Yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä: Remake

Capcomin yksi parhaita, pitkäikäisimpiä ja laajimmalle levinneimpiä sarjoja on nähnyt monenlaiset pelattavuudet, tyylit ja käänteet. Alkuperäinen Resident Evil 4 on edelleen yksi parhaita koskaan tehtyjä pelejä ja sen toiminnallisempi ote muutti sarjaa merkittävästi. Remake tuntuu monella tavalla täysin tarpeettomalta koska alkuperäinen kestää edelleen aikaa. Mutta remakella on nyt mahdollisuus tuoda tämä pelattavuus nykyaikaan monella tavalla ja samalla aikaa parannella tarinaa suuntaan jos toiseenkin.

Paha Asukas 4: Uudelleentehty

Remake tilanteissa on pelejä jotka todella ansaitsisivat remaken (Legend of Dragoon), sellaista mahdollisesti saamatta ja pelejä jotka eivät sellaista todellakaan tarvitse (The Last of Us Part 1) mutta saavat silti. Resident Evil 4 on pelisarjansa paras peli ja edelleen yksi omia suosikkipelejäni. Miksi se saa remaken kun sarjassa on pelejä jotka tarvitsisivat sellaisen paljon kipeämmin, kuten Code Veronica X ja lähemmäs kaikki heikolla pelattavuudella tehdyt pelit sarjassa. Lisäksi remake sarjassa on tehty hyvin kyseenlaisia ratkaisuja, sillä Resident Evil 2:n remake pilasi pelin tarinan todella pahasti, menettäen sen mikä oli alkuperäisessä niin hyvää. Tavallaan varovainen fiilis tämän pelin kanssa, koska läsnä on epäilys että jotakin on nyt tehty väärin, mutta samalla aikaa toiveikas fiilis, koska kyseessä voi olla erinomainen toimintapeli, kuten Resident Evil: Village. Pelillä on siis melko epäreilut odotukset, mutta myös valtava potentiaali olla yksi vuoden parhaita pelejä.

Erikoisagentti, presidentin tytär, femme fatale ja synkkä kultti

Resident Evil 4:n tarina on pääpiirteissään samanlainen kuin aiemminkin, mutta tiettyjä muutoksia tulee vastaan. Peli on omalla tavallaan jatkoa RE2 Remakalle ja animaatiominisarja Infinite Darkness tapahtuu tämän pelin tapahtumien jälkeen. Tarinallisesti aikaa on kulunut vuosia Raccoon Cityn tapahtumista ja se kaikki kerrataan. Leon, nyt huippukoulututettu erikoisagentti, saa tehtäväkseen pelastaa Amerikan presidentin kidnapattu tytär, Ashley Graham. Tällä kertaa tilannetta avataan enemmän ja muutenkin tarinassa tuntuu että monia alkuperäisessä avoimeksi jääneitä tilanteita täydennetään tai muutoin nopeasti ohi menneistä kohtauksia pitkitetään. Kun Leon matkustaa syrjäiseen kylään Espanjassa, saa hän todella nopeasti huomata olevansa vastakkain sekä salaperäisen kultin, että näiden hallussa olevan uudenlaisen bioaseen, parasiitterakenteisen las plagasin kanssa. Pelin edetässä koko tilanne monimutkaistaa koko ajan lisää, kun kuvioihin sekoittuu sekä paikallinen, enemmän tai vähemmän epäilyttävä Luis Sera, kuin myös Leonin vanha tuttu, femme fatale, Ada Wong.

Tarinallisesti tämä on niitä tapauksia että mitä vain voi tapahtua, sillä tiettyjen hahmojen osuus on paljon suurempi mitä se oli alkuperäisessä pelissä ja monet tilanteet etenevät hyvin erilaisella tavalla kuin aiemmin. Tämä on tavallaan hyvä idea sillä vaikka RE4 oli tarinallisestikin ihan kiva kokonaisuus, oli siinä paljon todella typeriä ratkaisuja ja melko vähälle huomiolle jääneitä kohtauksia ja asetelmia joista olisi saatu irti paljon enemmän kuin nyt kävi. Tosin tässä kohtaa voidaan nostaa oitis esille eräs valtava potentiaalinen heikkous, minkä puuttuminen tuntuu suoraan rikolliselta, koska tästä hahmosta olisi saatu irti vaikka kuinka paljon, etenkin vaihtelun suhteen. Kyseessä on nimittäin koira jonka alkuperäisessä pystyi vapauttamaan karhun raudasta ja koira auttoi myöhemmin pomotaistelussa. Nyt olisi voitu aivan hyvin tehdä koirasta satunnainen partnerihahmo joka auttaa Leonia mahdollisesti parikin kertaa, mutta sen sijaan pelissä on menty suoraan sanoaen törkeää reittiä.

Toisin kuin RE2:n remakessa, jossa tarinallinen puoli onnistuttiin tärvelemään todella pahasti, on RE4:n remakessa onnistuttu paljon paremmin. RE2:n kanssa tarina oli alunperin todella hyvä, sillä se piti omankin mielenkiintoni yllä, vaikka pelattavuus oli ihan roskaa. Tämä oli myös yksi merkittävä syy miksi en isommin lämmennyt muille remakeilla, vaikka ne hyviä pelejä ovatkin. Niiden olisi vain pitänyt olla paljon parempi ja merkittävästi uskollisempia sille mitä alkuperäiset ovat, varsinkin RE2 Remake, joka pilasi sen avainasian. RE4:n kanssa tilanne on paljon erilaisempi, sillä tarinallinen puoli ei ole tällä kertaa avainasemassa, vaan se toiminta, jonka on tässä sarjassa tehnyt paremmin vain Resident Evil 6, edelleen sarjan toiseksi paras peli omasta mielestä. Pelattavuudessa remake sarja on onnistunut joka kerta paremmin, joten ei ole epäilystäkään, etteikö tämänkin kanssa tehtäisi hyvää jälkeä. Kysymys kuuluukin lähinnä että kuinka hyvää, sillä tarinallisesti tämä saattaa hyvinkin onnistua paremmin kuin alkuperäinen, koska se voi oitis parannella kokonaisuutta sieltä täältä. Pelattavuus on vähän eri asia, koska RE4 on toimintapeli ja siksi sen pitää olla vielä RE3:n remakeakin nopeatempoisempaa pelattavaa.

Leon S. Kennedyn poikamaisempi mutta taitavampi versio

Leonin ääninäyttelijä on tässä pelissä sama kuin muissakin Remaken kaanonin tuotoksissa ja peli jatkaa todella monella tavalla sitä samaa tyylillistä linjaa mikä RE2 remakessa alkoi ja peli myös kehittyy samalla tavalla merkittävästi, miten RE3 remake kehittyi kakkosen remakesta. Vieläkään en täysin pidä tästä poikamaisemmasta versiosta Leonista. Tämä ei ole samalla tavalla cool kuin alkuperäisen RE4:n versio, joka myöhemmin sitten todellakin pysyi tyylikkäänä ja todella kovana hahmona useammassa erinomaisessa elokuvassa ja RE6:ssa. Leon ei siis ole niin hyvä mitä hän oli aiemmin, mutta samalla aikaa voidaan sanoa että siinä missä RE4 alunperin muutti hahmoa melko paljon, on tämä versio hyvin lähellä sitä, mitä Leon oli alkuperäisessä RE2:ssa, sekä RE2.n remakessa. Eräs merkittävä tekijä on Leonin ääninäyttely. RE4:ssä aloittanut Paul Mercier ja hänen jälkeensä roolin RE6:sta eteenpäin omakseen ottanut Matthew Mercer ovat kumpikin tehneet erinomaista työtä. Jälkimmäinen lähinnä tähdäten siihen, mitä ensimmäinen aloitti. Remake sarjan ääninäyttelijä Nick Apostolides ei vain toimi yhtä hyvin. Hän ei pysty tälläkään kertaa omaksumaan sitä oikeasti coolia ja badass tyylistä asennetta mikä Leoniin kuuluu, vaan hän on enemmänkin sellainen poikabändiversio, vähemmän hyvällä tavalla. Leon on sanallisesti nokkelampi kuin ennen, mutta matkaa olisi vielä aika paljon edessä.

Mitä tulee Leonin taitovalikoimaan, tilanne on aivan toinen, sillä tämä versio on hyvin lähellä sitä, mitä Leon oli alkuperäisessäkin pelissä, mutta nyt hänen taitonsa ovat entistä paremmat. RE2 R:n Leon ja Claire olivat kyllä taitavia aseiden kanssa ja heidän kykynsä vastasivat pitkälti sitä mitä voisi odottaa keltanokkakytältä ja siviililtä, joka on sotilasveljensä kautta oppinut yhtä jos toista. RE3 R:n Jill Valentine ja Carlos Olivera taas olivat vähän taitavampia, kuten veteraanipoliisien/sotilaiden kuuluukin olla, sillä väistöliikkeet luonnistuivat. RE4 R:n Leon Kennedy, on aivan toisella tasolla, sillä lähemmäs eliitin erikoisagentti on lähitaistelussa helposti se vahvempi osapuoli monia vihollisia vastaan ja veitsen käytössä on hän paremmassa terässä kuin koskaan aiemmin. Väistöliikekkin tavallaan löytyy, mutta se tapahtuu todellakin vain tietyissä tilanteissa, mutta on erinomainen lisä toimintaan. Veitsellä pystyy parryamaan melkein mitä tahansa ja mitä ei voi parryta, voi sitten väistää. Tämä versio Leonista on ehkä poikamaisempi kuin ne parhaat versiot, mitä mitä tulee tähän toimintasankaripuoleen, on tämä versio sieltä parhaasta päästä. Tuttuja tilanteita tulee myös runsaasti ja tässä on havaittavissa sitä oikeanlaista evoluutiota mitä hahmon on aiemminkin käynyt läpi.

Nopeatempoisempi ja pelottavampi versio

Pelattavuuden suhteen RE4 Remake on samaa maata kuin aiemmin tulleet ja tyylillisesti se noudattaa samoja ideoita. Erilaisia resursseja on vaikka kuinka paljon, varusteita on monenlaisia ja vihollisia riittää. Alkuperäinen RE4 oli ennenkaikkea toimintapeli ja alkuperäiselle uskollisesti on remakeken ehdottomasti enemmän toimintapeli kuin kauhupeli. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kauhulla olisi sijaa kokonaisuudessa, sillä tässä pelissä on pelottavia hetkiä vaikka kuinka paljon. Tietyt tilanteet on rakennettu todella ahdittaviksi ja monet erinomaiset osat alkuperäisestä on tehty uudella tavalla, todella onnistuneesti. Tämä on kuitenkin juurikin sitä oikeanlaista kauhua jossa pelaajalla on täysi mahdollisuus tapella vastaan alusta asti ja kasvamassa määrin.

Alkuperäinen peli oli tavallaan melko hillitty ja hidas toimintapeli, varsinkin tähän verrattuna. Leon ei pystynyt liikkumaan ja ampumaan samaan aikaan, minkä vuoksi vihollisetkin liikkuivat suhteellisen verkkaisesti, kompensoidakseen pelaajan rajallisia mahdollisuuksia toiminnassa. Tällä kertaa tilanne on todella erilainen. Leon pystyy liikkumaan ja ampumaan samaan aikaan, torjumaan hyökkäyksiä, väistämään hyökkäyksiä ja vaihtelemaan aseita lennossa.  Viholliset kompensoivat pelaajan sulavampaa toimintaa nopeammalla ja aggressiivisemmalla toiminnallaan. Tietyt viholliset käyvät todella nopeasti kimppuun jolloin pelaajan nopea toiminta on paikoin lähemmäs välttämätöntä ja liikkeessä pysyminen ja tehokas hyökkääminen ovat ensiarvoisen tärkeitä osia toiminnassa. Varsinkin silloin kun vastassa on enemmän vihollisia kerralla, on erittäin tärkeää että pelaaja käyttää hyödykseen kaikkia resurssejaan. Nopea laukaus vihollisen raajoihin hidastaa heitä ja pääosuma avaa mahdollisuuden lähitaisteluliikkeelle joka on erinomainen keino hallita taistelua. Toiminta on erittäin mielekästä ja sen verran monipuolista että myös taktisemmalle lähestymistavalla on tilaa. Asevalikoima on niin laaja että sieltä löytyy jokaiselle jotakin.

Eräs asia mikä nopeasti loistaa poissa olollaan ovat QTE pätkät, joita alkuperäisessä pelissä oli jonkin verran. Itselläni ei ole koskaan ollut näitä nopeusreaktiotestejä vastaan, varsinkin kun RE4 käytti niitä loppuviimeksi hyvin säännöstellysti eikä mennyt juurikaan yli. Pelin yleiseen tyyliin nähden niiden karsiminen on hyvä asia, sillä tämä merkittävästi rujompi ja synkempi tyyli toimii paremmin tälläisenään. Parry systeemi tavallaan on QTE:tä, kuten myös aiemmin mainittu väistöliike, mutta näiden missaaminen ei suoraan johda game overiin äkkikuoleman kautta. Perinteiset QTE:t ovat siis poissa, mutta niiden tilalla on merkittävästi helpommat modernit versiot, joihini on saatu hienosti näyttävyyttä mukaan, jolloin niiden tekeminen on aina niin hienoa.

Salkun avaaminen edelleen pysäyttää pelin ja mahdollistaa tiettyä lisätaktikointia. Tavaraluettelon hallinta onkin yksi merkittävä osa kokonaisuutta sillä yksi osa on järjestellä kaikki salkuun siten, että on oikeasti perillä siitä, paljonkin tiettyjä ammuksia on tai paljonko parannustarvikkeita on. Salkun kanssa lisää haastetta tuo se, että tällä kertaa resurssit täyttävät myös salkkua. Aarteet sun muut ovat oma juttunsa, ne eivät vie tilaa, toisin kuin aiemmin, mutta ruuti, yrtit ja ammukset täyttävät nopeasti salkun, varsinkin jos pelaaja kantaa täyttä arseenalia mukanaan. Tässä kohtaa herää nopeasti kysymys, miksi tavaraa ei vain säilö jemmaan, koska pelissä on sellainenkin. Koska sinne voi laittaa vain aseet, niiden lisäosat ja ensiapusuihkeet. Aiemmissa peleissä pystyi jemmaan laittamaan lähemmäs mitä vain joten miksi ei nyt, varsinkin kun sitä tavaraa on helposti niin paljon.

Photo mode on aina plussaa

Resident Evil peli sekä toimintafaneille, että kauhufaneille

Alkuperäinen ressa nelonen on monille se paras peli sarjassa, mutta sen jälkeen sarja on jakanut fanit karusti kahtia, sillä sarjan yleinen tyyli muuttui paljon tämän astetta toiminnallisemman pelin jälkeen. Toimintapuolen faneille on RE5 ja RE6 joista jälkimmäinen on oma suosikkini, heti RE4:n jälkeen. Perinteisemmän kauhun fanit taas pitävät enemmän aiemmista sarjan peleistä, mutta kauhuun nojaavia pelejä tuli myös RE4:n jälkeen, kuten Revelations kaksikko. RE8 oli se peli joka onnistui yhdistämään sekä toiminnan ja kauhun erinomaiseen pakettiin, mutta RE4 Remake, onnistuu tässä mahdollisesti vielä paremmin, joten tämä on helposti sellainen peli joka palvelee molempia fanikuntia onnistuneesti.

Mehän olemmekin jo tavanneet

Erityisesti voidaan korostaa sitä, että RE4 Remakessa on huomioita valtavasti pieniä yksityiskohtia ja tyylillisesti peliin on todellakin panostettu huolellisesti sillä vielä useiden pelikertojen jälkeen, saattaa pelin maailmassa ja eri tilanteissa huomata paljon sellaista, mitä ei aiemmin pannut merkille. Ne jotka ovat ovat pelanneet alkuperäisen pelin läpi, mahdollisesti vaikka kuinka montaa, tunnistavat paljon tuttuja tilanteita ja hahmoja joista osa on varsin samalla tasolla kuin viimeksikin, mutta monet ovat muuttuneet. Tiettyjä hahmoja käytetään enemmän ja tiettyjä vähemmin, sillä Adan osuus kokonaisuudessa tuntuu pienemmältä kuin ennen, joskin se voi johtua siitä, että tässä pedataan enemmän tilaa DLC:lle. Eri kohtaukset voivat tapahtua eri aikaan ja eri paikassa kuin aiemmin, mikä toimii varsin hyvin ja tarjoaa hieman yllätyksiäkin. Hahmot ovat modernisoituja ja erilaiset tilanteet ovat paikoin rikastettuja, hillittyjä tai paikoin jopa aivan erilaisia kuin aiemmin. Harvoin tosin tulee vastaan hetkiä jolloin tuntuu että peli todella pilasi jotakin mitä aiemmin oli tehty eri tavalla. Monet hyvin pienimuotoisetkin asiat ovat osa kokonaisuutta, vaikkakaan ei välttämättä samassa kohdassa kuin viimeksi. Veitsitaistelu Leonin entisen mentorin kanssa on ehdottomasti yksi pelin kohokohtia ja varisparven räjäyttäminen käsikranaatilla on edelleen todella hauskaa, vaikkakaan samanlaista selvää ja helppoa pätkää ei löydykään. Kyläpäällikkö Bitores Mendez on alkupelin kärkiroisto ja eräänlainen uusi versio RE2 Remaken Tyrantista, vaikka hän ei pelaajaa vainoakaan herra X:n tavoin. Ramon Salazar on keskivaiheen kärkiroisto ja tuntuu porukasta ehkä kaikista erilaisimmalta. Pääroiston tuolissa istuu tietenkin kultin suurmestari Osmund Saddler joka toisin kuin Salazar, on merkittävästi ja lähemmäs kaikilla tavoilla paljon parempi kuin alkuperäinen versio. Tämä on vaihteeksi hyvä pääroisto ja käytetty varsin säästellysti ja todella onnistuneesti tyylillisesti ja tarinallisesti.

Alkuperäisen pelin ehkä huonoin osuus oli saattotehtävä, joka kesti läpi pelin. Ashley on monien sarjan fanien inhokkihahmoja ja siksi onkin positiivista huomata että Saddlerin tavoin, tämä hahmo on tehty todella hyvin ja onkin merkittävästi parempi mitä hahmo ennen oli, kaikilla tavoilla. Ashley ei ole yhtä haavoittuva kuin aiemmin, häneen ei tarvitse resursseja tuhlata ja hänen ohjeistamisensa on simppeliä. Ashley ei kuitenkaan ole haavoittumaton joten huolimaton toiminta voi johtaa hänen kuolemaansa. Alkuperäisen huonoimman mekaniikan uusi versio on kuitenkin paljon parempi ja tekee pelistä moninpaikoin paljon mielekkäämmän pelattavan. Tarinassakin Ashleyn osuus on tehty paljon paremmin ja kokonaisuutta on rikastettu juuri oikeilla tavoilla. Samalla on myös karsittu pois monia varsin kiusallisia hetkiä. Myös tuttu naama, Luis Sera, on saanut merkittäviä uudistuksia ja hänen osuutensa tarinallisessa kokonaisuudessa on merkittävästi isompi kuin aiemmin. Hän on hyvä esimerkki siitä, miten paljon tällä kertaa hänenkin taustaansa on panostettu ja miten paljon remake täydentää alkuperäisen tarinallisia puolia monien hahmojen kanssa.

Yleisesti hahmojen uudet tyylit toimivat oikein hyvin, vaikkakin muutamat ovat sellaisia joiden kanssa kaipaa aiempaa. Krauser on tästä hyvä esimerkki, sillä vanha ääninäyttely oli merkittävästi parempi ja ulosanti hahmolla luo oitis erilaisen kuvan. Sanotaan vaikka että jos alkuperäisessä Krauseria olisi näytellyt joko A tason toimintatähti niin nyt valintana olisi joku erilaisempi tapaus, eikä puhdas äksönmies. Ei siis välttämättä huono muutos, mutta alkuperäinen oli parempi. Sama pätee myös Adaan, joka on nyt tyylillisesti käytännöllisempi, mutta yleisesti Ada on ollut paljon parempi hahmo alkuperäisessä saagassa, kuin tässä remake saagassa, sekä tyylillisesti että sisällöllisesti. Sitten on Saddler, jonka kanssa tilanne on aivan toisenlainen. Hahmojen rikastamisen kanssa eräs, nousee myös merkittävästi uudelle tasolle, nimittäin pelaajan paras ystävä ja arvokkain liittolainen, joka on merkittävä monitaituri tällä kertaa. Mystinen kauppias, on paljon erikoisempi ja kiinnostavampi hahmo kuin aiemmin, jolta löytyy runsaasti sutkautuksia erilaisiin tilanteisiin.

"What are you buying?"

Aseet ovat yksi Resident Evil 4:n parasta antia sillä alkuperäisen pelin uudelleenpeluuarvo oli todella suuri yksinomaan aseiden ansiosta. Tietyt aseet sai haltuunsa vasta kun pelin oli läpäissyt ja toiset eräiden lisähaasteiden jälkeen. Loputtomalla singolla pelaaminen, Chigago Typewriterin, Handcannonin sekä PLR412 olivat erittäin hyviä lisämausteita pelin uudelle pelikerralla, puhumattakaan muiden aseiden päivittämisestä parempaan muotoon. Kyllähän remake sarjassa on nähty superaseita jo useampaa sorttia, mutta koska RE4 onnistui aikoinaan niin hyvin, pitäisi remaken pystyä pistämään tästä vielä paremmaksi, tai ainakin toistamaan aiemmat huippukohdat uudestaan, mahdollisesti uudella tavalla, mutta pysyen uskollisena alkuperäiselle.

Veitsien käyttö on kehittynyt merkittävästi, taas kerran. Veitsien fokus on vaihdellut merkittävästi remake sarassa. Kakkosessa veitset hajosivat tai ne pystyi menettämään, kun taas kolmosessa veitsi oli tuhoutumaton. Nyt on taas palattu tähän typerään ratkaisuun jossa veitset ovat hajoavaa sorttia. Tämä tosin on perusteltavissa siten, että Leonin taidot veitsellä ovat paljon kattavammat, sillä hän pystyy torjumaan niin monenlaisia hyökkäyksiä. Hajoavat veitset ovat ainoa keino pitää tämä mekaniikka kurissa, sillä tuhoutumaton veitsi tekisi tästä kaikesta mahdollisesti vähän liiankin helppoa. Siitäkin huolimatta, itse en pidä tästä ideasta juuri ollenkaan, mutta ymmärrän ajattelumallin sen taustalla. Sanotaan että paljon mieluummin menisin yhdellä veitsellä, sen sijaan että mukana on useampi veitsi, joita sitten vaihdetaan kun entiset hajoavat. Tietysti veitsi voisi kulua, mutta yhden tyylikkään veitsen käyttö olisi parempi, kuin joukon ei niin tyylikkäitä.

Kauppias on edelleen pelaajan parhaita ystäviä ja arvokkaimpia liittolaisia koko pelissä, nyt vielä enemmän kuin koskaan. Häneltä pystyy ostamaan tarvikkeita ja taitaana aseseppänä hän pystyy päivittämään pelaajan arsenaalia. Myös veitsen korjaaminen luonnistuu tuosta vain, eli hänen palveluksiaan tulee käytettyä aina kun mahdollista. Tietyt varusteet kuluvat ja niitä täytyy korjata. Aseita taas voi päivittää ja se on enemmän kuin suotavaa, koska paranneltu haulikko voi todellakin muuttaa kaiken, kun vihollisia on enemmän vastassa. Kauppiaan palveluksiin kuuluu myös toisenlainen pimeä kauppa, jossa saatavilla on vähän erikoisempia tarvikkeita, joita ei osteta ihan perusrahalla ja joka on suoraan liitoksissa kauppiaan tarjoamiin sivutehtäviin, jotka tuovat oitis lisää sisältöä ja tekemistä kokonaisuuteen.

Aseet ovat edelleen yksi suurimpia syitä, miksi pelin uudellenpeluuarvo on niin korkea. Samaten kuin alkuperäisessä, myös remakessa uudet pelikerrat erityisen tehokkailla aseilla ja monilla pelinmuokkauksilla tarjoavat niin paljon lisää muuttujia ja niin paljon mielekästä toimintaa, että pelin pelaa mielellään läpi uudestaan ja uudestaan. Tosin ihan kaikkea pelin tarjoamaa sisältöä ei joka kerta välttämättä tee, koska tekemistä pelissä on mahdollisesti tuplaten, verrattuna siihen, miten paljon sitä oli ennen.

Aarteenetsintää ja pulmanratkontaa toiminnan ohessa

Resident Evil 4 ei ole pelkkää toimintaa, sillä ajoittain luvassa on erilaisia pulmia, joista osaa voi joutua pyörittelemään vähän kauemmin, kun taas osasta selvää erittäin nopeasti. Pääasiassa pulmat keskittyvät päätehtäviin ja etenemiseen pelissä, kun taas sivutehtävät ovat enemmän aarteenetsintää ja paikkojen perusteellista perkaamista. Resident Evil 4 remake ottaa merkittävästi mallia metroidvaniapeleistä, sillä nopeasti pelissä tulee vastaan tilanteita että tiettyyn paikkaan ei pääse tai tiettyä aarretta ei saa käsiinsä ilman tiettyä työkalua tai vastaavaa. Tämä pakottaa pelaamaan tiettyjä alueita uudestaan, kun niiden läpi kulkee myöhemmin, tai mahdollisesti palaamaan kunnolla jo tutkitulle paikalle, koska siellä on jotakin mitä ei ole vielä saanut kerättyä. Pelin kartassa on paljon tietoa siitä, miten pelaaja on löytänyt, mutta ei ole vielä poiminut ja tästä syystä onkin todella suositeltavaa, että pelaaja ostaa kauppiaalta kartan kaikista alueen aarteista, sillä niitä on todella paljon ja alkuperäisen pelin pienetkin ideat, on otettu isommin käyttöön.

Tiettyjä aarteita voi koristaa lisäämällä niihin pienempiä aarteita ja tällöin aarre on paljon arvokkaampi myydä. Jotkut aarteet taas myydään sellaisenaan. Aarteenetsintä on hyvä lisä kokonaisuuteen ja siinä tuntuu että vaivannäkö oikeasti palkintaan jollakin, koska rahaa pelissä ei voi olla koskaan liikaa, ainakaan sanotaan nyt vaikka ensimmäisellä viidellä pelikerralla. Aarteet pystyy helposti vaihtamaan rahaksi ja kauppiaalla tuntuu aina olevan jotakin arvokasta tarjottavaa tai jokin palvelu, josta on hyötyä. Aseiden päivittäminen tai varusteiden korjaaminen jos ei mitään muuta. Sivutehtävät ovat vähän toisenlainen juttu, tavallaan ne ovat hyvä tapa tarjota lisää tekemistä ja vähän lisää vaihtelua kokonaisuuteen, mutta niiden kanssa kokonaisuus ei ole ihan yhtä palkitsevaa, alkua lukuunottamatta. Aluksi sivutehtävien palkinnot ovat todella hyviä, koska kauppiaan erikoisvaihtotavaroissa (spinellikauppa) on todella hyviä tarvikkeita alkupeliin. Tietyssä vaiheessa hinnat tosin nousevat sen verran että tässä puolessa alkaa odotuspeli.

Sivutehtävät ja aarteenetsintä ovat kuitenkin hyviä ideoita. Sinisten medaljonkien etsiminen ja sen ratkaisevan aarrearkkujen yleiavaimen löytäminen ovat palkitsevia ja hyvää vaihtelua. Pulmanratkonta ei niinkään, sillä omalla kohdalla se ei koskaan isommin napannut. Sanotaan että aika hillittyähän se on, joten ei se nyt mikään iso ongelma ole, varsinkaan kun alkuperäisessäkin pelissä oli pulmia, mutta useamman pelikerran jälkeen alkaa tuntua, että olisi kiva jos pulmat voisi suoraan skipata.

Jotkut hahmot ovat merkittävästi parempi kuin aiemmin

Resident Evil 4 vs Resident Evil 4 Remake

Resident Evil sarjassa voi olla haastavaa listata kaikkia pelejä paremmuusjärjestykseen koska ne ovat niin monilta aikakausilta. Onko Remake sitten parempi kuin alkuperäinen? RE2 oli peli jossa pelattavuus oli merkittävästi parempaa, mutta tarinallisesti kaikki oli pilattu todella pahasti. Tällä kertaa tilanne on aivan erilainen koska remake on tehnyt tarinasta rikkaamman, menettämättä sitä fokusta joka tarinassa oli ja samalla aikaa toiminnasta on tehty monipuolisempaa ja modernimpaa kuin aiemmin, mikä tekee tästä pelistä oitis parhaan remaken sarjassa. Mutta onko RE4 Remake sitten parempi kuin Resident Evil: Village, Resident Evil 6 ja Resident Evil 4, jotka ovat omalla kohdalla ne kolme paras peliä sarjassa, tähän asti.

Mercenaries ja Separate Ways

Parissa asiassa remake oitis häviää alkuperäiselle ja osoittaa miksi PS2 aikakausi oli parempi. Lisäsisältö oli heti mukana pelissä. Mercenaries tilaa ei pelissä ole, pelin ilmestyessä. Tämä tosin on tulossa mukaan, eikä se maksa mitään, mikä on todella hyvä asia. Itse muistan että Mercenaries tilaa tuli pelattua todella paljon ja RE6:n Mercenariesia vielä sitäkin enemmän. Tämä voi hyvinkin olla yksi asia, minkä vuoksi pelin pariin palaa vielä uudestaan ja uudestaan, pääpelinkin jälkeen. Tätä on nyt paha arvioida, koska se ei ole vielä osa peliä, mutta positiivista on, että sillä ei rahasteta. Sanotaan että Mercenaries on varmista hyvä lisä, etenkin jos siinä on menty samalla metodilla kuin alkuperäisessä eikä nyt ole mitään isompaa syytä uskoa etteikö näin olisi. Kiinnostavaa tosin on että kun tämä moodi tulee myöhemmin peliin, niin mitä se oikeasti tarjoaa. Alkuperäisessä kaikilla hahmoilla, kaikissa kentissä tietyn arvosanan saaminen palkittiin Handcannon magnumilla, joka oli päivitettynä yksi pelin tehokkaimmista. Tällä kertaa tilanne ei ole ihan sama, koska Handcannon on yksi pelin palkintoja jo nyt. Kun pelin yleistä tasoa miettii, niin en epäile etteikö Mercenaries olisi hyvä lisä pääpeliin.

Separe Ways onkin sitten aivan eri asia, sillä se tulee ilmeisesti olemaan maksullista lisäsisältöä. Adan tarina oli alkuperäisessä pelissä todella hyvä lisä, vaikkakin suhteellisen ohuelta vaikuttava. Tällä kertaa tilanne on mahdollisesti todella erilainen, mutta täytyy sanoa, että itse en merkittävästi arvostata tätä rahastusta eikä ole aikomustakaan tukea sitä, joten pelaamatta jää. Alkuperäisessä se oli hyvä lisä, nyt, se on mahdollisuus rahastaa. Kyllähän sen ymmärtää, jos tämän kanssa tehdään, mitä pääpelin kanssa tehtiin, mutta sen verran suolainen fiilis jäi RE8:n Shadows of Rose DLC:stä, että en odota tältäkään mitään, sen verran huono fiilis jäi. Tosin päätarinan ohessa Adan osuus tuntuu todella pieneltä, joten DLC lienee tapa rikastaa sitä ja kertoa ne kaikki sivuosuudet kokonaisuudesta. Varsinkin kun ottaa huomioon että remake sarjassa Albert Wesker ei ole vielä tullut erityisen tutuksi, niin tätäkin todennäköisesti avataan siinä vähän lisää. Mutta en mahdollisesti paria kymppiä siitä pulita, koska niin paljon se ei kiinnosta. Varsinkin kun alkuperäisessä Separate Way palkintona ollut Chigago Typewriter on yhtenä läpäisypalkintona pääpelissä, tosin uudella nimellä.

Remake juuri oikeilla tavoilla, mutta tietyillä puutteilla

Kun peli on niin hyvä kuin Resident Evil 4, alkuperäinen tai remake, niin lopulta alkaa enemmän miettiä että mitkä ovat sen todelliset heikkoudet, kun vahvuuksia on vaikka muille jakaa. Tämän pelin tapauksessa ne heikkoudet ovat paljon enemmän sellaisia asioita, joita ei ole tarpeeksi, tai jotka olisivat omiaan vielä enemmän tekemään kokonaisuudesta entistä paremman. Kyllähän niitä heikkouksia löytyy kun oikein kaivaa, mutta kuinka paljon ne vaikuttavat kokonaisuuden laatuun, on melko pientä. Kyllähän niitä parannuksia aina löytyisi kun miettii; Aseiden päivittämisessä voisi olla enemmän oikeasti ainutlaatuisia loppupäivityksiä, kyykkynappia kahdesti painamalla Leon voisi tehdä väistöliikkeen milloin vain, Leon ja Ashley voisivat keskustella enemmän tai kommentoida tapahtumia enemmän...

Eräs valtava asia kokonaisuudessa on Ashley. Alkuperäisessä hän oli helposti yksi ärsyttävimpiä asioita koko pelissä. Häntä sai jatkuvasti vahtia, jos hän kuoli kaikki epäonnistui ja hän tuntui alusta asti pelkältä taakalta ilman mitään hyviä puolia. Remakessa tilanne on täysin toisenlainen sillä tällä kertaa Ashley ei ole hahmona ärsyttävä eikä pelimekaniikkana nyt niin ärsyttävä kuin silloin ennen. Kyllähän tämä escort mission joka jatkuu läpi pelin, välillä pitäen taukoa on edelleen suhteellisen rasittavaa, mutta merkittävä parannus huomioiden sen, millaista se ennen oli. Ashley on siis tavallaan erityisen hyvä esimerkki siitä, miten remake korjaa alkuperäisen pelin suurimpiin heikkouksiin kuuluvan pelimekaniikan. Osuus joka pelataan Ashleyllä on edelleen pelin rasittavimpia hetkiä ja hidastaa kokonaisuutta merkittävästi.

Monet asiat joita itse pidän puutteina johtuvat lähinnä siitä, mitä itse olisin peliin lisännyt, muuttanut tai poistanut. Iso osa on sellaisia joita voi pitää spoilereina ja selvänä pilkunviilaamisena. Todella monet näistä asioista ovat sellaisia jotka tavallaan häiritsivät pienimuotoisesti alkuperäisessäkin pelissä, joten ei näitä nyt voi minään merkittävinä ongelmina tämän pelin kanssa pitää, koska kokonaisuutena remake tekee niin monet asiat todella hyvin, että ne tietyt heikkoudet alkavat tuntua melko mitättömiltä ärsykkeiltä. Veitset ovat yksi isoimpia juttuja, sillä tuntuu että usean helposti hajoavan sijaan olisi voinut olla yksi heikkenevä. Tätä korostaa se, että jopa loppuun asti vahvistettu veitsi ei kestä mitenkään erityisen paljon käyttöä, vaan kuluu edelleen suhteellisen pian.

Bonuksia riittää, mutta paljoa jää kaipaamaan

Toisenlaiset heikkoudet ovat niitä, joita RE sarjassa on vasta viimeisimpien pelien kanssa ollut mukana, nimittäin nämä saavutukset ja niistä saaduilla pisteillä avattavat pelinmuokkaukset. Tuntuu että tässä kohtaa RE4 remake ei yllä samalla tasolle mille RE3 remake ja RE: Village ylsivät molemmat, kumpikin hieman omalla tavallaan. Jopa RE6 kauan ennen kumpaakaan onnistui tässä esimerkillisesti. Loputtomia ammuksia aseisiin ei saa pistekaupasta samalla tavalla kuin ennen, vaan yhdestä pelin suurimmasta haasteesta (Pro S+) ja silloinkin kosmeettisella "höpsöllä" asusteella. Avattava tavara on pääasiassa konseptitaidetta ja malleja, ei niinkään pelinmuokkauksia, vaikka tämä peli todellakin olisi niistä hyötynyt merkittävästi. Omalla kohdalla se, että peliin pystyy avamaan loputtomat ammukset, kuten vaikka RE8:n tapauksessa, on takapakkia. Loputtomat ammukset tarjoaa oitis uuden pelikerran, jossa ei tarvitse toimintapelissä miettiä ammuksia, vaan voi pelin pelata käyttämällä vain yhtä tai kahta asetta ja pitää vain hauskaa, tyylillä. Villagessa oli esimerkiksi todella hauskaa pelata peli kokonaan Wolfsbanella ja RE3 remakessa loputtomalla singolla.

Pelin avattavat erikoisaseet vaativat pelin läpäisyä korkeimmilla vaikeusasteilla. Alkuperäisestä tuttu Handcannon esimerkiksi vaatii läpäisyn Professional tasolla kokonaan uudesta pelistä ja ilman erikoistarvikkeita, mikä ei ole enää erityisen hauska vaikeustaso ja Handcannon on loppuviimeksi todella paljon heikompi, mitä se alkuperäisessä oli ja sen lisäksi se on melko epätarkka. Muutenkin bonusaseissa on vähemmän potkua kuin ennen, mutta loputon sinko on tietysti ihan eri asia. Kyllähän sen tavallaan ymmärtää, mutta itse en ole koskaan arvostanut tätä ideaa jossa pelin ns. "Voimakkaimman aseen" saa, kun läpäisee pelin ns. Vaikeimmalla tavalla. Tällä kertaa bonuksien eteen saa nähdä vaivaa ja jotkut bonukset vaativat pelin läpäisyä tarpeeksi hyvällä arvosanalla. Tämä on yksi asia missä ei ole menty tarpeeksi pitkälle ja otettu mallia edeltäjistä. Arvosanasysteemi on tähän peliin melko sopimaton, koska tapetut viholliset, osumatarkkuus tai muutkaan toimintapalat eivät vaikuta arvosanaan, vain pelin läpäisynopeus vaikuttaa, eli tässäkin on jääty vähän jälkeen. Mutta ehkä merkittävästi ärsyttävimpinä puutteena pitäisi juurikin bonusten laatua koska remake sarjassa edellinen ja pääsarjan viimeisin kumpikin tekivät tämän merkittävästi paremmin.

Mahtavan sarjan mahtavimman pelin mahtava uusversio

Resident Evil 4 on pelisarjan paras peli, siitä ei päästä mihinkään. Nyt onkin enää kysymys että kumpi versio. Alkuperäinen on säilynyt todella hyvin ja on mielekästä pelattavaa vielä tänäkin päivänä. Tämä remake tosin tekee tarinallisen puolen paljon paremmin, sillä sille saralla alkuperäinen ei onnistu mitenkään moitteettomasti. Tietysti remaken täytyykin tehdä parannuksia ja koska alkuperäinen peli melkein 20 vuotta vanha, on kaikki kritiikki varmaan vaikuttanut yhteen jos toiseenkin asiaan remaken kanssa.

Tähän asti RE6 on ollut omalla kohdalla se toiseksi paras, joskin RE8 oli oitis ollut kova haastaja eikä RE: Revelations 2 sekään kauas jäänyt. RE4 remake on kuitenkin niin hyvä, että se pystyy haastamaan alkuperäisen, koska tuntuu että tämä peli on osannut hyödyntää kaiken, mitä Capcom oli pelisarjan kanssa oppinut. Se tarjoaa kauhutunnelmaa sitä kaipaaville, mutta huomioi myös toimintafaneja, jotka RE4:sta eteenpäin ovat olleet osa sarjan fanikuntaa.

Resident Evil 4 Remake on esimerkillinen peli monella tavalla. Kyllähän muut pelit sarjassa ovat tehneet tiettyjä asioita merkittävästi paremmin, bonukset ehkä kaikista tuntuvimpana esimerkkinä, mutta isona kokonaisuutena harvat pääsevät yhtä korkealle tasolle kuin tämä.. Se on sarjansa parhaita pelejä. Voi mahdollisesti olla jopa se paras. Se on yksi parhaita remakeja mitä on koskaan tehty ja toimiikon todellisena kultastandartina kaikille remakeille ja vastaaville mitä tämän jälkeen tulee. Se on yksi parhaita kauhupelejä ja yksi parhaita toimintapelejä. Puhumattakaan että tämä voi hyvinkin olla vuoden 2023 paras peli. Hyvin vahva kandidaatti ainakin.

Yhteenveto

Resident Evil 4 (Remake) on mestariteos. Se tekee alkuperäisestä tutut tilanteet uudella, paikoin todella yllättävällä tavalla, mutta pitää myös kiinni monista tutuista tilanteita. Toiminnallisessa mielessä tämä on yksi parhaita pelejä sarjassa ja sama pätee myös sen kauhutunnelmaan. Uudelleenpeluuarvo on todella korkea ja pelillä on todella kiitettävästi pituutta ja oheistekeminenkään ei ihan äkkiä lopu, mutta ei myöskään mene missään kohtaa yli. RE4 Remake on esimerkillinen peli todella monella tavalla sillä se on yksi sarjansa parhaita pelejä ja yksi parhaita remakeja mitä on koskaan tehty. Alkuperäisen fanit tulevat pitämään tästä, mutta myös ne, jotka ovat vasta tutustuneet sarjaan, pitävät tästä.

Resident Evil 4 on jo nyt yksi vuoden 2023 parhaita pelejä, samaten kuin yksi oman pelisarjansa parhaita pelejä, joten sitä on helppo suositella.

+ Toiminta

+ Valtava määrä aseita ja taisteluliikkeitä

+ Runsaasti parannuksia

+ Uudelleenpeluuarvo

+ Tunnelma ja tarinankerronta

+ Rikastettu versio alkuperäisestä

+ Resident Evil fiilis

- Ei mene monissa tapauksissa tarpeeksi pitkälle

- Ashleyllä pelattava osa

- Puzzlet

- Bonukset vaatimuksineen

Arvosana: 9,2

Mestariteos

Yksi parhaita remakeja koskaan