Pelisarja jossa pelaaja pääsee leikkimään palkkatappajaa. Hiiviskelyyn ja ammattimaiseen siisteyteen panostava peli ehkä palkitsee sen, että ylimääräistä vahinkoa ei aiheuteta, mutta mahdollistaa myös suoraviivaisen toiminna.




Agentti 47 on kalju, siististy pukeutunut toiminnan ja valeasujen mestari. Hän suoriutuu tehtävästä kuin tehtävästä ja tappaa kohteen kuin kohteen. Viimeisen päälle koulutettu ammattitappaja omaa laajan valikoiman taitoja ja vaistot, joiden avulla hän on täysin ylivoimainen monissa tilanteissa.

Tällä kertaa tarina alkaa kun 47 menee suorittamaan tehtävää: Eliminoi Diana Burnwood. Diana sattuu olemaan 47:n pitkäaikainen Agency kontakti ja siksi on epäilyttävää että hän kääntyisi Agentuuria vastaan. Tarina saa aivan uutta vauhtia kun siihen sekoittuu Agentuurin mahtimies Benjamin Travis ja tämän jahtaama tyttö, Victoria. 47 jää tämän kaiken keskelle ja saadakseen tämän kaikken päätökseen, monien täytyy kuolla.


Absolution lähtee nopeasti käyntiin ja opettaa pelaajalle nopeasti perusteet. Peliin pääsee prologin jälkeen hyvin sisälle ja siitä eteenpäin kaikki on kiinni siitä, miten pelaaja päättää hoitaa jokaisen tehtävän. Tavallaan tässä häiritsee se, että pelissä ei ole varsinaisia toimeksiantoja joiden jälkeen palkkamurhaaja siirtyy odottamaan seuraavaa tehtävää. Nyt monet osat tuntuvat vain olosuhteiden pakolta. Peli on kuitenkin rakentunut siten, että pelin osat tuntuvat erillään kuin yksittäisiltä toimeksiannoilta.

Pelissä on jatkuvasti läsnä se tietty tyylikkyys, riippuen tietenkin siitä miten peliä haluaa pelata. Jokaiseen tilanteeseen on useampi lähestymistapa, varsinkin mitä tulee kohteiden tappamiseen. Monia esineitä voi käyttää aseina ja valtaosan ajasta pelaajalla on ainakin tutut Silverbarrel pistoolit.

Tilanteisiin voi mennä aseet laulaen, mutta jokainen tappo joka ei ole kohde, on miinusta lopulliseen arvosanaan. Pelaaja voi käyttää naamioita joiden avulla voi huijata osaa pelin hahmoista, mutta kaikki tilanteet voi hoitaa myös puku päällä. Ympäristöissä on paljon esineitä joihin voi vaikuttaa sekä paljon alueita joille ei saisi mennä. On täysin pelaajasta kiinni että mitä hän käyttää hyväkseen.


Hiiviskelyyn panostaminen on tämän peli tietty heikkous. Nyt kun ei olla tekemässä varsinaisia toimeksiantoja, niin miksi sillä on niin paljon väliä jos sivullisia kuolee. Sen lisäksi toiminnallisesta lähestymistavasta ei tunnu saavan mitään pisteitä, vaikka ampuisi kaikki laukauksen pääosumilla. Tavallaan häiritsevää.

Tämä "vapaus" heitetään lopulta myös romukoppaan ja peliin tulee pakotettu hiiviskelyjakso. Aivan viimeisessä tehtävässä on aikaraja ja lähemmäs heti ku pelaaja paljastuu, hän häviää. Tämänkin voi ratkaista oikealla tavalla, mutta itselläni oli oma tyyli pelata peliä, jossa tämä pakottaminen tuntui oitis.


Toiminnallinen lähestymistapa on tässä pelissä tehty todella hyvin. Ampuminen onnistuu hyvin ja tässä pelissä tarkkuuskiväärin käyttö on todella hauskaa, tarkkaa ja muutenkin sellaista, millaista sen pitäisikin olla. Siksi onkin sääli että tarkkuuskiväärejä tulee vastaan ikävän vähän.

Tämän lisäksi aseet ja varusteet eivät siirry mukana seuraaviin tehtäviin, miksi näin? On outoa ja vähän jo ärsyttävää että ammattitappaja ei voi ottaa mukaansa tiettyjä varusteita, paitsi tietenkin vaimennetut pistoolit. Pistoolien kanssa tuntuu että loppupuolella, varsinkin hiiviskelytehtävässä, vaimennettu pistooli on ihan yhtä tyhjän kanssa, koska viholliset silti huomaavat.


Toiminnassa ja kaikessa muussakin apuna on 47:n tappajavaisto jolla hän korostaa käyttökelpoisia esineitä ja paikkoja. Käytännössä sama kuin Batmanin sinisävyinen etsivänäkö. Instinct on pelissä oleva mittari joka täyttyy kun pelaaja tekee asioita ja sitä voi käyttää toiminnassa siihen että aika pysähtyy ja pelaaja voi valita kohteet joihin ampuu. Tämä on erittäin hieno mekaniikka.

Muutenkin Vaisto on se mikä pelistä tekee niin miellyttävän. Vaikeusastetta nostamalla sen edun menettää, mutta itse pelasin normaalilla jolloin saatoin todella tuntea olevani kiven kova ja jään kylmä, hyytävä palkkatappaja joka voittaa kenet tahansa yksi vastaan yksi ottelussa. Tässä pelissä kaikki kuolevat pääosumaan, myös kohteet. Siinä on jotakin oikeasti hienoa kun astelee hiljaa puku päällä ja aseet valmiina kohti kohdettaa. Tuntee todella olevansa Hitman, kun on valmis mihin vain, vaikka sitten tulitaisteluun. 


Pelissä on myös oma hahmon toimintaa seuraava systeeminsä joka palkitsee pelaajaa huomioilla. Tapa vaikka kourallinen vihollisia palokirveellä: Berserker. Tapa vihollisia instinct ampumisella: Reaper. Nämä ovat sellaisia pieniä asioita jotka ovat erityisen tyylikkäitä ja viimeisen päälle tunnelmallisia.

Vaikka tämä peli panostaakin hiiviskelyyn, niin se pitää sisällään todella miellyttävän toimintapelin. Pelin voi pelata läpi niin että monissa tehtävissä niin että jättää jälkeensä ruumiskasoja eikä siitä ole tehty pelattavuuden suuhteen mitenkään mahdotonta. Vaikka 47 ei kestäkään suurta annosta lyijyä, niin monissa tilanteissa tarkka ampuja voi selvitä isostakin määrästä vihollisia, varsinkin jos on laskelmoiva ja varovainen.

Tämä on juurikin sellainen peli jossa on paljon niitä pieniä asioita, jotka on vieläpä tehty todella oikein. Muita pelejä ei juuri ole joissa voi oikeasti tuntea olevansa todellinen profession hitman/assassin.


Pelissä on alusta asti läsnä sellainen oikea tunnelma. Graafinen ulkoasu ja ääninäyttely ovat molemmat todella hyvin tehtyjä ja pelin hahmoissa on hienoja yksityiskohtia. Pääpahis on vähän tylsä ilmestys eikä kakkospahiskaan ole järin hyvä. Mutta tarina on kuitenkin hyvin tehty ja kenttäsuunnittelu on erinomaista, kokonaisuudessaan tämä peli pitää sisällään kiitettävästi vaihtelua ja paljon pelaamista.

Hahmon ohjattavuus on simppeliä ja toimivaa. Harvemmin tulee vastaan hetkiä että pelihahmo tekee jotakin mitä pelaaja ei olisi halunnut. Tosin vähän useammin tulee vastaan tilanteita joissa tuntuu että liikkumista on selvästi rajoitettu, kun paikasta A,C ja D ei pääse mitenkään eteenpäin, yli tai ympäri, mutta paikkat B ja E ovat kulkureittejä.


Palkkatappaja: Synninpäästö on kokonaisuudessaan haastava, mutta ei mitenkään vaikea peli. Vaikeusasteita on monia ja tilanteisiin on lukuisia eri tapoja. Kenttiä on kiitettävästi ja pelattavaa riittää. Pelin on alusta loppuun asti todella hyvän näköinen ja tarina kestää koko matkan.

Tämä on sellainen peli jossa ulkoasu on erinomainen mutta sisältö on sekin vahva. Vaikka pelissä panostetaan hiljaisuuteen ja maltillisuuteen, niin siinä ei suljeta pois, eikä edes heikennetä toiminnallista lähestymistapaa.


+ Tyylikäs ja tunnelmallinen asetelma

+ Erittäin hyvin tehty ja mahdollistettu toiminta

+ Paljon pelattavaa ja kiitettävän pituinen tarinakampanja

+ Palkkatappajana oleminen


- Hiiviskelyä palkitaan, toimintaa rankaistaan

- Varusteiden rajoittaminen

- Pakotettu hiiviskelypätkä


Arvosana: 8,0


Mahtava