Toisiaan peli voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta mukaan voi mahtua oikeasti surkeitakin juonenkäänteitä. Ne eivät välttämättä tuhoa peliä, mutta varmistavat että parasta siitä ei välttämättä tule.

 

 

 

Nyt puhutaan yksittäisistä kohtauksista. Kyseessä voi olla ihan pelin loppu tai ihan pelin alku.

Vain yksi per peli, mutta yhden kokonaisen pelisarjan kaikki osat ovat kelvollisia omaan sijaansa, vaikka tarina olisi kuinka yhtenäinen tahansa.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Precursors = Ottsels - Jak 3

- Siis kyllähän tästä melkoinen vitsi saadaan, mutta se vie samalla aika ison osan siitä hohdokkuudesta.

 

Selviytyjä (post cred) - Killzone 3

- Täysin tarpeeton jatko-osa houkutus

 

Wesker ylimutatoituu - Resident Evil 5

- Niin hyvin alkanut loppuhuipennus romuttuu.

 

Jack Swift kuolee - Red Dead Revolver

- Ja vielä off screen.

 

Saskia = Lohikäärme

- Tämä on niitä tilanteita joissa olisin itse niin kaivannut kirjoita tuttua Villentretenmerthiä.

 




24. Darksiders 2 ei vie tarinaa eteenpäin - Darsiders 2

Peli ei viekään tarinaa mitenkään eteenpäin, vain tuo esiin uusia puolia. Ikävä kyllä näyttää siltä että kolmonen noudattaa samaa kaavaa joten mahdollisesti sekin pääsee tänne. Tarinallisesti pelin on ihan hyvä mutta miksi siinä ei voida mennä eteenpäin.


23. Sarrano ja Ishi selviävät - Bulletstorm

Tässä vedetään taas tarpeettomasti matto tapahtumien alta ja väkisin väännetään jatko-osaa vihjailevaa kuviota. Kaikki olisi mennyt ihan hyvin omalla painollaan, ilman turhaa kikkailua.


22. Huey tappaa Skullfacen - Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Tähän pelisarjaan ja etenkin tähän peliin mahtuu monta surkeaa käännettä. Vaikea valita tosin yhtä tiettyä joten valitsen sen mikä koskettaa sarjan cooleinta roistoa. Miksi kaikista maailman idiooteista juuri Huey tappaa tämän hahmon?


21. Hirviöt ilmestyvät - Uncharted: Drake's Fortune

Ennen tätä hetkeä kyseessä on ollut aika realistinen peli ja tarina. Siis tarina on todella hyvä tämänkin käänteen jälkeen, ehdottomasti, mutta tämä käänne vain tuntuu jotenkin tarpeettomalta. Siis jos haetaan yllätyksiä, niin tämä käänne on huipulla mutta silti, vähän turhalta tuntuva käänne.


20. Rorke palaa kuolleista - Call of Duty: Ghosts

Sanotaan että tietty runollisuus on kivaa kun tehty oikein ja paremmalla nimellä Rourke toimisi paremmin. Mutta se tapa jolla hänet maagisesti tuodaan takaisin on jälleen todella halpa temppu. Rourke saa osuman ja kuolee eeppisesti, mutta ei. Taianomaisesti hän selviääkin, vain jotta tarinaa voitaisiin mahdollisesti jatkaa.


19. Titaani Jokeri - Batman: Arkahm Asylum

Tämä on niin kaukana siitä mitä Jokerin pitäisi olla. Sen kyllä ymmärtää että halutaan yrittää jotain uutta, mutta tämä ratkaisu tuntuu vain niin oudolta ja typerältä. Jokerista on yritetty tehdä silkka mörkö ilman mitään oikeasti kiinnostavaa puolta. Tuntuu lähinnä helpolta tavalta tehdä viimeinen loppari.


18. Pelihahmo vaihtuu - Bureau: XCOM Declassified

William Carter on hyvä pelihahmo joten miksi hänet pitää vaihtaa yhteen kolmesta joista yksikään ei ole mitenkään hyvä vaihtoehto. Tarpeetonta kikkailua ja kuvioiden monimutkaistamista.


17. Shaft - Castlevania: Symphony of the Night

Dracula on loistava viimeisenä lopparina ja Richter oli yllättävä käänne puolivälin lopparina. Sitten on Shaft. Oudosti nimetty pappimies jonka osuus tarinassa on kyllä merkittävä, mutta hahmo itsessään tuntuu niin turhalta. Miksi ei vain voitu ottaa välikättä pois ja laittaa Dracula kontrolloimaan Richteriä. Shaft on todella heikosti kehitetty roisto joka tuntuu aivan tarpeettomalta kokonaisuuden kannalta.


16. Nero on uusi päähenkilö - Devil May Cry 4

Sen ymmärtää että pelisarjaan on yritetty saada uutta tuulta ja kyllähän Danteakin pääsee ohjaamaan. Mutta miksi päähenkilö on pitänyt vaihtaa kun uudesta päähenkilöstä tekee täyden kopion edellisestä. Nero on saman näköinen kuin Dante ja on asenteeltaan myös lähellä. Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, että aina se päähenkilön vaihtaminen ei ole oikea ratkaisu, etenkään jos ei viitsi tehdä oikeasti uutta päähenkilöä.


15. John Saint on Jigsaw - Punisher

Elokuvasta tuttu hahmo tuodaan väkisin peliin. Tässä yhdistetään nyt kaksi hahmoa ja huonolla menestyksellä. Tämä olisi toiminut paljon paremmin jos Saint olisi nimetty joksikin aivan muuksi. Sitten on tietysti se juttu että miten hän mukasi selvisi? Mutta Jigsaw on yksi niitä selvästi tutumpia Punisherin vihollisia ja nyt hänet on tylsisti yhdistetty toiseen hahmoon, sen sijaan että hän olisi saanut olla kokonaan oma hahmonsa. Puhumattakaan että tässä korostetaan tarpeettomasti sivuhahmoa elokuvasta.


14. Kratos ei olekaan kuollut - God of War 3

Peli näyttäisi loppuvan todella hyvin. Kratos saa kostonsa ja katkaistakseen kierteen, tappaa lopuksi itsensä. Mutta ei tapakaan, hän selviää ja katoaa. Todella halpa temppu pitää hengissä hahmo joka kuuluu sarjaan: Huonoimmat pelihahmot. Tämä ratkaisu on turhaa pelleilyä ja munattomuutta mennä loppuun asti valitulla tiellä.


13. Solas on Dread Wolf - Dragon Age: Inquisition

Solas oli ihan ok hahmo, mutta se että hänestä sitten pitää tehdä Dread Wolf, on aika huono veto, sillä Solas ei millään tavalla oli toimiva valinta roistoksi. Tämä on juurikin sellainen tilanne jossa luodaan erittäin huono pääroisto, jos häntä ainoataan myöhemmin käyttää. Solas oli sellaisenaan toimiva, mutta tämä ratkaisu teki siitä tehokkaasti lopun.


12. Neyla pettää Arpeggion - Sly 2: Konnakopla

Siis omalla tavallaan tämä käänne on "no brainer" siis ilmeinen käänne on se, että Neyla puukottaa selkään ihan kaikkia. Mutta tästä tekee todella huonon se, että Neylan kohdalla todella hyvin kehittynyt hahmo muutetaan joksikin aivan muuksi. Sitten on Arpeggion tapaus. Arpeggio on koko pelin ollut suuri mysteeri ja häntä käytetään surullisen vähän eikä Clockworkin aivojakaan juuri nähty/käytetty. Tuntuu että tässä kohtaa peliä käsikirjoituksen kanssa on tullut kiire sillä myös viimeinen maailma on aika surullinen tapaus, kun paikkana olisi voinut olla Lontoo.


11. Evie ja Henry - Assassin's Creed: Syndicate

Jos pitäisi etsiä surkeimpia ja turhimpia romansseja niin tässä on vahva kandidaatti. Tämä on ensinnäkin todella väkinäinen ja toiseksi, tässä paritetaan todella huonosti tehty hahmo ja todella hyvin tehty hahmo. Henry Greene tuntuu todella oudolta ratkaisulta Lontoon salamurhaajaksi. Tässä romanssissa ei ole oikein mitään hyvää ja sen väkinäisyys saa sen tuntumaan entistä ärsyttävämmältä.


10. Frollo ei ole pomovihollinen - Kingdom Hearts: Dream Drop Distance

Kingdom Hearts on tarinallisesti todella monimutkainen ja kyllä niitä huonoja käänteitä riittää. Tämä on kuitenkin valtava keskisormen näyttö pelaajalle. Frollo, yksi parhaita Disney roistoja, ei saa edes omaa pomotaisteluaan. Miksi? Siihen ei ole yhtäkään oikeasti hyvää syytä.


9. Vicky Vale on Lady Arkham - Batman: Telltale Series

Toinen surkea käänne tässä pelissä on se tapa jolla Harvey voi arpeutua. Se ei ole yhtään niin hyvä mitä moni muu. Mutta verrattu tähän valitsemaani, se ei ole yhtään niin huono.

Isoin ongelma tässä on se, että tämä on niin epätyypillistä hahmolle. Vicky Vale on suhteellisen tärkeä hahmo yleisessä Batman maailmassa ja tunnelmassa, hän ei ole sieltä tärkeimmästä päästä, mutta kyllä tämä juonikuvio sulkee aika paljon ovia. Ihan uusi lähestymistapa tämä on, mutta varsinkin viimeisessä osassa tämä kaikki hajoaa. Tämä kun ei tunnu Vicky Valelta yhtään. Nyt on otettu liikaa vapauksia eikä edes käytetty niitä hyvin.

Turhan moni asia ei käy järkeen ja jatkon kannalta, tämä ratkaisu oli todella huono, varsinkin huomioiden monet hyvät ratkaisut pelissä.


8. Väärä isä - X-Men Origins: Wolverine

Night Crawlerin isä on Azazel, ei John Wrath. Tämä romanssiratkaisu Mystikon ja Wrathin välillä on helposti yksi surkeimpia mitä tulee mieleen. Tietysti mutaatio on sama näillä hahmoilla, mutta tämä on niitä tapauksia kun voitaisiin pitäytyä lähdemateriaalissa. Varsinkin kun Wrath on todella huono hahmo ja lähemmäs tarpeeton lisä elokuvaan ja siitä peliin. Tälläisten huonojen hahmojen korostaminen ja vieläpä toisten hahmojen kustannuksella todella korpeaa, etenkin tässä pelissä joka on yllättävän hyvä elokuvapeliksi.


7. Seifer selviää - Final Fantasy VIII

Monet FF8:n käänteet ovat vähän typeriä. Kuten se että tarkka-ampuja jäätyy h-hetkellä, mutta eniten itseäni ärsyttää se, miten Seiferin juonikaari lopulta päättyy. Siis tämä blondi Christian Bale douchebag on vähän väliä ongelmana koko pelin ajan ja kun voisi luulla että kolmoslevyn lopussa Gilgamesh (riippuen pelaajan tekemisistä) tappaa hänet, hän olisi kuollut. Mutta silti hänet pitää vielä raahata epilogiin kalastamaan ja vaikuttamaan mukavalta tyypiltä. Siis tämä kyseinen p-reikä on ollut täysi mulkku koko pelin ajan ja nyt hän ei edes kuole saati vastaa tekemisistään millään tavalla.


6. Murai on pääroisto - Ninja Gaiden Sigma

Tässä pelissä on monta todella upeaa vihollista joista ehdottomasti upein on Doku. Taisteluissa on todellista tunnelmaa ja tarinakin on pirun hyvä, kunnes koittaa loppuhuipennus. Silloin paljastuu että tämä pirun typerän näköinen äijä on pääpahis. Todella iso pettymys ja surkea käänne. Niin monen, niin hyvän roiston jälkeen Murai on todella iso pudotus alaspäin.


5. Loppuhuipennus - Batman: Arkham City

Tästä todellakin puuttuu se jokin. Jokerin kuolema ei ole se huono käänne vaan se tapa jolla se on tehty. Savinaama pääroistona on todella iso virhe peliltä. Savinaama Jokerin apuna on hyvä käänne mutta pääroistona hän ei vain toimi, mikä romuttaa loppuhuipennuksesta sen taistelupuolen todella hyvin. Jokerin kuolemasta puuttuu se jokin, se ei vain tunnu järin eeppiseltä, vaan lähinnä turhan hätäisesti tehdyltä.


4. Mathias on Dracula - Castlevania: Lament of Innocence

Tämä on jotakin sellaista mikä horjuttaa aivan kaikkea sitä, mitä sarja on ja kaikkea sitä mitä Dracula on. Vlad Tepes oli todellinen, legendaarinen hahmo ja Bram Stoker oli nero kun teki hänestä Draculan esikuvan. Sitten pelisarja tuo mukaan jokun täyden tylsän nobodyn kuten Mathias Crongvist, josta sitten tulee Dracula. SIIS MIKSI!? Helposti yksi typerimpiä ratkaisuja videopelihistoriassa mitä mieleen tulee.


3. Blade of Galadriel lopetus - Middle-Earth: Shadow of War

Se miten hienosti pääpelin loistava tarina pärsätään tässä lisäosassa on käsittämätöntä typeryyttä tekijätiimiltä. Oikeita ratkaisuja oli vaikka kuinka monta mutta yhteenkään ei sitten päädytty. Talionin tarina oli tehty hienosti ja sidottu yhteen Sormuksen ritarien matkan kanssa ja sitten sitä pitää alkaa heikentää tällä lisäpelleilyllä. Ainoa oikea ratkaisu oli tehdä viimeisestä taistelulta sellainen että pelaaja ei voi sitä voittaa.


2. Sephirothin tausta - Final Fantasy VII

Tämäon oikeastaan käännekokoelma, mutta kaikki kulminoituu siihen, miten paljon Sephirothina kokonaisuutena heikennetään. Käänne toisensa jälkeen syö todella pahasti kokonaisuutta Sephirothista, yhdestä videopelien parhaasta pahiksesta. Itse tykkäsin siitä mysteerisyydestä. Ottamatta nyt Dirge of Cerberusta mukaan (jossa tämä kuoppa vain syvenee ja muuttuu tarinallisesti vielä hölmöksikin) niin isoimpia juttua on tämä Hojo on Sephirothin isä asetelma. Hojo oli ihan ok sellaisena sadistisena hulluna tiedemiehenä, mutta tämä kuvio on suoraan sanoa typerä. Voisi tietysti sanoa että Hojo puhuu kuvainnollisesti (jolloin tämä olisi hyvä) mutta niin monia asia ei käy järkeen. Tämän muutkin Sephirothin taustaa selkeyttävät pointit ovat vain alamäkeä kuten se, että Sephiroth on koko ajan oikeastaan horroksessa ja kaikki kohtaamiset ovat klooneja Sephirothin tietoisuudella.

Tämä kuuluu näin pohjalle, koska monilla käänteillä tehdään kunnolla hallaa hyvälle hahmolle. Monta muutakin typerää käännettä pelistä löytyy mutta Sephirothin taustaa valottavat ovat helposti niitä huonoimpia. Mutta tämä on pahin. Sanoisin jopa että siinä missä FF8:n käänteet ovat lähinnä typeriä, niin FF7:n käänteet ovat oikeasti huonoja.


1. John Marstonin kuolema - Red Dead Redemption

Ihan ensiksi sanottakoon että Rockstar Games saa aniharvoin aikaiseksi hyviä päähenkilöitä ja pääroistoja. John Marston on kuitenkin heidän luomuksistaan ylivoimaisesti paras ja melko varmasti pysyy sellaisena tovin. Edgar Ross on huono pääroisto kuin moni muukin. Sitten tämä huono tappaa tämän hyvän ja vielä tavalla joka olisi voinut olla parempikin. Tässä kohtauksessa ei ole kovin paljoa järkeä saati vaihtoehtoja.

Taustan ymmärtää kyllä ja harvoinhan ne lännenmiehet kuolevat sänkyihinsä, poikkeuksena yksi parhaista lännen legendoista, Doc Holliday. Marstonin kuolema on kuitenkin tehty niin väkinäisesti ja pakotetusti, siitä puuttuu paljon. Sen lisäksi muuten niin hyvä peli ja kelvollinen tarina menee pilalle. Loppupeli pelataan Marstonin pojalla Jackilla joka ei kuullosta saati näytä todelliselta lännenmieheltä, toisin kuin isä John.

Tämä kohtaus ei ainoastaan pilaa hyvää peliä vaan jälleen kerran todistaa että Rockstar Games ei todellakaan ole kovin hyvä tarinankertoja.