peli on sitten eri tekijöiden ja pitkälti täyttä roskaa. Sly 3 on juurikin sellainen peli joka ei merkittävästi eroa edeltäjästään mutta tekee muutamat ratkaisevat asiat paremmin. Tosin se ei ole kaikilla tavoilla parempi, sillä tietyt asiat joita edellisessä pelissä oli, on tässä karsittu ilman järkevää syytä. Mutta joka tapauksessa tämä on enemmän kuin loistava trilogian päättäjä.

5. Devil May Cry 3: Dante's Awakening

Ensimmäinen DMC oli fantastinen kokonaisuus ja DMC2, oli eeppinen pettymys. Tämä kolmas peli onkin se, joka todella nosti sarjan takaisin sille tasolle jolle se kuuluu ja vaikka tätä seurasikin uusi repsahdus ja sitä sitten taas uusi, lähemmäs legendaarinen nousu (varsinkin erään roska rebootin jälkeen), on DMC3 edelleen se peli, joka tuntuu todella olevan se osa sarjaa, jossa se lopullinen fokus on löytynyt. Pelattavuus on toimintapelien joukossa niin timanttinen, että vain harva pystyy pistämään paremmaksi ja isona kokonaisuutena tämä on niitä pelejä jonka heikkoudet helposti unohtaa koska ne vahvuudet ovat niin selkeitä.

4. Crash Bandicoot: Warped

Helposti paras Crash peli tasohyppelygenressä mitä löytyy. Haaste on todella hyvin jaksotettu ilman varsinaisia piikkejä, vaihtelua on todella paljon, pomotaistelut ovat huippuluokkaa ja tyylillisesti peli on myös erittäin upea. Warped on juurikin sellainen peli joka tekee kaiken paremmin kuin edeltäjä, joka oli lähinnä hieman viritetty versio ensimmäisestä pelistä. Tässä ei ole kuitenkaan mitään epäilystäkään, Crash 3 on selvästi se paras peli omassa sarjassaan ja kun tekijät vaihtuivat, taso romahti.

3. Kingdom Hearts II

Kolmas peli sarjassa ja vielä tänäkin päivänä, koko sarjan paras peli, vaikka ykkönen lähelle pääseekin. Tarinallisesti erittäin hyvin jatkettu Chains of Memories pelistä ja loppuu paremmin kuin yksikään toinen peli sarjassa, koska asioita ei jää niin merkittävästi kesken ja tarina jatkuu. Pelattavuudessa, tämä on nopeatempoisempi ja rikkaampi mitä monet muut ja kaikkea on laajennettu todella mallikkaasti. Kyllähän tästäkin huomaa että monessa kohdassa on menty vähän sieltä mistä aita on matalin ja karsintaa ja hosumista löytyy, mutta kokonaisuutena, tämä on mestariteos.

2. Witcher 3: Wild Hunt

Tämä voisi aivan hyvin olla ykkönen, sillä niin tiukka kisa on kyseessä ja joskus, tämän laittaisin itsekin ykköseksi. Syy miksi tämä on niin hyvä osa pelisarjaa johtuu siitä että ensimmäinen Witcher oli pelattavuudessa niin huono ja melko sekava muutenkin. Kakkonen on ykkönen potenssiin kaksi ja tämä kolmas on vielä kakkonen, kolmanteen potenssiin. Kakkonen tekee muutamat asiat paremmin, mutta tämä kolmas Witcher on laajempi ja tarinallisesti vielä parempi kokonaisuus josta saa etsimällä etsiä niitä heikkouksia, joita ei juuri löydy.

1. Spyro: Year of the Dragon

Tämä on niukasti ykkönen ja syynä on lopullisesti se, että tämän jälkeen, samalle tasolle ei ole enää päästy ja jatkoa tuskin on enää tulossakaan. Ensimmäinen Spyro oli erinomainen kokonaisuus ja kakkonen sitten toi mukaan lisää muuttujia ja tarinankerrontaa. Tämä kolmas on pitänyt lähes kaiken ja tuonut yhä lisää muuttujia ja tehnyt kaikesta monipuolisempaa. Tämä on siinä mielessä erityisen hyvä kolmas osa, että se on todellakin onnistunut nostamaan jo valmiiksi korkeatasoista sarjaa entistä korkeammalle, mikä on ei ole helppo temppu. Yksi parhaita pelejä koskaan.