Jotkut muutokset olisivat itsestäänselviä, kun taas toiset enemmänkin oman maun mukaisia. Tälläisiä asia tulee aina löytymään sillä täydellistä peliä tuskin pystyy tekemään. Aina on jotakin, jota voisi tehdä paremmin tai hienosäätää pidemmälle. Joissakin peleissä niitä on todella paljon, kun taas joissakin ei niinkään, tai sitten ne vain ovat hyvin pieniä asioita.

 

 

 

Idea ei ole muuttunut mihinkään. 

Lisäisin sen verran että jos jossakin pelin versiossa jokin asia on muuttunut, niin en sitä silloin listaa. Esimerkiksi: Kingdom Hearts Final Mix on tehnyt Chernabog pomovihollisesta huomattavasti voimakkaamman.

Final Fantasy pelit ovat tässä aiheessa nyt kokonaan oma listakokonaisuutensa.

 

LISÄMAININTOJA

 

Graafinen tyyli - Lord of the Rings: Aragorn's Quest

Voisi olla vähän aikuisempi.

 

Corsus seikkailu - Remnant: From the Ashes

Miksi tämä ei ole mahdollinen seikkailuosa.

 

Laajempi hahmonluonti - Soul Calibur VI

Tämä on sitä tyypillisintä halpaa rahastusta joka todellinen rutto pelien keskuudessa.

 

Enemmän päätöksiä - Final Fantasy VII Remake

Ykköspelissäkin oli satunnaisia päätöksiä, niin olisi niitä voinut olla tässäkin, mutta enemmän.

 

Enemmän aseita - Ratchet & Clank: Into Nexus

Tuntuu että tässä kohtaa sarjaa kiinnostus alkaa jo loppua.

 




24. Hahmonkehitys - Victor Vran

Korttisysteemi on ihan näppärä, mutta hahmonkehitys olisi voinut olla merkittävästi kattavampikin, sillä tietyssä pisteessä se on jo niin rajattua, että siitä ei saa enää irti yhtikäs mitään, mikä taas vain korostaa sitä, miten paljon parempi kokonaisuus olisi, jos hahmokehityksessä olisi enemmän muuttujia. Tietyssä vaiheessa korttisysteemi alkaa tuntua kivalta lisältä, vaikka tämän pitäisi olla merkittävä osa kokonaisuutta. Se satunnaisuus ja kerttien heikko kehittäminen eivät myöskään rikasta kokonaisuutta millään tavalla, minkä myös pitäisi olla osana kokonaisuutta.


23. Ikääntyminen - Fable

Ongelmista tietysti pienempiä, mutta tuntuu että pelihahmo ikääntyy aivan liian nopeasti ja samalla aikaa, muut hahmot eivät ikäänny ollenkaan. Tämä ei ainoastaan käy järkeen, mutta tapahtuu niin nopeasti, että pelin kanssa pitäisi mennä kokoajan eteenpäin. On jotenkin todella naurettavaa että kun pelihahmolla on valkea parta, on pelihahmon isosisko edelleen varsin nuori.


22. Vähemmän puzzleja - Catherine

Tarina on pelin paras osa ja puzzlet huonoin. Sääli onkin että puzzleja on niin paljon ja ne muuttuvat todella nopeasti todella vaikeiksi. Tarinalliset pätkät tuntuvat lähinnä sivuvivahteilta, koska niille ei anneta samanlaista painoarvoa, mitä kiipeilyille annetaan. Erityisesti tämä alkaa tuntumaan siinä kohtaa, kun puzzlejen monet vaikeuspiikit alkavat korostua.


21. Tavaramäärä - Witcher

Vähemmän tavaraa ettei aina ole tavaraluettelo tupaten täynnä. Tämä on itseasiassa sellainen asia, mikä on jokaisessa Witcher pelissä tehty edeltäjää paremmin, mutta tässä ykkösessä tuntuu, että se tavaramäärä on niin överi, että se ei ole enää edes pelin hallinnassa. Erilaista roinaa on vaikka kuinka paljon ja ongelmalliseksi se menee siinä kohtaa, kun ei voi tietää että mitä tavaraa oikeasti tulee tarvitsemään. Tietysti kirstu toimii säilönä, mutta siitäkin huolimatta tätä osaa olisi voitu helpottaa todella paljon.


20. Vaihtelu - Kingdom Hearts: Melody of Memory

Oikeaa vaihtelua tulee vasta viimeisessä osassa peliä, mikä on aivan liian myöhään. Paljon toimivampi taktiikka olisi ollut sellainen, että jokaisen eri pelin kentät olisivat olleet jollakin tavalla omanlaisiaan ja näin ollen tuoneet oikeaa vaihtelua kokonaisuuteen, mikä olisi ollut todella kaivattu. Isompi määrä pomotaisteluita olisi myös voinut olla hyvä tapa tehostaa vaihtelua, koska ne ovat yksi onnistuneimpia kenttiä, yhdessä loppupään kenttien kanssa.


19. Nopeutettu farmaamistapa - Code Vein

Sopii mihin tahansa Soulslike peliin mutta Code Vein toimii nyt viimeisimpänä mielessä olevana. Pelimekaniikoiltaan jokaisella Soulslike pelillä on omanlaisensa rytmi ja Code Veinin rytmi on aika pikkutarkka. Lisäksi pelihahmon ominaisuudet kehittyvät aina samalla tavalla, mikä on isoin syy siihen, miksi farmaaminen tuntuu niin tärkeältä aina välillä. Tästä syystä olisi suotavataa että pelissä olisi jonkinlainen mahdollisuus nopeutta tätä prosessia. Tietysti Revenant Hunger tehoste on olemassa, mutta sen saa suhteellisen myöhään, eikä se juuri pankkia räjäytä. Korostetaan vielä, pätee valtaosaan Soulslike peleistä.


18. Merkittävästi vähemmän seuranta/kuuntelu-tehtäviä - Assassin's Creed IV: Black Flag

Tuntuu että päätarinassa, näitä tehtäviä on kokoajan ja ne eivät ole missään kohtaa hauskoja. Säännöstely on tämän pelin suurimpia ongelmia ja nimenomaan päätehtävissä, jotka on siis pakko käydä läpi. Tuntuu että tämä on niitä pisteitä, kun pelisarjan vuosittaiset julkaisut alkoivat näkyä. Siis Black Flag on yksi sarjan parhaita pelejä, mutta kyllä sen kanssa olisi voitu parissa kohtaa merkittävästi miettiä, että missä se raja menee.


17. Kaavanrikkomista - Werewolf: The Apocalypse - Earthblood

Muutakin tekemistä kuin saman kaavan toistoa. Tämä on erittäin hyvä esimerkki pelistä, jonka kanssa ei ole vain joko osattu tai uskallettu olla millään tavalla luovia. Kentät koostuvat pitkälti täysin samanlaista tilanteiden läpikäymisestä uudestaan ja uudestaan. Hiivitään, kunnes tapellaan ja tappelu noudattaa nopeasti samaa kaavaa. Näin simppeliä kokonaisuutta olisi pystytty muokkaamaan aika simppeleillä tavoilla.


16. Seikkailun muokkaaminen - Remnant: From the Ashes

Satunnaisia osia olisi kiva pystyä muokkaamaan, koska liian iso osa tulee satunnaisesti. Tietysti tämä lisää pelin ikää, mutta joitakin asioita olisi kiva pystyä kunnolla muokkaamaan. Ei välttämättä heti, mutta tietyssä pisteessä sillä jotkut tehtävät olisi kiva pystyä tekemään tiimissä ja jotkut kohtaukset olisi ylipäätään kiva kokea. Tietysti muokkauksia olisi rajallinen määrä, mutta siinä vaiheessa kun seikkailuja on satunnaisesti käynyt läpi useamman kerran vain tietyn osuuden toivossa, niin alkaa toivoa, että seikkailuissa olisi enemmän muokkausmahdollisuuksia.


15. Enemmän animaatioita - Final Fantasy IV

Kun kerran näissä uudemmissa versioissa on ääninäyteltyä animaatiota, niin miksi sen kanssa on sitten pihistelty ja After Yearsissa ne puuttuvat kokonaan. Tämä on yksi näitä asioita joka pakostakin herättää kysymyksiä siitä, että miksi jotakin asiaa on tuotu peliin, jos sen kanssa on sitten pihistelty näin paljon. Animaatiot ovat pelin parhaita kohtia, joten miksi niitä on niin vähän ja miksi After Years ei ole pannut vielä paremmaksi, vaan mennyt merkittävästi huonompaan suuntaan? Jos tekosyy on raha, niin se on huono tekosyy, koska FF XIII pelejä tuli kolme kappaletta ja ne menevät paikoitellen elokuvista.


14. Kaksintaistelu - Red Dead Redemption 2

Ykkösen versio toimi paremmin, merkittävästi paremmin. Tälläisenään kaksintaistelu on joten paljon kömpelömpää ja pikkutarkempaa kuin ykkösessä, jossa se oli oikeasti hauskaa, näyttävää ja toimivaa. Nyt tuntuu että kaksintaistelussa on sellainen rytmitys ja ote, joka ei vain toimi. Se on aivan liian pikkutarkkaa eikä siinä näin ollen ole samanlaista hauskuutta kuin monissa muissa osissa peliä. Tietysti se voisi olle paljon huonomminkin, mutta tämä on yksi niitä lukuisia asioita tässä kokonaisuudessa, joita oitis muuttaisin.


13. Asusteiden peittävyys - Lord of the Rings: Third Age

Tuntuu että lopulta hahmoista ei enää näe mitään kypärien ynnämuiden alta. Tämä on näitä aikakausijuttuja, sillä nykyään voi määrittää että kypärä ei näy hahmolla. Tämän pelin kohdalla suotavaa olisi että monet peittävimmät varusteet eivät olisi mukana välianimaatioissa, mutta ne voisivat myös olla vapaaehtoisia myös pelissä. Kun peli on selvästi ottanut paljon mallia Final Fantasy X:stä, niin varusteiden näkyvyydessä olisi myö voitu ottaa sitä mallia. Siis loistava peli on kyseessä, yksi PS2:n parhaimmistoa ja suht pinnallinen asiahan tämä on.


12. Gaston - Kingdom Hearts III

Kaunottaren ja Hirviön tarina olisi voinut edetä mahdolliseen päätökseensä ja avainasemassa tässä on Gaston. Disney roistojen joukossa Gaston on yksi erilaisimpia tapauksia ja todellakin sydämetön, joten miksi häntä ei ole näkynyt. Siis hänen olisi pitänyt olla mukana jo kakkosessa, mutta se että häntä ei ole kolmosessakaan, tuntuu todella ison mahdollisuuden hukkaamiselta myös tarinallisessa mielessä, koska tämä on todellakin sellainen hahmo, joka sopii Kingdom Heartsiin enemmän kuin mainiosti.


11. Pomotaisteluiden laatu ja määrä - Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Verrattuna aiempiin osiin sarjassa, tämä on nöyryyttä lasku. Itse en ole iso MGS fani, mutta pomotaistelut olivat todella onnistuneita MGS3:ssa ja kelvollisia MGS4:ssä. Mitä siis tapahtui kun taso on romahtanut näin merkittävästi. Man on Firen kanssa ei päästä minnekään ja viimeinen taistelu on todella tylsä iso robotti. Skullface taistelua ei ole millään tavalla ja muutenkin roistopuolella ei ole paljoakaan hyviä yhteenottoja. Quiet on ainoa pomotaistelu joka oikeasti toimii, mikä on säälittävän vähän.


10. Tuttujen hetkin uudelleenluonti - Final Fantasy VII Remake

Sellikeskustelu ja Hojon raatelu nousevat ensimmäisinä mieleen asioista, joita jäin todella kaipaamaan remaken kanssa. Sellikeskustelu varsinkin olisi ollut erinomainen tilaisuus tuoda hahmoihin todellista syvyyttä, kun Cloud olisi voinut jutella heidän kanssaan ja esittää kysymyksiä. Siinä ohessa olisi myös voitu tehostaa eri hahmojen välisiä siteitä. Toinen juttu on se, että Red XIII ei päässyt yhtään käsiksi Hojoon, kun taas alkuperäisessä hän kurittu Hojoa vähän aikaa ja siitä eteenpäin Hojoa piti vammautuneena.


9. Enemmän aseita ja ammuttavaa - Spawn: Armageddon

Tämä paketti toimisi vielä paremmin, jos se olisi vieläkin ylivedetympi. Siis kyllähän tämän pelin kanssa on täysin oikea ajatus koska aseita on kiitettävästi ja ammuttavia vihollisia riittää myös. Mutta samalla aikaa tuntuu, että peli olisi merkittävästi parempi ja mahdollisesti merkittävästi arvostetumpi, jos siinä olisi vielä enemmän sulaa toimintaa valtavan arsenaalin ja valtavan vihollismassan muodossa. Tämä peli tuntuu siltä, että sen kanssa ei ole osattu ottaa tarpeeksi irti monista saatavilla olevista mahdollisuuksista.


8. Juonikuvioiden loppuunvienti - Batman: Enemy Within

Tuntuu että liian monta jo edellisessä pelissä alkanutta kuviota ei viedä minnekään. Tosin selväähän se on että näin ison lisenssin kanssa pyritään pitkittämään kokonaisuutta ja tarjoamaan mahdollisuuksia myös jatkossakin, mutta tämä oli sitä aikaa kun Telltalen taru oli jo käytännössä loppu. Enemy Within oli heidän viimeinen valmis pelinsä, joten olisi ollut vain suotavaa, että se olisi sitten vienyt jo alkaneet tilanteet loppuun, pääasiassa Batmanin ja Catwomanin suhde, jota peli kasvatti kummallakin kaudella todella merkittävästi, mutta jota ei sitten viimeisessä jaksossa vietykään minnekään.


7. Enemmän tehtävävaihtelua - Marvel's Avengers

Enemmän tavoitteita niiden muutaman itseääntoistavan lisämausteeksi. Pomovihollisten määrä ja laatu on tietysti isompi juttu, mutta jos pelissä olisi enemmän muuttujia tehtävien suhteen, niin sen parissa viihtyisi paljon enemmän. Tietysti erilaiset pelattavat hahmot tuovat peliin merkittävästi vaihtelua, mutta koska pelaaminen on pääasiassa samojen asioiden toistoa uudestaan ja uudestaan, niin maku pelaamiseen menee aivan liian nopeasti. Hyvä esimerkki siitä, että mielikuvitus tai sitten vain halu on loppunut kauan ennen pelin valmistumista.


6. Kilpi pois - Lord of the Rings: Aragorn's Quest

Aragornilla ei ollut kilpeä, joten miksi se on väkisin pitänyt änkeä mukaan. Sitä ei ollut PS2 versiossa, joten miksi se on PS3 versiossa. Tämä voi tuntua aika pieneltä asialta, mutta se on oikeasti todella iso juttu. Se ei vain käy järkeen tyylillisesti eikä tunnelmallisesti, varsinkaan elokuvien näkyvinkkelistä, josta tämäkin peli ottaa selvästi vaikutteita. Ilman kilpeä olisi pärjätty todella hyvin. Tosin, aika monia muukin asia pelissä olisi voitu tehdä toisin, mutta tämä on niin ilmeinen, että siitä olisi pitänyt aloittaa.


5. Enemmän kenttä/pomovihollisvariaatiota - Hades

Olisihan se kiva että kentissä olisi enemmän vaihtoehtoja ja pomovihollisia, varsinkin sitten kun peli etenee. Extreme Measures teitysti tuo pomovihollisiin haastetta ja lisää muuttujia, mutta itse olisin myös tarjonnut merkittävästi enemmän kenttävariaatiota ja Helvetti olisi kaivannut pari tasoa enemmän. Tosin, samalla aikaa myönnän että pelin kantavan ajatuksen ja tyylin vuoksi se voisi olla ongelmallista. Siitäkin huolimatta, tämä on yksi asia jota olisin itse siihen lisännyt. Enemmän kenttiä ja pomovihollisia. Ehkä jopa paino pomovihollisissa, enemmän kuin kentissä.


4. Päätöksien merkittävyys - Cyberpunk 2077

Pitäisi olla itsestäänselvää mutta ei vain ole. Erityisesti tämä vihlaisee koska tekijät saivat aiemmin aikaiseksi Witcher 3:n jossa tämä tilanne oli tehty merkittävällä tavalla oikein ja sitten oli tietysti Thronebreaker jossa myös oltiin oikealla reitillä. Mutta jostakin syystä tämän pelin kanssa valtaosa kaikista valinnoista on aivan turhia ison kokonaisuuden kannalta. Kokoniasuutta ei ole edes tehty hyvin, mutta se että tarinallisesti millään ei tunnu olevan oikeasti mitään väliä, ei rakenne tyydyttävää roolipelikokonaisuutta. Ei ole siis mikään ihme että lopputulos on pettymys ja vieläpä iso sellainen.


3. Ihmissusi pomotaistelu - Castlevania: Symphony of the Night

Tarkoitan nyt ihmissutta ilman minotaurusta. Tuntuu että susimies on sivuutettu aika törkeästi verrattuna muihin klassisiin hirviöihin. Samalla tietysti korostetaan että monet pelin pomotaistelut ovat liian helppoja, kuten Cerberus. Mutta vaikka Frankensteinin hirviö ja muumio ovat helppoja, niin ainakin niillä on oma osansa kokonaisuudessa. Susimies on legendaarinen hirviöhahmo, mutta ei mahtunut omaan pomotaisteluun, mikä on todella suuri pettymys ja menetetty tilaisuus. Sen olisi pitänyt olla osana käännettyä linnaa.


2. Tarinan kerronnan tyyli - Soul Calibur VI

Tämä on niin yksinkertainen asia että hävettää tekijöiden puolesta koska näin als on tämänkin pelisarjan kanssa menty, sillä aiemmin sarjassa ei olla oltu näin laskoja tai pihejä. Soul Calibur III loi jo selvän kultastandartin tästä asiasta ja jatko-osan pitäisi vain pistää paremmaksi tällä saralla. Puhumattakaan että nelonen ja vitonen ovat olleet välissä, joten miten huonosti asioiden pitää olla, että nyt sarjassa on menty näin järeästi alaspäin. Still kuvat ovat omasta mielestäni yksi halvimpia tapoja kertoa tarinaa, mutta sen voi vielä hyväksyä. Se että kaikki on pelkkää tekstiä ilman ääninäyttelyä on kuitenkin se mikä todella tekee tästä niin halvanoloisen. Ei tarvitse kuin vilkaista Mortal Kombatin viimeisimpiä pelejä, niin huomaa miten tarina kuuluu kertoa. Niistä näkyy todellinen laatu ja huolellinen toteutus, tämä on se ruma puoli, jossa näkyy vain se kukkaron nyörien kireys.


1. Tuttujen hahmojen paluu - Resident Evil 6

Tämän pelin kanssa tuntuu että koska kyseessä on eräänlainen pelisarjan loppuhuipennus (etenkin nyt kun asiat ovat selvästi muuttuneet ja remake kaanon on etenemässä pääsarjan ohessa), niin mukana olisi pitänyt olla enemmän niitä klassisia hahmoja. Albert Weskerin nyt olisi kuulunut olla mukana tässä mutta vielä enemmän tuntuu että Helena Harperin pitäisi olla Claire Redfield ja Piers Nivansin pitäisi olla Jill Valentine. Tällä ratkaisumallilla olisi saatu aikaan vielä enemmän tarinakuvioiden yhdistelyä ja hahmokemioiden korostamista. Sitä mahdollisuuksien määrää. Tietysti tiettyjä tarinakuvioita olisi pitänyt muuttaa mutta Leon, Claire, Chris, Jill, Sherry, Jake ja Ada yhdessä Weskeriä vastaan, olisi ollut todellinen Resident Evilin Endgame.