Valitse oma puolesi

AVP 2000 on yhdistelmä retroa räiskintää ja hiiviskelyä jossa kolme eri kampanjaa tarjoaa omanlaisensa mausteen pelattavuuden ja suunnittelun suhteen. Aikakausi tuo monet omat rajoitteensa mukanaan, mutta kaikki ei ole paremmin moderneissakaan räiskinnöissä.

Steam

Muukalainen vastaan Saalistaja

AvP aiheesta ei ole tullut turhan montaa peliä vastaan, sillä ainoastaan Alien vs Predator: Extinction PS2:lla on tuttu. Predator aiheesta pelaisin mielelläni enemmänkin pelejä, kun taas Alien aiheesta on tullut vastaan aika monta eikä yksikään ole juuri napannut. Sotilaat taas ovat yleensä se tylsin vaihtoehto.

Alien: Hiiviskelyä yhdistettynä lähitaisteluun

Alienilla pelaamisessa tulee esiin nopeasti yksi asia, mikä pelissä vaatii paljon totuttelemista. Ohjattavuus. Alien liikkuu nopeasti ja erittäin liukkaasti, minkä vuoksi tähän pitää totutella. Alienilla on suhteellisen simppelit kontrollit, liikkumisessa ja kiipeilyssä, mutta heti ensimmäinen kenttä osoittaa miten turhauttava kampanja tämä onkaan. Alue on epämääräinen, kiipeily on aluksi erittäin turhauttavaa ja nämä kaksi osaa eivät palvele isoa kokonaisuutta yhtään vaan tekevät tästä kampanjasa sen kaikista epämiellyttävimmän. Taisteluakin tässä tulee vastaan, jos onnistuu sukkuloimaan oikeaan paikkaan, mutta silloinkin huomaa miten heikko hahmo xenomorphi onkaan, koska vihollisten ammukset ja tuli tekevät merkittävää vahinkoa.

Alienilla pelaaminen nojaa vahvasti hiiviskelyyn ja piilossa pysymiseen, mutta tässä pelissä kumpaakaan ei ole isommin tuettu. On vaikeaa päätellä että missä kohtaa vihollinen näkee alienin ja koska ohjattavuus on mitä on, niin tehokas hiiviskely oikeaan paikkaan ilman virheitä on melko haastavaa. Tähän päälle vielä hyvin epämääräinen ympäritö todella pimeällä grafiikalla ja heti ensimmäinen kenttä on turhauttavava pelattavaa, oitis yksi huonoimpia aloituskenttiä, siellä pohjalla yhdessä Metal Gear Solid V: Phantom Painin sairaalan kanssa. 

Alien fiilikseen ei tässä kampanjassa isommin pääse sillä tuntuu että alienin pitäisi nähdä ympäristönsä paremmin ja pystyä navigoimaan siellä tehokkaammin, mikä ei tässä pelissä välity yhtään. Nykyään tämä olisi helpompaa ja selkeämpää toteuttaa mutta tämän aikakauden pelien joukossa tämä on suht tyypillistä, mutta tässä kohtaa huomaa, miksi se ei monesti toimi juuri ollenkaan. Kyllähän monet vanhemmat FPS pelit Doom mukaanlukien olivat monesti selvää harhailua paikasta toiseen ja kyllästymiseen asti, mutta tässä pelissä monet pelin ominaisuudet tekevät tästä niin turhauttavaa että Alien kampanja on kaikista kolmesta se kaikista surkein.

Merisotilas: Perusräiskintää

Sotilaalla pelaaminen on sitä perustyypillistä räiskintää mikä paperilla voisi toimia samalla tavalla kuin Star Wars: Dark Forces tai Outlaws: Handfull of Missions, mutta tämän pelin asetelmilla ja toteutuksella tilanne ei ole niin hyvä. Peruspelattavuus ei ole mitenkään ongelmallista ohjattavuuden suhteen sillä liikkuminen ja ampuminen ovat niin itsestäänselviä kuin voisi ajatellakin. Tässäkin alku ottaa aikansa että peliin hieman tottuu, mutta ohjattavuus ei ole tämän kampanjan ongelma, vaan ulkoasu ja suunnittelu.

Peli on graafisesti todella pimeä ja synkkä mikä tietysti lisää tunnelmaa, mutta monesti pelissä ei meinaa nähdä juuri mitään muuta kuin erilaiset valot, mikä on melko ärsyttävää. Pelihahmolla on yönäkölaitteet mikä tekee kaikesta kirkkaampaa vihreää, mutta tämä on ärsyttävää siksi, että ilman tätä on ympäristössä navigoiminen hyvin ärsyttävää ja epämääräistä. Tässä näkymässä vilkkuvat valot erityisesti rasittavat, mutta ainakin lähestyvät viholliset näkee. Kenttäsuunnittelu ei sekään tee mitään palveluksia koska monesti on haastavaa sanoa että mihin pitäisi mennä ja kun monet paikat näyttävät niin samanlaisilta, alkaa sokkeloisuus ärsyttää erittäin nopeasti.

Tämä kampanja on monella tavalla sitä välimallia. Siinä on puolensa, mutta pelissä on niin merkittäviä heikkouksia ja typeriä ratkaisuja että tämäkin kampanja on enemmän turhauttavaa kuin miellyttävää pelattavaa. Kaltaisten räiskintöjen joukossa tämä ei pysty tarjoamaan sitä, mitä moni myy pystyy tarjoamaan. Sanotaan että Star Wars: Dark Forces on monesti hieman epäselvä siinä että mitä siinä pitäisi paikoitellen tehdä tai mikä on eteenpäin, mutta tässä se on kaikki merkittävästi huonompaa, koska ukoasu tekee tästä entistä turhauttavampaa.

Predator: Asemestari usealla taktiikalla

Oma ehdoton suosikkini ja se kampanja joka erottuu merkittävästi edukseen kahteen muuhun nähden. Predator hyödyntää teknologiaa merkittävästi edukseen ja vaikka tässäkin kampanjassa hiiviskelyllä on merkittävä osansa, niin monesti predator on kuitenkin se vahvempi osapuoli, oli vastassa melkein mitä hyvänsä. Teknologia on tässä merkittävässä osassa sillä aseita ja varusteita on useampi erilainen, tarjoamassa sitä selvää Predator fiilistä ja useampi linssi tarjoaa mahdollisuuksia katsella ympäristöä tehokkaammin. Tässä suhteessa pelin paikoin liiankin tumma ulkoasu ei isommin haittaa ja predatorin tapauksessa nämä eri näkymät ovat täysin perusteltuja.

Varusteiden suhteen tässä kampanjassa on todella paljon opeteltavaa ja pelin ikääntynyt ohjattavuus tuo mukanaan tiettyjä haasteita kokonaisuuteen. Tämä kampanja on hyvä esimerkki miksi eri kampanjoiden välillä vaihtelu ei ole se paras tyyli pelata, koska predatorilla on niin paljon opeteltavaa että kun kaikista jipoista saa kiinni, on niistä myös syytä pitää kiinni ettei aina pelaamista aloittaessa tarvitse muistella että mikä nappi teki mitäkin ja missä järjestyksessä aseet olivatkaan.

Haasteellisesti tämä on ehkä se helpoin kampanja, mutta haasteita tulee. Sotilaat ovat aseineen erittäin tehokkaita ja alienit ovat liikkeissään nopeita. Predatorilla pelaaminen on ehkä kaikista suunnitelmallisinta, mutta myös monesti miellyttävintä, koska vaihtoehtoja on yleensä enemmän mitä kahdella muulla ja se todellinen fiilis mitä tälläistä kampanjaa pelatessa mitä olla, tulee aika hyvin myös esille. Näkymättömänä väijyminen ja useiden eri aseiden käyttäminen ovat sitä oikeaa Predator tyyliä ja vaikka peli onkin aikakautensa tuote, niin ei se olla tällä hahmolla pelatessa niin kivuliasta mitä kahdella muulla. Ei tämä yksinään koko peliä pelasta, mutta Predator aiheisia pelejä ei ole kovinkaan montaa hyvää tullut vastaan, joten ainakin siinä suhteessa tämä peli tarjoaa jotakin. Samaten mitä Marvel's Avengers tarjosi Iron Manilla pelatessa.

Yhteenveto

Alien vs Predator 2000 on paperilla erinomainen kokonaisuus, joka on kuitenkin myös peli, joka ehdottomasti tarvitsisi remasterinnoin, ellei peräti remakea. Peli ei ole ikääntynyt erityisen arvokkaasti ja vaikka kolme eri kampanjaa tarjoavatkin hyvin erilaista settiä toisiinsa verrattuna, niin lähinnä predator kampanja on sellainen, joka on suht miellyttävää pelattavaa, kun taas kahden muun heikkoudet ovat vähän liiankin selviä. Tunnelmassa kaikki ovat vahvoilla, mutta pelaaminen ja monesti aivan liian pimeä grafiikka heikentävät kokonaisuutta merkittävästi 2/3 ajasta.

+ Predator kampanja erottuu edukseen

+ Tunnelma on hyvällä tasolla

+ Kolme erilaista kampanjaa tarjoaa vaihtelua

- Graafisesti aivan liian pimeä

- Pelattavuudessa on haasteensa

- Alien kampanja on selvästi heikoin

Arvosana: 4,9

Huonommalla puolella