USG Ishimura... body horror työpaja

Alkuperäinen Dead Space on tarinalta jokseenkin tuttu ja se on noussut yhdeksi esimerkillisimmäksi kauhupeliksi aikanaan, josta moni on ottanut mallia ja jonka jatko-osa on mahdollisesti jopa parempi. Remake alkuperäisestä mahdollistaa pelin kokemisen moderneilla kontrolleilla ja grafiikoilla ja jos pelistä ei etukäteen tiedä mitään, saattaa se yllättää erittäin positiivisesti.

Kuollut Avaruus

Alkuperäinen Dead Space ei ole itselleni erityisen tuttu sillä vaikka pelin tapahtumat ovatkin pääpiirteittäin tuttuja. Ainakin niistä käänteistä se isoin on tuttu juttu vaikka peliä en olekaan loppuun asti koskaan pelannut. Vertauksia alkuperäiseen on tästä syystä turha edes tehdä.. Sarjasta ehdottomasti tutuin itselle on Dead Space 3, joka monien mielestä on se huonoin, sillä se on merkittävästi toiminnallisempi. Tosin, kyllä tästäkin pelistä suhteellisen toiminnallisen saa vaikeustasoa laskemalla.

Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi

Peli alkaa kun korjausryhmä matkaa kohti kaivosalus Ishimuraa, joka on syystä tai toisesta mennyt täysin hiljaiseksi. Pelin päähenkilö on ryhmään kuuluva insinööri Isaac Clarke, jolla on Ishimuran huollon lisäksi toinenkin motiivi selvittää että mitä on tapahtunut, sillä hänen naisystävänsä, tri Nicole Brennan on osa Ishimuran miehistöä. Kun korjausmiehistö saapuu paikalla, menee kaikki oitis pieleen. Heidän laskeutumisensa epäonnistuu, alus vaurioituu ja yksi miehistöstä loukkaantuu. Tämä on kuitenkin ongelmista pienin, sillä se mitä Ishimuran sisältä löytyy on paljon pahempaa mihin pelaaja ryhmineen on osannut varautua.

Dead Space on kauhupeli, joten ei liene yllättävää että pelin edetessä vastaan tulee monenlaisia hirviöitä, jotka tekevät todella pahaa jälkeä jos pääsevät kiinni pelaajaan. Myös liitoksistaan hajoava alus on täynnä vaaran paikkoja ja Resident Evil 4:sta alunalkaen mallia ottanut alkuperäinen peli sisältä valtavan määrän todella groteskeja kuolinanimaatioita, joita tästä remakestakin löytyy todella paljon. Tämä teema on myös iso osa pelin varsinaista ideaa, jossa pelin viholliset, necromorphit, voi tuhota kaikista parhaiten leikkelemällä niiden raajat irti ja tallomalla sitten syltyksi.

Tarina etenee varsin hyvää tahtia ja peli on rakennettu pysymään hyvin immersiivisenä kokemuksena. Erilaiset valikot, kuten pelaajan tavaraluettelo, tallennusvalikko, kauppa ja työpiste ovat kaikki pelin sisäisiä ja ne heijastuvat Isaacille. Peli käyttää niitä juuri sillä tavalla, että mikään ei tunnu pysähtyvän kun valikoita selaa, mikä todellakin pakottaa etsimään turvallisen, tai ainakin turvalliselta vaikuttavan paikan niiden selaamiseen. Tämä on erittäin onnistuneesti rakennettu tyylillinen idea joka vahvistaa pelin ahdistavaa ja synkkää tunnelmaa, koska viholliset voivat käydä kimppuun lähestulkoon mistä tahansa ja Ishimuran rakenne vain ruokkii tätä. Myös pelaajan elinvoimamittari ja vastaavat ovat osana Isaacin pukua ja selvästi esillä, mikä istuu pelin tyyliin erinomaisesti. Tietty paranoia on vahvasti läsnä pimeissä ja arveluttavissa käytävissä joista lähemmäs kaikki ovat enemmän tai vähemmän tuhoutuneita. Samalla aikaa Ishimuran erilaisia osastoja on käytetty hienosti tuomaan tiettyä vaihtelua peliin, vaikka pimeys ja kaikkialla vaanivat erilaiset möröt saavatkin monet paikat vaikuttamaan suhteellisen samanlaisilta. Koko Dead Space sarjassa on oman mytologiansa jonka taustoissa on selitys lähemmäs kaikelle mitä pelisarjan aikana tapahtuu. Tämä ensimmäinen peli avaa kokonaisuutta melko hienosti, etenkin jos lukee ja kuuntelee kaiken mitä kentistä löytyy. Itse kuuntelin kyllä kaiken mutta en lukenut juuri mitään mitä löytyi sillä niin paljoa kiinnostusta ei löytynyt.

Tarina itsessään ei tosin mitään kovinkaan erikoista sisältöä tarjoa, erästä erinomaista käännettä lukuunottamatta, joka sekoittaa pakkaa oikein kunnolla ja jonka jälkeen peliä ei näe enää samalla tavalla. Tosin, kun itse tiesin sen etukäteen, niin ei se minään yllätyksenä tullut. Mutta kyllä oli kiinnostavaa silti katsoa että miten kaikki siitäkin huolimatta rakentuu ja millaisten käänteiden kautta. Tässä yhteydessä voidaan tosin todeta että

Poikki ja pinoon tai tuusan nuuskaksi

Pelaaminen koostuu pääasiassa necromorpheja vastaan aluksi pelaaja saa käyttöönsä vain simppelin plasmaleikkurin, ajaa pistoolin virkaa, mutta pelin edetessä arsenaali kasvaa ja aseita pystyy päivittämään. Plasmaleikkuri pystyy kuitenkin koko matkan hyödyllisenä työkaluna ja osa myöhemmin saatavista aseista ei vain pärjää sille, vaikkakin Ripper, Contact Beam ja Force Gun ovat ehdottomasti omia suosikkejani aseistuksesta sillä niissä on juurikin sellaista astetta tyylikkäämpää scifi fiilistä, sekä sen verran potkua että yksi osuma tekee kunnolla vahinkoa. Aseistuksesta osa on selvästi enemmän soveltuvaa necromorphien leikkelemiseen, jolloin tallomisesta  tulee hyvä vaihtoehto niiden lopulliseen tappamiseen kun taas toiset aseet tuntuvat olevan enemmän selvän vahingon aiheuttamiseen. Dead Space nojaa taktiseen lähestymistapaan, mitä tulee toimintaan, kuten Resident Evil 4 aikoinaan. Lähitaistelu oli usein hyvä jatke ampumiselle, jolloin pystyi säästämään ammuksia. Tässä pelissä tämä on entistä tärkeämpää, sillä Dead Space on enemmän selviytymiskauhua kuin varsinaista toimintaa. Resursseja on vähän mikä tekee varsinkin toiminnasta haastavaa, ellei sitten pelaa matalalla vaikeustasolla jolloin toiminta on erittäin mielekästä eikä resurssien käyttö ole niin nokon nuukaa.

Necromorpheja on jokunen erilainen ja pelin edetessä vastaan tulee entistä pahempia vihollisia joiden kanssa voi olla nopeasti kovan paikan edessä, jos ei tarkkaile ympäristöön, sillä aseet eivät ole ainoa tapa käydä taistoon. Isaac pystyy myös lyömään, mikä on tosin melko tehoton metodi eikä tallomisesta ole isommin hyötyä jos viholliset eivät ole maissa. Tässä kohtaa kuvaan astuukin staasienergia, jolla vihollisia voi hidastaa ja tällöin on aikaa tähdätä tai tehdä muita ratkaisuja. Isaac pystyy myös vetämään esineitä puoleensa vetosäteellä ja sitten paiskaamaan niitä eteenpäin, mikä tarjoaa lisää mahdollisuuksia taisteluun necromorpheja vastaan.

Toiminnassa on ehdottomasti puolensa ja sellainen groteski tyyli tulee todella hienosti esiin sekä ympäristössä että vihollisissa. Verisiä paikkoja on vaikka kuinka ja necromorphit itsekin ovat todella groteskeja ilmestyksiä ja niistä jää verisiä palasia ja ruhoja kun ne ampuu kappaleiksi tai talloo muusiksi. Tämä on kuitenkin myös niitä tapauksia että pomotaisteluissa ei olla onnistuttu ihan samalla tavalla. Eräs pariinkin otteeseen vastaan tuleva astetta kovempi mölli on kyllä vähän erikoisempi tapaus, mutta muutoin pomovihollisten kanssa vastaan tulee lähinnä huteja joista se viimeinen on niistä kaikista surkein.

Vähän vaihtelua ympäristöön ja tekemiseen

Toiminnan on tarkoitus olla lähinnä toissijaista sillä pääpaino on kauhutunnelman rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Pimeät käytävät ja monesti pelkän taskulampun valossa eteneminen luovat kauhutunnelmaa hienosti, mutta vielä paremmin sitä rakentaa pelin äänimaailma jossa aluksen ja sen asukkien pitämät äänet vain lisäävät paranoiaa. Necromorphit voivat hyökätä vaikka mistä ja pitää vaikka minkälaista murinaa, puhumattakaan liikehdinnästä ja kaikenlaisesta narinasta. Ympäristöissä on hieman eroa riippuen siitä että millä osastolla milloinkin liikutaan, mutta valtaosa Ishimurasta tuntuu melko samanlaiselta, varsinkin kun kaikki on pimeää ja tuhottua.

Mitä tulee pelattavuuteen, on pulmanratkonta pääasiallinen lisämauste kokonaisuudessa. Välillä pulmanratkonta nojaa staasin käyttämiseen ja välillä vetosäteen käyttämiseen. Tietyt pikku pulmat ovat erittäin simppeleitä, mutta välillä luvassa on vähän isompia pulmaosuuksia. Joskus riittää että staasilla hidastaa auki/kiinni hakkaavaa ovea jotta pääsee pujahtamaan siitä ja joskus riittää että siirtää vetosäteellä esineitä. Pulmakohdat eivät juurikaan mene sellaisiksi että ne estäisivät peliä etenemästä koska valtaosan ajasta kaikki on hyvin simppeliä. Matalammalla vaikeustasolla ei myöskään tarvitse vältellä vihollisia vaan aivan kaikki voi hävittää, mikä tosin vähentää sellaista pakokauhua mitä pelissä muutoin saattaisi olla. Aika ajoin pelissä myös seikkaillaan tyhjiössä, joskus painovoiman kanssa ja joskus ilman. Ilman painovoimaa pystyy "lentämään" ja kääntyilemään ollessaan irti lattiasta. Tällöin pitää tosin myös vahtia happiatankkia, koska tyhjiössä ei ole ilmaa. Nämä osuudet on säännöstelty todella hyvin ja tuovat mukavaa vaihtelua ja pitävät yllä avaruuselementtiä. Navigoiminen voi tosin olla hieman kyseenalaista kun leijuu paikoillaan.

Mitään varsinaista seinää etenemisen kanssa ei tule, sillä pelaaja voi navigoida nappia painamalla ja seurata sitten navigaatioviivaa joka johtaa seuraavaan määränpäähän. Ishimura avautuu pelin aikana hiljalleen sillä eri osastojen välillä pystyy kulkemaan ratikalla, kun avaa laitureita sen käyttöön. Tietyt huoneet ja tavarakapselit taas vaativat tietyn tasoisen turvaluokituksen, joka nousee tiettyjen tarinapisteiden kautta, mutta maksimitaso vaatii enemmän sivutehtävien tekemistä. Paikkojen laajempi tutkiminen mahdollistaa myös Isaacin haarniskan ja varustuksen tehokkaan päivittämisen, mikä taas helpottaa merkittävästi toimintaa pelissä. Tätä kautta new game plussakin vaikuttaa oitis kiinnostavammalta.

Dead Space Remake on kokonaisuutena oikein hyvä peli, vaikkakaan ei nyt niin merkittävästi sitä tasoa mikä itselle todella uppoaisi. Valtaosa pelin hahmoista on melko tylsiä eikä Isaac Clarkekaan nyt niin ihmeellinen ole. Hänen asunsa on melko hienon näköinen ja siinäkin tulevat hienosti esiin pelin immersioon tähtäväät suunnitteluratkaisut. Pääroisto, tai pikemminkin lähimmäs sitä tasoa pääsevä hahmo ei myöskään ole mitenkään hyvä, vaan suoraan huono. Tarinassa on puolensa mutta myös hidasteensa ja loppupuolella Isaac ei toiminnallaankaan ota mitään isompia pisteitä. Hieman rasittavaa on myös se miten peli ajoittain pysäyttää hahmon kuuntelemaan eri hahmojen eri selostuksia, jolloin ovista ei pääse eteenpäin. Tämä on tietysti rajoitteiden vuoksi välttämätöntä, mutta ärsyttää silti. Toiminnasta saa kunnolla irti asennetta laskemalla vaikeustasoa melko paljon, jolloin pelin varsinainen selviytymiskauhuosuus jää pitkälti pois kuvioista eikä resurssien kanssa tarvitse paljoa kärvistellä. Nostamalla vaikeustastetta tilanne onkin sitten aivan toinen. Näistäkin asioista huolimatta peli on tunnelmallisesti erittäin hienosti toteutettu kokonaisuus jonka aseita on oikein hauska käyttää.

Yhteenveto

Dead Spacen Remake on hyvä kauhupeli. Sen tunnelma on sieltä immersiivisimmästä päästä ja toiminnassa on ehdottomasti puolensa. Ympäristö on todella hienosti toteutettu ja tunnelmasta on saatu paljon irti, vaikkakaan vaihtelua ympäristöissä ei merkittävästi olekaan. Pelaamisessa on mukavasti vaihtelua ja kokonaisuudessa on käytetty pitkälti kaikkia osa-alueita erinomaisesti. Varsinkin graafisesti peli on todella näyttävällä tasolla ja äänimaailma tukee ulkoasua erinomaisesti. Kauhupelien ystäville Dead Space on erinomainen valinta, mutta myös toimintapelien ystävät saavat siitä mukavasti irti, varsinkin laskemalla vaikeustasoa.

+ Immersiivinen ja groteski tyyli

+ Vahva kauhutunnelma avaruusalusasetelmassa

+ Monta hienoa asevaihtoehtoa

- Tylsät hahmot

- Samanlaiset paikat

Arvosana: 7,3

Loistava