Injustice.jpg

Sankareita ja roistoja

 

 

Injustice 2 tarjoaa taistelupelin valtavalla kattauksella tuttuja DC hahmoja aina niistä tunneituista myös moniin paljon tuntemattomampiin. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että laadussa ei ole juuri tingitty.

 

 

 

Ensimmäiseksi saadaan vähän tarinaa muutamista taustoista, kuten yhdestä keskeisestä päähenkilöstä, Kara Zor El / Supergirl nousee yhdeksi pelin päähenkilöksi, mutta suurin juonellinen asia tässä pelissä on taistelu Braniac nimistä super-roistoa vastaan, samalla kun Batman ja Superman laittavat erimielisyytensä taka-alalle, toistaiseksi.

Ensin kerrataan vähän tapahtumia ja pelataan muutamat tutorialit. Juonellisesti pelaajalle kerrotaan vähän että mitä on tapahtunut. Pähkinän kuoressa: Batman on sankari, Superman on roisto.


Tutoriaalit ovat erittäin hyödyllisiä, sillä niiden kautta pelaajalle kerrotaan perusasiat ja useat kehittyneemmätkin asiat. Itse huomasin tosin että hyvin nopeasti monet näistä asioista unohtuvat täysin, mutta niitä voi vapaasti kerrata.

Iso juttu pelisäs on kuitenkin se, että pelattavia hahmoja on paljon ja jokainen hahmo toimii perusidealla samalla tavalla, mutta jokaisella on myös omat juttunsa. Monet komennot ovat samoja tai tehdään samalla tavalla, mutta masteroimalla yhden hahmon, et ole masteroinut muita, sillä jokaisella hahmolla on omat juttunsa jotka tekevät heistä uniikkeja. Siinä missä Bane on hieman hidas lyömään mutta tekee oikeasti vahinkoa, on Scarecrow paljon nopeampi mutta ei niin voimakas. Nämä ovat sellaisia asioita jotka huomaa kyllä kun pelaa ensin paljon yhdellä hahmolla ja vaihtaa sitten toiseen hahmoon.


Pelattavissa hahmoissa on sitten oikeasti todella paljon vaihtoehtoja. Injustice tarinan hengessä kaikki eivät enää ole elossa, joten heitä ei tarinassa paljoa nähdä, Jokeri tosin on saatu ängettyä näppärästi mukaan, hetkeksi. Tämä osittain kertoo että miksi tiettyjä ei niin tunnettuja hahmoja on mukana. Mutta monet klassiset hahmot ovat edelleen pelissä. Hahmojen suhteen löysin oitis ne mistä todella pidän ja joita aloin opetella. Batman, Bane, Scarecrow, Joker, Dr. Fate, Poison Ivy ja Catwoman ovat kaikki omalla tavallan kaikki hieman erilaisia, mutta muutamat toimivat vähän samalla tavalla kuin toiset.

Eniten hankaluutta tuottaa se, että miten erikoisiskut tehdään. Itse en yhtään pidä siitä että pitää painella suuntanäppäimillä joitakin koukeroita tai siksakkia ja sitten nappia. Injustice löytää sen puolivälin. Vähän pitää käyttää nuolinappeja ja sitten yhtä lisänappia. Tämä on vielä siedettävää koska taistelu on tehty esimerkillisen hyvin tässä pelissä. Taistelusta oppii todella helposti perusteet mutta harjaantuminen vaatii opettelua. Pelissä on muutamat ongelmansakin, mutta niiden kanssa oppii pärjäämään.


Sanoisin että eniten nyppii se että etäisyydet ovat hieman miten sattuu. Todella usein tuntuu että pitäisi kokoajan liikkua eteenpäin että varmasti osuu. Todella usein tulee lyötyä ilmaan kun hahmo ei olekaan niin lähellä kuin näyttäisi. Tämän lisäksi nämä erikoisliikkeet nyppivät parilla tavalla. Toinen on todella marginaalinen kun taas toinen vähän harmillisempi. Harmillisempi on se, että useiden hahmojen kanssa ei millään muista että miten erikoisliikkeet tehtiin. Esimerkiksi Batman ja Bane ovat yhtä aikaa todella erilaisia ja todella samanlaisia, mutta heitäpä sitten seuraavaksi jonossa Scarecrow niin kaikki on heti sekaisin.

Se paljon pienempi asia on tämä superliikkeet. Jokaisella hahmolla on oikea massiivinen isku joka syö kaiken energiapalkista mutta rankaisee kunnolla vastustajaa. Näissä tuntuu että se välianimaatio on tarpeettoman pitkä ja muutamaissa jopa hieman huono, kun vertaan pariin parempaan. Jotkut näistä tuntuvat olevan ohi nopeasti kun taas toiset tuntuvat kestävän ikuisuuden.


Ulkoasultaan Injustice on erityisen hyvä. Tässä ollaan vähän samoilla tyylilinjoilla kuin Arkham sarjassa, mutta usein tuntuu että Injustice haluaisi peliin myös verta, mutta ei uskalla tuoda sitä. Parissa kohtaa sitä on mutta sitten on niitä hetkiä joissa sitä todella pitäisi olla mutta ei.

Jokainen pelihahmo on tehty erittäin huolellisesti mitä tulee ulkoiseen olemukseen. Myös ne vähemmän tunnetut on tehty oikealla huolellisuudella. Batman näyttää erittäin hyvältä, mutta ei niin hyvältä kuin Arkham sarjassa, Bruce Wayne versio jättää hieman toivomisen varaa ja pari seikkaa Lepakkomiehessäkin, mutta Kevin Conroyn ääninäyttely tuo paljon lisää. Sanoisin että mitä tulee viehätysvoimaan niin Poison Ivy on askel oikeaan suuntaan Arkham Knightistä, mutta ei Arkham Citystä. Catwoman taas on hyvin lähellä sitä mitä Arkham sarjassa, ei ehkä yhtä hyvä, mutta ero on hyvin pieni.

Sitten on näitä todellaisia yllättäjiä. Scarecrow on hyvin erilainen kuin Arkham sarjassa. Arkham Knight versio on edelleen paras Scarecrow koskaan, mutta kyllä Robert Englundin ääninäyttelemä versio on erittäin hyvin tehty. Mutta eräs joka varastaa shown ja on paras videopeli versio hahmosta koskaan, on Jokeri. Tämä versio on yhtä aikaa hieman Heath Ledger ja hieman Jared Leto, omalla vivahteellaa, erittäin hyvin tehty.

Pääosa hahmoista on juurikin sellaisia millaisia pitääkin. Supergirl, Wonder Woman, Flash ja Green Lantern ovat juurikin sellaisia kuin pitääkin. Lantern ottaa vähän extrapisteitä kun äänenä on Steve Blum ja Supergirl vähän extrapiseitä kun äänenä on Laura Bailey.


Ulkoisesti hahmot on tehty hyvin mutta pakko sanoa että tässä pelissä huomaa monia halpaversioita ja tai muuten vain vähän niin ja näin olevia hahmoja. Captain Cold on huono versio Mr. Freezestä ja Damian Wayne ei erotu juurikaan monista aiemmista Robineista, vaikka hänen pitäisi. Gorilla Grodd taas on samaa tylsää kauraa kuin Killer Croc tai King Shark. Vähän vieraammat hahmot kuten Firestorm ja Blue Beetle ovat hyviä esimerkkejä mikä on osuma ja mikä on huti. Blue Beetle on yllättävän hyvin kun taas Firestorm ei. Kumpikin on omalla tavallaan todella kiinnostava.

Juonellisessa mielessä peli osaa oikeasti käyttää hahmojaan miten pitääkin. Pelissä ohjataan yleensä yhden tai kahden hahmon ryhmää ja jos hahmoja on kaksi, niin pelaaja voi taistelun koittaessa päättää kumpaa hahmoa haluaa käyttää. Tätä puolta pelissä olisi pitänyt olla paljon enemmän. Lisäksi olisi ollut kiva nähdä vähän muutoksia siihen, mitä välianimaatioissa tapahtuu kun hahmoa vaihtaa. Satunnaisesti välianimaatio ei vastaa sitä mitä tapahtuu muutamalla tavalla. Pieniä ajatusvirheitä on siellä täällä, mutta isossa kokonaisuudessa peli on erittäin hyvin tehty tarinallisessa mielessä ja loppuhuipennus on sellainen millainen Batman v Superman olisi halunnut olla.


Pelattavuudessa on muutama asiat jotka hieman rikkovat varsin hyvää kokonaisuvaikutelmaa. Pelissä on oma vaikeusastemittarinsa: Very Easy - Easy - Medium - Hard - Very Hard. Tämä on tehty siten että ne jotka eivät pelaa paljon tappelupelejä saavat omantasoisensa kokomuksen ja ne jotka pelaavat paljon tappelupelejä saavat taas omanlaisensa. Jo medium onnistuu tarjoamaan varsin haastavan kokonaisuuden. Uskallan veikata että jos opettelee pelin monet kontrollijipot, niin medium ei ole mitään. Mutta niiden jippojen on tultava selkärangasta sillä loppupuolella olevat taisteluvat ovat jo oikeasti vaikeita.

Braniac on vaikea vääristä syistä ja Batman/Superman ei sekään järin helppo ole, ehkä jopa vaikeampi. Batman varsinkin tuntuu AI:n ohjaamana naurettavan vaikealta, Supermanin tapauksessa tasapainoa tuli siitä että itse pelasin Batmanilla suuren osan ajastani kun harjoittelin pelin pelaamista. Loppupuolen taisteluissa huomaa kuitenkin pari asiaa, jotka ovat omiaan aiheuttamaan turhautumista.

Braniacin tapauksessa se on pelkkää halpamaisuutta joka tuo suoraan mieleen Galactuksen Marvel vs Capcom 3:ssa. Braniacilla on apuna pari iskua jotka tekevät naurettavaa vahinkoa ja nappaavat hyvin nopeasti takaapäin. Nämä ovat sellaisia asioita joita ei saisi tälläisessä pelissä olla. Ne eivät ole oikeaa haastetta, vaan halpamaista ja epäreilua toimintaa. Viimeinen taistelu, joka riippuu siitä että kumman puolen otat, on myös hieman epäreilun oloinen. Korostettakoon että tämä on sellainen taistelu jossa pitää osata tehdä ainakin toinen kahdesta asiasta.

1) Opettelet kaikki jipot mitä pelissä on jotta osaat linkittää iskut, väistää ja torjua iskut, puhumattakaan tämän kaiken yhdistämisestä ja nopeasti toteuttamisesta.

2) Pelaat rumaa peliä. Et yritäkään pelata peliä hienosti, tehden komboja ja monia eri liikkeitä. Spammaat muutamaa liikettä joilla pystyt väistämään ja vahingoittamaan, tarkoittaa sitä että pelaat aikaa. Yhden liikkeen taktiikka ei toimi koska tekoäly oppii sen.

Tämä on vain yksi esimerkkitilanne, loputtomissa multiversevaihtoehdoissa.


Mitä tulee tarinaan, niin kokonaisuutena se on erinomaisesti kirjoittettu. Hahmot ovat erinomaisia. Kaikki näyttävät ja kuullostavat hyviltä ja hahmojen tarinat ovat edenneet omalla painollaan sitten edellisen Injustice pelin tapahtumien. Monet ovat kuolleet ja toiset selvinneet ja muuttuneet. Tarina on pelissä todella hyvin kerrottu ja avaa myös ovia jatkollekin. Itse huomasin että mukana oli myös pari todella koskettavaakin hetkeä, sekä pari selvästi huonommin tehtyä hetkeä, mutta myös yllättäviä ja iskeviäkin hetkiä.

Tarinatilassa on ihan kivasti pituutta ja lisää pelattavaa tulee Multiverse tapahtumista. Jokaisella hahmolla voi pelata heidän oman tarinansa jonka lopussa odottaa hahmokohtainen lopetus. Nämä ovat kaikki varsin hyvin tehtyjä ja tuovat omaa immersiotaan ja valmiiksi erittäin hyvin tehtyyn peliin.

Mutta Injustice 2 ei ole virheetön peli, kuten on jo huomattu. Mutta pelillisiä heikkouksia on aina, jollakin tasolla. Injustice on tappelupeli ja itse en ole niitä niin paljoa pelannut, että pääsisin tähän oitis sisään. Itse olen pelannut enemmän sellaisia tappelupelejä joissa erikoisliikkeet tehtiin kahden napin yhtäaikaisella painalluksella, kuten Soul Calibur. Mutta ajan kanssa pääsin kyllä sisällä tähän. Tämä on peli jota pitää alkuun vähän opetella.


Se missä kohtaa näkyy tekijöiden/julkaisijoiden ahneus on se, mistä tulee peliin pari todella ikävää heikkoutta.

Sanotaan nyt vielä että hahmovalikoima on todella hyvä. Siellä on Deadshot, sieltä löytyy Harley Quinn. Siellä on myös Swamp Thing ja Dr. Fate. Kyllähän niitä hahmoja löytyy. Sanoisin että Brainiac ei ole se kiinnostavin mahdollinen roistohahmo ja kyllähän paria hahmoa olisi voitu käyttää vähän paremminkin tarinassa, esimerkiksi Dr. Fate vähän heikosti käytetty.

Mukana on myös niitä selvästi tuntemattomampiakin hahmoja. Itse olisi ollut kiva nähdä tarinassa vaikka Red Hood tai Starfire. Miksikö jompikumpi näistä? No siksi että hahmovalikoimassa näkyy kumpikin näistä kahdesta, DLC hahmona jotka ovat erikseen ostettavissa. Tuo on jo naurettavaa ja röyhkeää härnäämistä. Olisi ollut todella kiva jos vaikka Starfire olisi ollut mukana Firestormin sijaan. Red Hood olisi ollut myös hyvä lisä (tai korvaaja) Robinille.

Myönnän että ymmärrän kyllä miksi näin on tehty. Raha ja ahneus. Sen lisäksi hahmot kuten Red Hood ja Starfire ovat sen verran hyviä, että he kyllä myyvät, kuten myös Darkside, jonka itse sain pelin mukana tulleena bonus-sisältönä. Mutta vaihtaisin Darksiden kyllä Starfireen jos voisin. Muitakin ostettavia hahmoja on. Eniten tässä ärsyttää se, että hahmot ovat siellä ja tilaa on vieläkin useammille hahmoille. Se että heidät on lisätty joukkoon näin, kertoo suuresta ahneudesta, ei pelaajien ajattelemisesta. Sitä en tiedä kumpaa syyttää, tekijää vai julkaisijaa. Mutta veikkaat jälkimmäistä.


Hahmoja voi pelissä myös kustomoida, mikä on hieman kaksiteräinen miekka.

Sitä roinaa tulee todella paljon ja kun hahmoja on näin paljon näin paljon niin hyvin pienellä todennäköisyydellä saat tavaraa sille hahmolle jolle haluat, puhumattakaan siitä, että se tavara olisi millään tavalla hyödyllistä. Nämä tavarat voivat olla kosmeettisia värejä hahmoille tai varusteita parantamaan heidän ominaisuuksiaan. Tämä ei ole tarpeeton idea, mutta sen toteutus on mennyt todella syvälle ojaan.


Injustice 2 on erinomainen tappelupeli. Siinä on paljon pieniä heikkouksia ja tiettyjä tyyliseikkoja jotka eivät vain toimi. Esimerkkinä aloitusruutu. Batmanin vihreä sävy ei sovi, sen pitäisi olla sininen, se sopisi paljon paremmin. Mutta ymmärrän, kryptoniitti. Sitten on tiettyjä hahmoissa olevia heikkouksia, esimerkiksi Robin ei todellakaan erotu siten kuten pitäisi, varsinkin kun on kyseessä Damian. Sitten on myös tietyt pelilliset heikkoudet.

Epäoikeus 2 on kaikkien näidenkin seikkojen kanssa todella loistava peli. Siinä on erityisen vahva tunnelma ja monta todella hyvin tehtyä hahmoja ja tarina joka on rohkea, etenevä ja omanlaisensa. Se toimii ja luo kokonaisuuden joka on selvästi parempi kuin edeltäjänsä.

 

+ Erityisen voimakas tunnelma

+ Monien osien tyylikkyys

+ Erinomainen tarina

+ Valtava hahmovalikoima

 

- Tietyt tyylilliset heikkoudet

- Julkaisija ja/tai kehittäjän ahneus

- Avattavan roinan määrä - laatu suhde

- Pelattavuudessa olevat epäreiluudet ja turhauttavuudet

 

Arvosana: 8,2

 

Mahtava