Call%20of%20Juarez%20-%20Gunslinger.jpg

Juarez kutsuu Asesankaria

 

 

Juarezin kutsu: Asesankari kertoo tarinan Silas Greavesista. Dime Novel legendasta joka vuosikymmenten aikana kohtasi ja tappoi monta lännen legendaa. Vai tappoiko?

 

 

 

Western pelejä on Red Dead Redemptionin jättisuosien jälkeen tullut sieltä ja täältä, monista eri genreistä. Call of Juarez sarja on ollut olemassa jo ennen RDR sarjaa, joten sillä on ollut aikaa kehittyä omaan suuntaansa. Hyviä länkkäripelejä on helpompi löytää tätä nykyä, niitä on tullut vastaan enemmän kuin muutama viime vuosina. Gunslinger, on juurikin tälläinen peli.


Tarinan päähenkilö on Silas Greaves, joka saapuu erääseen saluunaan jossa hän alkaa kertoa seikkailuistaan paikalla olijoille. Nuori ja innokas Dwight on suuri Dime novelien ystävä ja ihailee Greavesia. Jack epäilee että mies ei edes ole Silas Greaves puhuu vain lämpimikseen. Vanha mies Steve ja neito Molly kuuntelevat tarjoten ajoittain huomioita ja saluunan pitäjä Ben on myös kuulolla. Tarina alkaa Billy the Kidistä ja vie aina Johnny Ringon kautta John Wesley Hardiniin, Jesse ja Frank Jamesiin sekä Butch Cassidyyn ja Sundance Kidiin. Lännen legendat sattuvat kukin vain olemaan mukana tarinassa, kun Greaves alkaa päästä asiaan, tarinaan kostosta.

Pelissä on vain muutama ääninäyttelijä, mikä sopii tunnelmaan aika hyvin. Greaves kertoo tarinaan ja hänen karhean syvää todellakin cowboyltä kuullostaa ääneen kuullaan paljon. Ben, Dwight, Jack, Steve ja Molly puhuvat myös ajoittain ja kommentoivat satunnaisesti kertomusta, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Tämä on oikein hyvä tarinankerronta tapa ja sitä kaikkea tyylittävät sarjakuvamaiset tarinahetket.

Tarina on selvästi ainakin osittain keksittyä, mutta mukana on hetkiä, jotka aivan hyvin olisivat voineet tapahtua. Iso asia pelissä on kuitenkin se, että onko Silas Greaves oikeasti kokenut aivan kaiken sen mitä väittää. Jatkuvasti on olemassa se tietty epäilys tarinan paikkansapitävyydestä. Se kaikki huipentuu aivan lopussa olevaan upeaan valintahetkeen, jossa pelaaja joutuu päättämään, että miten kaikki oikeasti päättyy. Tässä mielessä tarinan pohjimmainen tarkoitus, on se kaikkein tärkein.


CoJ: Gunslinger on ensimmäisen persoonan räiskintäpeli ja melko suoraviivainen sellainen. Kentissä on yksi etenemis-suunta ja vaikka muitakin reittejä olisi, niin peli huomauttaa oitis jos pelaaja on lipumassa kauemmas tarinasta. Vapautta ei juuri ole mitä tulee kenttäsuunnitteluun, mutta vastapainona kenttäsuunnittelu on sanalla sanoen erittäin hyvin tehtyä. Kentät ovat täynnä pieniä yksityiskohtia ja piilotettuja esineitä, joiden kautta avautuu informaatiota Villin Lännen todellisesta historiasta ja monista oikeasti eläneistä lännen miehistä, vaikka he eivät olisi olleet mukana tässä pelissä.

Kentät ovat todella hienon näköisiä ja tässä kohtaa täytyy sanoa että pelin graafinen tyyli on upea. Sarjakuvamainen tyyli on todella upea. Tässä ollaan hieman samanlaisessa tyylissä kuin pelissä Dishonored, sanalla sanoen, upeassa. Graafinen ulkoasu on enemmän kuin sopiva pelin tyyliin ja se tukee toimintaakin hienosti, kun veri lentää, luodit ujeltavat ja pelihahmo liikkuu.

Aseita ei ole paljoa erilaisia. Pari erilaista revolveria, kivääriä ja haulikkoa, mausteena dynamiittia. Jokaiselle kolmesta tuliaseesta on oma kehityspuunsa. Revolverien Gunslinger, kiväärien Ranger ja haulikoiden Trapper tarjoavat kaikki omanlaisiaan bonuksia. Pelaaja joutuu valitsemaan mitä kehittää, sillä suosimalla yhtä asetta, jättää toisen vähän heikommaksi. Tämä on kuitenkin maustaa peliä juuri oikealla tavalla, jolloin siinä on vähän sitä pientä lisää.


Toiminnan suhteen peli iskee kovaa. Räiskintäpelinä Gunslinger on todella hyvä. Räiskintä on aikakauteen sopivaa ja juuri siksi se onnistuu tarjoamaan selvästi enemmän kuin monet perusräiskintäpelit. Aseissa on rajoitetusti ammuksia ja tietyt aseet pitää ladata hyvinkin nopeasti ja lataaminen ei ole mitenkään nopeaa. Tämä sopii kuitenkin pelin tyyliin. Toiminnassa pitää osata käyttää ympäristöä hyödykseen ja pitää osata valita että ottaako revolverien tueksi kiväärin vai haulikon. Peli on täynnä aseita ja ammuksia riittää, mutta ei tuhlattavaksi asti.

Pelissä on hienona lisänä pistesysteemi minkä avulla pelihahmo kehittyy. Pääosumasta saa enemmän kuin normaalista taposta ja samoin siitä, jos tappo tapahtuu pitkän matkan päästä. Mukana on myös combosysteemi, eli mitä enemmän kerralla tapa, sitä enemmän pisteitä saat. Mukana on myös dead-eye/bullet time muoto jossa lyhyen hetken Silas Greaves on nopeampi kuin yksikään toinen. Tänä aikana muu ympäristö on mustavalkoinen, mutta viholliset punaisia. Tänä aikana voi tehdä todellista vahinkoa, mutta varsinkin alkupuolella peliä, vain lyhyen hetken.

Greaves on myös hyvin nopea reflekseistään. Ajoittain pelissä tulee hetkiä kun viholliset hyökkäävät yllättäen. Painamalla oikeita nappeja tarpeeksi nopeasti, Greaves ampuu kaikki viholliset ennen kuin he ampuvat hänet. Onnenkantamoisella Greaves voi myös väistää luoteja, senkin vain kun mittari on täynnä ja jos pelaaja väistää oikeaan suuntaan.

Vihollisia pelissä riittää mutta se on vain hyvä asia. Vain aivan viimeisessä jaksossa peli muuttuu hyvin haastavaksi. Tarkka ampuja ei ole ongelmissa kunhan vain osaa käyttää ympäristöä hyödykseen. Pelihahmo nimittäin ei kestä rankaisua kovinkaan paljoa ja ottaa kunnolla vahinkoa myös putoamisesta. Elinvoima palautuu pikkuhiljaa, mutta kuolema korjaa hyvin herkästi jos pelaa varomaatomasti.


Lisämausteena normaalin räiskintään, pelissä on kaksintaisteluja. Näissä hetkissä Silas Greaves on vastakkain monien länennmiesten kanssa. Ideana on keksittyä kohteeseen samalla kun pitää kättään aseen yllä. Sitten kun kuulee sydämmenlyöntejä voi ampua. Mutta jos haluaa kunniallisen tapon, niin pitää odottaa että vastustaja vetää ensin. Nämä osuudet ovat vähän kahtiajakoisia. 

Ohjattavuus on muussa pelissä varsin hyvää, mutta kaksintaisteluissa hiiri on hyvin liukas, siis oikeasti hyvin liukas ja heti kun vedät aseen, et voi ampua. Liukkaus ei myöskään juuri katoa, sillä näissä kohdissa tähtääminen on todella outoa säheltämistä, tehty tarkoituksella haastavammaksi mitä se oikeasti olisi. Näihin hetkiin kyllä tottuu eivätkä nämä osuudet ole niitä pelin vaikeimpia.


 

Gunslinger.jpg

Täyttä totta vai täyttä valetta, vai jotain siltä väliltä?

 


Yksi isoimpia juttuja tämän pelin kohdalla on se, että se sijoittuu todellisten tapahtumien keskelle. Pelissä esiintyy historiallisia lännenmiehiä, ei kaikkia, mutta muutamia valittuja. Esimerkiksi Doc Holliday ja Wyatt Earp mainitaan mutta kumpaakaan ei pelissä esiinny. Sen sijaan monia vähemmän tunnettuja esiintyy, kuten Henry Plummer tai Kid Curry.

Sanotaan että muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pelissä esiintyvät legendat ovat todella hyvin tehtyjä ja esikuvilleen varsin uskollisia. Frank James jättää todella paljon toivomisen varaa ja Johnny Ringokin olisi voinut olla vähän erilainen, mutta vastapainoja esimerkiski Butch Cassidy ja Billy the Kid ovat molemmat todell hyvin tehtyjä. Se on tosin harmillista että aika monissa tapauksissa tietyn tyyliset hahmot näyttävät aika samanlaisilta, samasta puusta veistetyiltä.

Silas Greaves on pelihahmona varsin hyvä. Lännen miehenä hänessä on pari asiaa jotka itse olisi muuttanut. Hanskat olisin vaihtanut heti ja muutenkin värimaailma olisi voinut olla hieman erilainen. Mutta ykkösjuttuna olisin vaihtanut bonchon takkiin. Tosin kyllä huomaa että mallia on otettu Clint Eastwoodista. Greavesin karhea parransänki ei ole yhtä tuuhea kuin Eastwoodin, mutta yleinen olemus on aika lähellä, vähän synkempi ehkä. Silas Greaves on aika geneerisen oloinen cowboy, mutta ääninäyttely on todella hyvää.


Call of Juarez pelisarjasta en ole muita osia pelannut joten en saa sieltä vertailupohjaa, mutta yleisellä western genren tasolla, Gunslinger on keskivertoa merkittävästi parempi peli. Toiminta on todella hyvää, pelissä on sopivasti vaihtelua, mutta selvästi pidempi peli olisi voinut olla sillä sen pelaa läpi hyvinkin nopeasti, keräiltävien esineiden etsimiseen voi mennä vähän aikaa ja new game plus mahdollistaa hahmon täydellisen kehittämisen. Mutta kampanjan läpäisee siinä viides tunnissa.

Lisäpelattavaa löytyy Arcade tehtävästi ja Duel tehtävästi. Näiden kautta peliajan voi karkeasti tuplata. Pelattavaa siis on ja jos haluaa kokeilla erilaisilla aseilla, niin kyllähän tähän saa aikaa uppoamaan. Toiminta on todella onnistunutta, joten ei siitä tuli koven nopeasti mitenkään pakkopullamaista.

Pelin keräiltävien esineiden kautta voi oppia vähän trivia tietoa vanhasta lännestä ja varsinkin niistä hahmoista jotka eivät ole sieltä tutuimmasta päästä. Itse sanoisin että peli olisi tällä saralla voinut mennä vieläkin pidemmälle ja tuoda mukaan enemmän näitä vähemmän tunnettuja historian henkilöitä. Tosin samalla olisi voitu tuoda mukaan myös enemmän näitä tuttujakin hahmoja. Siinä olisi saatu myös lisää pituutta.


Kokonaisuudessaan Gunslinger on todella onnistunut pelin. Se on todella hienon näköinen, pitää sisällään hyvin mielekästä toimintaa ja sijoittuu Villiin Länteen. Nämä historiajutut ovat kivoja lisiä, etenkin sellaisille jotka tuntuvat lännen historiaa vähän enemmän. Sieltä huomaa monia asioita ja sitä kautta voi miettiä että kuinka paljon Silas Greavesin tarinoista oikeasti voikaan olla totta. Tarina on toiminnan ohella hyvin vahva puoli pelistä. Tarinassa on eräs varsin hyvä käännekin, joka tulee loppukohden hyvin selväksi pelaajille jotka vähänkin seuraavat.

Call of Juarez: Gunslinger on yhtä aikaa erittäin hyvä western peli sekä räiskintäpeli. Tässä on todellakin pelaamisen arvoinen tuote, varsinkin jos on suuri western fani.

 

+ Villin lännen tunnelma

+ Tarinan kerronta ja ääninäyttely

+ Todella mielekäs toiminta

 

- Harmillisen nopeasti pelattu

- Todella rajattu

- Monet pikkuasiat

 

Arvosana: 8,0

 

Mahtava