Dark%20Lord.jpg

Kumartakaa Pimeyden Lordin edessä

 

 

 

Tähtien Sodan maailmaan sijoittuva tarina kertoo ajasta kun Sithien Musta lordi oli Darth Revan. Pelätty ja voimakas mahdin mestari. Jedit ja Sithin ovat molemmat runsaslukuisia, mutta vain toinen voi kukoistaa.

 

 

Tähtien Sota aiheisia pelejä on ollut ja tulee melkovarmasti olemaan todella paljon. Kyseessä on nyt kuitenkin yksi kaikkien aikojen parhaita maailmoja mytologioineen. Knights of the Old Republic on yksi parhaita Star Wars pelejä, mutta se ei ole täydellinen. Peli on vuodelta 2003 joten monet asiat voidaan tavallaan antaa anteeksi, sillä vanhempien pelien kanssa tiettyjä asioita on syytä ottaa huomioon. Mutta kaikkea ei tarvitse sietää ja jotkut asiat olisi ollut syytä olla myös tuolloin, kun ollaan kuitenkin uuden vuosituhannen puolella.

Eräs tärkeä asia on syytä muistaa.

Itse sanoisin että kun peli on yli 10 vuotta vanha, niin silloin voidaan ihan huoletta ja vapaasti puhua kaikista SPOILER asioista. Jos vuosikymmenen aikana ei ole peliä pelannut, niin ei ole siitä välttämättä järin kiinnostunut ja samalla voi olla varma että valtaosa kyseisen pelin isoista spoilereista on tullut kuultua.


Pelissä pelaaja ottaa ohjattavakseen Tasavallan armeijaan kuuluvan henkilön. Hahmoluokkia on se pari vakioa. Myöhemmin kun käy ilmi että pelihahmo on Mahdin suhteen hyvin vahva, niin hänestä aletaan koulia jediä ja samalla hänen on määrä kukistaa pahamaineisen Darth Revanin oppipoika, nykyinen Sith mestari Darth Malak. Apuna tässä ovat niin pelihahmoon sidoksissa oleva jedi Bastila (äänenä erinominen Jennifer Hale) kuin Tasavallan sotilas Carth. Lisää hahmoja avautuu pelin edetessä ja näihin kuuluvat niin wookie kuin tappajadroidikin.

Mutta mistä tässä kaikessa on kyse. Mitä Revanille todella tapahtui ja mikä on Star Forge?


Pelattavuus koostuu parista asiasta kuten BioWaren pari muutakin sarjaa (Mass Effect ja Dragon Age). Mukana on paljon keskustelua ja dialogia ja siinä samalla pitää tehdä paljon vaikeita päätöksiä. Ne isoimmat päätökset ovatkin sitten ihan siellä hyvän ja pahan välillä. Dialogia on paljon ja se on todella hyvin kirjoitettua. Tarinaa on runsaasti ja siinä on paljon hyvää tavaraa. Valinnoissa on oikeasti vähän pureskeltavaa ja mitä tulee hahmojen väliseen vuorovaikutuksene niin siitä tulee helposti parasta antia pelissä.

Keskustelut ja muut hoituvat siten että pelaaja valitsee mitä sanoo ja tekee. Tietyt valinnat vievät hyvälle ja toiset pahalle tielle. Loppupuolella tämä tie onkin sitten se, mikä määrittää sen miten peli loppuu. Sitä ennen ainoa todellinen merkitys valinnoilla on siinä, miten ryhmäläiset suhtautuvat pelihahmoon ja miten voimista todella hyötyy. Toisin kuin Mass Effectissä, hyvä/paha taso ei määritä sitä, miten tilanteet voi hoitaa. Karisma ja suostuttelukyky ovat siinä mielessä paljon oleellisempia.

Tätä pelatessa huomaa hyvin että BioWarella on ne tietyt perustyypit, mutta myös sen verran mielikuvitusta että mukaan mahtuu paljon niitä omanlaisiaan hahmoja. Hahmojen joukossa muutama hahmo on pakko nostaa jalustalle.

Bastila on helposti yksi parhaita naishahmoja joita BioWare on koskaan tehnyt. Hänessä on monta puolta ja paljon taustaa. Hänestä tulee nopeasti yksi tärkeimmistä hahmoista tarinan kannalta ja loppupuolella se kaikki korostuu merkittävästi. Tämän lisäksi hän on se romanttinen vastine miespuoliselle päähahmolle. Kyllä huomaa että romanssien suhteen sisältö on samaa laatua kuin myöhemminkin, mutta kyllä BioWare on seksuaalisen sisällön suhteen rohkaistunut, sillä tässä pelissä suudelmankin on tehty off screen.

Eräs yllätyshyvä hahmo on eläviä olentoja halveksuva tappajadroidi HK-47 (jonka nimi huutaa A:ta H:n tilalle). HK-47 on yhtä aikaa erittäin kiinnostava ja huvittava hahmo, juurikin sen asiallisen murhanhimon takia. "Meatbag" termi kuullostaa todella hyvältä ja tuo tähän droidiin todellista sisältöä joka saa hänet tuntumaan todella hyvältä hahmolta.

Jännästi nimetty alienie Mission, on näitä naishahmoja jossa leikkimielisyys kohtaa erinomaisen ääninäyttelyn. Mission on kiinnostava ja sanoisin että osa hänen viehtysvoimaansa tulee siitä ulosannista.

Sitten on tietenkin wookie Zalbaar joka olisi kaivannut vähän enemmän sisältöä sillä ikävän yksiulotteiseksi hahmoksihan tämä jää. Mutta se Chewbacca tyylinen olemus kyllä toimii.


Pelissä tullaan vierailemaan monella eri planeetalla ja pari minipeliäkin löytyy, mutta ne eivät napanneet oikeastaan yhtään.

Maailmojen todelliset erot tuntuivat paljon enemmän ja samoin ne tarinan monet koukerot. Ryhmäläisistä oppii lisää kun hielle puhuu ja tietyssä vaiheessa heidän henkilökohtaiset tehtävät aukeavat. Tämä puoli aiheuttaa aika paljon se ravaamista mikä tuntuu tässä pelissä ikävästi myös maailmoissa. Maailmat eivät ole mitenkään liian isoja, mutta niissä on paljon osiota joissa pitää kävellä pitkiä matkoja tai mahdollisesti kävellä paikasta toiseen ja vielä takaisin. Tämä puoli korostaa erästä asia, mikä tässä pelissä on todella hyvin: Lataustauot ovat lyhyitä.

Maailmojen vaihtelu on kiitettävää ja samoin tehtävien omalaatuisuus. Eräs tehtävä on tosin sieltä huonoimmasta päästä ja pääsee samalle listalle Metal Gear Solid V:n Sairaalan kanssa. Huonoimpia koskaan. Vesimaailmassa on eräs pätkä joka etenee todella hitaasti ja tuntuu jatkuvan ikuisuuden. Tosin tässä maailmassa on vastapainona eräs aika kiva oikeusjuttu.


Toinen osa pelattavuudessa on toiminta. Täytyy heti sanoa että kun tätä peliä on pidemmän aikaa pelannut niin osaa arvostaa Dragon Agen toimintaa paljon enemmän ja se on vähän sellainen peli jossa toiminta on todella paljon heikompi kuin tarinallinen puoli. Tämän pelin suhteen ero on vielä selvempi. Toiminta tuntuu olevan lainattu jostakin pöytä ropesta ja se ei ole mitenkään hyvä asia. Toiminnasta nimittäin puuttuu se tietty mielekkyys, unohtamatta sitä hallintaa. Taistelut ovat todella usein pelkkää sotkua. Pelin voi pysäyttää kun haluaa ja sitten voi määrittää pelihahmoille komentoja. 

Tälläinen pelimekaniikka ei ole minua varten. Se on näyttää ja mahdollistaa monipuolisen kykyjen käytön mutta ongelma on siinä että siitä ei vain todella nauti pitkässä juoksussa. Turhain usein tuntuu että hahmo ei vain saa aikaiseksi oikein mitään. Korkea hyökkäysvoima ei takaa vielä yhtään mitään.

Toiminnasta päästään näppärällä aasinsilla hahmonkehitykseen joka se on toiminnan tapaan hieman heikosti tehty, voi olla siksi osa syyllinen siihen, miksi toiminnasta ei kehity sitä nautittavaa taistelua jota toivoisi.

Hahmo tuntuu kehittyvän todella hitaasti. Leveliä saa odottaa aika kauan ja kun se lopulta tulee, niin saa huomata että pisteitä saa laittaa todella vähän. Tämän lisäksi ne jakaantuvat omalla tavallaan. Perusominaisuuksien (hyökkäys, kestävyys, karisma...) pisteet ovat todella arvokkaita sillä niitä saa yleensä vain sen yhden noin viiden levelin sisään, siinä missä Dragon Age tarjoaa niitä paljon enemmän. Tämä on ensimmäinen valtava heikkous.

Hahmonkehityksessä on selvästi parempaa se, miten lisäominaisuuksia kehitetään. Ne jakaantuvat myös pariin luokkaan ja näiden kehittäminen tuntuu paljon toimivammalta. Tämä D&D vaikutteinen taistelu ei tosin juuri tee tästä järin kivaa. Siis idea on erittäin hyvä ja kyllä hyvä pöytäroolipeli on oikeasti kivaa, mutta tässä tapauksessa se ei vain toimi. Taistelussa tuntuu liian usein että hahmo on oikeasti todella heikko ja kun tähän lisätään hidas kehittyminen niin katastrofin ainekset ovat siinä.

Hahmonkehitys ja sitä kautta toiminta ovat sellaisia että niissä on todella hyvät ideat, mutta toteutus ei vain ole samaa laatua. Taistelussa ja toiminnassa on paljon hyviä puolia, mutta tälläinen toteutus aiheuttaa ongelmia.


Toiminnan heikkous huipentuu viimeisteen taisteluun Darth Malakia vastaan. Viimeinen taistelu ei todellakaan ole sieltä parhaasta päästä sillä pari asiaa tekee tästä taistelusta huonon. Malak on tätä perustyyppiä "pelkuri". Hetki tapellaan ja sitten hän juoksee karkuun keräämään voimiaan. Tämä ei aiheuta mitään muuta kuin sen, että taistelu venyy venymistään kunnes pelaajana tekee oikeasti mieli rikkoa jotakin.

Vaikea tätä taistelu ei ole ja haastavakin se on vääristä syistä. Turhain usein Malak vain spammaa paria kykyä jos yksi niistä on stun, niin se tekee asioista turhain tiukkia. Haaste ei ole niinkään pomotaistelussa, vaan halpamaisten hyökkäysten kestämisessä.

Pääroistona Malak ei kuitenkaan ole sieltä huonoimmasta päästä. Täysin kalju mies jolla Bane tyylisestä suu suojassa (tosin tämä peli ilmestyi kauan ennen Dark Knight Rises elokuvaa). Tämä pieni asia tekee Malakista tyylikkään hahmon, sillä maski tuo puheeseen sen tietyn sävyn joka todella toimii. Puku on myös hieno mutta itseäni oikeasti häiritsee se että Malakin pää tuntuu vähän munamaiselta ja tatuoinnit ovat oikeasti aika typeriä. Tämä on vähän sellainen pääroisto että jos lopputappelu olisi ollut paljon parempi niin sitä olisi ollut myös loppuvaikutelma. Malakissa on hyvän roiston ainekset, mutta paremminkin olisi voinut olla. Ei missään nimessä huono, mutta ei myöskään niitä parhaita.


Eräs asia tässä pelissä kuitenkin iskee ja lujaa ja tämä on juurikin niitä isoja spoileriasioita jotka silloin kauan sitten, oikeasti muuttivat pelin kokonaan. Se että pelihahmo on alusta asti ollut Darth Revan, oli valtava yllätys ja on vielä tänäkin päivänä yksi kaikkien aikojen isoimpia. 

Se teki myös muutoin aika perustyylisestä päähenkilöstä yhdessä hetkessä erityisen kiinnostavan pelihahmon. Mutta sitä latistaa ikävästi se että tämä on yksi niitä pelejä joissa päähenkilö ei puhu keskusteluissa omalla äänellä, vaan tekstipätkä vain valitaan ja muut vastaavat siihen oitis. Nyt oltiin jo 2000-luvulla joten itse en koe että tähän on mitään oikeutusta, laiskaa toteutusta. Pelihahmoa olisi ollut kiva myös muokata vähän enemmän. Tämä on taas niitä puolia joiden jälkeen Dragon Age tuntuu niin paljon paremmalta.

Tämä paljastus muutti silloin aikoinaan aivan kaiken. Valon ja pimeyden eroja tarkasteli vähän eri tavalla. Eivät ne jeditkään ihan täysiä pyhimyksiä olleet.

Toinen iso juttu oli se että pelissä pystyi ihan kunnolla menemään pimeälle puolelle. Tämän pelin iso päätös on edelleen yksi niitä, joissa se paha puoli on monella tavalla paljon houkuttelevampi. Siinä on pari todella ikävää puolta, mutta loppujen lopuksi tämä peli vain tarjoaa todella hyvän pahispuolen lopetuksen. Tämän pelin kohdalla huomaa myös sen, että BioWare ei ollut vielä ihan siellä Dragon Agen tasolla, sillä ne monet valinnat eivät paljoa paina, eniten vaikuttaa se yksi ja tärkeä, joka vaikuttaa siihen, miten tämä peli päätetään.


Kokonaisuutena Tähtien Sota: Vanhan Tasavallan Ritarit on hyvä peli. Siinä on paljon todella isoja heikkousia toimintapuolella mutta vahvana vastapainona on erinomainen tarina. Star Wars tunnelma on todella vahvasti esillä ja tämä peli oikeasti tuntuu siltä miltä pitääkin, se olisi vain voinut tuntua niin paljon paremmaltakin.

KotOR on joka tapauksessa laaja peli jossa hyvä ääninäyttely, hyvän näköinen grafiikka ja paljon hyvää sisältöä. Star Wars tunnelma on vahvasti läsnä ja vaikka toiminta heikko osa onkin, niin se on kuitenkin sen verran mielekästä että pelin viitsii pelata alusta loppuun asti. Tämä peli tuo monia muistoja mieleen.

 

+ Star Wars tunnelma ja maailma

+ Darth Revan

+ Monta hyvää hahmoa, kuten Bastila ja HK-47

+ Tarinan kerronta ja eteneminen

 

- Toiminta jää ikävän latteaksi

- Paljon ravaamista

- Turhat minipelit

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen