Mitä enemmän pelejä pelaa loppuun asti sitä enemmän lopetuksiakin näkee. Osa voi olla erittäin huonoja kun taas osa varsin hyviä. Monesti cliffhanger lopetukset ovat sieltä huonoimmasta päästä kun taas tarinan toimivasti päättävät pelit jäävät mieleen kaikkein parhaimpina. Ainakin siinä mielessä, miten ne lopulta päättyvät.

 

 

 

 

Kertaus ja selvennystä:

Lopetukseksi lasketaan se tilanne jossa pelin päätarina loppuu. Kun lopputekstit alkavat.

Tämän jälkeen voi olla sitten vielä pelattavaa, kuten sivutehtäviä.

Yksi per peli (Joissakin peleissä on useampi mahdollinen lopetus)

 

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Uncharted 2: Among Thieves

- Juuri sarjan rento-otteiseen tunnelmaan sopiva keveä lopetus.

 

Jak II: Renegade

- Edelliseen verrattuna todella kokonainen lopetus jossa kaikki on omilla paikoillaan.

 

Victor Vran

- Kaikki jatkuu, vaikka muuttuu. Oikeanlainen päätös kiinnostavalle kokonaisuudelle.

 




24. Star Wars Jedi: Fallen Order

Tämä on niitä tarinoita joka on liittynyt todella hyvin Star Wars maailmaan ja tarinallisesti kaikki on todella hyvässä synergiassa ison kokonaisuuden kanssa. Se miksi tämä toimii niin hyvin johtuu siitä, että se ei yritä muuttaa mitään päätarinasta, vaan sulautua siihen ja onnistuu siinä esimerkillisesti.


23. Catherine - Heavily Chaos

Tässä pelissä varmaan on monenlaisia lopetuksia mutta tämän itse sain ja oli kyllä yllättävän hyvä ja toimiva. Kun päästää oman syntisen puolensa esiin, voi nousta himon huipulle ja siinä ohessa myös piruksi pirun paikalle.


22. Heavy Rain - Kaikki hyvin?

Tämä on siitä monimutkainen tapaus koska pelissä jokainen hahmo saa tavallaan oman lopetuksensa mutta oma suosikkini on ehkä tämä paras lopetus jossa Ethan ja Madison jatkavat matkaa yhdessä Shaunin kanssa. Norman nousee sankariksi ja jatkaa työssää, taistellen samalla omia demonejaan vastaan ja Scott on kuollut, Laurenin ollessa elossa. Kokonaisuutta voi sekoittaa vaikka kuinka, mutta tämä kombo on se oma suosikkini.


21. Strider

Tämä on niitä tapauksia kun lopetuksessa ei ole oikeastaan mitään ylimääräistä. Tehtävä on suoritettu ja sillä siisti. Hiryu jatkaa siitä, mutta ei tehtävän suorittaminen aina fanfaareja tarvitse.


20. Wolfenstein 2: New Colossus

Vaihteeksi tarinan päättävä osa tätä sarjaa ja todella tyydyttävä päätös kun saa upottaa kirveen vihollisen kalloon. Sitä seuraava litania ei hirveästi nappaa, mutta lämmin päätös kaikelle on BJ:n ja Anyan välinen toiveikas hetki.


19. Max Payne 2

Juurikin sellainen mielekäs noir sävytteinen päätös. Viimeinen taistelu on ohi, Vlad ja Woden kumpikin ovat kuolleet ja Mona tekee kuolemaa. Lopulta, vain yksi on hengissä, kun poliisit saapuvat, Max.


18. Spec Ops: The Line - Welcome to Dubai

Tämä on niin hyvä yhdestä ainoasta syystä, nimittäin siitä painokkaasta tavasta jolla Nolan Northin äänellä puhuva kapteeni Walker sanoo: "Gentlemen... welcome to Dubai." Siinä on selvää että nyt Walker on se pääroisto, joka on viimeinkin todella tullut hulluksi.


17. InFamous: Second Son - Bad

Jälleen yksi niitä tapauksia kun on hyvä olla paha. Tässä lopetuksessa on nimittäin vähän särmääkin sillä Delsin on tehnyt mitä on täytynyt ja kun siitä ei saa kiitosta, niin sitä seuraa muistutus siitä, että kun hän niin päättää, niin ihmisiä kuolee. Kaikessa synkkyydessään, erittäin onnistunut lopetus.


16. Legend of Spyro: New Beginning

Kaikki päättyy sopivalla tavalla salaperäisiin tunnelmiin. Dark Master on edelleen täysi mysteeri, mutta Spyro voimistuu ja nyt Cynder on hänen puolellaan, puhumattakaan Ignistusista ja muista. Kun Spyro katselee yö taivasta niin silti hänellä on paha aavistus. Tämä on se oikea tapa lopettaa peli joka tulee olemaan osa trilogiaa, ei suoraa cliffhangeria jossa kaikki jätetään roikkumaan, vaan tälläinen vihjailevampi lopetus jossa jotakin tulee vielä tapahtumaan, joskus.


15. Batman: Arkham Knight

Vaikka tämä lopetus onkin monella tavalla todella metsään mennyt kun mukana on liikaa kikkailua, väärä romanssi ja turhaa ikuinen mysteeri. Mutta osittain lopetus toimii myös juuri siitä syystä, että pelaaja ei tiedä, miten Batman teki sen kaiken ja se jää täysin pelaajan itsensä mietittäväksi. Tämä on sellaisia lopetuksia että ensi kokemalta se ei tunnu toimivalta, mutta siihen myös hieman tottuu ja sitä ajattelee vähän enemmän. Tosin olisi ollut kiva jos DLC:t olisivat avanneet vähän paremmin kokonaisuutta.


14. Metro: Last Light - Redemption

Lopetuksia on kaksi mutta se minkä itse ensin sain, oli todella koskettava, varsinkin maailma huomioiden. Ensimmäisen pelin kanssa päädyin siihen huonoon lopetukseen ja tällä toisella kerralla kun "tiesin säännöt" pääsin siihen hyvään lopetukseen jossa on todella toiveikas ote ja kaiken kaikkiaan erityisen miellyttävä lopetus joka sopii yleiseen tunnelmaan todella iskevästi.


13. Control

Paljon tulkinnanvaraisuuksia pitkin koko peliä mutta lopulta se kaikki johtaa siihen että Jesse omaksuu paikkansa uutena johtajana. Tapa jolla se on toteutettu on myös varsin toimiva.


12. Crash Bandicoot: Warped

Todella piirrossarjamaisella tavalla tehty päätös kokonaisuudelle. Hyvikset jatkavat elämäänsä samalla kun pahikset ovat paiskautuneet sekaisin aikaan ja siellä vauva Cortex ja vauva Tropy repivät Uka Ukaa kahtia kun eivät osaa jakaa.


11. Uncharted: Drake's Fortune

Juuri sellainen seikkailutarinamainen lopetus jossa pienen palkkion kera jatketaan kohti uusia seikkailuja. Aarre ei ollut mitä kaikki luulivat ja nyt se on meren pohjassa pahis mukanaan. Nate, Elena ja Sully selvisivät eivätkä lähde kotiin ihan tyhjin käsin. Ehkä jatkavat tästä yhdessä. Lopetuksena tämä on juurikin niitä tapauksia jossa paljon jää myös pelaajan tulkittavaksi, mutta todella klassisen tyylinen ja toimiva lopetus. Pelisarja olisi voinut päättyä tähän, mutta se voi myös jatkua.


10. Titanfall 2

Tämä on niitä lopetuksia joka on onnistunut jopa yllättämään siinä mielessä, miten koskettava se osaakaan olla. Titaani uhraa itsensä, pelastaakseen pilottinsa ja sitten kaikki on ohi. Haikea lopputunnelma, mutta samalla todella tyydyttävä ja toimiva. Ei pitkää lopetusta vaan varsin lyhyt ja ytimekäs ja ehkä juuri siksi niin hyvä.


9. Final Fantasy IV

Vaikka muutamat pienet asiat jäävät puuttumaan, niin tämä on erittäin tyydyttävä ja haikea päätös seikkailulle. Kaikkien sankareiden tiet eivät yhdisty, mutta jokainen tuntuu löytävän oman tiensä, vaikka toiset vielä arvuuttelevatkin. After Years nyt on paljon parempi, mutta kokonaisuutena, tämä on todella hyvä päätös todella hyvälle tarinalle, yhdelle parhaalle FF tarinalle koskaan.


8. Devil May Cry V

Tämä on niitä tapauksia jossa on tavallaan kaksi eri osaa, mutta itse en ole juuri Neron osasta kiinnostunut, vaan paljon enemmän nappaa se miten hyvin Danten tarina sitten päättyykään tässä tapauksessa. Hieman tuttua vivahdetta on DMC2:n lopetukseen mutta myös tiettyä DMC1:n otettu, unohtamatta DMC3:a. Samalla kaikki tavallaan jatkuu vaikka peli päättyykin, Nero maan päällä ja veljekset helvetissä demoneja teurastamassa. Kirsikkana kakun päälle tulee Danten tuttu lausahdus, vaikka Vergil ei sitä haluakaan kuulla.


7. Uncharted 3: Drake's Deception

Vaikka Uncharted 4 pistikin tarinallisesti vielä paremmaksi, niin kyllä kolmosen päätös on sellainen, johon se kaikki todella voisi päättyä. Kaiken jälkeen Nate on menettänyt sormuksen joka on merkinnyt niin paljon, mutta Sullyn isällisellä rohkaisulla päätynyt ratkaisuun joka merkitsee vielä enemmän. Mutta mukana on myös sitä seikkailuhenkeä, sekin kiitos Sullyn.


6. Overlord 2

Tämä on niitä tapauksia jossa tietty koomisuus on mukana, mutta myös sellainen omanlainen pahaenteinen vivahteensa. Riippumatta siitä mitä tiettyjä muutoksia voi olla dominoinnin tai tuhoamisen muodossa, niin kyllä kaikkein toimivin on se että ylivaltias hallitsee rakastaja...ttariensa kanssa.


5. Spyro: Year of the Dragon

Ei se yli 100% lopetus joka on ei ole kovinkaan ikimuistoinen vaan lähinnä kiva lisä josta tosin puuttuu se tietty eeppisyys ja tunnelmallisuus mitä tässä lopetuksessa on todella paljon. Tämä lopetus jota epilogi seuraa on se minkä saa voittamalla Sorceressin. Kaikki ei ole vielä selvää, mutta monet juonikuviot ovat nyt yhdistyneet. Kaikki ovat tavallaan löytäneet oman paikkansa ja vaikka Spyro epäilevästi suhtautuukin kaikkeen, niin kyllä on hienoa katsoa ilotulitusta voiton jälkeen ja levätä hetki.


4. Ninja Gaiden Sigma

Kaiken jälkeen, Ryu tekee vaikean ratkaisun mutta kylmän viileästi ja päältä päin näyttää että yhtään epäilystä ei ole. Hän tuhoaa miekan jota on koko pelin jahdannut. Sen jälkeen hänen tehtävänsä on päättynyt ja hän kirjaimellisesti katoaa tuuleen ninjatemppujensa voimalla. Muut jäävät taakse kun yksinäinen susi jatkaa matkaansa.


3. Batman: Telltale series - Batman lopetus

Hieno aloitus sarjalle, tutulla mutta samalla uudella tavalla. Itse valikoin ylivoimaisesti tämän Lepakkomiehen lopetuksen jossa hän todella nousee Gothamin suojeliksi, samalla kun tutun näköinen hahmo antaa viitteitä tulevasta, hieman pahaeteisellä tavalla. Tämä on juurikin sen tyylinen lopetus jossa kaikki vasta alkaa ja mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon jatkaa. 


2. Darksiders 

Cliffhanger lopetukset eivät yleensä toimi, mutta tämä on niitä harvoja poikkeuksia ja kokonaisuus toimii niin hyvin lähinnä siksi, että vaikka kaikki jääkin kesken ja Sota on edelleen taistelussa vihollista vastaan, niin pian, hän ei ole enää yksin, sillä nyt loputkin ratsastajat liittyvät taisteluun. Ehkä tämä toimii niin hyvin koska se ei aseta päähenkilö täyttä ylivoimaa vastaan ilman mitään pois pääsyä tai muuten tilanteeseen jossa ei ole mitään tietoa jatkosta. Tässä lopetuksessa päähenkilö ei ole ylivoimaa vastaan ja jatkosta on tietoa, vaikka mitään varmaa ei olekaan.


1. Aragorn's Quest

Hienoa jatkoa alkuperäiselle trilogialle ja aivan mahdollinen lopputulos. Sam on kertonut pelin tarinana lapsilleen odottaessaan vanhan ystävänsä vierailua. Sitten kun itse Gondorin kuningas lopulta saapuu Kontuun, niin kaikki menee juurikin kuin arvata saattaa. Sam tapaa Aragornin ja kumartaa. Aragorn polvistuu ja sanoo jotakin minkä Samin lapset luulevat tulkitsevansa oikein, mutta pelaaja tietänee paremmin. Juurikin sellainen lopetus joka kaikessa kliseisyydessään voisi olla juurikin sellainen osa, miten tarina voisi hyvinkin jatkua.