Lopetus on yksi tärkeimpiä asioita pelissä, kokonaisuuden kannalta. Loppu on se osa joka asettaa sen viimeisen tunnelman. Hyvä lopetus jättää hyvän fiiliksen ja hyvän vaikutelman isosta kokonaisuudesta.

 

 

 

Se miten peli loppuu, on erittäin tärkeä asia. Lopun jälkeen ei tule välttämättä enää mitään ja kun lopputekstit alkavat, niin yleensä silloin sitä alkaa miettiä että millainen kokonaisuus todella onkaan ja millainen fiilis siitä jää. Pelin voi lopettaa monella tavalla, mutta nyt listataan ne parhaat lopetukset joita on tullut vastaan.

 

Selvennystä:

 

Lopetukseksi lasketaan se tilanne jossa pelin päätarina loppuu. Kun lopputekstit alkavat.

Tämän jälkeen voi olla sitten vielä pelattavaa, kuten sivutehtäviä.

Yksi per peli (Joissakin peleissä on useampi mahdollinen lopetus)

 

 

KUNNIAMAININTOJA

 

 

Assassin's Creed IV: Black Flag

Godfather

Final Fantasy IV

Aragorn's Quest

 




24. Victor Vran

Tämä on sellainen lopetus joka sekä onnistuu että epäonnistuu. Pari asiaa jää mietityttämään ja muutama asia olisi voitu ratkaista vähän paremmin. Mutta kokonaistunnelmassa ja erityisesti Vranin kohdalla. Tarina saa toimivan päätöksen. Victor Vran on mysteerimies ja aikoo pysyäkin sellaisena.


23. Crisis Core: Final Fantasy VII

Lopetus oli selvillä alusta asti, mutta matka siihen olikin se tärkein osuus. Se miltä lopetus sitten matkan päätteeksi tuntuu, on tehty hyvin. Lopun valtava taistelu ja traaginen lopetus ovat molemmat tehty erittäin hyvin.


22. Dragon Age: Origins - Warden Elää

Tätä ei voi oikein ylemmäs laittaa koska todellinen lopetus tulee DLC pätkien kautta. Oma lopetusvalintani on se, että Warden kukisti pahuuden ja selvisi hengissä. Sitten on enää luvassa juhlalliset menot ja katsaus siihen mitä on luvassa monille. Itse sanoisin että se todellinen päätös tulee Witch Hunt DLC:n kautta, mutta kyllä tämä lopetus oli toimiva kokonaisuus suuren seikkailun ja erinomaisen tarinan päätteeksi, vaikka siinä paljon lukemista onkin.


21. Wolf Among Us - Mene hänen peräänsä

Kaksi mahdollista lopetusta ja molemmat toimivat omalla tavallaan. Tämä on niitä tapauksia joissa cliffhanger omalla tavallaan toimii. Sanon myös että tämä on sellainen lopetus jonka kanssa on vaadittu hieman aikaa. Kun tämän oli tuoreeltaan pelannut niin lopetus oli tuntui aika heikolta, koska siinä jätettiin niin paljon asioita auki.

Ajan kanssa olen kyllä hieman tykästynyt tähän sillä lopetuksessa ei jätetä mitään todella valtavaa auki. Asiat jatkuvat omalla painollaan. Se miten peli päättyy ratkeaa yhdellä päätöksellä: "Mene hänen peräänsä" tai "Anna hänen mennä" Kun kahdesta pitää valita, niin menen perään, selvittämään asiat ja mitä sitten tapahtuu, ei varmaan koskaan selviä, mutta siinä onkin osa viehätystä ja oikeaa noir tunnelmaa.


20. Spyro 2: Ripto's Rage

Hyvä päätös hyvälle pelille. Spyro voittaa roiston ja pelastaa maailman. Hän joutuu nyt jättämään ystävänsä vähäksi aikaa, mutta portti on auki. Ei mitään sen ihmeellisempää, mutta lopetus toimii ja samoin se miten kaikki päätetään eri hahmojen kohdalla toistaiseksi. Kolmosen lopetus on myös erinomainen mutta tämä on jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan jäänyt paremmin mieleen.


19. Ninja Gaiden Sigma

Omalla tavallaan aika tunteikas päätös vaikealla matkalle. Miekan tuhoaminen on raskas päätös mutta ainoa oikea. Sitten Ryu katoaa nopeasti ja sen jälkeen kaikki on mysteeriä. Tämä on jotenkin niin hyvä lopetus ja sopii ninjahahmolle erinomaisesti. Yllätystunteikas päätös istuu peliin erinomaisesti, siinä ei yritetään mitä ylinokkelaa ja se on osa syy, miksi tämä lopetus toimii niin hyvin.


18. Ratchet & Clank 3

Rento peli joka päättyy rentoihin tunnelmiin. Sankarit juhlivat elokuvan merkeissä ja mukaan tulee jopa vitsiäkin. Pahiksien kanssa se huumori tosin on paljon parempaa ja on tavallaan se todellinen kirsikka kakun päällä.


17. Final Fantasy IV: After Years

Ensimmäisen pelin lopetus oli sellainen jossa niitä monia asioita jäi kaipaamaan aika monessa tapauksessa, mutta hyvä lopetus se oli kaikesta huolimatta. Tässä jatko-ossa muutamia asioita jää edelleen kaipaamaan, mutta selvästi ollaan menty oikeaan suuntaan ja siksi tämä on paljon nautinnollisempi lopetus. Hahmoja on paljon mutta kaikkiin on sen verran keskitytty että kaikki saavat päätöksen tarinoilleen.


16. Batman: Arkham City

Jos viimeinen pomovihollinen olisi ollut paremmin valittu ja Jokerin tuho myös vähän eeppisempi, niin tämä olisi helposti top 10:ssa. Mutta tälläisenäkin kyseessä on yhtä aikaa eeppinen, traaginen ja erityisen tunteikas lopetus jossa on tunnelmaa vaikka kuinka. Batmanin perivihollisen tuho jättää Gothmanin alamaailman kaaokseen mutta Batmaniin se ei näytä vaikuttavan mitenkään, toisin kuin kaikkiin muihin.


15. Resident Evil 6 - Leon

Leonin kampanjan päätös on ehdottomasti se paras. Jaken kampanjassa sitä jotakin jää kaipaamaan ja Chrisin kampanjan päätös on hieman tylsä. Adan taas ei tunnu myöskään järin ihmeelliseltä. Vähä eleinen Leon on kuitenkin lopetuksen suhteen kaikkein toimivin. Lopetus antaa tiettyjä vihjauksia tulevan kannalta ja Leon on todellakin oma itsensä, 


14. Max Payne 2: Fall of Max Payne

Juurikin sellainen noir sävytteinen lopetus josta peli myös alkaa. Max on hengissä mutta kun pelin pelannut läpi, niin sitten tietää että mitä se kaikki vaati ja miten se mahtaa vaikuttaa häneen itseensä. Kyseessä on koruton lopetus joka paikalle saapuvien poliisien näkökulmasta ei välttämättä näytä yhtään niin ihmeelliseltä, miltä se tuntuu Maxista.


13. Scarface: The World is Yours

Tony Montana on saanut kostonsa ja pyrkii kohti sitä mitä oli ennen, tietäen että ei siihen pääse. Mutta nyt hänellä on kostonsa, rahansa, valtansa ja naisensa. Juuri niin kuin hän halusikin ja pelaajana se tuntuu aika hyvältä saada maailma... ja kaikki siinä.


12. Kingdom Hearts: Birth By Sleep

Cliffhanger lopetukset ovat aika ikäviä, paitsi jos ne on tehty oikein. Kun kyseessä on esiosa, niin ne ovat lähemmäs välttämättömiä. Tämä peli on kuitenkin tehnyt lopetuksen niin hyvin että olen siitä eteenpäin käyttänyt vastaavasta lopetuksesta termiä: Darth Vader efekti. Siinä nimittäin selviää että miten pahiksesta tuli se mitä hän on. Kun kyseessä on vielä hyvin tehty pahis, kuten vaikka Darth Vader, niin se hetki kun näkee hänen alkunsa, on jotakin todella mahtipontista. Tässä pelissä on saatu aikaan juurikin sellainen mahtipontinen hetki joka tuntuu niin hyvältä ja eeppiseltä.


11. Star Wars: Knights of the Old Republic - All Hail Revan

Useimmiten itse päädyn hyvän puolen lopetukseen mutta tämä on yksi niitä harvoja pelejä, joissa se pahana oleminen on vain niin paljon parempaan. Siis hyvällä puolella on muutamat puolet joita pahana et vain saa. Mutta valon lopetus on aika tylsän kliseinen Star Wars: Uusi toivo tyylinen päätös. Mutta pimeällä puolella voit ottaa paikkasi Sith lordina joka on voimakkaista voimakkain ja pahoista pahin, rinnallasi rakastajasi ja edessäsi alamaisesi. Tämä on yksi niitä lopetuksia joiden jälkeen on helppo sanoa. "It's good to be bad."


10. Batman: Telltale Series - Batman lopetus

Pelin viides jakso on koko pelin heikoin. Mutta siinä on hetkensä ja lopetus on yksi niistä. Tämä on Batmanin uran alkuvaiheista. Kissanainen on nyt siellä hyvän ja pahan välillä, Harvey Dent on Kaksinaama ja James Gordon on uusi poliisipäällikkö. Nyt on enää päätettävä että osallistutko tilaisuuteen Bruce Waynenä vai Lepakkomiehenä. Itse valitsin viittaritarin tien ja se lopetus toimii todella hyvin, jättäen täysin vapaan tien jatkon suhteen. Hieno viimeinen silaus on Jokeri sanomassa: "It's gonna be tough to top that... But I'll give it a shot."


9. Last of Us

Eräs hyvin tunteikas peli jossa hyvin tunteikas lopetus. Ellie on vähän apeana raskaan matkan jälkeen, joka ei päättynyt aivan toivotulla tavalla. Joel on optimistinen tulevaisuuden suhteen ja monella tavalla osat ovat vaihtuneet. Sitten Ellie pitää pienen puheen menneisyydestä ja Joel antaa rohkaisevia sanoja. Lopulta Ellie haluaa Joelin vannovan jotain, mikä olisi vale. Joel vannoo täydellä pokerilla ja Ellie nyökkää sanoen: "Okei". Peli päättyy. Uskooko Ellie Joelia vai ei. Sanooko hän että hän uskoo vai että hän ymmärtää. Oli miten oli, hieno lopetus, jättää muutamia asioita mysteeriksi, mutta ei kuitenkaan jätä mitään keskeneräiseksi.


8. Middle-Earth: Shadow of Mordor

Yllätyshyvä peli alusta loppuun. Loppuhuipennuksessa oli monta hyvää osaa mutta se miten peli lopulta päättyy onkin sitten omalla tavallaan todella yllättävä ja samalla aikaa erittäin hyvä. Tulevaisuudesta tulee tietty mysteeri ja se että onko kyseessä oleva lopetus pimeällä vai valoisalla puolella on kyseenalaista, mutta se toimii ja antaa erinomaiselle pelille todella hyvän lopetuksen.


7. Castlevania: Symphony of the Night - Paras

Yön Sinfonia on helposti kokosarjan paras peli ja muutenkin yksi PlayStation ykkösen parhaista peleistä. Laaja peli sisältää erinomaisen loppuhuipennuksen. Alucard on kaikessa synkkyydessään erinomainen päähenkilö ja se mitä hän sanoo lopussa Richterille ja Marialle tekee hänestä vielä hyvin jalonkin hahmon. Edmund Burkea siteeraten hän tosiaankin tekee itsestään sankarin, vaikka ei sitä tarkoittaisikaan. Se mikä on viimeinen silaus on se mitä Maria sanoo Richterille ennen kuin lähtee.


6. Ninja Gaiden Sigma 2

Loppuhuipennus on parempi kuin ensimmäisessä ja pari muutakin asiaa tuntuu paremmalta kokonaisuuden kannalta. Se mikä tekee tästä kuitenkin niin hyvä on siinä, missä ja miten peli päättyy. Ryu astelemassa miekkojen hautausmaalla, palauttamassa lainaamansa ja sitten astelemassa pois on niin upea päätös. Siinä ei tarvita sanoja sillä ympäristö ja tunnelma kertovat kaiken tarvittavan.


5. Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Tästä puuttuu yksi pieni silaus, mutta siitäkin huolimatta tässä lopetuksessa on monta juurikin sellaista osaa jotka tekevät siitä niin hyvän. Loppuhuipennuksessa on legendaariset mittasuhteet ja se miten kaikki näyttää päättyvän, jää mysteeriksi. Sitten Ignitus ottaa äärimmäisen tärkeän paikan mikä vie tarinan hänen osallaan erinomaiseen päätökseen. Sitten palataan nopeasti siihen mikä oli jäämässä mysteeriksi ja yhdessä nopeassa hetkessä, lopetus pelastuu, kun näkyy että miten Spyron ja Cynderin lopulta kävi.


4. Uncharted 4: Thief's End

Naughty Dog ylitti itsensä tässä lopetuksessa. Sarjan kolmas osa sai erittäin hyvän päätöksen mutta tässä mentiin pidemmälle ja vielä todella hyvin. Pelattava epilogi pitää sisällään monia pieniä vihjeitä ja täydentää kaikkea loistavasti. Tässä on sellainen lopetus joka ei kerro kaikkea aivan suoraan vaan vihjailleen ja pikku hiljaa. Tämä on erinomainen tapa päättää erinomainen pelisarja. Tiettyjä asioita ei kerrota mutta yksityiskohdat ovat vaikuttavat ja tämä on todellakin erityisen hyvä tapa jättää hyvästit Nathan Drakelle.


3. Kingdom Hearts II

Ensimmäinen Kingdom Hearts tuntui jäävän selvästi kesken ja se teema on jatkunut osasta toiseen, jättäen aina jälkeen vihjailuja tulevaisuudesta. Kingdom Hearts II on kuitenkin tehnyt tämän kaikkein parhaiten. On selvää että tämä ei ole loppu, mutta äärimmäisen fantastisen ja jopa legendaarisen loppuhuipennuksen jälkeen, ystävät ovat yhdessä ja kotona. Tämä voisi olla hyvin se loppu. Sitten kaverukset saavat viestin kuninkaalta, mitä siinä kerrottaan, kuka tietää. Tämä vain vihjailee että tulevaisuudessa on luvassa jotakin, mutta mikään ei oikeasti jää kesken mikä on erittäin hyvä asia.


2. Final Fantasy VIII

Tässä lopetuksessa on vain sitä jotakin. Se on monella tavalla juurikin niin viimeistelty kuin vain toivoa sopii ja samalla siinä on oma tyylinsä. Monien taiteellisten ja outojen tapahtumien kautta jotakin tapahtuu mikä on aika ilmeistä mutta jota ei kuitenkaan näytetä. Sitten tulee kuvaamista ja juurikin kun kamera sammuu, niin romanttinen tarina saa arvoisensa päätöksen, Gardenin seilatessa yössä.

Tässä lopetuksessa on se viimeinen silaus, asiat eivät jää kesken ja loppuhuipennus joka tähän johti oli erinomainen. Lopetus on myös järkevä ja sitä kautta entistä toimivampi. Helposti paras FF lopetus koskaan.


1. Witcher 3: Wild Hunt - Uusi Keisarinna

Witcher 3 on peli jossa on useampi lopetus ja lopetukseen vaikuttaa todella monta eri palaa. En käy läpi kaikkien eri tarinapalasten päätöstä, vaan pari tärkeintä. Geralt ja Ciri. Witcher 3 on peli jossa on paljon liikkuvia osia ja eri valintojen merkitys voi käydä ilmi vasta niin pitkän ajan kuluttua että edellisen tallennuksen lataamisessa ei ole minkäänlaista järkeä.

Eräs selvästi näkyvin ja panostetuin päätös on se, miten Geraltin ja Cirin suhde muuttuu. Oma suosikkini on osittain surullinen mutta ennenkaikkea erityisen tunteikas päätös jossa Ciri päättää ottaa paikkansa valtaistuimella. Hänestä ei tule Noituria ja tämä oli hänen viimeinen metsästysretkensä Geraltin kanssa. Draamallisesti hyvin vahva hetki ja todella ikimuistoinen.

Siitä miten Geraltin käy, päästään siihen, miten sen vaikeimman päätöksen sitten pelasi. Yennefer vai Triss. Jos en pelaa kirjasarjan tai Geraltin asemasta vaan omilla ajatuksillani ja valinnoillani, niin lopetuksessa Geralt lähtee Trissin mukaan ja se lopetus toimii erittäin hyvin omalla tavallaan ja saattaa tarinan hyvää ja toimivaan päätökseen. Ovia ei täysin suljeta vaan mahdollisuuksia pidetään auki, tavallaan.