Lohikäärmeen Oppilause: Pimeä Noussut on DLC:t sisältävä versio alkuperäisestä pelistä. Valtava fantasiatunnelmainen peli joka tekee montaa asiaa yhtä aikaa ja voisi parantaa jokaisella saralla.

 

 

 

 

Pelaajan luo prologin jälkeen pelihahmonsa. Hahmonluonti on suhteellisen hyvä, peli on graafisesti ihan ok, mutta ei mitenkään erityisen hieno. Hahmon luomisen jälkeen tapahtuu hirveitä kun lohikäärme hyökkää. Lohikäärme kiinnostuu pelihahmosta ja ottaa tältä sydämen. Mutta pelihahmo ei kuole, vaan hänestä tulee Arisen, jona monet häntä sitten kutsuvat. Päämääränä onkin tästä eteenpäin hankkia sydän takaisin ja mahdollisesti tappaa lohikäärme joka sen vei. Mutta se ei ole ihan niin helppoa, sillä sitä ennen pelaaja joutuu opettelemaan uusia asioita ja suorittamaan erilaisia tehtäviä.


Dragon’s Dogma sijoittuu varsin hyvin tehtyyn fantasiamaailmaan. Maailmassa on monia erilaisia hirviöitä ja asukkaita. Paikkoja on niitäkin runsaasti. Pelin maailma on suhteellisen kookas ja täynnä tekemistä ja tehtäviä. Päätarina etenee vähän hitaamman puoleisesti ja on monia asioita joita peli ei välttämättä kerro järin selvästi. Ajoittain tulee vastaan asioita jotka tulevat varsin ikävänä yllätyksenä.

Pelissä on pari aika outoa ja aika typerää asiaa. Yksi on se, että pelejä voi olla kerralla vain yksi, eli uusi peli pyyhkii aiemman pois. Tämän lisäksi peliin voi tehdä vain yhden tallennuksen, mikä tarkoittaa sitä että virheet jäävät voimaan.


Tämän pelin kanssa saa todella paljon pelattavaa. Tehtäviä on todella paljon, maailma on laaja ja täynnä monia asioita. Tutkittavaa, löydettävää ja kehitettävää riittää. Varusteita voi päivittää ja uusia löytyy vaikka kuinka.

Hahmoluokkia on alussa kolme, mutta jokaisesta luokasta on myös toisenlainen versio joka avautuu pelaajalle hankittavaksi myöhemmin. Tämän lisäksi hahmoluokista on myös kolme hybridiluokkaa.

Maailma on laajuutensa lisäksi varsin avoin. Pelin alettua pelaaja pääsee todella pitkälle tutkimaan ja vain parin tehtävän jälkeen pääsee jo pelin pääkaupunkiin jossa kaikki parhaat tavarat ovat ja onkin suositeltavaa odottaa sitä. Mutta hyvää on se, että pelaaja saa oman mielensä mukaan alkaa tutkia maailmaa, on tosin selvää, että tietyissä paikoissa on aika kovia vihollisia. Sillä hyvin äkkiä löysin paikan jossa lohikäärmeitä ja ne ovat tämän pelin pahimpia vihollisia.


Se mikä on tämän ”oma juttu” on: Pawn System. Pelissä voi tehdä yhden aivan oman pawnin joka sitten on pelaajan apuri loppuun asti ja joka ei lopullisesti kuole. Tämän lisäksi pelaaja voi värvätä avukseen kaksi muutakin pawnia joko pelin maailmasta, tai verkosta, joita muut pelaajat ovat luoneet. Pawn systeemi olisi tarvinnut aika paljon lisää työtä.

Pawn hahmot juttelevat pelaajalle todella paljon ja niitä ei hiljaiseksi tunnu saavan millään. Tämä on hyvin ärsyttävää kun ottaa huomioon että kovin paljoa juttua näillä ei riitä, ennen kuin jutut alkavat toistamaan itseään.

Toinen juttu on se, että nämä idiootit pääsevät aika helposti hengestään ja tuntuvat olevan aika tyhmiä seuratakseen pelaajan ohjeita. Taistelussa ne pärjäävät joko todella hyvin, tai vähän sinne päin. Pawn hahmot kehittyvät ja niistä tulee parempia, mutta aika usein tuntuu että kehitys menee ihan omalla tavallaan.


Hahmon kehitys on sellainen asia joka ei ole sieltä parhaasta päästä. Hahmon ominaisuuksia voi kehittää pääasiassa hahmoluokan kautta. Eri hahmoluokat saavat eritavalla elinvoimaa, hyökkäysvoimaa, kestävyyttä, taikavoimaa jne.

Hahmoluokissa on tiettyjä omia juttujaan, jotka ovat vain näille hahmoluokille, mutta näiden lisäksi on myös kykyä, jotka jäävät voimaa, kun ne kerran avaa ja ottaa käyttöön. Hahmonkehitys on sellainen asia jonka tajuaminen voi kestää jonkin aikaa. Itse menin hyvin pitkään siten että tietyt puolet kehittyivät selvästi ja toiset jäivät vahvasti syrjään ja sama pätee myös asusteisiin. Tämä osittain siksi, että asevalikoimissa on todella suuria eroja. Siksi on pieni kynnys vaihtaa hahmoluokkaa, koska sitten se pitkälle kehitetty ase jää sivuun.


Ottaen huomioon että peli on tehty 2012, se tuntuu monella tavalla paljon vanhemmalta.

Syy ei ole maailmassa, sen tunnelmassa eikä myöskään tarinassa. Se on niissä monissa pelillisissä ja ulkoasullisissa asioissa, joista tulee tämän pelin suurimmat heikkoudet.

Tässä pelissä on eräänlainen fast travel toiminto. Sen avulla voi hypätä vain pariin paikkaan kartalla ja se maksaa aina teleporttikiven. Tässä pelissä on todella paljon kävelemistä ja kun maailma on laaja, niin se on todella ärsyttävää.

Se ärsyttävyys näkyy myös parissa muussakin asiassa. Pelihahmo pystyy juoksemaan vain kuluttamalla kestävyyttä ja mitä enemmän roinaa kantaa mukanaan sitä nopeamman kestävyys kuluu ja sitä hitaammin palautuu. Tekee paikasta toiseen liikkumisesta entistä rasittavampaa.


Vihollisissa on myös paljon hyvin typeriä ratkaisuja. Tuntuu että valtaosa vihollisista on vain kopioita aiemmasta. Tämä nyt ei ole mikään iso ongelma, näin on aika monessa pelissä. Ongelma on siinä, että valtaosa vihollisista on jollakin tavalla tehty hyvin ärsyttäviksi jolloin taistelua välttää, vaikka sillä tavalla se kokemusta.

Sudet ovat nopeita ja tuppaavat juoksentelemaan ympäriinsä, jolloin niitä saa aina jahdata. Harpyt lentelevät ympäriinsä jolloin melee soturilla on ylimääräistä työtä kun yrittää saada sellaisen kiinni.

Epäkuolleet taas tuppaavat aina tarttumaan pelaajan kiinni ja tämä tapin vatkaaminen irtipääsemiseksi on rasittavaa.

Kykloopit ja muut isot möröt kestävät niin paljon vahinkoa että niiden tappaminen on aina pieni projekti.

Nämä ovat sellaisia asioita jotka ärsyttävät alusta asti ja sitten kun niitä tulee vastaan kokoajan, niiden kanssa uhkaa todella mennä hermo.


Mitä tulee toimintaan, niin siinä on pari todella hyvää puolta ja pari todella typerää puolta. Menemättä siihen että aseet ja varusteet ovat hahmoluokkakohtaisia, niin keskitytään taisteluun. Ensimmäinen asia mikä tulee nopeasti esille on se että tässä pelissä ei voi lukittua vihollisiin ja tämä johtaa usein siihen että vihollisia joutuu jahtaamaan ja/tai huitomaan ympäriinsä sokkona. Muutoin lukittautuminen ei olisi mikään ongelma, mutta monet viholliset on tehty sen verran ärsyttäviksi että se on ongelma.

Taisteluun on eväinä todella paljon erilaisia aseita ja niissä taitoja. Tämä tekee taistelusta varsin vaihtelevaa ja kun ryhmään ottaa pari muutakin hahmoa, niin kyllä taisteluun sitä vaihtelua saa.

Eräs valtava kompastuskivi on kuitenkin taistelun suurimpiin heikkouksiin kuuluva idea. Nimittäin se, että vihollisia pitkin voi kiipeillä. Idea on ihan hyvä mutta toteutus on aivan perseestä. Todella usein pelihahmo ei vain kiipeä sinne minne pitäisi vaan jää roikkumaan paikalleen ja sitten on niitä vihollisia mitkä oitis pudottavat pelihahmon, tavalla tai toisella.


Mitä tulee pelin tehtäviin niin luvassa on paljon ees taas ravaamista ja vaihtelua on jonkin verran. Toistoa on luvassa jonkin verran päätehtävien joukossa ja sivutehtävien kautta niitä tulee entistä enemmän. Todella paljon pitää mennä paikkaan X ja tappaa tai löytää jotakin, joskus molemmat, eri tehtävinä.  Ajoittain vastaan tulee myös aivan omanlaisiaan tehtäviä mutta harvemmin. Se missä tämä peli menee kunnolla yli, ovat pelimaailman rutto, saattotehtävät. Tässä pelissä on kymmeniä tehtäviä joissa pitää saattaa henkilö A paikkaan Ö. Tämä sama tehtävä sitten toistetaan eri hahmolla ja mutta usein samalla paikalla.

Paljon parempia tehtäviä ovat nämä missä pitää tappaa X määrä tiettyä vihollista. Ne tulee tehtyä siinä muiden juttujen lomassa. Grindaaminen on kuitekin sellainen juttu joka alkaa nyppiä viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa pyrkimään DLC rintamalle ja erityisesti Bitterblack Islelle, jossa huomaa, että ei ole yhtään mitään. Tässä kohtaa viimeistään myös äkkiäkuolemat alkavat nyppiä ja viholliset joilla on rutosti HP:tä. Myös se vihollisissa kiipeily saavuttaa uuden ärsyttävyyden.


Pelissä on myös eräänlainen romanssisysteemi mutta se on kyllä pilattu hyvin. Melkein kuka tahansa voi olla romanttinen vastine. Tätä voi vähän ohjata antamalla lahjoja sille josta haluaa romanttisen kiinnostuksen kohteensa. Lahjasysteemissä on vaihtoehtoja todella paljon ja kiintymys kasvaa myös kun vain puhut valitsemallesi hahmolle. Ei liene yllättävää että tietyt kauppiaat ovat hyvin todennäköisiä kohteita kiintymykselle koska puhut heille usein.

Hahmojen ulkoasu on jopa PS3 peliksi hieman muovinen. Hahmojen kanssa jutteleminen on myös aika elotonta. Päähenkilö ei puhu mitään ja monet kohtaukset ovat tämän takia kiusallisen noloja. Muutenkin pelistä puuttuu se eloisuus. Graafinen ulkoasu ei ole sieltä parhaasta päästä mutta maailmassa ja hiviöissä se ei juuri haittaa, välianimaatioissa se tosin tuntuu.


Kokonaisuudessaan Dragon’s Dogma jättää hyvin ristiriitaisen vaikutelman. Tämä on sellainen peli jonka osaamiseksi pitäisi olla kattava ohjekirja, sillä monia asioita ei todellakaan tuosta noin vain sisäistä.

Tämän sellainen peli joka on huono versio monesta muusta. Kömpelö versio Dark Soulsista tai köyhä versio Dragon Agesta. Dragon Agen ”huonoa” taistelumekaniikkaa arvostaa tämän pelin jälkeen vähän enemmän sillä vaikka en siitä erityisemmin pidäkkän, niin se on tehty todella hyvin. Tässä pelissä on aktiivisempi toiminta, mikä on valtava plussa, mutta se voisi olla niin paljon parempikin ja niin pienillä muutoksilla. Osa syy johtuu hahmonkehityksestä.

Tarinan rikkaus ei juuri vedä puoleensa eikä hahmoihin juuri kiinny, mikä johtuu osittain siitä että pelihahmo ei puhu mitään. Dragon’s Dogma on peli joka tekee liikaa typeriä ratkaisuja. Tämä peli olisi voinut olla niin paljon parempi, vähän kaikessa. Se kuitenkin toimii pelattavuutensa puolesta ja tarjoaa valtavasti pelattavaa, se kaikki on tehty monessa pelissä vain niin paljon paremmin.


Monella tavalla tämä on sellainen peli joka oikeasti alkaa vasta New Game plussan kautta. Vaikeutaso ei nouse, ellei sitä halua nostaa ja peli alkaa täysin alusta, mutta pelaaja saa pitää kaikki tavaransa. Tämän voi toistaa monta kertaa. Ainoa todellinen ero on siinä, että kun New Game + alkaa, niin pelaaja tietää ne suurimmat suden kuopat ja osaa varautua niihin ja sen takia, pystyy jo nauttimaan pelistä.

Sanotaan että tämä on todellakin sellainen peli johon lämpenee vasta sitten kun sitä on pelannut jo jonkin aikaa. Alku on opettelu, sitten on jonkin aikaa koettelemusta joka palkitaan vasta New Game plussan aikoihin, kun tietää miten peli toimii.

 

+ Toiminnan monet mahdollisuudet

+ Valtava ja vapaa maailma

+ Runsaasti tekemistä

+ Erinomainen fantasiatunnelma

+ New Game +

 

- Valtava määrä epäselvyyksiä

- Kiipeily

- Grindaaminen

- Fast Travelin rajoittaminen

- Paljon parantamisen varaa

 

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava