Hyvin tehty roisto voi varastaa koko shown niin pelissä kuin elokuvassakin. Vihollinen on tärkeä osa isoa kokonaisuutta ja siksi hyvin tehty vihollinen on yhtä tärkeä osa peliä, kuin päähenkilö itse.

 

 

Roistoja on monenlaisia. Toiset aloittavat liittolaisia ja toiset saattavat päätyä liittolaisiksi. Nämä ovat niitä puolia jotka otetaan kyllä tavallaan huomioon kokonaisuuden kannalta. Niin monia asia vaikuttaa siihen onko roisto oikeasti hyvä vai ei. Osa sitä kokonaisuutta on se miten vihollinen on esitetty ja osa taas sitä millainen on viimeinen yhteenotto ja roiston mahdollinen tuho (joka vaikuttaa todella paljon).

 

Pari suuntaviiva jotka asettavat samalla vähän sääntöjä:

- Vain yksi per peli, jos useampi pääroisto niin vain yksi voidaan valita

- Vain selviä pääroistoja kyseisessä pelissä

- Jos heistä tulee muissa peleissä liittolaisia niin se ei haittaa kun kyseessä on tietty tarina

- Pääroisto ei aina ole viimeinen vihollinen jonka nujerrat

- Pääroisto ei välttämättä edes esiinny pelissä

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Alejandro Sosa - Scaraface: World is Yours

- Erittäin hyvä versio elokuvahahmosta ja todella hyvä vastine Tony Montanalle.

 

Ra's Al Ghul - Batman: Arkham City

- Yllätysnimi pääroiston paikalle, mutta todella onnistunut sellainen, todella monella tavalla.

 

Nikolai Diavolos - 007: Everything or Nothing

- Willem Dafoe sopii erinomaisesti Bond roistoksi.

 

Kuten päähenkilöiden kanssa. Nämä ovat sellaisia hahmoja joiden järjestys voi helposti vaihdella ja varsinkin silloin kun ollaan huippusijoilla ja lähellä toisiaan. Mutta tässä ovat kuitenkin parhaat pääroistot videopeleissä.




24. Vazdah - Ninja Gaiden Sigma 2

Kyllähän tässä on se yksi heppu joka pyrkii olemaan kuin pääpahis, mutta kun on selvää että kaikki on tehty tämä hahmo mielessä, niin kyllä siinä jäävät syrjään kaikki muut ukkelit. Tämä hahmo kun on yksi arkkipaholainen joka on se suurin uhka jonka tahtoa muut noudattavat. Kun hahmon lopulta näkee, niin kyllähän se on aika selvää että tämä hahmo on paremmin tehty kuin aluksi olisi voinut arvata. Ei ehkä se vaikein vihollinen, mutta helposti niitä hienoimpia ja vaikuttavimpia ilmestyksiä.


23. Mundus - Devil May Cry

Ulkoisesta olemuksesta voi olla montaa mieltä ja osittain se ei todellakaan toimi, mutta isossa kokonaisuudessa Mundus pitää sisällään monta erittäin hyvää puolta. Hän on tarinallisesti hyvä ja viimeinen toteutus on myös onnistunut. Vaikka hänessä on omat heikkoutensa niin hyvä pääroisto, mutta olisi voinut olla paljon parempikin.


22. Marluxian - Kingdom Hearts: Chain of Memories

Kingdom Hearts on monella tavalla kuin Final Fantasy, hyviä hahmoja riittää. Se että Graceful Assassin laitettiin Chain of Memories pelin pääroistoksi oli nappivalinta. Organisaatiossa on monta erittäin hyvää hahmoa mutta Marluxianissa on sitä jotakin mikä todella toimii niin hyvin. Osa tulee siitä että hänen ulkoasunsa on rohkean erilainen ja samoin elementti. Asevalinta korostaa tätä kaikkea hyvin ja samoin se, että tässä pahiksessa tyylikkyys istuu hyvin siihen, millainen hän on taistelussa.


21. Shredder - Teenage Mutant Ninja Turtles II: Battle Nexus

Unohdetaan kaikki mitä Silppuri oli 80-luvulla alkaneessa animaatiosarjassa. Tämä Silppuri on 2000-luvun sarjasta ja todella loistavasti tehty. Hän on erittäin kova ja todella uhkaavan näköinen. Tässä versiossa Shredderistä yhdistyy kaikki se mitä todella pitääkin. Ainoa heikkous on se Ultron puoli, mutta se ei poista sitä seikkaa että Silppuri on erittäin hyvin tehty pääroisto joka näyttää ja tuntuu siltä, miltä pitääkin.


20. Archfiend - Dragon Age: Origins

Iso paha DA pelissä. Viimeinen taistelu jättää toivomisen varaa ja siksi tämä ei nyt yllä tätä korkeammalle. Kyseessä on kuitenkin erittäin hyvin tehty vihollinen jossa se tarina todellakin pääsee oikeuksiinsa ja toteutus hahmossa ei todellakaan jätä kylmäksi.


19. Lord Gabriel - Victor Vran

Ensimmäiset hetket tämän kaverin kanssa eivät häntä pääroistoksi paljasta mutta mitä enemmän peli etenee sitä selvemmäksi kaikki käy. Gabriel on todella hauska osa tarinaa ja se humoristisuus nostaa hänet selvästi esille. Ulkoisesti hän on kuin monet muutkin vampyyrit, mutta se sisältö ja rento asenne tekevät hänestä toimivamman.


18. Vergil - Devil May Cry 3: Dante's Awakening

Vergil ei ole läheskään niin hyvä pääroisto mitä Dante on päähenkilö. Hän on erilainen Danteen verrattuna ja toimii osittain juuri siksi. Vergil on vakavampi ja hillitympi. Hänessä on esillä se tietty stooalaisuus jossa kylmänviileä pahuus todellakin tuntuu.


17. Vladimir Lem - Max Payne 2: Fall of Max Payne

Pitkään Vlad tuntuu Maxin parhaalta kaverilta. Todella cooli, sulava ja hivenen huvittavakin mies jonka valkoinen puku todella korostoo hänen tyyliään. Vlad on erinomainen pelihahmo jonka synkkä puoli tuntuu pitkän ajan jälkeen todella yllätävältä, oikealla tavalla. Hänessä on paljon mitä ei päältäpäin näe ja se todella toimii. Remedy todella onnistui tämän hahmon kanssa ja se aivan viimeinen kohtaus, on täysosuma.


16. Dr. Nefarious - Ratchet & Clank: Crack in Time

Yksin täysi huumorihahmo. Uhkaavan oloinen robotti jota ei tosin voi ottaa vakavasti tietyn ajan jälkeen. Ratchet & Clank 3:ssa hän oli jo onnistunut mutta Crack in Time tekee kaiken entistä paremmin hänen kohdallaan ja se tapa jolla Nefarious huutaa vihollisensa nimeä on vain niin hauska. Tässä on koominen roisto juuri oikein tehtynä kun halutaan olla edes joskus täysin yliampuvia.


15. Unicron - Transformers

Megatron väistyköön, sillä nyt se todellinen pahuus näyttäytyy. Tietysti moni on sitä mieltä että onhan Megatron se pääpahis koska hänen kanssaan väännetään pitkän aikaa ja taistelu häntä vastaan on ylivoimaisesti koko pelin vaikein. Mutta tarina ottaa sen viimeisen käänteen kun Megatronin jälkeen panoksia korotetaan vielä, sillä ainoalla todella oikealla tavalla, nimittäin tällä voimakkaimmalla transformerilla. Tietysti Unicron pysyy kokoajan planeettamuodossaan, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että tämä on erittäin onnistunut pääroisto.


14. Dr. Neo Cortex - Crash Bandicoot 2: Cortex Strikes Back

Toinen humoristinen pääroisto. N. Cortex toimii pitkälti juuri siksi miten hauska hahmo hän on. Hänessä on sitä pahispuolta todella paljon, mutta se on tuotu esiin niin hyvin huumorin kautta että pakko tästä hahmosta on pitää. Ajoittain hänen tasonsa vähän laskee, mutta huippuhetkinä hän todellakin toimii paremmin kuin hyvin.


13. Ultimecia - Final Fantasy VIII

Final Fantasy roistojen joukossa on monia todella hyviä ja sittne on niitä täysiä epäonnistumisia. Ultimecia on onnistuminen ja todella vahva sellainen. Viimeisessä taistelussakin tämä hahmo todella tuodaan esiin siten miten pitääkin. Ultimecian kohdalla osa viehätyksestä tulee siitä miten suuri mysteeri hän todella on ja miten paljon hän todella vaikuttaakaan peliin itseensä. Tämän lisäksi hahmo on erittäin hyvin suunniteltu ja toteutettu.


12. Rafe Adler - Uncharted 4: Thief's End

Uncharted sarjassa pahikset ovat olleet turhan usein turhan suuria kliseitä. Pari viimeistä peliä onnistuivat kuitenkin todella hyvin ja suurin napakymppi on Varkaan lopun Rafe Adler. Tämä hahmo on sen verran normaalin oloinen että tuntuu ihan peruspahikselta mutta tapa jolla hän puhuu ja millaisia hänen ilmeensä ja eleensä ovat, todella tekevät hänestä poikkeuksellisen hyvän.

Tämän hahmon kohdalla se viimeinen yhteenotto tuo peliin entistä suuremmat panokset, todella näyttäen millainen tämä roisto on paljon syvemmällä, pinnan alla. Miten pidemmälle peli etenee, sitä paremmaksi tämä roisto muutttuu.


11. Eredin - Witcher 3: Wild Hunt

Sanoisin että tämä roisto olisi toiminen erinomaisesti vaikka hänen naamaansa ei olisi koskaan näkynytkään. Se vähän syö kokonaisuutta joka on kuitenkin Noituri sarjan tasolla erittäin hyvä. Taustatarina on loistava ja sitä korostaa se mitä Wild Huntin kuningas tekee ja miten hän puhuu. Tämä hahmo on erittäin hieno kokonaisuus jota ei ylikäytetä. Vaikka hahmossa on monia sellaisia puolia jotka tuntuvat monesti nähdyiltä niin samalla hahmossa on todella paljon omaa, juurikin sellaista omaa jota pääroistossa pitää olla.


10. Joker - Batman: Arkham Origins

Bane on liian painijamainen, se on syy miksi hän häviää Troy Bakerin ääninäyttelemälle Jokerille. Tämä klovni on erittäin hurja näky ja täysin paha. Origins ei ehkä ole osa varsinaista sarjaa, mutta tässä pelissä Joker on parhaiten onnistunut pääroistona. Hänessä on mukana se julma puoli sekä se täysin bat shit insane olemus. Tämä hahmo on paras klovnihahmo pelimaailmassa ja kaiken lisäksi hänet vielä onnistuttu esittämään todella hyvin vihollisena, viimeiseen yhteenottoon asti ja vielä senkin jälkeen.


9. Dr. Doom - Marvel Ultimate Alliance

Tohtori Victor Von Doom, tai Tohtori Tuho, mitä nyt haluaakaan käyttää, on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaita sarjakuvaroistohahmoja on ylivoimaisesti yksi koko Marvelin voimakkaimpia, älykkäimpiä ja kyvykkäimpiä roistohahmoja koskaan. Pahuuden Mestarien johtaja ja vaikka mitä muuta. Myös yksi omia suosikkiroistohahmoja Marvelissa, vaikkakaan ei automaattisesti se paras. Tässäkin pelissä hän on lopulta se pääroisto, vaikka tarinallisesti se ei kaikkein selkein ratkaisu olekaan koska tarina kasvaa ja leviää.


8. Dracula - Castlevania: Symphony of the Night

Dracula on klassinen hahmo. Hänestä on monta eri variaatiota mutta Castlevania sarjassa paras on kyllä Yön Sinfoniassa. Isä poika asetelma ottaa hänestä irti aiempaa enemmän ja toimivalla ratkaisulla. Draculassa kuitenkin eniten iskee se, millainen hän on. Hänessä on läsnä se tietty olemus kokoajan ja tämä peli vain asettaa sen olemuksen uudenlaiseen pakettiin.


7. Vadrigar - Quake 3

FPS peleissä harvemmin on erittäin hyviä pääroistoja mutta Vadrigar on juuri sellainen. Tämä sarvipäinen olento on viimeisessä yhteenotossa äärimmäisen hienon näköinen ja oloinen. Tähän kun lisätään se että hän on melko haastava niin paketti on valmis. Lyhyessä ajassa Vadrigar jättää melkoisen vaikutuksen ja todella toimii. Ja se nauru kun hän voittaa sinut, se on jäänyt pysyvästi mieleen.


6. Albert Wesker - Resident Evil 5

Musta nahkatakki ja musta aurinkolasit = Cool. Albert Weskerissä heikointa on se miten yli hänet vedetään loppupuolella. Hänessä se tietty hillitty puoli oli se mikä teki hänestä massasta erottuvan. Viimeinen yhteenotto tuhoaa hahmon kuitenkin aika hyvin.

Se ei kuitenkaan poista sitä että Wesker on yksi tyylikkäimpiä pääroistoja videopelissä ja ne huippuhetket todellakin saavat hänet tuntumaan erittäin hyvältä pelihahmolta.


5. Darth Vader - Star Wars Jedi: Fallen Order

Paljon sitä on odotettu mutta viimein tuli peli jossa tämä hahmo on tehty oikein. Vaikka musta lordi näkyykin hyvin vähän aikaa niin tänä lyhyenä aikana hänestä todellakin tehdään sellainen hahmo, jollainen hänen kuulukin olla ja jollaisena hän toimii niin hyvin. Vader on täysin ylivoimainen ja umpisurkeiden roistohahmojen jälkeen hänen läsnäolonsa tekee pelistä jopa astetta paremman.


4. Xemnas - Kingdom Hearts 2

Suurimmat pisteet tulevat viimeisestä yhteenotosta ja siitä pitkällisestä enigmaattisuudesta. Xemnas on hiljainen ja vähäeleinen sekä erittäin upean näköinen, varsinkin ihan viimeisessä taistelussa. Hän asevalintansa on erinomainen ja ääninäyttely korostaa kokonaisuutta loistavasti. Xemnas tuntuu juurikin siltä, miltä pääroiston kuuluukin.


3. Scarecrow - Batman: Arkham Knight

Variksenpelätti on monella tavalla aika vähän käytetty roisto Batmanin maailmassa. Rocksteadyn trilogian huipennuksessa hän kuitenkin saa sen valokeilan joka hänelle todella kuuluu ja tässä pelissä hän on todellakin parhaimmillaan. Scarecrow on todella uhkaavanoloinen, mutta samalla äärimmäisen rauhallinen äänenpainollaan. Tätä kaikkea varjostaa synkkyys joka tunnelmallaan saa pelin tuntumaan paljon paremmalta. Halloween aikaan sijoittuvassa pelissä Scarecrow todellakin pääsee oikeuksiin, myös aivan viimeisillä hetkillä.


2. Malefor - Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Dark Master joka oli trilogiassa kaiken pahan alku ja juuri. Hän näkyy vasta aivan lopussa ja sitä ennen mysteeri ja tuntemattomuus ovat pitäneet tämän hahmon todella kiinnostavana. Se hetki kun hänet näkee, todella toimii. Hän on äärimmäisen hieno ilmestys ja tapa jolla hän puhuu, toimii myös erinomaisesti. Maleforissa yhdistyvät kaikki ne puolet mitkä saavat aikaan erinomaisen pääroiston.

Viimeinen taistelu toimii, hahmon ulkomuoto on loistava ja ääni korostaa tätä. Tähän kun lisätään erinomainen taustatarina, niin kyseessä on äärimmäisen hyvä pääroisto.


1. Sephiroth - Final Fantasy VII

Kingdom Hearts toi Sephirohin mukaan taisteluun niin todellisella voimalla ja silloin vasta päästiin taistelemaan todellista Sephirothia vastaan. Seitsemäs Final Fantasy kuitenkin esitteli hahmon joka on paras videopelien pääroisto. Hänessä on kaikki mitä tarvitaan. Hän on äärimmäisen hieno mustassa viitassa jota hopeinen tukka korostaa hyvin. Aseena upea miekka joka täydentää kokonaisuuden. Tarinan puolesta Sephiroth on myös erittäin onnistunut ja hän tuntuu kokoajan todella kovalta soturilta, mitä onkin.
 
Hahmon kanssa pidetään aluksi yllä tiettyä mysteeriä joka avautuessaan saa hahmon tuntumaan osittain jopa traagiselta ja häntä käy ajoittain jopa sääliksi. Se pahuus tuodaan kuitenkin erinomaisesti esiin muutamassa äärimmäisen voimakkaassa kohtauksessa. Ehkä se paras hetki on yksi koko Final Fantasy historian parhaista kohtauksista. Sephiroth liekkien keskellä.