Metro%20Redux.jpg?1523145342

Ydinlaskeuman jälkeisessä armottomassa kurimuksessa

 

 

Tulevaisuuden maailmanlopun karuun ja armottomaan maailmaan sijoittuva tarina asettaa pelaajan vuoteen 2033, jossa kaikesta saa taistella, varsinkin hengestään. 

 

 

 

Metro sarja on itselleni tuttu ideallisesti. Tarkoitaa sitä että tiedän ympäristön johon se sijoittuu muutamat kantamat teemat, ydinlaskeuma, hirviöt, armottomat olot ja sitä rataa, mutta se on varmasti vain pintaa ja siksi nyt onkin sitten aika katsoa että mitä tämä pelisarja todella tarjoaa. Redux paketti pitää sisällään kaksi peliä joissa mukana kaikki lisäsisältö: Metro 2033 redux ja Metro: Last Light redux.

Redux on monella tavalla kuin kahteen osaan jaettu yksi suuri peli, sillä 2033 ja Last Light eivät eroa toisistaan kuin ihan muutamilla pienillä asioilla. Ne ovat pelattavuudeltaan ja idealtaan lähes identtisiä ja vaikka Last Light tuokin mukanaan vähän lisää, niin kun nämä pelit pelaa peräjälkeen, niin ne kokee yhtenä suurena kokonaisuutena. Vaikka molemmissa peleissä onkin kaksi lopetusta, niin vain yksi lopetus kummassakin on se "oikea."


Vuonna 2033 maailma on edelleen ydinlaskeuman raunioittama. Ihmiskunta elää metroverkostossa, "turvassa" maan alla. Tämä tosin tuo turvaa ainoastaan radioaktiivisuudelta ja hengityskelvottomalta ilmalta. Maan alla liikkuu samoja hirviöitä kuin maan päällä, mutta vaaraa tuovat tullessaan myös toiset ihmiset jotka hekin taistelevat selviytymisestään. Metron maailma on hyvin lohduton, mutta kun tarina alkaa etenemään, niin käy ilmi että millainen se maailma oikeasti onkaan ja millaisia ne nurjat oikeasti voivatkaan olla.

Pelin päähenkilö on Artyom. Artyom on vähäsanainen nuori mies. Hänen ääntään kuulee kenttien välillä kun hän kertoo matkastaan. Mutta kun muut hahmot puhuvat hänelle, hän ei sano mitään ja peli vielä tekee tästä pilaakin, mikä ei nyt varsinaisesti auta mitään vaan tuo tämän 'mykkä päähenkilö' asetelman entistä selvemmin esille. Artyom on sellainen hahmo johon ei ole kovin helppoa samaistua kun ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Mutta pelin immersion kannalta se toimii, kun ollaan yksin.


Redux pitää sisällään kaksi Metro peliä kaikkine lisäsisältöineen. Pelin voi pelata läpi kahdella tavalla. Ranger tapa on toimintapainotteisempi. Ammuksia ja resurreja saa suhteellisen hyvin ja taistelu tulee tutuksi. Survivor tapa taas pakottaa toisenlaiseen lähestymistapaa koska resursseja ei ole samalla tavalla saatavilla. Tämä on todella kiinnostava lähestymistapa, varsinkin koska se tukee erittäin hyvin pelin tunnelmaa ja maailmaa. Tässä maailmassa pitää miettiä tarkkaan mitä tekee ja paikkoja on syytä kaluta tarkkaan läpi. Ammukset ovat erittäin arvokkaita, etenkin koska huipputason ammukset toimivat rahana. Niitä voi käyttää myös ammuksina pienen lisävahingon kanssa, mutta valuuttana ne ovat paljon arvokkaampia.

Se miten tämä peli "oikeasti" toimii, perustuu juurikin tähän maailman oppimiseen. Artyom lähtee ensimmäistä kertaa ulkomaailmaan ja se on hänelle täysin vieras maailma. Nyt on kuitenkin pakko oppia operoimaan kyseisessä maailmassa ja sanottakoon heti että itse en "oppinut" tämän pelin ideaa vielä 2033:n kanssa, mutta Last Lightin alkaessa idea oli jo tuttu ja kokemus sen mukaan hyvin erilainen.

Pelissä on omanlaisensa "moraalisysteemi". Moraali pätee siihen omalla tavallaan, mutta se on osittain "ymmärrys-systeemi". Tämä johtuu siitä että positiivista moraalia saa kun tutkii paikkoja mahdollisimman tarkkaan tai oppii maailmasta lisää kuuntelemalla keskusteluja. Myös tietyt moraalivalinnat vaikuttavat siihen millaista karmaa saa itselleen. Peli myös kertoo omalla tavallaan että mihin suuntaan ollaan menossa, mutta nämä ovat niin pieniä vihjeitä ettei niitä aluksi välttämättä edes huomioi. Peli kuitenkin pitää kirjaa moraalisesta tasosta ja lopetus määräytyykin täysin sen mukaan, että kuinka paljon positiivista karmaa pelaaja on kerännyt. Lopetus ei ole kiinni yhdestä loppupuolen päätöksestä, vaan kaikesta mitä pelin aikana tekee. Tämä on monella tavalla todella hyvä päätös sillä se korostaa tämän pelin vahvaa immersiivisyyttä. Päätöksesi vaikuttavat lopputulokseen, varsinkin ne, joita et välttämättä edes tiennyt tehneesi.

Varjopuolena on se, että on hyvin hankala sanoa että mikä voisi oikeasti olla positiivinen ratkaisu. Kun oppii sen merkin joka kertoo että sait positiivista ymmärrystä, niin tämä muuttuu paljon selkeämmäksi. Mutta aika paljon on kiinni siitä, että pelaaja kaluaa paikat mahdollisimman tarkasti. Siitäkin huolimatta tuntuu että pelissä on sellaisia tiettyjä kryptisiä osia joista on aika vaikea ottaa selkoa.


Metro Redux on täynnä monia pieniä yksityiskohtia jotka todellakin auttavat luomaan todella syvällisen vaikutelman. Tämä on yksi immersiivisimpiä ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä mitä olen koskaan pelannut. Tämä johtuu juurikin siitä että pelissä ei ole jatkuvasti esillä mittareita jne. Ammusmäärästä ei ole jatkuvaa mittaria eikä mistään muustakaan. Harmaasävytteinen maailma sekin näyttää todella hyvältä ja ympäristön vaikutukset nekin vain korostavat kokonaisuuden erinomaista tyyliä ja tunnelmallisuutta.

Niitä pieniä asioita on todella paljon. Aseita on paljon ja monissa on mukana se halpa ulkoasu. Bastard esimerkiksi on selvästi halvalla tehty ase ja toimii sen mukaan. Kaksipiippuinen haulikko myös toimii kuin voi olettaa ja monet ilmapaineella toimivat aseet toimivat sitä paremmin mitä korkeampi paine niissä on. Myös lamppu on kirkkaampi mitä enemmän siinä on virtaa. Varusteita on monia mutta niistä ehkä se tärkein ja pelin tunnelman kannalta oleellisen on kaasunaamari.

Pelissä on paljon alueita joilla ei voi hengittää ilman naamiota ja naamarin suodatin sekin tukkeutuu ajan kuluessa. Naamariin kuuluvat myös kaksi pelin näppärintä pientä osaa. Ensin tälläinen kiva lisä; Naamari tahriintuu verestä, vedestä ja kurasta. Kun ammut vihollista, joka on aivan vieressäsi, haulikolla, on ruutu veressä. Yhdellä napilla voit pyyhkäistä liat jolloin näet selvemmin. Kosteassa ilmassa veden pyyhkäisy ei aina ihmeitä tee. Toinen erittäin loistava osa on se, että kaasunaamari kuluu käytössä. Runsaasti osumaa otettuaan, naamarin ruutu on naarmuilla ja lopulta säröillä. Nämä ovat juurikin sellaisia osia mitkä tekevät pelistä niin upean ja ennenkaikkea niin immersiivisen ja tunnelmallisen.


Russia.jpg?1523911659

Lohduttoman harmaa ydintalvi


Mitä tulee itse toimintaan, niin Metro Redux onnistuu siinä erittäin hyvin. Itse pelasin pääasiassa Ranger moodissa ja täytyy sanoa että peli on jaksotettu suhteellisen hyvin. Muutamat hitaammat hetket olisi hauska käydä läpi vähän nopeammin, mutta tietty hitaus saa ne hektisemmät osuudet tuntumaan paljon paremmilta. Taistelu ihmisiä vastaan on täysin erilaista kuin hirviöitä vastaan taistelu. Hirviöt tuppaavat syliin kun taas ihmiset ampuvat kauempaa. Tosin ihmiset kuolevat yhteen näppärään osumaan suoraan nuppiin, hirviöt eivät välttämättä. Kaksipiippuinen haulikko tosin tekee vierestä selvää jälkeä oli vihollinen kumpaa sorttia vain, etenkin kun tyhjentää molemmat piiput kerralla.

Kun vastassa on iso lauma ihmisiä, niin taktiikka on tärkeää koska luotisade tekee todella pahaa jälkeä. Lauma hirviöitä ei sekään ole kovin hyvä tilanne, etenkään koska ne kaikki käyvät sokeasti päälle. Isommat ja kestävämmät viholliset ovat kokonaan toinen asia. Niitä vastaan ei useinkaan kannata taistella, sillä ne kestävät todella paljon vahinkoa.


Aseiden kanssa peli tarjoaa erittäin paljon vaihtelua. Tietynlaiset aseet käyttävät tietynlaisia ammuksia ja tietyt ammukset ovat paljon yleisempiä kuin toiset. Artyom pystyy kantamaan mukanaan kolmea asetta ja minkä vain aseen voi vaihtaa mihin vain aseeseen. Vihollisilta voi ottaa aseen jos haluaa ja joskus se on suotavataa. Aseisiin nimittäin on saatavilla runsaasti erilaisia päivityksiä kuten parempia tähtäimiä tai jatkettuja lippaita tai vaimentimia. Aseiden päivitykset tulee suhtauttaa valittuun lähestymistapaa ja ammustilanteeseen. Jos revolverin ammukset ovat loppu, niin täytyy päättää että pitääkö revolverin ja toivoo löytävänsä ammuksia siihen, vai vaihtaako revolverin aseeseen, johon löytyisi ammuksia.

Asevalikoimaa täydentävät myös erilaiset räjähteet ja heittoveitset. Artyom pystyy lähietäisyydeltä myös kolkkaamaan vihollisia, tai tappamaan heidät veitsellään. Vaihtoehtoja riittää ja monet kentät voi tehdä monella tavalla. Hiiviskely ei ole pelin parhaita puolia, mutta toimii ihan hyvin. Ajoittain tosin tuntuu että viholliset huomaavat todella helposti ja osaavat paikallistaa todella hyvin, mutta usein kaikki on kiinni oikeasta ajoituksesta. Tietyt kentät ovat suoria putkia kun taas toiset tarjoavat vähän enemmän mahdollisuuksia pelaajalle.


Mitä tulee pelin yleiseen tunnelmaan niin se on moninpaikoin erittäin hyvin tehty. Ympäristöt ovat karuja ja lohduttomia. Ruumitaa on paljon, ihmiset taistelevat hengestään ja vaaraa vaanii kaikkialla. Pieniä yksityiskohtia riittää ja muutenkin pelissä on paljon sellaisia puolia, jotka saavat sen tuntumaan todella elävältä.

Sen sijaan monet pelin hahmot ovat aika tylsiä eivätkä oikeastaan juuri erotu joukosta. Ulman, Khan, Anna ja Letsnivski ovat niitä poikkeuksia sillä he ovat oikeasti hyviä hahmoja. Valtaosa pahismaisista hahmoista sen sijaan jättää todella paljon toivomisenvaraa.

Tarinasta ei parane paljoa sanoa sillä siinä on sellaisia osia, jotka todellakin kannattaa kokea itse että saa sen oikean Metro kokemuksen. Vaikka haluaisit tehdä tietyllä tavalla, niin se ei vain ole mahdollista jos et ole koko pelin ajan keskittynyt oppimaan asioita ympäristöstäsi. Tämä ei ole peli jossa lopussa tehdään päätös joka perustuu omiin ajatuksiin ja päätöksiin. Lopetus perustuu siihen, miten olet pelannut peliä koko matkan ajan. Muutamat selkeät päätökset eivät riitä sillä tämä ei ole hyvä-paha akselilla liikkuva moraali, vaan määrällinen. Mitä enemmän moraalia/tietoa/ymmärrystä olet kerännyt, sitä korkeampi tasosi on ja se määrittää sen, miten kaikki päättyy.

Tarina tarjoaa paljon toimintaa ja osioita joissa näkee sen millaista elämä on metrossa ja sen yläpuolella. Mukana tarinassa on niin puna-armeijaa kuin natsejakin, unohtamatta monia hirviöitä ja ryöväreitä. Mutta mukana on myös vähän yliluonnollisempaakin tavaraa joka voi tai voi olla olematta, ydinlaskeuman aikaansaamaa.


Metro Redux on jo siksi todella hyvä paketti, koska se pitää sisällään kaksi kokonaista peliä kaikkine lisäsisältöineen. Last Light varsinkin pitää sisällään paljon lisää pelattavaa. Metro 2033 ja Metro: Last Light ovat todella samanlaisia ja tarjoavat pitkälti sitä samaa. 2033 on enemmänkin se peli jossa opimaan pelaamaan tätä sarjaa ja siinä samalla koetaan paljon uusia asioita ja uppoudutaan maailmaan. Last Light taas on se, jossa katsotaan millaiseen lopetukseen päädytään, nyt kun tiedetään miten tämä peli toimii.

Lisäsisällössä on satunnaista vaihtelua ja osa selvästi muuta parempaa, mutta vastapainona osa selvästi muuta heikompaa. Esimerkiksi Tower lisäsisältö on sieltä huonoimmasta päästä kun taas Sniper on sieltä parhaasta päästä. Osa on enemmänkin toimintapainotteista, kuten Heavy Squad ja osa tunnelmallisempaa, kuten Spider Lair. Sitten on tietenkin tarinaa syventäviä pätkiä, kuten Anna.

Tasollisesti kumpikin peli on sitä samaa, niissä on todella vähän oikeita eroja. Ajoittain tuntuu että pelejä olisi voitu jaksottaa paremmin ja joskus tuntuu että tietyt osioita olisi kiva ohittaa vähän nopeammin. Joskus taas tuntuu että pelaaja on epäreilujen asetelmien keskellä. Muutama oikeasti huonokin pätkä löytyy mutta missä pelissä sellaisia ei olisi. 

 

+ Immersiivinen maailmanlopun tunnelma

+ Kaasunaamarin käyttö ja sen luoma tunnelmallisuus

+ Räiskintä hirviöitä ja ihmisiä vastaan

+ Ymmärrys-systeemi

+ Kaksi kokonaista peliä kaikkine lisäsisältöineen

 

- Ajoittain jaksotus takkuaa

- Tietty kryptisyys

- Muutamat todella hitaat ja turhauttavat kohtaukset

- Varsinkin pahishahmot jättävät toivomisen varaa

 

Arvosana: 8,4

 

Mahtava