NiOh.jpg?1544930100

Samurai souls

 

Historiaa vapaasti muotoileva tarina vie William Adamsin Japaniin taistelemaan demoja vastaan. Monet paikalliset mytologiat heräävät aivan uudella tavalla henkiin pelissä joka pakottaa pelaajan kehittymään nopeasti, tai kuolemaan nopeasti ja toistuvasti.

 

 

 

NiOh

William Adams on todellinen historian henkilö. Hän oli ensimmäinen englantilainen merimies joka astui Japaniin ja eteni siellä shogunin neuvonantajaksi, saaden nimen Anjin (luotsi). NiOhissa William esitetään taitavana soturina joka oppii samuraiden, ninjojen ja velhojen taitoja, erikoistuen siihen mihin pelaaja panostaa.Todelliset tapahtumat jäävä sivuun sillä tässä maailmassa yokai demonit ovat todellisia ja vastaan todella isoja ja pahoja hirviöitä, puhumattakaan toinen toistaan pahemmista pomohirviöistä joita tulee monen kokoisina ja monen näköisinä.

Tarinallisesti peli etenee nopeasti ja kehittyy nopeasti. William joutuu nopeasti vastakkain Kelley nimisen alkemistivivahteisen miehen kanssa kun tämä kaappaa Williamin suojelushenkenä toimivan Saoirsen. William jahtaa Kelleytä Japaniin missä hän oppii samuraiden tavoille matkallaan ja kehittyy todella taitavaksi soturiksi. Suojelushenkiä tulee vastaan paljon, kuten myös aseita, varusteita, hirviöitä ja toinen toistaan taitavampia sotureita.


NiOh on erittäin vaikea peli. Monet tuntuvat liittävän vaikeuden automaattisesti Dark Souls sarjaan ja vaikeita pelejä tupataan tituleeraamaan Soulslike peleiksi. NiOhin tapauksessa viittaukset Soul tyyliin ovat todella selkeitä. Hahmonkehitys, haastavuus ja staminamittari kaikki luovat tiettyjä vaikutelmia. Tilanne on kuitenkin sellainen että NiOhin taistelumekaniikka on todella erilainen kuin vaikka Dark Soulsin.

NiOh on paljon nopeatempoisempi ja aseiden suhteen vaihtelua ei ole ihan niin paljon, mutta muuttujia senkin edestä. Aseita tuntuu saavan kiihtyvällä tahdilla lisää. Perustyyppejä on useita aina miekoista ja jousista musketeihin ja kirveisiin. Toiset aseet ovat nopeita kun taas toiset ovat raskaita. Raskas ase vaatii voimaa ja murtaa vihollisen puolustuksen helposti. Kevyet aseet vaativat taitoa ja kysyvät paljon enemmän ajoitusta. Taistelussa on oma taktiikkansa lähi- ja kaukotaisteluun ja taikavoimat tuovat myös oman värivivahteensa mukaan. Aseiden lisäksi varusteet ovat isossa osassa. Raskaat panssarit rajoittavat nopeutta mutta lisäävät kestävyyttä kun taas kevyet vaatteet eivät juuri suojaa iskuilta, mutta eivät juuri hidasta tai vaadi paljoa kestävyyttä.

Elinvoiman lisäksi ensiarvoisen tärkeää on kestävyys. Jos kestävyys loppuu, läkähtyy pelaaja ja on avoin vihollisen hyökkäyksille. Mutta ihmisviholliset ovat tämän saman säännön vankeja. Elinvoiman lisäksi vihollisilla näkyy myös kestävyyspalkki ja jos se loppuu, niin vihollinen on avoin hyökkäyksille. Tämä luo illuusiion siitä että kaikki pelaavat samoilla säännöillä. Demoneilla on tiettyjä muutoksia tähän, mutta usein nekin ovat johdonmukaisia. Pomovihollisten kanssa tuntuu että kaikki menee.


NiOhin tapauksessa nopeasti esiin nousee se, miten vaikea peli on kyseessä. Sanotaan vaikka että silloin joskus kun Dark Souls oli pinnalla, niin sen sanottiin olevan vaikea peli, mitä se olikin. Mutta sitä pelanneena Bloodborne ja Dark Souls 3 olivat paljon helpompia, vaikkakin erittäin haastavia. NiOh ei ole haastava peli, se on vaikea peli. Dark Soulsiin verrattuna NiOh on nopeatempoisempi ja monella tavalla paljon vaikeampi. Kenttäsuunnittelu on epäselvempää sillä ajoittain tulee vastaan kenttiä joissa ei meinaa tajuta että mihin pitäisi mennä, kunnes äkkiä vastaan tuleekin pomovihollinen ja kenttä päättyy.

Taistelussa sanoisin että perusvihollisten kanssa peli ei ole juuri Dark Soulsia vaikeampi. Normaalit viholliset tikkaavat varomattoman pelaajan, mutta pomotaistelut ja monet astetta järeämmät viholliset ovat oitis merkittävästi vaikeampia. Siinä missä monet Dark Soulsin pomoviholliset olivat haastavia mutta samalla aikaa moniin tehosi selkeä taktiikka jota pystyi jopa hyödyntämään liiankin hyvin. NiOhissa tuntuu että vain harvat pomoviholliset ovat "oikealla tavalla haastavia" ja valtaosa noudattaa tiettyä epäreilua taktiikkaa. Monet viholliset tuntuvat spammaavan tiettyä liikettä joka hyvin usein joko tappaa heti, tai tappaa melkein. Spammerivihollisia tulee vastaan kokoajan ja tietyissä sivutehtävissä tulee vastaan samoja vihollisia toisensa jälkeen, mutta isommalla elinvoimalla.

Vaikeus on harvoin tehty oikein sillä aika usein NiOh menee kategoriaan jossa levelien grindaaminen on se toimiva ratkaisu kunnes löytää Sloth talismanin joka tuo oitis pomotaisteluihin pomoviholliselle epäreilun tempun. NiOhin tapauksessa tosin likaisetkin keinot ovat vain osa kokonaisuutta. Pomoviholliset pelaavat rumaa peliä, joten miksi pelaaja ei pelaisi samalla mitalla.


Toiminta ja tunnelma ovat kuitenkin ne osat jotka todella toimivat yhdessä. Samurait, ninjat ja demonit luovat todella japanilaisen kokonaisuuden joka ei ehkä ole yhtä mukaansatempaava kuin western tai steampunk tunnelma, tai länsimainen fantasia, mutta siinä on oma mahtavuutensa sillä samuraita ja ninjaa leikkiminen on hauskaa siinä missä ritaria tai merirosvoakin. Erilaiset aseet ja taktiikat tuovat paljon vaihtelua ja tähän peliin pystyy upottamaan todella paljon aikaa, varsinkin silloin jos haluaa voittaa kaikki haasteet ja avata kaikki suojelushenget.

Hahmonkehitys vaatii paljon opettelua sillä tietyt aseet ja tietyt pelityylit ovat todella erilaisia muihin verrattuina. Kaksi katanaa vaatii aivan erilaista pelityyliä kuin kahdenkäden sotakirves. Henkiolennot omaavat tietyn elementin joka sekin tuo oman vivahteensa tarinaan.

Ki energi on isossa osassa toiminnassa, se on käytännössä pelaajan stamina ja tietyillä tempuilla sen käyttö saa aivan uusia vivahteita. Oikealla ajoituksella pelaaja voi nopeasti saada lisää Ki energiaa, mutta väärillä taktiikoilla sen kuluttaa nopeasti loppuun. Toinen iso osa toimintaa on pelihahmon asento. Taisteluasentoja on kolme ja niiden käyttö on heti Ki energian hallinan jälkeen kriittisin osa taistelua. Asentoista korkea asento perustuu voimakkaisiin mutta hitaisiin iskuihin jotka syövät Ki energiaa enemmän ja muutenkin hidastavat Williamin liikkeitä, mutta tekevät selvää vahinkoa vihollisen elinvoimaan tai kestävyyteen. Normaaliasento perustuu suojaamiseen ja hyökkäämiseen, se on tasapainotetuin asento, eli se ei ole huono missään, mutta ei hyväkään missään. Matala-asento on todella nopea, ei kuluta Ki'tä paljoakaan ja perustuu nopeisiin väistöihin, mutta vahingon tekeminen vaatii useita nopeita iskuja.

Taistelumekaniikka vaatii paljon opettelua jotta siitä saa kaiken irti, mikä tekee NiOhista hyvin vaativan pelin. Oikean tekniikan ja taktiikan löytäminen vaatii aikaa ja harjoitusta.


Tarinallisesti NiOh on ihan ok, mutta itselläni putoaa kiinnostus todella nopeasti kun en puhuttua kieltä ymmärrä. Tämä tarkoittaa sitä että jos tarina ei kiinnosta, niin sen sivuuttaa todella nopeasti. NiOhissa on vain muutama oikeasti kiinnostava ja hyvä hahmo. Sanoisin että ne kaksi jotka lopussa ovat Williamin tukena, ovat sentään ne parhaat hahmot. Lähemmäs kaikki muut ovat unohtuvat todella nopeasti, vaikka mukana onkin muutamia hyviä hahmoja, mutta itse en heidän nimiään muista koska ne ovat todella japanilaisia ja usein vaikeasti muistettavia.

Sama pätee pomovihollisiin. Ne muistuvat mieleen paljon enemmän siksi, koska ovat joko todella vaikeita, jolloin nimeä tulee katsottua useita kertoja, tai sitten nimi on helposti muistettava. Mutta aika harvat pomoviholliset jäävät samalla tavalla mieleen loistavuudessaan, tunnelmallisuudessaan tai sulassa loistavuudessaan, kuin parhaat Dark Souls, Demon's Souls tai Bloodborne pomoviholliset. Tässä pelissä ei ole vastinetta ritari Artoriasille, leidi Marialle, harmaasusi Sifille tai Pimeänsyöjä Midirille.

Orochi on hieno, mutta ei järin nappaavat taistelu eikä sitä ole myöskään Hundred Eyes tai yksikään niistä monista samuraisotureista, joiden nimiä en muista. Tittelit olisivat tuoneet muistettavuutta sillä nyt täytyy netistä tarkistaa mikä minkäkin hepun nimi oli.


NiOh on sellainen peli josta keksii kyllä paljon sanottavaa kun ottaa vertailupintaa monista samanlaisista peleistä. Team Ninja osaa ainakin tehdä vaikeita pelejä, mutta toisin kuin Ninja Gaiden joka onnistui yllättävän hyvin timanttisen pelattavuuden ja oikealla tavalla vaikeiden pomovihollisten kanssa, vetää NiOh kaiken pahasti yli. Ryu Hayabusalla pelaaminen oli kiinni pelaajan taidoista ja kehittymisestä sillä hahmonkehitystä ei juuri ollut, aseita pystyi päivittämään mutta silti pääpaino pysyi pelihahmon taitojen hyödyntämisessä ja kontrollien opettelussa. NiOhissa iso osa on hahmon kehitys. Tehtävissä on usein tasosuositus ja voin sanoa että kertaakaan en tainnut olla kyseisen tehtävä tasoinen vaan aina siinä 10 leveliä pienempi.

Kun peli lähes pakottaa toistuvaan farmaamiseen, niin kyllä se mielenkiinto äkkiä loppuu. Kun kuolet, suojelushenkesi jää vahtimaan kokemuspisteitäsi, jos kuolet uudestaan saamatta niitä takaisin, palaa henki luoksesi ja menetät pisteet. Tietyt paikat ja taktiikat helpottavat farmaamista, mutta NiOhin tapauksessa farmaaminen on aniharvoin oikeasti hauskaa, koska se on hidasta ja lähes vaadittua.

Pelattavaa on kyllä paljon, mutta liian usein haastavuus tulee siitä että pitää tapella jo ennestään tuttuja pomovihollisia vastaan ja taas kerran kokea ne paskamaisimmat temput joita kyseiset pomoviholliset käyttävät. Hyvin usein kuolin kärsimättömyyteeni. Oma pelitaktiikkani on todell aggressiivinen ja se toimii parilla tavalla hyvin jos olet tasollisesti suhteellisen lähellä suositusta. Mutta monien kenttien kohdalla on todella ärsyttävää se matka mikä pitää juosta pomovihollisen luo. Reitti on tuttu, mutta ei ole mitään halua taas tappaa kaikkia matkanvarrella olevia vihollisia. Oman ärsyttävyytensä tuo myös se, että elixirit jotka ovat pelissä elinvoimanpalautukseen, eivät täyty maksimiin, toisin kuin Fromin souls peleissä. Tässä pelissä niitä pitää farmata, samoin kaikkea muutakin.


NiOhissa on kokonaisuutena puolensa. Toiminta nappaa kun taso on tarpeeksi korkea ja käytössä on kelvollinen ase. Aseiden kanssa tosin ärsyttää se että niissä tuntuu olevan juttuna se määrä eikä se laatu. Roinaa muutenkin tulee todella paljon, mutta ainakin sen voi uhrata alttarilla kokemuspisteiksi. Toimintaa kuitenkin heikentää se vaikeus ja toistuvat vaikeuspiikit. Harvemmin sitä sanoo että Dark Souls on reilu peli, koska se ei ole. Mutta heti kun sitä vertaa NiOhiin, niin aika reilulta se alkaa tuntua.

NiOh on hyvä peli, mutta ei niin hyvä mitä aivan liian monet tuntuvat väittävän. NiOh on monella tavalla epäreilu, mutta siinä on puolensa kun siihen vain jaksaa tarpeeksi paljon aikaa käyttää.

 

+ Japanilaien mytologia ja tunnelma

+ Samurai tunnelmallisuus ja tyylikkyys

+ Ninja vivahteet

+ Toiminta

+ Paljon pelattavaa

 

- Vaikeus ja epäreiluus

- Liikaa farmaamista ja korkeat tasosuositukset

- Haasteet ovat usein saman toistoa, lisähaasteella

- Roinassa juttuja on määrä, ei laatu

- Ei juurikaan ikimuistoisia hahmoja tai pomovihollisia

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava