Rogue%20Galaxy.jpg?1583666527

Laajamittainen seikkailu Final Fantasyn jalanjäljissä mutta omalla tavallaan



Valvomaton Galaksi odottaa veijareita, kulkureita ja roistoja seikkailemaan. Japanilaismausteinen roolipeli on hyvä esimerkki siitä, että PS2 oli videopelihistorian renessanssia.


PlayStation Now



Rogue Galaxy

Peli joka tuo tunnelmallaan mieleen Final Fantasy IV:n, mutta tyyliltään hyvin selvästi Dragon Quest VII:n. Tekijä on sama kuin muutamissa Dragon Quest peleissä ja samoilta tekijöiltä (Level-5) on peräisin myös Dark Cloud. Ei uskoisi sillä PS2 pelejä molemmat ja ero on todella selvä. Siinä missä Dark Cloud on hyvin rasittava ja surkea tapaus, on Rogue Galaxy yllättävän hyvin tehty. Mukana on kyllä paljon todella rasittaviakin ratkaisuja ja tiettyjä tyyliseikkoja jotka tuovat nopeasti mieleen myös Dark Chronicle pelin, lähinnä ulkoasun kautta. Parhaimmillaan tunnelma tuo myös mieleen Disneyn Aarreplaneetan avaruus-seikkailullisilla tyyliratkaisuillaan ja monipuolisilla ja vaihtelevilla hahmoillaan, mikä ei ole mitään muuta, kuin mahtavaa.

Rogue Galaxy onkin varsin monitahoinen tapaus ja jos sitä vertaa edes hieman Dark Cloudiin, niin huomaa että Rogue Galaxy tekee lähemmäs kaiken sillä tavalla, millä Dark Cloudin olisi pitänyt tehdä. Eihän tämä nyt samaa tasoa ole kuin Final Fantasy sarjan parhaimmisto, mutta yllättävän koukuttavalla tavalla tehty roolipeli on jokatapauksessa kyseessä. 


Hurjapäinen seikkailija, kyborgikoira, merirosvosamurai ja paljon muita

Tarinan päähenkilö on Jaster Rogue niminen nuori mies. Aavikkoplaneetta Rosalla asuva Jaster haaveilee lähtevänsä avaruuteen ja ottavansa selvää että mitä kaikkea galaksilla on tarjottavanaan. Tähän tuleekin pian mahdollisuus kun kohtaaminen salaperäisen muukalaisen kanssa johtaa siihen että Jaster värvätään osaksi merirosvoaluksen miehistöä, kun häntä luullaan legendaariseksi palkkionmetsästäjäksi, Desert Claw'ksi. Jaster käyttää tilaisuuden hyväkseen ja suuntaa avaruuteen osana miehistöä. Tarinan edetessä miehistöön liittyy lisää jäseniä eri planeetoilta ja tätä kautta hahmovalikoimasta tulee varsin kattava. Lopulta siihen lukeutuu niin avaruuspiraattikapteenin tytär Kisala, amatsoonimainen soturitar Lilika, entinen eliittisotilas Deego sekä palkkionmetsästäjä Zegram (Steve Blum) joka myös nimellä Black Wolf tunnetaan.

Hahmot ovatkin yksi pelin tärkeimpiä osia, samalla tavalla kuin monissa parhaissa Final Fantasy peleissä. Koska pelimaailmana on kokonainen galaksi, niin variaatiota tulee todella kiitettävästi. Planeetoissa on todella paljon eroa sillä siinä missä viidakkoplaneetta ja Lilikan kansa eivät ole edistyneet tuhanteen vuoteen ja muistuttavat alkeellista heimokansaa on kaupunkiplaneetta Zerard galaksin kehittynein. Myös hahmojen erot tulevat todella hyvin esiin myös tyylillisesti, sillä vaikka monet ovat ihmismäisiä, on Deego lihaksikas robottikätinen koira, joka kuitekin käyttäytyy kuin ihminen, upeana tyyliseikkana hänen kuononsa väritys näyttää viiksiltä. Tämä variaatio näkyy myös siinä millaisia hahmot ovat luonteiltaan. Jaster on tyypillinen japsiropepäähenkilö, nuori seikkailijan alku hyvällä sydämmellä, miehistöön kuuluva Simon vääntää irlantilaista aksenttia ja laukoo vitsejä kun taas Zegram on todellisen avaruuspiraatin näköinen ja salaperäinen palkkasoturi, sellainen tyypillinen kiven kova ja arveluttava, todella cool hahmo joka kantaa tottakai miekkaa. Mukaan kuuluu myös se yksi hahmo, josta ei pidä sitten yhtään ja jota ei käytä, ellei ole pakko.

Hahmojen aseistus on iso osa taistelua sillä jokaisella on pääase sekä kakkosase, yleensä jokin lyömäase ja ampuma/heittoase. Jasterilla on se perustyylinen miekka ja pistooli, kun taas Deegolla on tappara ja minigun. Asekombinaatiot ovat todella hyvin kehitettyjä sillä joskus ne ovat mahdollisuus tehdä hahmosta joukosta erottuva kun taas toisinaan ne korostavat hahmon tyyliä. Deego on karpaasi ja entinen sotilas, Zegram on samuraityylinen hahmo ja Kisala enemmän kevyiden aseiden ja nopeiden liikkeiden käyttäjä. Pelillisesti aseita on todella paljon ja yhdistelmällä aseita saa aikaan parempia aseita. Jotkut aseet näyttävät todella typeriltä, mutta osa taas sopii hahmon ulkoiseen olemukseen ja värimaailmaan kuin nakutettu. Zegram on mustasävytteinen kun taas Simon keltasävytteinen ja Deego vihreäsävytteinen. Aseet eivät tosin ole ainoa asia mikä voi muokata hahmoja, sillä erilaisia asuisteitakin löytyy, mutta paljon harvemmin.


Niin paljon liikkuvia osia, muuttujia ja tehtävää

Hahmojen lisäksi maailma on tietysti iso osa näin laajaa peliä. Planeettoja on useita ja yhdellä saa helposti kulumaan monta tuntia, etenkin kun pelin kunnolla auetessa sivutekeminenkin korostuu. Usein sivutehtävien tekeminen vaati oikeassa paikassa oikean esineen käyttämistä. Monesti sivutehtävät ovat astetta kovempien vihollisten nujertamista, mutta niihin voi kuulua myös muutakin pientä tekemistä. Päätehtävät useimmiten ovat suoraviivaista etenemistä ja vihollisten tappamista, kunnes vastaan tulee kyseisen skenaarion pomovihollinen. Aina välillä vastaan tosin tulee paljon sokkeloisempiakin alueita, joilloin eteneminen ei ole enää niin suoraviivaista. Tähtimerkki kartassa kuitenkin kertoo että minne pitäisi suunnistaa.

Planeettojen erot ovat myös todella selkeät sillä viidakko, kaupunki ja aavikkoplaneetta ovat vasta alkua ja mukaan mahtuu myös astetta cyberpunk henkisempää kaivokaupunkia kuin merenrantaseutuakin. Välillä seikkaillaan kaupungissa ja välillä luonnossa, joskus taas päädytään vanhoihin linnoituksiin tai raunioihin. Variaatiota kyllä löytyy ja vaikka aluksi onkin täysin pelin armoilla siinä, ketä ryhmään kuuluu, niin tietyn pisteen jälkeen saa vapaasti valita että mitä hahmoja käyttää. Monesti tärkeää on pitää silmällä että kenellä olisi useampi aseita joita kehittää, jotta voi kehitetyistä aseista sitten yhdistämällä tehdä parempia aseita. Ajantasalla oleva varustus ja kattava valikoima parannustarvikkeita on monesti ensiarvoisen tärkeää jotta pelissä pärjää, sillä henki voi lähteä todella nopeasti.

Varsinkin aluksi peli tuntuu todella haastavalta ja tietyn pisteen jälkeen peli voi osoittautua todella vaikeaksikin. Siksi onkin hyvä pitää mielessä että hahmojen kehittäminen ja vielä enemmän, hahmojen aseistuksen parantaminen ovat todella isossa osassa toiminnassa. Aseistuksen lisäksi hahmojen ominaisuudet korostuvat myös todella nopeasti. Pelissä ei ole samanlaista kehityspuutu kuin monissa muissa. Hahmot kehittyvät kokemuspisteiden kautta, mutta tämä määrittää lähinnä sen että minkä tasoisia aseita he voivat käyttää sillä elinvoimaa tulee lisää todella vähän per taso. Ominaisuuksia hankitaan lisää yhdistelemällä esineitä. Koska esineitä on todella paljon, siis todella paljon, niin ominaisuuksien avaaminen on myös iso prosessi. Alkupään ominaisuuksia saa hyvin äkkiä, mutta tietyssä vaiheessa huomaa, että paremmat ominaisuudet vaativat muutamia todella harvinaisia raaka-aineita, jolloin joutuu päättämään että mitä hahmoa kehittää, koska tietyt raaka-aineet ovat osa monien hahmojen ominaisuuksien vaatimuksia.



Aarreplaneetta.jpg?1587934319

Kun aarreplaneetta kohtasi Final Fantasyn



Helppoa oppia, mutta pysyy haastavana

Rogue Galaxy on todella iso peli ja sivutekemistä on todella paljon. Alkupuolella avautuu mahdollisuus myös tehtaan käyttämiseen jossa voi valmistaa erilaisia tarvikkeita, mutta itse en siihen päässyt isommin sisään, enkä oikeastaan edes jaksanut opetella. Muutenkin esineralli muuttuu tietyssä vaiheessa todella puuduttavaksi ja monet osat kokonaisuudesta unohtuvat päätarinan tieltä. Sitten kun vastaan tulee vaikeuspiikkimuuri, niin sitä alkaa miettiä että mitä voisi tehdä jotta saisi hankittua pari tasoa lisää, jotta voisi nostaa aseistusta taas astetta paremmaksi.

Toiminta on perusidealtaan todella simppeliä. Yhdellä napilla löydään pääasella ja toisella ammutaan kakkosaseella. Erikoisominaisuuksia käytetään kun tarvetta ilmenee ja monesti kyseessä on joko hahmon hyökkäystä tehostava temppu, tai sitten vain vihollisia merkittävästi vahingoittava superhyökkäys. Normaalia hyökkäämistä rajoittaa hahmon kestävyyspalkkio joka loppuessaan vaatii vähän aikaa latautua. Ampuma/heitto aseiden lipas/määrä kuluu jolloin niidenkin pitää lautautua hetki. Nämä ovat sellaisai pieniä toimintaratkaisuja joihin pääsee varsin nopeasti sisään, samoin kuin vihollisiin lukittautumiseen ynnä muuhun. Toiminta ei ole vaikeaa, mutta siinä on tietyn pisteen jälkeen paljon sellaisia todella rasittavia osia. Näitä ovat varsinkin immunitteettiviholliset joiden panssari tai suoja pitää ensin rikkoa jotta heihin voi saada aikaan mitään vahinkoa ja tämä on todella rasittavaa jos ryhmässä ei ole hahmoa joka pystyisi tähän. Ryhmäläisiä voi vaihdella kesken taistelu hyvin helposti, mutta tämä johtaa turhaan säätämiseen ja monesti tälläiset viholliset vain ärsyttävät joka kerta kun niitä kohtaa, jos toisinaan, niitä tuntuu tulevan vastaan kokoajan.

Pelin taistelut ovat kuitenkin sellainen osa kokonaisuutta joka muuttuu todella mielekkääksi siinä vaiheessa kun aseistus ja varustus ovat ajan tasalla, mutta samalla tuntuu että pelissä on aina tietyt vaiheet jolloin vaikeustaso pomppaa astetta epäreilummaksi ja tuntuu että viholliset tappavat pelihahmoja parilla osumalla, jopa niitä hahmoja joiden toivoisi olevan astetta järeämpiä. Näitä tilanteita tuntuu tulevan vastaan todella usein ja toisena ärsyttävänä seikkana tulevat viholliset joilla on yleensä jokin tietty heikkous jota pitäisi hyödyntää, tai taistelut jotka on tarkoitus hävitä. Aivan liian usein tuntuu että peli trollaa pelaajaa tarkoituksella. Vaikka pelissä onkin kerralla monta rautaa tulessa niin tekoäly ohjaa kahta muuta hahmoa yllättävän hyvin ja hahmot antavat pelaajalle vinkkejä siitä, että mitä he voisivat tehdä avittaakseen taistelu, yleensä he ehdottavat parantamista tai tiettyjen ominaisuuksien käyttöä.


Paljon olisi parantamisenvaraa

Vaikka Rogue Galaxy on loppuviimeksi aika hyvä peli, niin se on myös paikoitellen todella rasittava ja monesti typeristä syistä. Kun pelaaja liikkuu kentässä paikasta toiseen, niin mukana olevat hahmot kommentoivat menoa muutamilla lausahduksilla ja nämä lausahdukset alkavat toistaa itseään erittäin nopeasti. Hyvä esimerkki siitä mitä tunnen tälläistä ratkaisua kohtaan on se, mitä Zegram ehti sanoa varmaan 20 kertaa erään kaksoistornitehtävän aikana "Come on, this isn't funny". Todella monet tälläiset ratkaisuvat ovat hyvin ärsyttäviä kun samat läpät kuuluu minuutin tai parin välein. Ärsyttäviin seikkoihin kuuluvat myös jo mainitut vaikeuspiikit, äkkikuolemat ja viholliset jotka ovat immuneja valtaosalle vahingosta kunnes teet asian X. Myös se tavaran määrä mitä pelissä kertyy menee täysin yli ja tekee valikoista todella sekavia. Lisäksi vihollisiin lukittautuminen olisi myös voitu tehdä paljon selkeämmin.

Rogue Galaxy on todella iso peli ja se lankeaa moniin tälläisten pelien suurimpiin ongelmiin. Se mikä kuitenkin toimii ja koukuttaa on se miten hahmojen aseita voi kehittää. Monesti houkutti pelata vielä lyhyt hetki jotta ehtii kehittämään yhden Deegon kirveen, Lilikan jousen tai Zegramin miekan loppuun asti, jotta voisi yhdistää sen edelliseen aseeseen ja saada astetta paremman aseen. Joskus tämä kaiken teki vain huomatakseen että hahmon pitäisi olla korkeampaa tasoa voidakseen käyttää kyseistä asetta. Monien aseiden kanssa on todella kutkuttavaa odottaa että miltä kyseinen ase näyttää muutoksen jälkeen. Onko ulkomuoto täysin uusi, vai edellisen kaltainen, mutta värimaailmaan erilainen.

Myös tarinallisesti kokonaisuus toimii todella hyvin, vaikka mukana onkin todella paljon kliseitä, orastavasta romanssista ja kahta pakkaa pelaavasta jäsenestä alkaen. Hahmojen taustat ja tarinat kuitenkin toimivat yllättävän hyvin, sillä esimerkiksi Steve saa oitis lisää sisältöä kun tapaa luojansa eikä Jasterin tapaama muukalainenkaan katoa kuvioista kovinkaan äkkiä, vaikkakin pysyttelee taka-alalla. Kaikilla hahmoilla on tiettyjä asioita jotka tekevät heistä parempia ja vaikka monesti tarinan kerronnassa onkin näitä japanilaistyylisiä rasittavia puolia (tietty hahmo saa toisen hahmon nimeä kokoajan ym) niin kokonaisuus toimii yllättävän hyvin.


Yhteenveto

Veijari Galaksi on yllättävän koukuttava kokonaisuus. Pelattavaa on todella paljon, hahmoissa on kivasti vaihtelua ja graafinen ulkoasu on todella hieno, kuin laadukkaasta animaatioelokuvasta tai sarjasta. Pelattavuus on muutamia pikkuseikkoja lukuunottamatta todella hyvä ja tunnelmassa on samaa mielekkyyttä kuin monissa Final Fantasy peleissä eikä toimintakaan ole mitenkään huonoa, varsinkin kun sitä voi ratkaisevissa paikoissa nopeuttaa animaatioiden ohittamisella. Kokonaisuudessa on monia kliseitä, typeriä ratkaisuja ja jopa hivenen kiusallisia ja rasittaviakin pätkiä joten täydellistä pelistä ei millään saa, mutta jos kaipaa laajaa roolipeliä, niin tämä voisi olla oikein hyvä ratkaisu.


+ Avaruusseikkailuasetelma

+ Monet spacewestern tyyliseikat

+ Tyylikkäästi tehdyt maailmat ja lajit

+ Hyvin tehdyt ryhmäläiset


- Monia rasittavia ratkaisuja

- Vaikeuspiikit ja äkkikuolemapätkät

- Rasittavat vihollistyypit

- Kehnot roistohahmot


Arvosana: 7,5


Erityinen