Tälläisissä listoissa usein huomaa, että kun yksi on tehty, niin silloin muistuu mieleen niitä todella huonoja hetkiä. Monesti myös vanhojen pelien uudestaan pelaaminen tuo niitä mieleen. Huonoja asioita ei samalla tavalla muistu mieleen kuin hyviä.

 

 

 

Samat äännöt kuin aiemmat ja sama idea muutenkin:

 

- Vain yksi per peli

- Ei kokonaisia pomotaisteluita (yksi osa käy)

- Ei kokonaisia maailmoja (yksi taso/tehtävä/osa käy)

 

Ei myöskään yhtä kokonaista tehtävätyyppiä joka toistuu, koska silloin puhutaan useammasta huonosta hetkestä. Pääidea on korostaa yksittäisiä huonoimpia hetkiä peleissä joista on jäänyt huonoja muistoja.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Nazgulin ampuminen - Lord of the Rings: Fellowship of the Ring

- Kun päästään tähän vaiheeseen pomotaistelua niin siitä tulee harvinaisen rasittava.

 

Kilpasyöksy ylöspäin - Teslagrad

- Merkittävästi rasittavampi kuin yksikään toinen haaste

 

Fool - Hollow Knight

- Rasittavaa tasohyppelytaisteluyhdistelyä

 

Jättiläistoukat - Demon's Souls

- Rasittavan kestäviä ja tukkivat ahtaat tunnelit

 

24. Tulen sammuttaminen - Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Tässä tehtävässä on jokin ihmeellinen kankeus joka vain korostaa sitä lentämisen rajoittamista. Lentämällä ei millään pääse tarpeeksi ylös ja sitä kautta ei myöskään meinaa päästä tarpeeksi lähelle liekkejä. Tämä on juurikin sellainen yksittäinen kohtaus joka on jäänyt aivan liian selvästi mieleen todella kankeana ja epämääräisenä tehtävänä jonka kanssa suurimmat ongelmat tulevat puhtaasti siitä pelattavuudesta ja varsinkin sen rajoittamisesta. Etenkin lentämisen rajoittamisesta, mikä on helposti se iso juttu.

23. Evan saattaminen- Metal Gear Solid 3: Snake Eater

Turhauttavaa ja hidasta kun pitäisi jatkuvasti pysähtyä ja varmistaa että Eva pysyy perässä nilkuttaessaan. Turhan usein tuntuu että jos et ryömi eteenpäin, niin Eva ei pysy perässä. Sitten kun tähän sotkuun lisätään se että Evan kestävyys on kokoajan lähes loppu ja vihollisia tulee toistuvasti sotkemaan kuvioita, niin kyllä tämä aika rasittavaksi muuttuu.

22. Skulls pomotaistelu - Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Tehtävä jossa useampi Skulls pitää tappaa. Se ei ole hauskaa, vaan turhauttavaa koska näistä vihollisista on tehty tarpeettoman ylivoimaisia. Tuntuu että Skulls joukko on yksiä järeimpiä vihollisia missään pelissä koska aika harvat aseet tekevät oikeasti vahinkoa niihin ja kun vihollisia on kerralla useampi niin kyllä se raivostuttaa. Hyvin lähellä oli etten myös valinnut ensimmäistä kertaa kun näiltä möröiltä pitää paeta.

21. Minas Tirithin muuripuolustus - Lord of the Rings: Return of the King

Todella vähän mokaamisenvaraa ja paljon tikapuita joita kaataa. Tämä on pääasiassa sellainen tapaus josta pääsee kyllä, kun opettelee kaikkien tikkaiden paikat ja ajoitukset koska silloin osaa olla nopeasti siellä missä pitää ja napauttaa tikkaat alas heti. Mutta se ei ole erityisen hauskaa puuhaa.

20. Alun pakkohiiviskely - Evil Within

Alku on todella huono, varsinkin koska edetessään peli saa toiminnallisempia puolia, mutta alkuosa jossa pitää vältellä vihollista piileskelemällä ja hiipimällä varoen eteenpäin on todella hidas, tuntuu jatkuvan liian pitkään ja laittaa pelaajaa odottamaan oikeaa hetkeä. Ei ole hauskaa, vaan erittäin turhauttavaa.

19. Ryhmä hajoaa - Walking Dead: Season 2

Tämä on niitä tilanteita kun itse tekisin kaiken hyvin eri tavalla. Clementinella ei riitä pokka ampua, vaikka pitäisi. Iso ongelma tässä on siinä, että tämä on tarinallisesti todella ratkaiseva paikka, jossa vieläpä korostuu sellainen asia mitä itse osasin odottaa pitkään. Tämä on niitä tilanteita, kun kohtauksessa pitäisi olla enemmän vaihtoehtoisia toimintatapoja, jotta pelaajan päätökset oikeasti merkkaisivat siinä jotakin.

18. Kielimuuri - 11-11: Memories Retold

Tämä on se hetki joka tuhoaa kokonaisuuden, koska lopputuloksia on niin vähän ja kaikki aiempi on lähemmäs yhtä tyhjän kanssa. Tuntuu että tämä peli ei kannusta ystävyyden varjelemiseen sillä jos molemmat pelattavat hahmot näyttelevät osaa loppukohtauksessa, se ei voi loppua onnellisesti, mikä kyllä tuhoaa todella tehokkaasti kaiken se tarinallisen painoarvon mitä koko pelin ajan on yritetty rakentaa, yllättävän hyvinkin vielä.

17. Lunar Harp - Final Fantasy VII

Tämä on jäänyt mieleen epämääräisenä kaivuupelleilynä jossa tuntuu että oikea paikka on aivan liian pikkutarkka. Osa syynä voi olla sekin, että aikoinaan en tajunnut jotakin osaa tästä minipelistä, mutta liian paljon tästä leikistä tuntuu olevan onnenkauppaa ja saman jutun toistoa kunnes tärppää. Jos tämä olisi jonkin vapaaehtoisen jutun vaatimus, niin mitään ongelmaa ei olisi, mutta tämä on vaatimus jotta pääsee pelissä eteenpäin.

16. Nilfheim - God of War

Ärsyttävää farmaamista, vaikkakin aika hienossa ympäristössä. Tämän koko maan idea tuntuu olevan saman asian toistaminen niin kauan, että saa tarpeeksi pojoja kasaan ja onnistuu siinä samalla mahdollisesti paikallistamaan ja tappaamaan valkyyrian. Koko usvainen paikka kerrastapoikki ansoineen on kaukana hauskasta ja saa väkisinkin kysymään että kenen mielestä tämä oli hyvä idea?

15. Halpamainen veto - Devil May Cry V

Aivan loppu Dante vs Vergil taistelussa, jossa Vergil antaa vielä yhden iskun, vaikka taistelun pitäisi olla ohi. Tietysti se tarinallinen ratkaisu, mutta itsestä tuntuu joka ainut kerta todella halpamaiselta, että taistelun lopputulos ratkeaa tavalla johon pelaaja ei voi vaikuttaa. Jos kerran taistelu ei "oikeasti" voi voittaa, niin miksi sitä ei olla voitu tehdä eri tavalla. Siis tämä on yksi parhaita pomotaisteluita pitkään aikaan, mutta tapa jolla se lopetetaan, yhdellä pienellä ratkaisulla, ei vain toimi, vaan kokonaisuuteen tulee todella huono jälkimaku.

14. Värikoodatut avaruushirviöt - Final Fantasy VIII

Alkaa rasittavana arpomisena ja yltyy tarpeettomaksi kikkailuksi. Jos ei tiedä mitä pitää tehdä, voi tämä tuntua hyvin vaikealta. Ensin pitää opetella että missä on minkäkin värinen hirviö ja sitten onnistua pääsemään sen hirviön parin luo, kohtaamatta muun värisiä siinä samalla koska hirviöt pitää tappaa pareittain. Erittäin rasittavasti se menee siinä kohtaa jos loppusuoralla tekee typerän virheen.

13. Zeron tehtävä - Grand Theft Auto: San Andreas

Huono ohjattavuus ja tiukat aikarajat tekevät näistä tehtävistä poikkeuksellisen rasittavia. Alue on iso, aikaa on vähän ja lentokone on erittäin heikkoa tekoa. Ainoa pelastava asia on siinä, että nämä ovat täysin vapaaehtoisia tehtäviä, mutta mitään hauskaa näissä tehtävissä ei lähtökohtaisesti ole. Oma valintani ykkösesimerkiksi on se, kun lentokoneella pitää tuhota kuriireja kaupungissa.

12. Twin Towers - Rogue Galaxy

Jatkuu aivan liian pitkään ja kaikenlisäksi rasittava sokkelu turhauttavilla vihollisilla ja vieläpä pakollinen alue. Tämä olisi todella siedettävä jos kyseessä olisi yksi korkea torni, mutta kun koko sirkus pitää tehdä kahdesti niin se koettelee hermoja todella paljon, merkittävästi enemmän kuin mikään muu osa peliä, vaikka kyllähän siellä muutama muukin rasittava paikka on, mutta kun kuulee tehtävän aikana ne samat läpät ainakin parikymmentä kertaa, niin hermot ovat kireällä.

11. Ryöminen mikrossa - Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

Turhauttavaa ja hidasta. Tässä aika pitkälti tähdätään tunnelmaa ja siihen vaikeuteen jota Snake käy läpi, mutta tästä osuudesta on tehty aivan liian rasittavaa nappuloiden hakkaamista, eikä tässä tunnu olevan kunnolla edes väliä miten ryömii, koska aina päätyy tilanteeseen jossa nappulan näpyttäminen on viety aivan liian pitkälle.

10. Lentokonetaistelu - Far Cry 5

Rasittavan pitkäksi venyvä ja tylsä yhteenotto. Muutoin ensimmäinen pomotaistelu on hienosti rakennettu, mutta ilmataistelu lentokoneilla on hyvin rasittavaa kikkailua jossa pitäisi yrittää osua nopeasti liikkuvaan kohteeseen. Tämä on yksi parhaita esimerkkejä huonosti tehdystä osasta lentotaistelussa, koska siinä annetaan liikaa tilaa, mikä johtaa turhauttavaan kikkailuun.

9. Kristalliluolan näkymätön silta - Dark Souls

Kävelemistä tyhjyyden päällä, näkymättömällä tasanteella. Kun ajattelee että ne paskamaisimmat osuudet ovat jo takana päin niin vielä loppupuolellakin onnistutaan kiusaamaan pelaajaa. Tämä alue on täyttä kuraa siitä syystä että monet tasot ovat näkymättömiä joka johtaa hitaaseen etenemiseen ja jatkuvaan arpomiseen että onko varmasti turvallista. Mitään hauskaa tässä ei ole ja kokonaisuus on väärällä tavalla kekseliästä.

8. Sukellusvenepako - Resident Evil 6: Adan Kampanja

Vähän turhan pieni virhemarginaali ja erityisen rasittava viimeinen pätkä. Koko tilanne on tehty hyvin tiukaksi koska pienikin haparointi voi johtaa siihen että hukkuu. Sitten kun vielä lopussa heitetään aikarajan kanssa tiukemmalle menevä pysäyttävä tilanne jossa joutuu odottamaan ja tappamaan vihollislaumoja niin se tekee kokonaisuudesta aivan liian turhauttavan ja väärällä tavalla haastavan. Puhumattakaan että koko sotku tuntuu suhteellisen stressaavalta, koska virhemarginaali on niin olematon ja kamerakulmat vaihtuvat.

7. Fade - Dragon Age: Origins

Tästä on hauskuus kaukana ja tämä osuus jatkuu aivan liian pitkään. Siis Fade on tarinallisessa mielessä aika hyvä, kun pääsee katsomaan vähän enemmän pelihahmojen sielunmaisemaan ym. Mutta tapa jolla kokonaisuus on tehty, tekee siitä hyvin turhauttavan koska se tietty sokkeloisuus, puzzlevivahteisuus ja rasittava pelattavuus tekevät Fade osuudesta erittäin huonon pätkän. Tarinallisuus, vaikka kuinka hyvä, ei vain pelasta kokonaisuutta.

6. Bevellen Temppelipuzzle  - Final Fantasy X

Jokainen temppelipuzzle on täyttä kuraa tässä pelissä, mutta Bevelle vetää kaiken yli, etenkin PS3:n remaster versiossa jossa on ohjattavuudessa sellainen pieni viive. Tämä automatisoitu scifitemppeli on hyvin rasittava kokonaisuus jossa yksi virhe voi johtaa siihen että pitää taas tehdä useampi käänne että pääsee taas samaan kohtaan. Tässä temppelissä on hieno ulkoasu, mutta kaikki pelattavuuteen liittyvä on kaukana hauskasta, mikä on sinänsä saavutus koska yksikään aiempi temppeli ei ollut hauska, mutta tämän rinnalla ne ovat.

5. Talion pomotaistelun loppu - Middle-Earth: Shadow of War - Blade of Galadriel

Tässä luodaan juonitärviö koska tämä on taistelu joka olisi pitänyt hävitä. Talionin koko tarinakaari menee ristiriitaan pääpelin kanssa ja vaikka DLC itsessään on aika hyvä ja pelattavuudessa miellyttävä niin tarinallisessa lopetus on sieltä huonoimmasta päästä mitä on lisäsisällön kanssa koskaan tullut vastaan. Tässä oli todella paljon mahdollisuuksia mutta ainoa mitä lopetuksella saavutettiin, oli pääpelin tarinan heikentäminen, mikä on suoranainen rikos, koska se oli niin hyvä ennen tätä.

4. Chapter 1 - Red Dead Redemption 2

Lumisessa erämaassa seikkailusta on kaikki hauskuus kaukana. Tämä osuus pelistä jatkuu aivan liian pitkään, on pääasiassa täysin valmiiksi pureskeltu ja rajoittaa pelaajaa aivan liikaa. Vasta kun tästä osuudesta päästään, niin peli kunnolla alkaa. Tämä on helposti yksi niitä aloituksia, joka tekee pelin uudelleen aloittamisesta erittäin vaikeaa. Tosin näin laajaa peliä ei muutenkaan tee mieli aloittaa kokonaan alusta jos on tehnyt ison osan haasteista sun muista, mutta näin surkea aloitus ei auta asiaa.

3. Valkea palatsi - Hollow Knight

Tasohyppelyhelvetti pahimmasta päästä. Jokaisella on oma taktiikkansa, mutta hyvin monessa kohtaa tämä kokonaisuus on todella pikkumainen tarkkuuden kanssa. Aika usein tuntuu että pieni virheliike palauttaa taaksepäin ja koska kokonaisuus vaikeutuu kokoajan, niin aivan lopussa tähän menee lopullisesti kärsivällisyys, eikä tämä ole mitenkään lyhyt paikka, vaan tarpeettoman pitkäksi venytetty kiirastuli josta on kaikki hauskuus kaukana.

2. Abby lähtö - The Last of Us: part 2

Se että Ellie päästää Abbyn menemään jää ärsyttämään ja pitkäksi aikaa. Tämä on juurikin sellainen hahmo, jonka olisi pitänyt kuolla ja mielellään vielä tuskallisesti. Tämä on niitä hetkiä pelissä kun päähenkilön lopullinen päätös ei vain tunnu kokonaisuuten nähden oikealta tai edes järkeenkäyvältä. Ellie on voitolla ja sitten, vielä muistaessaan Joelin, hän päästään ottoisänsä murhaajan pois ja selviää itse yhteenotosta heikompana kuin koskaan. Tietysti tätä tilanne voi alkaa selittää auki monella tavalla, mutta mikään niistä ei tunnu järkevältä Ellien tarinakaaren kanssa.

1. Mithrilin etsiminen - Lord of the Rings: War in the North

Ainoa esimerkki siitä kun tehtävää ei voi tehdä, jos ei pelaa kääpiöllä ja koska tälläisiä vastaavia tapauksia ei ole muita pelissä, niin se tuntuu entistä halpamaisemmalta ratkaisulta. Tämä on helposti yksi typerimpiä pelisuunnittelutapauksia mitä on koskaan tehty ja vieläpä aika monella tavalla. Tästä ei ole mitään selvää tietoa, joten helposti tästä tehtävästä tulee täysi jumi, kun pelaajalla ei ole aavistustakaan että mitä pitäisi tehdä löytääkseen mithriliä. Tämän lisäksi tämä tehtävä kipeästi korostaa sitä monipelipuolta. Erityisen hyvä esimerkki huonosta pelisuunnittelusta.