Shadow%20Warrior.jpg?1505417606

Verinen ja tyylikäs peli ei niin tyylikkäällä pelihahmolla

 

 

Varjosoturi tarjoaa runsaasti veristä toimintaa jossa pelaajan vapaassa käytössä ovat lukuisat tuliaseet ja pelin ykkösase, katana. Näillä on kätevää tappaa valtava määrä vihollisia hyvin nautinnollisessa toiminnassa.

 

 

 

Shadow Warrior on monella tavalla erinomainen peli. Huumori pelissä on todella hyvää, pituutta on varsin paljon, tyyli on erittäin hyvä ja toiminta on enemmän kuin erinomaista. Shadow Warrior on samalla tavalla loistava peli kuin Bulletstorm tai Darkness II, se ansaitsee paikkansa keskivertopelien yläpuolella, selvästi.


Pelin päähenkilö on kävelevä kikkelivitsi, Lo Wang. Ei mitenkään niitä parhaita pelihahmoja, mutta varsin tyylikäs kokonaisuudessaan ja toiminnan suhteen erittäin hyvä, mutta jotenkin vähän niin ja näin liian monella tavalla.

Wang on suorittamassa normaalilta vaikuttavaa tehtävää pomonsa Zillan käskystä. Äkkiä kaikki menee pahasti pieleen ja Wang joutuu taistelemaan toinen toistaan valtavampia demonilaumoja vastaan, metsästäessään mystisen Nobisura Kage samuraimiekan palasia, apunaan hornasta peräisin oleva vitsikäs ja sympaattinen demoni Hoji.


Toiminta on tämän pelin isoin juttu. Alusta asti käytössä on samuraimiekka jolla voi silputa vihollisia normaaleilla ja vähän järeämmillä iskuilla. Miekalla voi myös tehdä spesialistihyökkäyksiä jotka ovat asetta voimakkaampia mutta myös hitaampia. Miekka on yksi pelin mielekkäimpiä aseita mutta se ei ole ainoa. Pelin edetessä kasvava arsenaali on todella kattava. Mukana on niin pistoolia kuin haulikkoakin, sekä myös vähän erikoisempia aseita kuten varsijousi. Aseiden kautta peliin tulee todella runsaasti variaatiota mikä myös pidentää pelin ikää ja myös uudelleenpeluuarvoa.

Toiminnassa on mukana myös hieman taikavoimia jotka ovat yksi osa Wangin kykyjä joita voi kehittää. Kehitettävinä ovat niin Wangin ominaisuudet miekalla, elinvoima sekä mystiset voimat. Aseita voi myös kehittää. Aseita kehitetään rahalla ja Wangin ominaisuuksia karmalla, osaa kristalleilla.

Kentät ovat täynnä löydettävää, tapettavaa ja kerättävää. Karmaa saa tappamalla vihollisia ja mitä enemmän variaatiota käyttää, sitä enemmän bonusta saa. Rahaa löytyy ympäri kenttiä kun taas kristalleja on vain satunnaisesti. Tämä peli on täynnä salaisuuksia, joiden kanssa mennään välillä vähän turhan pitkälle.


Kentissä on hieman vaihtelua, mutta toiminta pysyy siellä eikä katoa juuri minnekään. Kentät ovat lähinnä näyttämöinä toiminnalle, mutta on silti hyvä että niiden kautta saadaan hieman vaihtelua. Ympäristöjen tutkiminen on suositeltavaa koska salaisuuksia riittää, itse tosin sanoisin että tämä peli menee niiden kanssa jo hieman överiksi sillä osa niistä on todella kryptisissä paikoissa. Pieni huumorilisä tulee tosin siitä että jotkut salaisuudet ovat retroalueilla, suoraan pikseliaikakaudelta.


Satunnaista vaihtelua tulee myös vihollisista, vaikka suurin osa ajasta tapetaankin samoja vihollisia eri paikoissa. Tämä on tosin sivuseikka sillä enemmänkin on hauskaa se määrä kuin se laatu. Vihollisissa on variaatiota samalla tavoin kuin aseissa, tarpeeksi.

Ajoittain vastaan tulee tosin vihollisia joiden kanssa on menty kohti turhauttavuusvyöhykettä. Niin käy aina kun vastaan tulevat nämä myskihärät joita voi vahingoittaa vain ampumalla selkään. Myös kilpeä kantavat viholliset ovat pitkässä juoksussa ärsyttäviä.

Kaikkein eniten iloa tästä pelistä saa silloin kun vihollisia on paljon, mutta heikompaa perussorttia, sillä silloin toiminnassa on sitä parasta viihdettä, kun voi oikeasti leikkiä aseilla.


Tarinallisessa mielessä peli on ihan ok, tarina ei ole mitenkään erityinen mutta pitää pelin liikkeellä. Vaikka monet tilanteet ovatkin vähän niin ja näin, niin se tunnelma on kuitenkin erittäin hyvin tehty. Peli ei ota itseään mitenkään vakavasti, mikä tulee hyvin esiin kentistä löytyvien onnenkeksien kautta, niissä olevat tekstit ovat ajoittain todella hauskoja ja sitä ovat myös monet Hojin lausahdukset tai Wangin suhtautuminen asioihin.

Tämä rento tunnelma ja kevyt suhtautuminen vähän kaikkeen toimii erittäin hyvin pelissä ja saa sen erottumaan hyvällä tavalla massasta.


Kokonaisuuden kannalta on sääli että loppuhuipennus jättää ikävästi kylmäksi ja loppupuolella tulee vastaan enemmän näitä rasittavia kohtia, tiettyjen vihollisten takia. Viimeinen pomotaistelu on todella rasittava, mikä on sääli sillä varsinkin aluksi viimeinen kenttä on erittäin nautinnollinen pelata, kiitos supermiekan. Viimeinen pomovihollinen on kuin monet aiemmatkin, pirun iso mökö joka on pääasiassa vain imemässä ammuksia. Näitä vihollisia saa ampua todella paljon mutta sen suurempaa haastavuutta tai nautintoa niistä ei vain saa, viimeinen näistä on ulkoisesti kaikista huonoin, mikä on todellakin väärä tapa tehdä se loppuhuipennus.


Peli ei juuri muutu puuduttavaksi koska siinä on sen verran erilaisia aseita ja toiminnassa voi hieman kokeilla ja kikkailla. Nämä ovat niitä asioita joiden takia peli on todellakin tehty toiminnan puolesta enemmän kuin oikein. Tätä tukee todella hyvin se, että pelin kevyt tunnelma saa sen erottumaan edukseen. Shadow Warrior on ennen kaikkea todella hauska peli pelata ja onnistuu toiminnassa todellakin nousemaan keskiverto räiskinnän yläpuolelle. Suurin syy tähän on siinä, että tässä pelissä pääsee käyttämään myös miekkaa.


Varjo Soturi on erinomainen peli, joka nousee helposti monia pelejä paremmaksi. Sen suurimpia heikkouksia ovat lähinnä vähän heikko päähenkilö, heikko loppuhuipennus ja ajoittaiset rasittavat pätkät sekä salaisuuksien ylipursuaminen. Mutta sen suuria vahvuuksia ovat todella nautinnollinen toiminta, erittäin hauska, verinen ja rento tunnelma, sekä se, että peli on varsin pitkä. Tässä riittää pelattavaa ja vaihtelevan toiminnan ansiosta se pelaaminen on hauskaa.

Shadow Warrior on peli joka sopii erittäin hyvin toiminnan ystäville ja jonka itse nostan oitis samalla viivalle kuin Darkness II ja Bulletstorm jotka omilla tavoillaan myös todellakin nousivat keskivertopelejä selvästi paremmiksi.

 

 

+ Paljon aseita

+ Paljon tapettavaa

+ Miekka

+ Erinomainen huumori ja tunnelma

+ Poikkeuksellisen mielekäs toiminta

 

- Salaisuuksissa merkitsee määrä, ei laatu

- Tietyt turhauttavat kohdat

- Lo Wang jättää parilla tapaa toivomisen varaa

 

 

Arvosana: 8,4

 

Mahtava