Jurassic World, Avatar ja Tomb Raider yhdessä

 

 

Horizon Zero Dawnin seuraaja on erittäin uskollinen alkuperäisen pelin pelattavuudelle ja pyrkii rikastamaan sitä juuri oikeilla tavoilla. Se on tosin harmillisesti myös tarinansa orja ja joutuu tällä saralla tyytymään keskimmäisen osan rooliin, eli alustamaan trilogian päätöksen alkua ja kärsii siitä melkoisesti. Pelattavaa ja tutkittavaa on joka tapauksessa kyllästymiseen asti alati laajenevassa robottidinosaurustus maailmassa.

 

 

 

Horisontissa Kielletty Länsi

Ensimmäinen Horizon sarjan peli oli kaikessa komeudessaan varsin massiivinen avoimenmaailman toimintaseikailupeli juuri oikeanlaisilla pelillisillä lisillä aina dialogivalinnoista keräiltäviin esineisiin ja robottidinosauruksiin. Päähahmo kehittyi hienosti pelin edetessä ja vaikka tarina jättikin toivomiseenvaraa ja selvästi petasi jatko-osaa, jääden siitä syystä hieman kesken, oli kokonaisuus todella laadukkaasti toteutettu. Myös trophylista pelissä oli hyvin kohtuullinen. Jatko-osaa kohtaan on siis ollut alusta asti hyvin selviä odotuksia, ennenkuin pelistä oli edes mitään tietoa.

 

Aloy matkalla kiellettyyn länteen

Edellisestä pelistä tuttu Aloy on edelleen päähenkilönä. Tarina jatkuu suoraan edellisestä pelistä, ilman mitään erityisempää pohjustusta ja mikäli ensimmäinen peli on jollakin tavalla muistissa, on tähän peliin erittäin helppoa uppoutua koska pääasiassa kaikki asiat ovat pysyneet ennallaan. Tarinan aikana vastaan tulee tuttuja hahmoja, mutta koska seutu vaihtuu idästä länteen, niin iso osa on aivan uusiakin tuttavuuksia. Kun maailmaa tuhoava vitsaus leviää leviämistään on Aloyn päämääränä kasata yhteen tarvittavat osat, jotta ohjelmisto GAIA, voi korjata maailman, nyt kun sen paha osa HAADES on nujerrettu. Yksinkertainen prosessi tämä ei ole, sillä ihan ensiksi Aloyn on selvittettävä muutamia eräs edellisestä pelistä avoimeksi jäänyt tilanne ja voidakseen tehdä sen, on hänen matkustettava kiellettyyn länteen, joka on vihollisklaanine maata. Tarina puolestaan kasvaa merkittävästi isommaksi, mitä se ensimmäisessä pelissä oli. Siinä missä ensimmäinen peli rakentui pitkälti Aloyn kasvutarinan ympärille jonka ohessa pelaajalle esiteltiin pelimaailma, jossa monenlaiset koneet ovat ravintoketjun huipulla, on tällä kertaa fokuksena viedä tarinaa eteenpäin ja samalla paljastaa taustoja. Tarina ei ole läheskään yhtä hyvä mitä se oli aiemmin sillä se tuntuu yrittävän aivan liikaa, vetää monella tavalla maton jalkojen alta mitä tulee ykköspelin tarinaan ja samalla aikaa tämä on sellainen peli, joka lopulta vain asettelee kaiken valmiiksi, jotta Horizon 3 voi sitten viedä trilogian tarinan päätökseen, oletettavasti.

Eräs asia ei ole muuttunut mihinkään, nimittäin pelihahmojen taso. Vaikka mukana on muutama oikeasti todella hyvin tehty hahmo, niin suuri enemmistö pelin hahmoista on sitä tasoa, että ne eivät joko kiinnosta yhtään, tai unohtunut välittömästi, kun kohtaaminen on ohi. Tämä oli tilanne suurelta osin myös ykköspelissä jossa esiteltiin paljon erilaisia hahmoja, joista osa kuoli varsin nopeasti, osa jäi varsin lyhyiksi tuttavuuksiksi ja osa on mukana edelleen. Asiaa ei oikeastaan muuta yhtään sekään miten teknologiaa käytetään pelissä. Sellainen tietty heimorakenne sotamaaleineen vaatetuksineen ja aseistuksineen on iso osa pelin yleistä tyyliä, mutta tuntuu, ettei se oikeastaan hahmoista erityis hienoja tai ei ainkaan tuo mukanaan juuri mitään plussaa. Mutta kyllä merkittävästi isompi juttu on siinä, että pelissä ei ole juurikaan niitä kiinnostavia hahmoja. Muutama löytyy, jotka ovat merkittävästi muita parempia ja juurikin niin kiinnostavia, että heidän kanssaan on kiinnostavaa keskustella. Valtaosa on kuitenkin enemmän tai vähemmän uusia versioita ykköspelistä tutuiksi tulleista hahmoista, niistä huonoista. Monissa tapauksissa ei tästä syystä isommin kiinnosta edes keskustella hahmoja kanssa ja monet dialogiosuudet tulee hoidettua mahdollisimman nopeasti alta pois, mikä ei tarinallisessa mielessä ole se toivottava ratkaisu.

Forbidden West on tarinallisesti loppuviimeksi aika tylsä kokonaisuus jossa sivutehtävät ovat pitkälti pelkkää ajankulua ilman mitään suurempaa tai merkityksellisempää sisältöä. Tässä mielessä Horizon 2 on samaa sorttia mitä edeltäjänsäkin, mutta aiemmassa pelissä tämä kaikki oli uutta ja ihmeellistä, nyt se on lähinnä lisää samaa, mutta huonommalla tarinalla. Paremminkin voisi oikeastaan sanoa, että huonommalla tarinankerronnalla ja rytmityksellä. Vihollisjoukko varsinkin on vielä huonompaa sorttia mitä aiemmin eikä rima ollut erityisen korkealla alunalkaenkaan. Tyylillisesti peli on myös samaa sorttia joten jos ensimmäinen peli nappasi, niin tämänkin nappaa aivan yhtä hyvin. Omalla kohdalla tämä tyyliratkaisu ei ole sieltä parhaasta päästä, mutta ainakin Aloy on varsin hyvä pelihahmo, joskin, tämä on liiankin hyvä esimerkki siitä, että joskus päähenkilö saisi puhua paljon vähemmän. Monesti tuntuu siltä että Aloy höpöttää aivan liikaa ja iso osa on vielä hänen ääneenpuhumistaan kun hän enemmän tai vähemmän selittää kaiken auki. Monesti päähahmot puhuvat yhtä ja toista mutta siinä missä Batmanin ajatukset kuuluvat ääneen eikä hän höpötä kokoaikaa, on Aloy sen sortin moottoriturpa että usein toivoo, että hän olisi vain ihan hiljaa.

 

Jatko-osa jonka jälkeen ykköspelin uudelleenpelattavuus romahtaa

Forbidden West on niin monella tavalla parempi peli pelattavuuden näkökulmasta, että tämän pelin jälkeen, ei ykköspelin pelaamiseen ole isommin enää kiinnostusta tai syytäkään, muuten kuin tarinallisessa mielessä. Näkyvimmät syyt tässä ovat ne monet pienet parannukset joita ilman ei juuri tee mieli elää, kun niiden makuun on kerran päässyt. Aloy saa varsin nopeasti pelissä käyttöönsä "liitovarjon" jonka kanssa matkan teko nopeutuu tietyissä tilanteissa merkittävästi. Lisäksi hän pystyy ottamaan käyttöönsä enemmän ratsuja kuin perusratsun, mikä on sekin oitis merkittävää vaihtelua, puhumattakaan eräästä loppupuolen pelinmuuttajasta joka on täysin se viimeinen naula ykköspelin arkkuun. Liikkuminen pelissä on yksinkertaisesti merkittävästi mielekkäämpää mitä se ykköspelissä oli missään vaiheessa ja vaikka tähän olisikin vielä muutamia lisäideoita jotka tekisivät siitä vielä hauskempaa, on tällä kertaa mukana matkantaitossa ne isoimmat muutokset joita jatko-osa voi ykkösosan pelattavuuteen tuoda mukanaan. Nämä eivät edes ole ne ainoat asiat joiden kautta ykköspelin pelattavuus menee oitis alaspäin houkuttelevuudessaan.

Aseistus ja varustus ovat myös kokeneet suuria muutoksia. Tällä kertaa kerättävää ja päivitettävää on vielä enemmän. Aloy pystyy ottamaan käyttöön useita eri asuja ja päivittämään niitä paremmiksi maailmasta löytyvillä tarvikkeilla, joita on niin monta eri sorttia, että yhden asun päivitys voi viedä paljon aikaa ja vaatii tuhoamaan ison kasan erilaisia koneita ja metsästämään joukon villieläimiä. Asuja voi tällä kertaa myös värjätä, joka on yksi niitä pieniä lisiä mitä jatko-osa tarjoaa, tai ainakaan en vastaavaa muista ykköspelistä. Asujen kanssa yleensä itse valitsen vain sen mikä on hienoin koska asuja ei voi isommin muokata, niistä vain tulee parempia päivityksien myötä. Sitä ei voi päättää että mitä kaikkea asuun kuuluu ja asukohtaiset hahmon ominaisuuksia tehostavat parannukset ovat lähinnä se kiva lisä, mutta eivät suoraan vaikuta omiin päätöksiin jos asu ei ole hieno.

Merkittävästi aseistusta isompaan osaa nousee kuitenkin aseistus, johon on tullut merkittäviä parannuksia. Uusia aseita kuuluu valikoimaan ja muutenkin aseissa tuntuu olevan enemmän muuttujia kuin aiemmin. Metsästysjousi on se aloitusase, mutta kun valikoimaan kuuluu niin sotajousi, tarkkuusjousi, linko, seiväs ja vasamat, niin hyvin nopeasti aseistuksessa alkaa olla niin paljon muuttujia, että tylsää toiminnasta ei oikeastaan missään kohtaa tule. Myös erilaisia ansoja on paljon ja hahmonkehitys on erilaisten aseiden ja ominaisuuksien ansiosta varsin laajamittainen. Pelaaja voi voi olla pitkänmatkantaistelija (metsästäjä), lähitaistelija (soturi) tai oman pelaamisen kanssa voi panostaa paljon enemmän ansoihin (ansastaja) tai vaikkapa hiiviskelyyn (soluttautuja). Myös koneiden ohjelmointi omaan käyttöön (konemestari) sekä lääkintarvikkeiden ja vastaavien käyttö ja kerääminen ovat osa Aloyn taitovalikoimaa (selviytyjä). Muuttujia siis riittää, joten vaihtelua on monenlaiseen pelaamiseen.

 

Suoraa jatkoa, joka petaa suoraa suoraa jatkoa

Se mitä pelissä valtaosan ajastaan tehdään, on sitä samaa mitä aiemminkin. Erilaisia robottidinosauruksia ja muita hirvityksiä on maailma täynnä ja eri alueet tuovat mukanaan erilaisia vaaroja. Pikkurobotit kaatuvat helposti yhteen tai kahteen nuoleen, mutta isommat sotakoneet vaativat merkittävästi enemmän rankaisua jotta niiden panssari alkaa edes kunnolla hajoamaan. Aloylla on edelleen käytössään Focus, jolla skannata vihollisia ja hioa omia taktiikoita. Tietyt varusteet ovat tehokkaita tiettyjä vihollisia vastaan ja robottien omien aseiden käyttö niitä itseä, tai muita vastaan on edelleen erittäin hyvä keino tasoittaa tilannetta. Toiminnasta saa tarvittaessa varsin haastavaa, mutta kattavalla arsenaalilla, siitä saa myös varsin vastaanottavaa ilman mitään isoja ongelmia. Suuri variaatio osittain täysin uusiakin koneita tuo merkittävästi lisää vaihtelua peliin, mutta myös tutummanpuoleistan robottien kohtaamisessa on myös puolensa.

Pelkkää romurallia pelaaminen ei ole, sillä ihmisvihollisiakin tulee vastaan ja samoin monenlaisia aktiviteetteja, joista osa on ryövärien tappamista, osa erilaisten osien keräämistä ja osa vanhan maailman reliikkien tutkimista. Aloy on edelleen todella ketterä tyttö, joten kalliokiipeily ei ole sekään mikään ongelma. Muuttujia pelissä riittää, mutta myös paljon sitä toistoa jossa tiettyjä aktiviteettia tai haastetta tehdään uudestaan ja uudestaan. Pitkäkauloja pelissä on varsin monta, vihollisleirejä on monta ja tuttuja Patoja on myös useampi. Erilaisia pulmanratkontaosuuksia tulee vastaan vähän liikaa omaan makuun, mutta niistäkin iso osa on vapaaehtoisia suorittaa. Myös erikoisvarusteita on useampi, joiden hallussapito on välttämätöntä tiettyjen haasteiden suorittamiseksi. Jos kaiken haluaa tehdä, niin tämän pelin parissa saa helposti viettää sen yli 50 tuntia. Pääjuonen käy läpi noin 20 tunnin puittessa, riippuen siitä että miten paljon haluaa jutella ihmisten kanssa ja miten hyvin toimintaosuudet luonnistuvat.

Aivan kaikessa jatko-osa ei kuitenkaan ole ottanut niin paljon irti pelistä kuin se olisi voinut. Yhtenä asiana ovat dialogiavalinnat joita pelistä löytyy suhteellisen satunnaisesti. Näissä tilanteissa Aloy voi pyrkiä ratkaisemaan tilanteen joko sydämellään, nyrkeillään tai aivoillaan. Tällöin tilanne etenee valitun ratkaisun mukaan, mutta näitä tilanteita on pelissä varsin vähän ja päätarinassa ne tulevat vastaan erittäin harvoin, jos ollenkaan. Muutenkin tarina on pitkälti täysin kiveenkirjoitettu joten pelaajan valinnoilla ei ole oikeastaan mitään väliä, ei missään kohtaa oikeastaan edes luoda illuusiota siitä, että pelaaja valitsisi miten tietyt tilanteet ratkeavat. Positiivista on sentään se että ainakaan Aloy ei toimi mitenkään idioottimaisesti, vaan hoitaa monet tilanteet varsin pätevästi.

 

Runsaasti tekemistä pienellä toistolla ja näennäisillä heikkouksilla

Muutama aika raastava bugikin pelistä on löytynyt. Muutama tehtävä ei nimittäin mene loppuun asti, vaan jää ns. Kesken. Viimeinen osa tehtävää on selvillä, mutta vaikka sen tekisi, niin tehtävään ei tule kuittausta, vaan se jää keskeneräiseksi. Tälläiset asiat nyt nykyään yleensä pätsätään pois, mutta voin sanoa että vielä näin ei ole käynyt ja peli nyt on kuitenkin ollut saatavilla jo pidemmän aikaa.

Pääasiassa monet pelin varsinaiset heikkoudet ovat suht pieniä ja osa on suoraan sellaisia jotka ärsyttävät kun pyrkii tekemään kaiken nopeasti. Miksi jotkut keskustelut voi ohittaa yhdellä napin painalluksessa kun taas osassa hypitään repliikki kerrallaan? Miksi vahvan lyönnin ja hakkeroinnin nappi on sama? Nämä ovat suhteellisen pieniä asioita eivätkä isommin häiritse pelaamista, mutta alkava tietyssä vaiheessa hieman ärsyttää, etenkin jos yrittää nopeasti hakkeroida jotakin, mutta ei ole tarpeeksi lähellä tai peli ei ole antanut vielä näppäinvaihtoehtoa, tällöin seuraa voimaisku. Dialogiohitus tulee itselle päälle lähinnä silloin, kun ei enää isommin kiinnosta mitä kukakin höpöttää tms. Kyllähän pelissä tavallaan ärsyttää se että hahmojen suhteen laatu ei ole kovin hyvää ja tarina jää todella selvästi kesken, vieläpä oikein korostaen sitä että jatkoa seuraa, koska muutoin kaikki on loppu ja sitä rataa.

Pelaamisen suhteen valtaosa sivutekemisestä on muutamien eri aktiviteettien tekemistä eri alueilla, kunnes kaikkea on tehnyt tarpeeksi. Tämä ei ole iso ongelma, koska näissä sivutehtävissä ynnä muissa on sentään jotain vaihtelua, kun taas joissakin peleissä lisätekemistä on vain lisätekemisen vuoksi, ilman mitään oikeasti mielekästä vaihtelua. Tässä tapauksessa sitä vaihtelua sentään on koska joskus on kyse toiminnasta, joskus kiipeilystä ja joskus pulmanratkonnasta, joka tosin monesti menee yksiin sen kiipeilyn kanssa. Horizon 2 on loppuviimeksi erittäin hyvin tehty ja rytmitetty peli jonka suurimmat heikkoudet ovat siinä, että kyseessä on peli jonka tarinassa valtaosa perustuu siihen mitä ykköspelissä tehtiin, tai mitä kolmospelissä joskus +5 vuoden päästä sitten tehdään. 

---

Yhteenveto

Horizon Forbidden West on pelillisesti juurikin sitä, mitä jatko-osalta voi odottaakin. Muuttujia on enemmän aseista ja varusteista alkaen mikä pitkälti tarkoittaa sitä, että tämän pelin jälkeen, edeltäjän pelaaminen tuntuu oitis merkittävältä askeleelta taaksepäin. Tekemistä pelissä on muutenkin valtavasti, joskin iso osa on samojen asioiden toistoa, kuten avoimenmaailman peleissä yleensäkin. Tarinallisesti peli ei kuitenkaan merkittävästi paranna mitään. Mittasuhteet kasvavat merkittävästi, mutta isoksi ongelmaksi nousee se, että tämä on sellainen tyypillinen keskimmäinen osa trilogiaa, joka lopuksi sitten asettelee palasia jatkoa varten, päättyen itse harmillisen keskeneräiseen tilanteeseen. Forbidden West on ehdottomasti hyvä peli, kuten edeltäjänsä, mutta se samanlaista vaikutusta se ei tee, mutta uudistusten kautta tämä on se peli, joka pelattavuudessa päihittää edeltäjänsä, mutta tarinallisesti ei.

 

+ Robottidinosaurukset ja vastaavat

+ Maailmankuva ja vaihtelevat ympäristöt

+ Pelattavuus ja valtava määrä erinomaisia lisäyksiä

 

- Tarina jää todella keskeneräiseksi

- Valtaosa hahmoista on todella tylsiä

 

Arvosana: 7,6

 

Erityinen

 

Photo modella jälleen kovassa käytössä