Tietyt pelit mieltää välittömästi lapsille tarkoitetuksia ja tässäkin on melko laaja skaala. Monesti helppous ja yksinkertaisuus ovat niitä merkittäviä tekijöitä kun jotakin peliä kuvailee lasten peliksi. Tietysti myös suoraan lastenohjelmiin perustuvat pelit mieltää myös lastenpeleiksi, selvistä syistä.
Lastenpelien kanssa yhtenä merkittävänä ongelmana on se, että ne tuppaavat usein olemaan aika keskinkertaisesti, monesti suoraan huonosti tehtyjä. Siinä tuntuu usein olevan sellainen mentaliteetti että ei lastenpeleihin tarvitse panostaa samalla tavalla kuin "aikuisten" peleihin, koska eivät muksut tiedä paremmin ja heille monesti riittänee että pelissä on tuttuja hahmoja ja jos ne vielä puhuvat suomea, aina parempi.
Tästäkin huolimatta, välillä tulee vastaan sellaisiakin lastenpelejä joihin on panostettu vähän enemmän. Tai sitten se vaikuttaa siltä, kun niitä vertaa sellaisiin lastenpeleihin, joihin on panostettu selvästi vähemmän.
Kirjoitusvirhe tms kannessa ei ole hyvä merkki
Ryhmä Hau: Mahtipennut pelastavat Seikkailulahden
PlayStation Plus: Premium
Paw Patrol: Mighty Pups Save Adventure Bay
Ryhmä Hau nimellä suomessa kulkeva pentujoukko pääsee kokeilemaan supersankaripuoliaan pelissä joka noudattaa todella tuttua kaavaa mihin näissä peleissä on ehditty tottua, kaikessa viimeistelemättömyydessään ja selvässä painotuksessa pienemmille pelaajille.
Perustuttua huttua ja vähän supervoimia päälle
Tassupartion tarinassa seurataan melko kliseistä supersankaritarinaa jossa pidetään kuitenkin kiinni todella lapsille suunnatusta sisällöstä ja suuresta määrästä perus Ryhmä Haun toimintaa. Mukana on tällä kertaa enemmän ryhmäläisiä kuin sitten viime näkemän ja koska pakettiin sekoitetaan supervoimia, tulee sitä kautta uusia muuttujia, mutta pääasiassa peli pystyy erittäin simppelinä alusta loppuun asti ja tuttuun tapaan pelaajalle opetetaan kaikki kädestä pitäen ja miltein kaikesta muistutetaan uudestaan ja uudestaan.
Päätarina jakautuu pariin kouralliseen tehtäviä joissa pelataan milloin milläkin pennulla. Ryder poika on ainoa joka on äänessä kokoajan eivätkä pennyt vieläkään puhu mitään, toisin kuin animaatiosarjassa, joten pentujen luonteet ja monet puolet eivät välity yhtään. Jokaisella pennulla on omat erikoisjuttunsa joita käytetään kentissä hyödyksi ja supervoimat tulevat mukaan kuvioihin omissa osuuksissaan. Jokainen tehtävä sisältää useamman pennun ja pelaajalla on kerralla käytössään kaksi joiden välillä vaihdella. Tekeminen on simppeliä ja pelin läpäisee aika nopeasti. Vaihtelua sentään on saatu mukaan erilaisilla alueilla mikä on kyllä plussaaa, vaikka pelaaminen ei kehitykkään oikein mihinkään suuntaan. Supervoimatkin ovat aika pieniä lisiä, mutta koska kaikilla on omansa, tuovat nekin omanlaistaan vaihtelua.
Tarkoitus on liikkua kentän alusta loppuun ja kerätä siinä ohessa mahdolisimman paljon tavaraa. Pääasiassa koirankeksejä ja jokunen isompi piilotettu esine. Koska kentät ovat suoraviivaisia, ei näiden kerääminen ole haastavaa. Paljon haastavampaa on saada kaikki keksit ajoneuvo-osuuksissa joiden kanssa kokonaisuus on mennyt merkittävästi haastavampaan suuntaan, mutta vääristä syistä ja lähinnä vain silloin jos haluaa kaikki saavutukset pelissä.
Viimeistelemätön kuten ennenkin
Aiemmin pelaamani Paw Patrol: On the Roll pelin suurin heikkous oli siinä, että se tuntui melko viimeistelemättöltä peliltä jossa monet kohdat olivat hivenen epäreilusti tehtyjä, kun miettii saavutuksia. Nämä olivat lähinnä näitä ajoneuvopätkiä joissa liikutaan kokoajan eteenpäin ja sivulta toiselle vaihtelussa oli hieman viivettä mikä toi oman haasteensa. Tästä ei ole päästy mihinkään ja samoja ongelmia on edelleen minkä vuoksi tietyt koirakeksipätkät voi joutua tekemään uudestaan. Jo kerätyt keksit ovat muistissa joten pitää vain poimia ne missatut. Tämä viimeistelemättömyys tuntuu trophyjen kanssa muutenkin sillä monesti trophyt eivät välttämättä aukea oikein missään kohtaa minkä vuoksi koko lista on hieman rikkinäinen.
Peruspelaaminen on kuitenkin sen verran vaivatonta ja helppoa että läpäisyä tätä ei estä ja kuoleminen on mahdottomuus. Minipelejä voi yrittää loputtomiin ilman epäonnistumista joten siinä mielessä on tämä on enemmän kuin lapsille loistava pelivalinta. Minipelit tarjoavat lisää pelattavaa päätarinan kylkeen ja ne ovat tuttuun tapaan erittäin helppoaja. Rytmiminipeli varsinkin on erittäin simppeli eikä tuota isompia ongelmia. Lisätekeminen on siis joka tapauksessa lisätekemistä, vaikkakin simppeliä ja helppoa.
Joka tapauksessa tämä Ryhmä Hau peli ei ole merkittävä parannus edelliseen nähden mitä hiomiseen tulee. Tekemistä on enemmän ja monipuolisemmin, mutta tämä on siitäkin huolimatta kokonaisuus joka on selvästi tehty aika nopeasti ja ilman mitään isompaa viimeistelyä mikä kyllä näkyy. Ensimmäinen merkki siitä onkin heti peli "kannessa", kirjoitusvirheen muodossa.
Yhteenveto
Mighty Pups Save Adventure Bay on ihan ok lastenpeli jossa haastetta ei ole juurikaan läpäisymielessä ja hieman saavutusmielessä. Animaatiosarjalle se on todella uskollinen, vaikkakin karsittu koska pennut ovat lähinnä sanattomia pelihahmoja eivätkä juurikaan tuo esiin omia luonteitaan, vaan ainoastaan sen mitä roolia partiossa edustavat. Ihan ok lastenpeli, mutta aika huterasti tehty, vaikka näyttääkin pääasiassa juuri siltä miltä pitääkin ja tarjoaa perustasolla sitä mitä pitääkin.
+ Tutut koiranpennut
+ Vaihtelevat ympäristöt
+ Minipelit
- Helppo
- Hutera tekninen toteutus
- Paljon pelkistämistä
Arvosana: 4,0
Huono
Heppamaailmassa juhlitaan
Minun Pikku Ponini
PlayStation Plus: Premium
My Little Pony: Maretime Bay Adventure
Kun nyt kerran tulee melkein kaikki vastaan tulevia pelejä kokeiltua niin miksi tämä olisi minkäänlainen poikkeus. Tietysti kun simppeli platina haiskahtaa, niin tämän parissa voisi viettää enemmänkin aikaa, sillä ainakin peli on tehty hyvin ja astetta vanhemmille kuin Paw Patrol. Tai ainakin sellainen pelistä välittyy koska kädestä pitämistä on vähemmän ja toteutukseen on muutenkin panostettu selvästi enemmän, todella tietynlaisissa teknisissä asioissa, vaikka samalla aikaa peruspelattavuudessa ei isoa eroa olekaan.
Aurinkoinen Tähtipartiolainen ja muut
Pelin päähenkilö on Sunny Starscout, maan poni joka pyrkii ilahduttamaan kaikki muita poneja, olivat nämä sitten pegasuksia tai yksisarvisia. Pelkän pelin perusteella hahmosta ei merkittävää määrää sisätlöä irti saa ja sama pätee pitkälti kaikkiin muihinkin vastaan tuleviin poneihin kuten yksisarviseen ilopilleriin nimeltä Izzy Moonbow, punkrockpegasus Zipp Storm ja paikallinen sheriffi/karjapaimen Hitch Trailblazer. Omakohtainen tietämys koko sarjasta on sen verran kaukaa menneisyydestä että näitä on katsottu joskus osana joko lauantaipiirrettyjä tai koulunjälkeisiä piirrettyjä. Yksikään näistä hahmoista ei ole tuttu, mutta veikkaisin että jos näitä viimeisimpiä sarjoja on katsonut niin kaikki on varmaan jollakin tavalla tuttuja ja niiden faneille pelikin on tarkoitettu.
Pääidea pelissä on Sunnyn ohjaksissa auttaa jokaista hänen ystävistään selvittämään ongelmia joita he kohtaavat kun yrittävät saada paikallisen suuren juhlan käyntiin. Hitchin apuna Sunny paimentaa kaneja ja Zippin ohjeistamana Sunny opettelee lentämään osallistuakseen paraatiin. Mutta samalla aikaa joku sabotoi juhlia joiden eteen mm. Izzy on nähnyt jo kovasti vaivaa koristelemalla paikkoja. Ei ole vaikeaa arvata että kuka on syyllinen kun vähän tutustuu porukkaan. Jokusia minipelejä tulee ajoittain vastaan ja ne ovat kaikki toteutettu oikein hyvin eikä ihan sillä matalimmalla standartilla haasteessakaan. Kun vertaa Ryhmä Hauhun, niin pelkästään lentämisessä huomaa todella selvästi että ohjattavuudessa ei ole viivettä, mikä on heti merkki siitä että tähän on panostettu vähän enemmän.
Lyhyt peli on joka tapauksessa kyseessä sillä päätarinan käy läpi jokusessa tunnissa ja erilaisia tehtäviä saa yrittää ihan vapaasti ilman isompia rangaistuksia ja loppuhuipennuksessakin epäonnistuminen on aika epätodennäköistä. My Little Pony on selvä lasten peli, sillä se on helppo oppia ja tehtävät ovat myös sieltä helpommasta päästä. Pääasiassa kyse on monesti vain kerätä tietyt tarvikkeet, puhua tietyille hahmoille tai muuta vastaavaa. Keräiltävääkin on, mutta se auttaa pääasiassa saamaan uusia asusteita joilla muokata Sunnya tai sitten saada erilaisia trophyja, joiden joukossa lähinnä vain yksi salainen tehtävä.
Astetta paremmin tehty lastenpeli
My Little Pony pelit eivät ole itselle erityisen tuttuja, tämä taitaa olla ensimmäinen pelaamani mutta monien lastenpelien joukossa joita on viime aikoina tullut pelattua useampaa, jostakin syystä, tämä on niitä parhaita, mahdollisesti jopa paras. Ääninäyttely on todella laadukasta ja sitä on runsaasti. Ulkoasu on erittäin hieno ja pelin hahmot ovat kaikki oikein hyvin tehtyjä ja jokainen tuntuu oikeasti omanlaiseltaan. Heti kun tätä vertaa Ryhmä Hau peliin, niin tämän pointin painoarvo vain korostuu sillä Ryhmä Hau sarjasta olen jonkin verran jaksoja nähnyt ja pelistä ei saa samalla tavalla kuvaa siitä miten erilaisia pennyt ovat. Ponien kanssa erot tulevat todella hyvin esiin ja jokainen tuntuu oikeasti omanlaiseltaan. Hitch on ainoana porukan poikana ja paikallisena sheriffinä ystävällinen ja reipas, Izzy on taiteellinen ja todella pirteä, hivenen naiivi ja Zipp taas on juurikin sellainen porukkaa täydentävä kovanaamaisempi hahmo.
Peli on lopputulokseltaan aika helposti ennalta-arvattavissa ja pelaaminen toistaa aika nopeasti itseään, sen sijaan että ottaisi kaiken irti erilaisista minipeleistä jota on tarjolla. Tuntuu että tässä olisi ollut enemmän tilaa tehdä kaikista paikoista oikeasti omanalaisiaan ja antaa jokaisella kaverihahmolla oikeasti enemmän tilaa erottua enemmän joukosta ja tehdä jokaisesta tehtävästä hahmon tyyliin sopiva kokonaisuus jossa olisi ollut omanalisensa idea. Tälläisenäkin peli toimii kuitekin todella hyvin, se vain tuntuu menevän liikaa siihen helppoon tekemiseen joka on heti toisella kerralla tylsää ympäriinsä juoksentelua ilman mitään uutta sisältöä.
Sanotaan että vaikka en tältä peliltä odottanut, yhtään mitään, niin se on positiivinen tapaus joka onnistui tarjoamaan paljon paremman kokonaisuuden kuin arvelin ja iso kunnia siitä kuuluu suoraan ääninäyttelylle ja hahmojen käytölle tarinanrakennuksessa ja rytmityksessä. Kokonaisuus etenee aika nopeasti, mutta on toteutettu oikein hyvin.
Yhteenveto
My Little Pony on kivan näköinen, värikäs ja aihepiirille todella uskollinen tuotus. Se on aika helppoa ja lyhyt, tuoden mieleen monet PS2:n lisenssipelit. Peli on simppeli, mutta tehty hyvin ja sopii erinomaisesti nuoremmillekin pelaajille. Vaihtelua on jonkin verran erilaisten minipelien kautta, mutta pääasiassa kyseessä on erittäin tyypillinen lastenpeli, mikä ei tee pelistä huonoa, mutta ei see varttuneempi pelaaja välttämättä saa paljoa irti.
+ Värikäs ulkoasu
+ Simppeli ja toimiva pelattavuus
+ Aihepiirille todella uskollinen
- Lyhyt ja helppo
- Ees taas ravaamiseen perustuva tekeminen
Arvosana: 6,8
Erinomainen
Aivot sulattavaa pelattavaa
Ystäväni Pipsa Possu
PlayStation Plus: Premium
My Friend Peppa Pig
Pipsa Possu sarja ei ole tuttu kuin ideallisesti ja ulkoisesti, mutta ulkoiselta olemukseltaan tätä voisi pitää niin pienien piirrettynä kuin ajatella saattaa, joten tällä oletuksella tämä on peli niin pienille kuin ajatella saattaa.
Peli perheen pienimmille ja helpoimmasta päästä
Pelissä pelaaja saa luoda Pipsa Possulle uuden ystävän jolla pääsee sitten tutustumaan Pipsan perheeseen ja leikkimään tämän kanssa. Kokonaisuus ei tästä juuri monimutkaistu. Pelaaminen on pääasiassa paikasta toiseen kävelemistä ja ajoittain yhdellä napilla ympäristöön vaikuttamista. Erilaisia mahdollisuuksia tehdä mitään on todella rajallisesti ja peli etenee erittäin simppelillä tavalla ja varsin suoraviivaisesti ja helposti. Ympäristöön ei voi erityisemmin vaikuttaa muutamia satunnaisia komentoja mukaanlukien, eli peli on todella rajoitettu.
Graafinen ulkoasu ja ääninnäyttely on todella lähellä sarjaa, joten siinä mielessä ollaan aivan siinä, mihin on varmasti pyrittykin. Tämä tosin on myös hyvä esimerkki siitä, miten rasittavia dubbaukset voivatkaan olla, sillä alkuperäisellä puheella on monesti tunnetta enemmän kuin dubbauksissa.
Paljoa sanottavaa tästä pelistä ei vain keksi. Pelaaminen on paikasta toiseen ramppaamista ja satunnaisia komentoja kunnes tapahtuu jotakin muuta (tarina etenee) ja saadaan uusi syy liikkua paikasta toiseen jotta saadaan tehtyä milloin mitäkin. Loppuviimeksi pelaaminen on helppoa kuten pitääkin, mutta voisi olettaa että tälläisessä pelissä pitäisi olla enemmän kaikkea paineltavaa ja sen sellaista, kuten joskus aikoinaan vanhoissa Muumipeleissä PC:llä. Tietysti konsolimuodossa tämä ei yksinkertaisesti toimisi niin hyvin, mutta kyllä tästä pelistä jää vähän sellainen fiilis, että se on vain jotain mahdollisimman simppeliä tekemistä Pipsa Possu muodossa.
Yhteenveto
Peppa Pig's New Friend on simppeli peli jossa ympäriinsä kävelemällä ja ajoittaisella rastin painelulla pääsee loppuun asti. Mitään isompaa haastetta ei ole ja peli on enemmänkin interaktiivinen tapa käydä läpi Pipsa Possu tarinaa siten että pelaaja on mukana siinä. Pelaamista on aika vähän eikä pelistäkään saa paljoa irti, joten jos ei ole Pipsa Possu aiheen ystävä, todennäköisesti pieni pirpana, niin ei tästä paljoa tule irti saamaan.
+ Todella uskollinen lähdemateriaalille
- Vähän varsinaista tekemistä
- Todella rajallinen
Arvosana: 4,8
Huonommalla puolella
Pääarvio
Ei oikeastaan muita perusteita valinnalle kuin se, kuinka paljon sanottavaa siitä keksi.
Koiraperhe kesälomalla
Bluey
Bluey
Yksi ensimmäisiä asioita mikä nousi jostain syystä mieleen, oli että miksi tätä ei ole suomennettu, tai tarkemmin, miksei nimeä ole? Peli joka tapauksessa perustuu lapsille suunnattuun piirrossarjaan ja huomioiden että minkä tasoisia nämä pelit yleensä ovat, odotukset ovat valmiiksi erittäin alhaalla. Bluey sarja ei ole entuudestaan mitenkään tuttu, mutta sanotaan että kyllä sitä voisi uteliaisuudesta jakson tai pari katsoa, kun tämä peli, ei ainkaan ole sillä tasolla, millä lastenpelit yleensä ovat olleet.
Animaatiosarjaa pelimuodossa
Bluey perustuu samannimiseen animaatiosarjaan jossa seurataan Heeler nimisen koiraperheen seikkailuja Australiassa. Perheeseen kuuluvat Rontti-isän ja Chili-äidin lisäksi lapset Bingo ja Bluey, joista päähenkilö Bluey on se vanhempi. Peli jakautuu kouralliseen kenttiä joista jokaisessa on yksi oma "päätehtävä" jonka läpäisee hyvin helposti ja nopeasti ja joka toimii jollakin tavalla opetuksena minipelille jota voi sitten pelata myöhemmin, kuten myös esittelynä kentälle jossa voi seikkailla myöhemmin. Tarinaosuudet pelissä suorittaa helposti tunnissa tai parissa, koska yhden läpäisyyn ei yleensä mene varttia pidempään. Tarinassa perheen tytöt löytävät palan aarrekarttaa jonka isä teki veljiensä kanssa ollessaan pieni. Tästä muodostuu pelin kantava teema, tarinallisessa mielessä, ja on siellä joukossa on myös opetuskin. Pelin lyhyys tuntuu melko harmilliselta vanhemman pelaajan näkövinkkelistä, musta lasten näkövinkkelistä tilanne voi olla hyvin erilainen, sillä mikä ajallinen satsaus pelin läpäiseminen ei ole ja kuten animaatiosarjan jakso, voi pelin pelata nopeasti uudestaan myös uudelleen.
Pelin toteutus on todella animaatiosarjalle uskollinen. Peli on täysin ääninäytelty, suomenkieliset tekstitykset ovat tarjolla ja tapa jolla peli on toteutettu on ulkoisesti ja äänellisesti juuri sellainen, millainen sen pitäisikin olla. Ulkoasu on erittäin hienon näköinen eikä anna sellaista kuvaa että jotakin on vain nopeasti kasattu yhteen. Visuaalisesti värikäs tyyli on hyvä, hahmojen ilmeet ja eleet ovat todella hyvin tehdyt ja ympäristöissä on valtava määrä yksityiskohtia. Heeler talo on todella iso, eikä se ole ainoa paikka jossa pelissä seikkailaan, mutta se on ylivoimaisesti suurin, tai ainakin yksityiskohtaisin. Muita sijainteja on neljä ja ne tarjoavat sopivan erilaiset ympäristöt touhuamiseen, vaihtelevassa koossa. Peli pysyy joka tapauksessa suppeana, mutta ainakin se on tehty hyvin ja uskollisesti lähdemateriaalille.
Minipelejä ja keräiltävää talossa ja puutarhassa
Pelissä saa ihan vapaasti valita että kenellä perheenjäsenistä pelaa ja mukaan mahtuu kolme muutakin pelaajaa, mikä on tälläiseen peliin todella hyvä ratkaisu, sillä se lisää pelin uudelleenpeluuarvoa lapsiporukassa kun pelaajat voivat yhtä aikaa touhua. Varsinkin minipelit ovat tästä syystä erittäin hyvä lisä kokonaisuuteen sillä nekin lisäävät oitis pelin kestoa, vaikka ovatkin aika nopeasti koetut. Pelistä löytyvät ne monet klassiset lastenpeliratkaisut joiden kautta kokonaisuus pysyy todella helppona ja simppelinä. Mutta toisin kuin monessa muussa tapauksessa, Bluey ei päädy sellaisiin kaikista turhauttavimpiin ratkaisuun. Pelaajalle ei suoraan syötetä opastusta siinä mielessä, miten sitä vaikkapa Paw Patrol peleissä on tehty. Peli myöskään ole niin perusrunkoinen ja suppea mitä Pipsa Possu on. Moninpeli on eräs puoli kokonaisuutta jota ei todellakaan pidä aliarvioida ja vaikka minipelejä on vain neljä, niin voidaan todeta että aika monessa ihan aikuisillekin suunnatuissa peleissä, määrä on usein myös aika suppea. Minipelit ovat helposti opittavia eivätkä vie edes kovin paljoa aikaa.
Varsinainen pääpeli koostuu yleensä muutamien asioiden tekemisestä pari kertaa jotta tarina etenee. Usein tähän kuuluu jonkin esineen hakeminen tai jonkinlainen simppeli tasohyppely määriteltyyn paikkaan, kuten myös minipelin pelaaminen tarinan ohessa. Tarinapätkien läpäisen aikana lapset keräävät tarrakirjaansa erilaisia muistoja siitä mitä ovat tehneet ja tässä kohtaa päästäänkin kiinni siihen lisätekemiseen mitä pelistä löytyy ja se voi helposti tuplata, ellei triplata sen ajan, mitä peliin saa upotettua. Pelissä nimittäin on keräiltäviä esineitä vaikka kuinka paljon. Osa niistä on etsittäviä tavaroita ja osa on kasteltavia kasveja, joista kaikista saa fanfaarien saattelemana tarran muistokirjaan. Pääasiassa näiden tekeminen on aika simppeliä, sillä keräiltävät esineet kimaltelevat ympäristössä, mutta kasvitarrojen hankkiminen vaatii jo vähän perehtymistä ja vaivannäköä. Tämä ei ole suoraan ilmainen platina trophy, mutta lapsipelaajille se on erittäin hyvin tehty ja reilu.
Pelattavuuden suhteen peli on hyvin simppeli, mutta se on myös paikoin hieman kulmikas ja kyseenalaisesti tehty. Nämä ovat tosin aika satunnaisia ongelmia jotka tulevat vastaan tietyissä kohdissa peliä, kun yrittää jotakin vähän vaativampaa. Pelaaja voi poimia tavaraa kentissä yllättävän vapaasti, hyppiä ympäristössä miten huvittaa ja vaikuttaa ympäristöön vaitelevalla menestyksellä. Tiettyjä todella hyviä lisiä kokonaisuudesta löytyy ja viimeisenä lisänä ovat hatut joita pelihahmoille voi laittaa. Nämä ovat aika pienimuotoinen, mutta samalla melko kattava lisä kokonaisuuteen. Hattuja avautuu lisää kun pelissä kerää tarroja ja se tarjoaa hieman saavutettavaa kokonaisuuteen.
Esimerkillinen lastenpeli
Bluey on lastenpelien joukossa ehdottomasti yksi parhaita mitä on pitkään aikaan ilmestynyt ja kun miettii että millaiselle kohderyhmälle peli on suunnattu, se onnistuu tarjoamaa juurikin sellaisen kokonaisuuden joka on erittäin sopiva etenkin alle kouluikäisille muksuille. Moninpeli on suuri voimavara jos on sisaruksia jotka kaikki haluavat pelata jotakin ja mukaan mahtuu myös hieman kilpailua sopivan simppelillä tyylillä.
Ehkä kaikista ärsyttävin asia pelissä on se, että kun onnistuu keräämään suuren määrän tavaraa kentässä yhtäjaksoisesti niin jokaisen kohdalla peli pitää pienet fanfaarit ja sitten täytyy seurata kun tarra laitetaan kirjaan ja pelaajaa hieman kehutaan siinä samalla. Kun tätä miettii vanhemman pelaajan näkökulmasta niin tämä voi olla melko ärsyttävää, mutta nuoremman pelaajan näkökulmasta tilanne voi olla todella erilainen ja tämä on kaikki vapaaehtoista. Jos haluaa nopeasti pelata päätarinan läpi, niin tätä samaa puolta ei juurikaan tule vastaan, mikä on tavallaan erittäin hyvä asia.
Yhteenveto
Bluey on erittäin hyvä lastenpeli ja kaltaistensa joukossa se on sellainen peli jota voisi jopa suositella monien muiden ohi, varsinkin jos animaatiosarja nappaa. Pelaaminen on simppeli ja vaikka peli onkin harmillisen lyhyt, niin se on sympaattinen, veikeä ja erittäin hyvin tehty. Ääninäyttely on laadukasta, minipelit tarjoavat kivaa pelattavaa porukassa, keräiltävät esineet lisäävät pituutta ja tarinakin toimii. Vanhemmalle pelaajalle tämä ei paljoa tarjoa, mutta kohderyhmälleen se on erittäin osuva kokonaisuus.
+ Todella animaatiosarjamainen ulkoasu
+ Sopivan simppeli pelattavuus
+ Ääninäyttely ja tarinankerronta
+ Moninpeli
- Tarrojen ja muiden hidas avautuminen
- Lyhyt
Arvosana: 7,0
Loistava
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.