Ryhmä rämä, suunta tämä

Marvel Videogame Universe (MVGU) kasvaa erinomaisella pelillä joka on ehdottomasti koko MVGU:n parhaita pelejä ja erittäin vahva kilpailija tämän vuoden parhaan pelin tittelistä. Se on yllättävän hyvä kokonaisuus jolta en itse odottanut isommin juuri mitään Avengersin jälkeen, mutta juuri siitä syystä tämä tuntuu niin hyvältä pelata, koska se onnistuu yllättämään ja tarjoamaan erittäin laadukkaan kokonaisuuden.

Galaksin Vartijat

Guardians of the Galaxy ei ole niitä omia suosikkiryhmiä Marvelilla, mutta siinä on ehdottomasti ne puolensa. Elokuvat ovat olleet aika hyviä, varsinkin jälkimmäinen. Telltalen GoG oli hahmoillaan merkittävästi parempi kuin elokuvat sillä itse ne ole vain juuri lämmennyt Zoey Saladana Gamoralle tai Dave Bautistan Draxille, vaikka Chris Pratt onkin kelvollinen Star-Lord. Silti kaikissa olisi parannettavaa ja Telltalen peli tekikin kaikki hahmot merkittävästi paremmin. No tämä peli on yllättävän lähellä Telltalen samasta aiheesta tehtyä peliä, sillä tälläkin kertaa luvassa on valintoja, todella hyvää huumoria ja erinomaisesti tehtyjä hahmoja ja todella onnistuneita kohtauksia. Tämä on juurikin sellainen suunta, joka Marvel peleillä kannattaa tästä eteenpäinkin olla. Tosin, kyllähän Insomniac onnistui aiemmin erinomaisesti Spider-Manin kanssa ja odotukset Wolverinea kohtaan ovat todella korkealle juuri siitä syystä.

Monin tavoin parempi, kuin MCU:n versio 

Aloitetaan siitä tärkeimmästä ja ilmeisimmästä asiasta mitä tulee tunnelmaan, nimittäin pääporukasta. Lähtökohtaisesti yhtäkään ääninäyttelijää en osaa suoraan yhdistää mihinkään, mikä tavallaan on eduksi kaikille. Myöskään vertauksia sarjoihin ei tehdä, sillä silloin skaala kasvaisi vähän liikaa, vertaukset tehdään lähinnä MCU elokuvien ja Telltale pelin perusteella, jolloin se selkeää ja nopeaa. Peter Quill on juurikin sellainen koominen hahmo joka rakastaa osaansa sankarijoukon "johtajana" ja avaruusaluksen kapteenina ja minä lie piraattina sankarina. Elokuvissa Chris Pratt on tehnyt ihan kivan roolin, mutta itse olen sitä mieltä että hahmo olisi voitu roolittaa paremminkin. Telltalen versio hahmosta oli parempi, vähemmän machompi mutta edelleen todella koominen. Tämä versio on lähemmäs kummankin version parhaat puolet samassa paketissa ja vieläpä ulkoasulla joka on perinteinen mutta myös omanlaisensa.

Monesti se porukan onnistunein hahmo, Rocket, on tällä kertaa porukan heikoin lenkki. Bradley Cooperin ääninäyttelemä Rocket oli niitä onnistuneimpia elokuvissa, mutta Nolan Northin esittämä Telltale versio on ehdottomasti se paras Rocket mitä on peleissä tai elokuvissa koskaan tullut vastaan. Tämä on ehkä se huonoin versio, siis kyllä tämän tunnistaa Rocketiksi, sillä hahmo edelleen epätasapainoinen mulkku joka voi räjähtää hetkenä minä hyvänsä ja tekee juttuja vain koska huvittaa. Tyyliratkaisut toimivat hyvin, mutta aiempaan verrattuna, ei tämä iske erityisen kovaa. Myös eräs monesti kahtiajakoinen on Drax. Itse en erityisemmin pidä Bautista versiosta, sillä se on ihan ok, mutta samalla aika aikaa perustylsä. Telltale versio oli hieman parempi ja huomattavasti hauskempi. Tämä on versio, on paras tähän mennessä, ylivoimaisesti. Drax on stooalaisen hillitty järkäle jonka ajatuksen juoksu on tutun kirjaimellista ja huumori on sitä kautta todella onnistunutta, ehdottomasti erinomaisesti tehty hahmo. Gamoran kohdalla on yksi erittäin hyvä versio, Telltalen versio ja yksi erittäin huono, Saldanan versio. MCU:ssa hahmo ei vain ole toiminut ja iso osa on näyttelijävalinnasta kiinni. Telltale versio on erinomainen, juurikin sellainen millainen hahmon toivoisi olevan. Vaikeaa onkin sanoa että onko tämä parempi. Sanoisin että samalla viivalla. Todella kylmäpäinen, sopivan huvittava ja omanlaisensa hahmo jossa on sitä todellista tyyliä toiminnassa ja tarinallisuudessa. Groot taas... no kaikki Groot versiot ovat olleet tähän mennessä erittäin hyviä.

Valtaosan ajasta pelissä, olisi sitten kyse tarinasta, toiminnasta tai niiden välillä etenemisestä, porukka juttelee keskenään joko suhteellisen sivistyneesti, tai hyvin passiivisaggressiivisesti, joskus melkein fyysisestikin. Gamora, Drax ja Rocket haastavat riitaa enemmän tai vähemmäs ja Quill on se, joka joko hillitsee sitä tai lisää löylyä, mikä on täysin pelaajan valittavissa. Pelaaja voi valita puolensa kahden hahmon kinastelussa, ottaa osaa keskusteluun tai sivuuttaa kaiken. Parasta on joka tapauksessa jonkinlainen keskustelu sillä monia huumorikukkasia löytyy kun vaikkapa Drax kyseenalaistaa Gamoran luetettavuuden tämän menneisyyden perusteella tai Gamora sanoo jotakin minkä Drax ottaa täysin todesta ja Gamora tietää sen. Rocket taas monesti selvä katalyytti mihin tahansa tilanteeseen, mutta kaikille hahmoille jää erinomaisesti tilaa, koska peli on jaksotettu ja rytmitetty juurikin niin hyvin, että kaikkia hahmoja käytetään tarinassa ja tunnelmassa erinomaisesti, mikä vain lisää sitä Guardians of the Galaxy tunnelmaa.

Kinastelua, keskustelua ja hyvää kemiaa

Tarinassa seurataan koko ryhmää, mutta pelaaja astuu yksinomaan Tähtilordin rakettisaappaisiin ja tukikohtana toimii hänen aluksena, Milano. Kaikilla on aluksella oma hyttinsä ja kaikki voi löytää jostakin päin alusta, tekemässä milloin mitäkin ja heidän kanssaan voi joko keskustella parin valinnan kanssa, tai sitten luvassa on vain pätkä tarinaa joka vastaa nykyistä tilannetta, oli se mikä hyvänsä. Tarina lähtee käyntiin erään keikan alkaessa ja kun se ei sitten menekään ihan niin kuin toivoisi, päätyy koko konkkaronkka isoihin ongelmiin lain kanssa ja sen seurauksena pian ongelmiin myös hyvin erilaisen henkilön kanssa, puhumattakaan merkittävästi isommasta ongelmasta joka kytee taustalla ja jättää kaiken aiemman varjoonsa ja joka lopulta vaatii Galaksin vartioija apuun. Spoilaamatta tarinasta sen enempää voidaan sanoa että se yleinen rytmitys on todella hyvä. Tarina jakaantuu vajaan pariin kymmeneen kappaleeseen joista osa menee nopeammin kuin toiset, osassa lähinnä taistellaan ja osassa edetään vähän rauhallisemmin. Kappaleiden jaksotus toimii myös erinomaisesti sillä välillä seikkaillaan maailmassa ja välillä taistellaan. Tutkimusmatkailua voi harrastaa raaka-aineiden toivossa, mutta kentät ovat pääasiassa aika suoraviivaisia, mutta niitä piilopaikkoja on juuri sen verran, että ihan täydeltä putkelta peli harvemmin tuntuu. Tarina on huomattavasti pidempi mitä aluksi itse odotin ja se tuntuu ajoittain jopa siltä, että pakettiin on mahdutettu kaksi tarinaa, mutta ne toimivat yhdessä erittäin hyvin, vaikka kokonaisuus tuntuukin  hieman venytetyltä.

Koska iso osa kokonaisuuden viehätyksestä tulee vartijoiden keskinäisestä kemiasta, on ilo huomata, että huumoria pyritään ottamaan kunnolla irti tilanteesta kuin tilanteesta. Siinä missä Gamora on kylmän rauhallinen ja ammattimainen, on Rocket kuumapäinen ja hyvin epäammattimainen. Drax taas on kuin jotakin näiden kahden väliltä ja omanlaisellaan ajatuksenjuoksulla ja raivopäisellä taisteluhalulla. Groot on lähinnä se hiljainen tukihahmo joka pyörii mukana, mutta jota vain Rocket ymmärtää. Näiden eri puolien yhdistely eri tilanteissa todella toimii ja on iso syy siihen miksi peli on lähemmäs joka hetki erittäin hauska kokonaisuus pelata. Huumori jos mikä toimii tässä pelissä esimerkillisesti ja se ei ole mitenkään pieni saavutus sillä Telltalen GoG oli heidän hauskin pelinsä ja tällä kertaa hyvin samanlainen huumori on vahvasti läsnä, mutta sitä on pystytty käyttämään merkittävästi enemmän ja sitä kautta se tuntuu aina nappaavan joka kerta erinomaisesti.

Pelissä on muutenkin sellainen todella tietynlainen Guardians of the Galaxy tunnelma joka iskee vastaan heti kun pelin saa käyntiin, musiikin muodossa. Tuttuja kappaleita löytyy iso valikoima ja riippuen siitä, milloin pelaaja on syntynyt, voi nostalgia pommi olla aivan valtava, tai sitten pelin tyyli voi tuntua kivikautisen vanhalta. Tämä on kuitenkin erinomainen ratkaisu eikä tämä tietty nostalgia jää myöskään siihen musiikkiin, sillä pelin yleinen tyyli myös korostaa sellaista tiettyä tyylisuntaa. Värikäs asenne ja tyylittely näkyy myös toiminnassa jossa pelaajan tehokkuutta arvioidaan ja jossa värikkyys todella pääsee oikeuksiinsa, näyttävyydestä puhumattakaan.

Teamwork makes the dreamwork

Pelattavuudesta ei juuri valitettavaa ole, sillä vaikka varsinkin taistelussa tuntuu, että erilaisia muuttujia on aivan liian paljon, niin siihen kaikkeen tottuu todella nopeasti ja pelissä on juuri tarpeeksi sellaisia ratkaisuja, jotka oikeasti helpottavat toimintaan sopeutumista ja siinä oikeasti loistamista. Pelkästään Star-Lord on hyvin ketterä ja pystyy tuplapistooleilla tuottamaan varsin kattavasti vahinkoa. Erilaisia taistelutaitoja on myös jokunen ja vaikka niitä on vähän, niin ne toimivat todella hyvässä synergiassa kaiken muun kanssa. Taistelussa on pitkälit käytössä samat temput mitä myös kentissä liikkumisessa. Tuplahyppy ja syöksy lisäävät liikkuvuutta ja intensiivisyyttä taisteluun. Pistoolit ovat todella hyvät aseet ja oikealla ajoituksella niistä saa vielä enemmän irti. Erikoisliikkeet todella lisäävät hyvää tuntumaan taisteluun vaikka tavaraa olisi ruudulla kuinka paljon, niin se harvoin tuntuu ylimitoitetulta ja värikkyys auttaa hienosti korostamaan kokonaisuutta. Vaikka pelattavuudessa ei olekaan valtavaa kykypuuta täytettävänä, niin toiminnassa on juurikin sellainen ote, että se on hauskaa alusta loppuun asti ja vieläpä helpompaa kuin Avengerissa ollut toimintaote, mikä ei sekään ollut huono, tällä kertaa valot ja erikoisefektit tosin tutuvat hillitymmiltä ja sitä kautta pelistä saa enemmän irti.

Vaikka pelaaja ohjaa vain Star-Lordia, ovat kaikki muutkin porukasta mukana taistelussa ja pelaaja voi antaa heille komtenoja tehostamaan taistelu tai tekemään selvää jälkeä vihollisista. Groot pystyy sitomaan vihollisia paikoilleen, joilloin he ovat helppoja maalitauluja. Rocket pystyy yhdellä räjähteellä tekemään valtavaa alueellista vahinkoa. Drax tekee massiivista horjutusvahinkoa yhteenviholliseen, sekä hieman fyysistäkin vahinkoa siinä samalla. Gamora taas tekee massiivista vahinkoa yhteen kohteeseen. Näiden eri taitojen käyttö hyvässä synergiassa on monesti avain voittoon. Vaikka Drax ja Gamora tuntuvatkin erikoisliikkeeiltään todella samanlaisilta, niin kun heidän taktiikoitaan hieman kehittää, niin ne erot todella alkavat näkyä. Drax murtaa puolustuksen järeältäkin viholliselta ja kestää sitä rankaisua itsekin oikein kunnolla, mutta ei yhtä paljon kuin Groot. Gamora taas tekee valtavasti vahinkoa oikealla ajoituksella, mutta ei ole itse mikään tankki. Rocket taas on Quillin tapaan tulitaistelija, eli ampuu kauempaa. Koska kaikkien hahmojen ominaisuuksia pystyy kehittämään, on pelaajalla valintoja tehtävään. Kaikista hahmoista on tiettyä hyötyä taistelussa ja oikea liike oikeaan aikaan voi todella helpottaa kaikkea, etenkin silloin kun vihollisia on kerralla todella paljon. Groot voi sietoa paikoilleen monta kohdetta ja Rocket voi osua moneen kohteeseen, kun taas Drax ja Gamora ottavat yhden kohteen iskulle.

Ryhmän käyttö näkyy myös taistelun ulkopuolella. Kentissä on erilaisia pulmapätkiä, jotka yleensä ratkeavat yhdellä hahmolla ryhmästä ja pelaaja voi ehdottaa ongelmaan ketä tahansa, mutta saa vastauksen juurikin sen mukaan. Rocket vastaus on usein puhdasta haistattelua, kun taas Gamoran vastaus on enemmän passiivisaggressiivista näsäviisastelua ja Drax sanoo asiat suoraan. Pulmat eivät ole erityisen haastavia mutta ne tuovat kaikkia hahmoja esiin ja onnistuvat korostamaan ryhmää. Ajoittain eri tilanteiden ratkaisussa on myös huomioitava, että pelaaja voi päätöksillään vaikuttaa siihen, miten tilanne etenee ja miten ryhmä suhtautuu pelaajan jälkikäteen.

Mielipiteitä riittää ja riitoja myös

Peli joka Marvel's Avengersin olisi pitänyt olla

Nostetaanpa esiin nyt se todella iso asia, nimittäin Avengers. Kyseinen peli on edelleen yksi viimevuosien suurimpia pettymyksiä ja tulee pysymään monumentaalisena pettymyksenä, vaikka samana vuonna, eikä kovin paljon myöhemmin ilmestynyt Cyberpunk 2077 oli mahdollisesti vielä suurempia pettymys. Avengersissa oli ammuksia paljon parempaan ja se olisi voinut olla mahtava peli, mutta onnistui jättämään toivomisenvaraa niin monella tavalla, että se ei ole kestänyt aikaa. Se on aika huono juttu, kun peli on vasta noin vuoden vanha ja sisältöä tulee edelleen lisää. Avengersin olisi yksinkertaisesti pitänyt olla sellainen peli, millainen tämä peli on. Tarinapainotteinen, hyvällä rytmityksellä ja toiminnalla toteutettu erinomainen kokonaisuus.

Marvelin Videopeliuniversumi kasvaa vauhdilla

Marvel peleistä Guardians of the Galaxy erottuu edukseen paremmin kuin yksikään muu. Eihän näitä pelejä nyt ihan hirveästi vielä ole, mutta kyllä tämä on uusi standarti tästä eteenpäin ja tähän tullaan muitakin vertamaan, tai ainakin itse tulen. Tosin, kyllähän niitä tullaan vertaamaan myös Avengersiin, joskin aivan toisella sävyllä. Vaikka itse lopulta annoinkin Avengersille mahdollisesti paremman arvosanan mitä se olisi aluksi ansainnut, niin iso osa perustui siihen, että peli tulee kasvamaan ja kehittymään, mitä se tarinallisessa ja tunnelmallisessa mielessä on myös tehnyt, mutta pelattavuus ei kehittynyt mihinkään. GoG tulee olemaan tälläinen aina, sillä tämä on valmis paketti ja jos lisää tulee, se tulee olemaan jatko-osan muodossa, näin positiiviseen kokonaisuuteen ehdottomasti toivoisi jatkoa, sillä tämä ei ole vain hyvä peli, tämä esimerkkillinen kokonaisuus jollaisia toivoisi todellakin enemmän ja jollainen Avengersin olisi pitänyt olla. Pelissä käytetään muutenkin asiaan kuuluvia hahmoja paljon paremmin, sekä hyviä että vähemmän hyviä. Mukana on muutamia todella selkeitä tapauksia, mutta myös sellaisia jotka ovat kokonaan pelin itse kehittämiä, tai ainakin sen verran tuntemattomia että voisivat olla. Jotkut hahmot ovat mukana vain hetkellisesti, sellaisena sivuhuomiona kun taas toiset saavat paljon enemmän tilaa.

Jos kokonaisuutta alkaa todella avaamaan, niin sanotaan että ei Avengersin olisi välttämättä tarvinnut tehdä suoraan samanlaista tarinapeliä jossa pelaaja tekee valintoja. Pelkästään se olisi riittänyt jos pelistä olisi kerralla pyritty tekemään kokonainen. Tarina käydään läpi hyvin rytmitetysti ilman kaikkea GaaS paskaa, mitä pelissä oli aivan liikaa. Toiminnassa oli puolensa, mutta ne erilaiset tehtävät tavoitteet toistivat itseään aivan liikaa. Onhan tässäkin pelissä toistoa, mutta siihen tulee hyvää tahtia lisää sisältöä, eikä se missään kohtaa muutu tylsäksi, sillä erilaisia muuttujia on tarpeeksi. Avengers ei edes yrittänyt, sillä GoG ei keksi mitään uutta, se käyttää hyviä ideoita hyvällä rytmillä. Taistelu tulee vastaan paljon, välillä tosin liikutaan ympäristössä, hypitään, ratkotaan ympäristöpulmia, keskustellaan porukan kanssa ja välillä vastaan tulee huomattavasti erilaisia toimintapätkiä kuten putkessa liukumista tai aluksella ajamista. Tämä on oikeanlaista vaihtelua, koska sitä käytetään hillitysti ja oikein. Avengers käytti kourallista tylsiä, itseääntoistavia ja puuduttavia ideoita yhtenään ja niihin kyllästyi todella äkkiä. GoG tarjoaa juuri oikeanlaista vaihtelua eikä taistelu mene tylsäksi, koska mitään ei oikeastaan vedetä yli. Paitsi suht lähellä loppusuoraa.

Koska Marvel pelejä on tulossa lisää, niin on hyvä huomata että vaihtelua on. Avengers ei täyttänyt odotuksia, mutta se tarjosi moninpelin ja todella kattavan määrän erilaisia hahmoja joilla pelaaminen todella tuntui omanlaiseltaan. Spider-Man oli jo aiemmin näyttänyt miten tehdään avoimen pelimaailman kattava, mutta samalla tarinallisesti erittäin onnistunut kokonaisuus tutulla hahmolla ja uudella, omanlaisellaan tarinalla. Tämä peli on saamassa jatkoa ja Insomniac Games kyllä tietää mitä tekee. Sitten on tuleva Wolverine projekti, josta itse toivoisi todellakin tämänkaltaista. Tämä pelimekaniikka sopisi Wolverinelle todella hyvin, rytmitysmielessä. Enemmän juurikin suoraviivaisemman puoleinen tarinassa jossa välillä kiipeillään, usein tapellaan ja toisinaan ehkä keskutellaan. Ehkä jossakin kohtaa nähdään myös kolmannen persoonan räiskintää, pääosassa Punisher, ei yhtä ketterää kuin tämä, mutta pohjatyöt on jo tehty. Tietysti samalla toivoisi että Iron Man saisi myös uuden mahdollisuuden peliuniversumissa, paremmalla toteutuksella. Niin ja Doctor Strange, ehdottomasti.

Monia ongelmia, jotka jäävät hyvin marginaalisiksi

Onko Guardians of the Galaxy sitten täydellinen peli, no ei. Kyllähän pelissä on heikkouksia ja tiettyjä puutteita, mutta ne ovat pääasiassa niin marginaalisia, että yksikään ei nouse erityisen suureksi ongelmaksi tai ala haittaamaan peliä, tai tarina millään merkittävällä tavalla, tavallaan. Ehkä yksi kaikista selkeimpiä ovat ne todella härskit lataustauot tarkastuspisteillä, jos pelaaja sattuu kuolemaan, vaikka pieleen menneen QTE:n kautta. Tällöin se että peli lataa aiemman tarkastuspisteen, kestää aivan tolkuttoman kauan, siis niin kauan että se ei tunnu edes kohtuulliselta. Sitä en tiedä että millainen pelin sisäinen arkkitehtuuri on, mutta näin pitkän lataustauot tuntuvat aika oudolta, etenkin peli muutoin pyörii ja etenee erittäin jouhevasti.

QTE tilanteet ovat aika kahtiajakoisia, koska niitä ei aluksi harjoitella, vaan ensimmäisellä kerralla kaikki tulee yllätyksenä ja epäonnistuminen on todennäköistä, sillä nämä ovat omasta mielestäni vähemmän perinteisiä tilanteita ja aika armottomiakin, ensimmäisillä kerroilla. Ne eivät suoraan riko peliä ja niihin tottuu, jolloin ne ovat enemmänkin sellaista hyvää vaihtelua, varsinkin koska niitä on pelissä loppuviimeksi aika vähän ja hillitysti. Sellaisia turhauttavia äkkikuolemapaikkoja pelissä on kuitenkin vähän siellä ja täällä, eikä pelkästään QTE kohtauksissa, vaan monissa astetta tavallisemmissakin pätkissä, joissa yksi huonosti ajoitettu hyppy tai syöksy johtaa pitkään lataustaukoon.

Pääasiassa ne suurimmat heikkoudet ovat niitä asioita, joita pelissä ei sitten lopulta ole ollenkaan. Tavallaan tälläisissä tarinallisissa peleissä itseä häiritsevät sellaiset valinnat, jotka eivät tunnu johtavan mihinkään, tai josta ei ote tarpeeksi irti ja tässä heti ensimmäinen oikeasti isompi on juuri sellainen. Tavallaan itse monesti yliajattelen näitä valintoja, jolloin on enemmän kuin todennäköistä että se mitä itse suunnittelen tekeväni, ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Sanoisin että tarinallisten elementtien suhteen pelissä ei ole menty tarpeeksi pitkälle, mutta kuten jo sanottu, tämä on aika marginaalinen asia, sillä valinnoissa on aina sellaisia jotka oikeasti merkkaavat todella paljon ja sitten on niitä, jotka ovat enemmänkin hämäävässä pelaajaa. Siitäkin huolimatta olisin itse toivonut että valintojen kanssa olisi rakenettu vielä enemmän kokonaisuutta.

Niin ja vielä viimeiset pikkuplussat siitä, että pelissä on moderniin tapaan myös photo mode jolla voi ottaa taistelussa muutamia kuvia. Tosin sanotaan samalla että toimintakohtausten taltioiminen ei ole tässä sieltä onnistuneimmasta päästä, mutta muutoin pelissä voi ottaa ihan hyvin kuvia. Toimintakohtausten kuvaaminen vaatii sitten vähän enemmän.

Yhteenveto

Marvelin Guardians of the Galaxy on juurikin sellainen peli, millainen Marvelin Avengersin olisi pitänyt olla, niin monella tavalla. Toiminta on enemmän kuin hauskaa, huumori on vielä parempaa ja pituudeltaan kokonaisuus on todella tiivis ja erinomaisesti jaksotettu. Tarina on yllättävän hyvä ja valintojen mukaan kehittyvä, tarjoten juurikin sellaista laatua, mitä MCU:ssakin näkee. Erityisesti todella suuren pettymyksen jälkeen (Avengers) tämä peli tuntuu astetta paremmalta, varsinkin kun sitä kohtaa ei ollut erityisen suuria odotuksia. Pelin varsinaiset heikkoudet ovat hyvin marginaalisia, mikä vain korostaa sitä, miten laadukas peli onkaan kyseessä. Ehdottomasti sellainen kokonaisuus, joka sopii kaikille Marvel faneille ja Guardians of the Galaxy faneille vielä sitäkin paremmin, sillä tämän porukan keskinäiset kemiat todella tekevät kokonaisuudesta erityisen onnistuneen.

+ Huumori ja porukan yhteiskemia

+ Mielekäs ja vauhdikas toiminta

+ Erinomainen valintojen mukaan kehittyvä tarina

+ Loistavasti toteutettu pääjoukko

- Naurettavat latausajat ja äkkikuolemat

- Marginaaliset pikkuongelmat

Arvosana: 9,4

Mestariteos

Asuvaihtoehdot eivät jää yhteen tai kahtee