Lopetuksesta voi helposti tulla huono, jos pelin päättyminen ei todella päätä mitään, vaan kaikki kesken. Monesti lopetus kärsii myös siitä, jos kokonaisuutta venytetään liian pitkään, eikä peliä osata lopettaa silloin, kun ollaan vielä niin sanotusti voitolla. Nämä voivat hyvin usein tapahtua myös yhtä aikaa.

 

 

 

Selvennystä:

 

Lopetukseksi lasketaan se tilanne jossa pelin päätarina loppuu. Kun lopputekstit alkavat.

Tämän jälkeen voi olla sitten vielä pelattavaa, kuten sivutehtäviä.

Yksi per peli

 

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Owlboy

Miltein kaikki jää auki mitä tulee sivuhahmoihin, eikä pöllöpojankaan kohdalla nyt ihan selvillä olla.

 

Broken Age

Niin paljon jää tapahtumatta ja tuntuu ettei kokonaisuus edes kunnolla pääty.

 

Bloodstained: Ritual of the Night

Aika vähän painoarvo sille, että kaikki Curse of the Moonissa esitellyt hahmot Miriam poislukien ovat nyt kuolleet.

 




24. Cyberpunk 2077 - Path to Glory - The Sun

Jopa pelin ehkä paras lopetus johtaa tilanteeseen joka on kaikkea muuta kuin onnistunut (hyvää lopetusta venytetään liian pitkälle). Tämä on vähän kahtiajakoinen juttu paristakin syystä. Yksi syy on siinä, että virtuaaliseksi muuttuminen on kiinnostava osa ja sitä voisi jopa pitää hyvänä vaihtoehtona. Tämä lopetus olisi muuten todella hyvä, mutta loppuun on ängetty yksi todella heikosti tehty osa jossa seikkaillaan avaruudessa ilman mitään tyyliä. Path on Glory on sitä tasoa että siinä on paljon hyviä mahdollisuuksia, mutta mitään ei ole käytetty ja sitten on vielä se epävarma ja lyhyt tulevaisuus osa. Mutta ilman avaruuspätkää, tämä voisi olla toimiva lopetus. Se on siinä ja siinä.


23. Horizon Zero Dawn

Muuten ihan hyvä ja simppeli lopetus ilman mitään kikkailua, mutta sitten pakkaa sekoitetaan Sylencen kikkailulla, joka on pelkkää tarpeetonta jatko-osa makustelua irrallisilla juonielementeillä. Ei ollut tekijöillä uskoa siihen että peli menestyisi koska on laadukkaasti tehty, vaan myös tarinallisessa pitää heruttaa, mikä johtaa aika heikkoon lopetukseen.


22. Remnant: From the Ashes

Hienosti rakentunut tarina vain loppuu, ilman isompia selityksiä, hyvästejä tai makustelua. Viimeinen vihollinen on voitettu, joten sankari voi lähteä ja sillä sökö. Mikään ei tosin jää kesken eikä tarpeetonta jatko-osan petaamistakaan harrasteta ja peli loppuu miten alkaakin. Mutta tämä on niitä tapauksia, kun olisi ollut suotavaa, jos lopussa olisi ollut vähän enemmän sisältöä ja mahdollista tarinankerrontaa.


21. Berserk and the Band of Hawk

Iso ongelma tässä on se, että pelissä edetään tilanteeseen jossa ei vain voi luoda tyydyttävää ja näyttävää lopetusta. Berserk tarina on kesken eikä peli yritä keksiä sille loppua. Mutta olisiko ollut liikaa pyydettä kehittyy tyydyttävä, järkevä ja toimiva lopetus tälle tarinalla hienolla lopputaistelulla ja yleisellä tilanteella joka ei tunnu näin turhauttavalta. Tietysti tilanteet eivät jää täysin kesken, mutta siitäkin huolimatta tämän pelin kanssa tuntuu, että se vain loppuu ilman mitään sen ihmeellisempää. 


20. Final Fantasy XV

Siis koko FF15 on yksi iso sekamelska tarinankerronnallisesti koska monet osat eivät selviä tästä pelistä, vaan monista muista lähteistä. Sitten on lopetus joka olisi tarina uhrautumisesta, mutta lopuksi tuntuu, että sen vuoksi monet tilanteet jäävät kuin kesken, sillä Noctin kavereiden kohtalot ja tarinat jäävät vaille selityksiä. Tällöin kokonaisuus tuntuu todella keskeneräiseltä kun monia lupaavia tilanteita ei avata sen enempää.


19. Crash Bandicoot 4: It's About Time

Monet pelit joissa tulee dia-esitys lopussa, tekevät jotakin väärin, koska nämä ovat sellaisia asioita jotka voitaisiin kertoa elävämminkin, kuten tähän mennessä peliä. Tämä on pelin suurin synti lopetuksessa, mutta siinä mennään myös aika reippaasti siihen suuntaan jossa vain kasataan iso joukko random triviaa. Tawnan tapauksessa se on kaikki todella ylivedettyä, muka hauska Uncharted vitsillä. Cortexin kohdalla taas lähemmäs toistetaan Warpedin tilanne. Vähän tylsä fiilis siitä jää.


18. InJustice 2 - Superman

Pahat lopetukset voivat olla todella hyviä kun tehty hyvin. Mutta Teräsmiehen voittoversio tässä pelissä, ei ole sellainen, koska Supermies ei edes voita omilla avuillaan, vaan Brainiacin mielenhallintakeinoilla. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin tämä on sellainen tilanne jossa on mahdollisuuksia myös jatkolle, mutta kokonaisuutena se ei vain toimi, vaan on enemmänkin tälläinen ylivedetty synkkä lopetus.


17. God of War 4

Tarina joka ei tunnu johtavan mihinkään, vaan toimivan enemmänkin laajamittaisena prologina sille todelliselle tarinalle, joka sitten tulee vastaan Raganarokissa. Tässä tarinassa esitellään, ei niin hyvät, keskeiset hahmot ja makustellaan monilla sarjan isoilla asioilla kunnes sitten päästään pisteeseen jossa aletaan maalailemaan mahdollisia tulevia kuvioita sen sijaan että kerrottaisiin kokonainen tarina.


16. Assassin's Creed II

Tarpeetonta kikkailua menneen ja nykyisen välillä, mikä tekee tästä valmiiksi Dan Brown maisesta teknologiapelleilystä yliluonnollista, mikä vie kaiken entistä kauemmas siitä, mitä Assassin's Creedin olisi pitänyt olla alusta asti. Tarina salamurhaajien menneisyydestä, ilman mitään nykyaikapelleilyä, tai ilman mitään yliluonnollista kikkailua.


15. Dragon Age: Inquisition

Muutoin erittäin hyvä lopetus, mutta sitten on vielä pitänyt änkeä mukaan koko Dreadwolf kuvio joka ei ole mitään muuta kuin tarpeetonta ja jopa ärsyttävää jatko-osan petaamista, vieläpä tällä hyvin ärsyttävällä tavalla. Lisäksi tätä tilannetta muuttaa entistä ärsyttävämmäksi se että kyseessä on Solas, joka ei ole erityisen hyvä roistohahmoksi. Sen sijaan että pelin tarina vietäisiin tyydyttävään päätökseen, vaikkakin still kuvilla ja tekstillä, niin mukaan pitää änkeä tarpeetonta kikkailua ja tämä sitten tietysti animaationa.


14. Game of Thrones

Niin monta erinäistä ja silti yhtenäistä tarinaosaa ja jokainen päättyy täyteen cliffhangeriin. Tämä on juurikin sellainen tarinakokonaisuus jossa mitään ei osata lopettaa siten, että se voisi olla edes hieman hyvä niin. Pelasi pelaaja kuinka hyvin tahansa niin kaikki menee päin seiniä ja kaikki jää todella heikkoon tilanteeseen. Tuntuu että tämä on erittäin hyvä esimerkki todella heikosta tarinankerronnasta, koska vain shokkiarvolla on väliä ja jatko-osapetauksella.


13. Jak 3

Koko Ottsel asetelma ei vain toimi ja lopetus on myös aika mitäänsanomaton. Monella tavalla tuntuu että tämä on näitä pelleilytyylisiä lopetuksia. Siis tässä on paljon samaa, kuin Jak 2:ssa, mutta nyt se kaikki vain tuntuu siltä, että monet hyvät ideat jäävät käyttämättä ja kaikesa mennään enemmän kohti koomisia tilanteita aina Vegerin kohtalosta alkaen. Lisäksi monet trilogian aikana kehitetyt juonikuviot jäävät käyttämättä kokonaan.


12. Rise of Tomb Raider

Tylyä cliffhangerpelleilyä jossa jätetään asioita todella kesken. Tosin roistohahmon tappaminen tulee aika töksähtäen, mikä ei sekään ole sieltä onnistuneimmasta päästä. Tosin eipä tästä tilanteesta ole osattu paljoa ottaa irit jatkossakaan, kun tämän pelin hyvä roistohahmo korvataan Trinityn surkealla johtohahmolla. Niin ja kaikki tämä tehdään muuten ihan ok lopetuksen jälkeen, mikä oitis heikentää kokonaisuutta merkittävästi.


11. Far Cry V - Aivopesu

Ei juuri parempi kuin toinenkaan pelin lopetuksista, koska tässä kohtaa tuntuu että pelin isoimmilla tapahtumilla ei ole sellaista loogista syytä. Tässä lopetuksessa tietysti iskee se, mitä pian tapahtuu, mutta ongelmallista on juurikin se, että tämä lopetus on niin irrallinen toisen lopetuksen maailmantilasta, mikä pyrkii luomaan tähän peliin vähän sellaista yliluonnollisuuspuolta, vaikka se ei peliin suoranaisesti kuulukaan.


10. Okami

Pelkästään se että Waka pitää vieläkin vetää kuolleista takaisin kuvioihin ärsyttää suunnattomasti. Muutoin lopetus olisi ihan ok, kun Amaterasu seilaa uuteen maailmaan, mutta Wakan mukana olo vie kyllä kaiken mielekkyyden kokonaisuudesta sillä kun pitkin peliä pelaajaa ärsyttänyt urpo vaikuttaisi kohtaavan loppunsa niin jostakin kumman syystä hänet täytyy vetää mukaan vain jotta hän voisi olla mukana Amaterasun matkalla. Paremmin olisi ollut ilman.


9. Shadow of Tomb Raider

Trilogian päätös jonka lopussakaan ei olla päästy siihen klassiseen Tomb Raideriin jolla vähän kiusoiteltiin ensimmäisessä pelissä. Tämä lopetus tuntuu siltä, että trilogiassa ei olla päästy oikeastaan mihinkään, vaan kaikki on edelleen kesken. Tämän lisäksi pelin pääroisto jätti myös aivan liikaa toivomisenvaraa. Tämä on niitä tilanteita joiden kanssa tuntuu, että peli loppuu ilman että saavuttaa oikeastaan mitään.


8. Final Fantasy VII Remake

Tässä lopetuksessa on paljon meneillään ja monella tavalla tämä on hyvä lopetus joka tekee jatkosta kiinnostavan, sillä mahdollisuuksia on paljon eikä peli ole sidottuna alkuperäisen sääntöihin. Se mikä tekee tästä kuitenkin huonon, on se että tämä jää hyvin cliffhangermaiseksi lopetukseksi jossa kaikki on enemmän tai vähemmän kesken. Tämä olisi aivan hyvin voitu tehdä siten että kaikki saatetaan tilanteeseen jossa ei ole mitään näin selvästi kesken ja josta sitten jonkin käänteen jälkeen lähdetään uudelleen matkaan. Tämä on niin törkeää jatko-osa petaamista, vaikka kaikki olisi voitu lopettaa paremminkin.


7. Mirror's Edge: Catalyst

Peli joka alkaa kuin esiosa ensimmäiselle pelille, mutta sitten aivan lopuksi alkaa tuntua hyvin selvältä rebootilta. Iso syy on siinä, että pelin kanssa tuntuu ettei se edes yritä pohjustaa ensimmäisen pelin tapahtumia. Faithin sisar on edelleen "aivopesty" ja monet ensimmäisestä pelistä tutut hahmot eivät ole edes vielä osa tarinaa. Tästä jää todella halpamainen fiilis sillä pelin tarina jää todella kesken, ilman mitään kunnollista syytä.


6. Vanquish

Loppuviimeksi mikään ei tunnu johtavan mihinkään vaan jäävän kesken. Vanquish on peli jossa on runsaasti toimintaa ja paljon ideoita joita olisi varmaan ollut sitten tarkoitus käyttää jatko-osassa. Tästä syystä lopetuksessa tuntuu että paljon asioita jää kesken ja monet tilanteet ovat sellaisia joita pitäisi rakentaa pidemmälle. Peli loppuu juurikin siten että mikään ei johda mihinkään ja kaikki mitä tapahtuu vain tapahtuu jotta jotain olisi tekeillä. Monet hahmot jäävät ohuiksi ja pelistä jää aika mitäänsanomaton fiilis.


5. Castlevania: Lords of Shadow 2

Lopetus jossa ei korjata mitään ykköspelissä tehtyjä virheitä vaan enemmänkin pyritään menemään eteenpäin. Tästä jää vähän sellainen olo että pelisarja pyrkii vain pitämään kiinni siitä mihin Lords of Shadow sarja on nyt menossa, eikä sitä voi hyväksi asiaksi kutsua, huomioiden että tässä pelissä pilataan nyt vuorostaan Alucard. Muutenkin lopetus on sitä luokkaa että peli vain loppuu, vaikka monia asioita pitäisi korjata.


4. Marvel's Avengers

Ei ole mikään iso yllätys että pelin lisäpätkässä pelataan paikkaa jatko-osalle, mutta se tapa millä se tehdään, ei mitenkään paranna varsin normaalin oloista lopetusta. Monica Rappacci on umpisurkea roistohahmo ja nyt häntä sitten korostetaan tässä lopetuksessa, kuin jotain uutta pääroistoa. Siis miksei hänen voitu antaa olla kuolleena, jolloin kaikki olisi toiminut niin paljon paremmin, nyt yksi merkittävä asia mitä MODOK teki poistetaan kokonaan. Tähän rooliin olisi voitu ottaa niin monta muutakin hahmoa, kuten Aldrich Killian.


3. Fallout 3

Nyt puhutaan ihan siitä peruspelistä, jossa pelihahmo on enemmän tai vähemmän tuomittuna kuolemaan, vaikka apuna olisi supermutantti Fawkes. Tämä alkuperäinen lopetus on suoraansanoen typerä, koska se ei tunnu järkevältä ja on lisäksi tälläinen mukauljas uhrautumistilanne. Juttu vain on niin, että tässä lopetuksessa ei ole juuri mitään erityisen iskevää, vaan siitä jää aika mitäänsanomaton fiilis.


2. Castlevania: Lament of Innocence

Yksi ainoa asia pilaa tämän lopetuksen niin pahasti, että itse pidän tätä peliä irrallisena aivopieruna sarjasta, osana joka ei kuulu sarjaan. Tässä pelissä nimittäin pilataan Dracula erittäin hyvin. Vlad Tepes on historiallinen hahmo, mutta tässä pelissä jostakin pilapalipahiksesta Mathias Cronqvistista sitten muka tehdään Dracula, joka käyttää nimeä Vlad Tepes, tämä on jo törkeää pelleilyä joka on ehdottomasti yksi huonoimpia juonenkäänteitä joka ei vain pilaa yhtä peliä, vaan heikentää koko sarjaa.


1. Castlevania: Lords of Shadow

Tämä lopetus tekee selväksi että kyseessä on selvä reboot. Päähenkilö Gabriel Belmont osoittautuu Draculaksi, pelissä hetkeä aiemmin tapettu Zobek palaa takaisin. Niin ja nyt ollaankin sitten ilmeisesti nykyajassa. Tietysti tässä kohtaa pyritään luomaan täysin uusi jatkumo sarjalle joka ei vain voi olla linkitettynä alkuperäiseen. Ongelmana on se, että tämä pilaa Draculan todella hienosti ja tuntuu muutenkin todella laiskalta suunnitelulta kun vähän aikaa sitten tapettu hahmo palaa takaisin tuosta vain. Isoin ongema omalla kohdalla ei ole nykyaikaan tuominen, vaan hahmojen laiska kierrätys ja legendaarisen hahmon pilaaminen, toista kertaa tämän pelisarjan kanssa, eli ensimmäisestä virheestä ei opittu mitään.