Silloin tällöin tulee vastaan pelejä joiden uudelleenpeluuarvo on jollakin tavalla käsittämättömän korkea. Syystä tai toisesta näiden pelien pariin palaa kerran toisensa jälkeen (tai palaisi jos olisi aikaa). Oli sitten kyseessä monia valintoja sisältävä tarina, tuttu ja turvallinen kokonaisuus tai vain yksi osa peliä.

 

 

 

 

Jotkut pelit tarjoavat valtavasti vaihtoehtoja miten tarinan voi kokea, kuten lähes kaikki Telltalen tarinalliset pelit. Sitten on pelejä jotka ovat niin tuttuja ja turvallisia että niiden parissa palaa helppoihin tunnelmiin, tietyt PS1 klassikot. Jotkut pelit taas ovat pelattavuudeltaan niin hyviä että ne kestävät erinomaisesti. Kyllähän niitä syitä löytyy. Kyse ei ole aina tarinan pelaamisesta ja pelin läpäisemisestä. Joskus kyse voi jostakin aivan muusta.

Sitä voisi tietysti sanoa että yksinkertaisimmat pelit kuten vaikka Tetris omaavat todella suuren uudelleenpeluuarvon, mutta itse ajattelen tätä paljon enemmän sen suhteen kuinka hyvä peli oikeasti on ja kuinka mielellään sen pariin oikeasti palaakaan ja kuinka paljon siihen jälleen aikookaan aikaan sijoittaa. Tetris on tapaus, josta itse käytän termiä, ajantappopeli.

Yksi rajoite:

- Yksi per pelisarja ja lajityyppi kyseisessä sarjassa.

Korostettakoon vielä erästä asiaa mikä nousee monta kertaa esille. Vaikka pelin aloittamiseen olisi kynnystä, niin se tarkoita etteikö peli sen jälkeen kyllä tarjoaisi todella paljon laatua.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Bloodborne

- Tämä voisi olla myös Dark Souls tai Demon's Soul. Niissä on aika paljon muuttujia jotka antavat runsaasti vaihtoehtoja taisteluun. 

 

Plants vs Zombies

- Tämä on niitä pelejä joiden kampanjan pelaa läpi kohtuullisen äkkiä. Pelattavuus itse on kuitenkin sen verran hyvin tehty että sen pariin palaa mielellään.

 

Max Payne 2: Fall of Max Payne

- Toinen (ja viimeinen oikea) Max Payne on sen verran hyvä toimintapeli että sen pelaa mielellään läpi kerran jos toisenkin.

 

Ratchet & Clank 3

- Syy miksi tämän pelin pelaa mielellään läpi kerran jos toisenkin on simppeli: Aseet. Jokaisen aseen voi kehittää erittäin korkealle ja siinä se suurin koukku onkin. Aseita on paljon ja niissä kaikissa on omanlaisensa tyyli ja se toimii.

 

Smite

- Erään toisen pelin tapaan yksi niitä pelejä jossa itsellä on todistetusti aika kattava määrä pelitunteja takana. Niin ja lisää tulossa, aika ajoin.

 




24. Castlevania: Symphony of the Night

Yön Sinfonia on niitä pelejä jotka tarjoavat todella paljon. Peli on laaja niin monella tavalla että oli kyse tutkittavasta linnasta tai kerättävästä arsenaalista, niin tekeminen ei hetkessä lopu. Jos pelin viitsii aloittaa uudelleen alusta, niin se tarjoaa jälleen valtavasti nautintoa sillä vaikka toiminta ei olekaan sieltä omaperäisimmästä päästä, niin se pitää sisällään paljon vaihtelua joka kannustaa kokeilemaan uusia asioita ja kehittämään taitoja kokoajan paremmaksi. Siinä samalla voikin sitten nujertaa pomovihollisen jos toisenkin.


23. League of Legends

Tämä voisi olla mikä hyvänsä vastaavanlainen peli, kuten vaikka Smite. Legendojen liigan vahvuus on siinä että pelattavia hahmoja on niin tautinen määrä, että vaihtelu ei ihan äkkiä lopu. Monia hahmoja voi myös pelata monella eri tavalla ja pelimoodejakin on useampi. Sitten voi tietysti myös kokeilla uusia asioita ja tutustua ajoittain saatavilla oleviin harvinaisempiin pelimoodeihini. LoL pitää sisällään todella paljon vaihtelua. Ainoa todellinen ongelma ovat muut pelaajat.


22. Godfather

Kummisetä elokuvan tapahtumiin sijoittuva peli on loppuviimeksi aika yksinkertainen. Siinä on kuitenkin sellainen tarpeeksi nappaavat viehätys joka kannustaa pelaamaan uudelleen kun kaipaa vähän mafiameininkiä. Aseita on vain jokunen mutta jokaisella on omanlaisensa ote toimintaan. Pelihahmoa voi vapaasti muokata haluamansalaiseksi mafiosoksi ja pelin vaikeusaste nousee sen verran hitaasti että pelistä pystyy todella helposti nauttimaan.


21. Crash Bandicoot: Warped

Crash 3 on haastava peli, mutta se on oikealla tavalla haastava. Sen aloittaminen uudestaan ei ole mikään iso juttu, mutta pelin 100% läpäiseminen on sekin täysin mahdollinen projekti. Pelaaminen on aivan erilaista silloin kun kentät pitää läpäistä mahdollisimman nopeasti, tai kun pitää tuhota kaikki laatikot. Uudet temput maustavat peliä omalla tavallaan ja kaikki tärkeät puolet ovat tämän pelin kohdalla erittäin hyvin tehdyt.


20. BUZZ! Monster Rumble

Mikä hyvänsä hyvin tehty party peli voisi sopia tälle paikalle. Oma suosikkini on Monsterimania joka todellakin tarjoaa monta erilaista ja todella koukuttavaa peli aina neljälle pelaajalle kerrallaan. Pelimuotoja on sen verran monta erilaista että peleihin saa tarvittavaa vaihtelua.


19. Teenage Mutant Ninja Turtles II: Battle Nexus

Ehkä se paras neljän pelaajan moninpeli. Pelattavaa on todella paljon niin tarinassa kuin areenassakin ja lisämausteena poiminta menneisyydestä. TMNT2 on sellainen peli jonka toiminta on erittäin simppeli mutta niin mielekästä. Pelattavia hahmoja ovat neljä kilpikonnaa sekä neljä vaihtoehtoista hahmoa ja vaihtelemalla pelattavia hahmoja tyyli ei muutu paljoa, mutta tarpeeksi jotta tämän pelin pariin jaksaa palata kerran toisensa jälkeen.


18. Final Fantasy VII

Tämä on niitä pelejä joiden aloittaminen on vähän hitaamman puoleista. Peliin pääsee sisälle todella nopeasti eikä se vaadi kovinkaan ihmeellistä kikkailua. Tämä on monilta mekniikoiltaan se nopeimmin sisäistettävä FF peli. Isoin vahvuus tulee kuitenkin suuresta määrästä pelattavia hahmoja, mutta se vaatiikin sitten jo aika paljon pelaamista. Kun peliin alkaa oikeasti päästä sisään, niin kyllä se pari kymmentä tuntia nopeasti tuplaantuu. Kehitettävä ja löydettävä kun ei ihan äkkiä lopu. Suurin syy miksi tämä on valintani FF8:n yli, on siinä että pelattavia hahmoja on enemmän ja magiat eivät "kulu".


17. Kingdom Hearts II Final Mix

Tämä on niitä pelejä joiden aloittamisessa on pieni kynnys. Tarpeettoman pitkä ja tappavan puuduttava prologi nimittäin koettelee pelaajaa. Kun siitä pääsee niin pääsekin sisälle nopeasti kasvavaan peliin jossa todella paljon löydettävää, kehitettävää ja tehtävää. Myös Kingdom Hearts Final Mix on hyvä valinta ja sen vahvuus onkin siinä että sen aloittaminen on paljon vaivattomampaa. Mutta kun päästään pidemmälle, niin kakkosessa on vain enemmän sitä jotakin.


16. Victor Vran

Tässä on peli joka tarjoaa todellista laatupeliä yksinpeliin sekä moninpeliin. Vihollisvariaatio voisi olla isompikin, mutta asevalikoima kyllä tarjoaa eväitä useaan pelikertaan ja erilaisia haasteita on niin paljon että niiden kaikkien suorittaminen vaatii pelin todellista hallintaa. Pelattava ei lopu hetkessä mutta kyllä se asevalikoima kestää vielä pidempään. Oli kyseessä sitten miekka, haulikko tai taikuus, niin tästä pelistä kyllä löytyy. Eikä se tapettavakaan lopu mitenkään äkkiä ja vaikeuttakin löytyy vaikka kuinka jos sitä todella etsii.


15. Dragon Age: Origins

Voi niitä vaihtoehtoja. Tämä on aika pitkä peli joten siinä alusta aloittamisessa on kynnys. Mutta tarina pitää sisällään niin paljon laadukasta pelattavaa ja vielä sitäkin laadukkaampaa tarinaa monine valintoineen ja vaihtoehtoisine lopputuloksineen että tämä peli kyllä pitää sisällään varsin korkean uudelleenpeluuarvon. Valinnat muokkaavat tarinaa ja useat toinen toistaan paremmat ryhmäläiset (joita kaikki voi pelata itse jos haluaa) tarjoavat paljon vaihtelua peliin. Paremmalla taistelumekaniikalla nostaisin tämän pelin oitis vähintään top 10:n joukkoon.


14. Soul Calibur III

Tappelupeleissä on omat koukkunsa mutta minulle se koukku tulee Chronicles of Swordista. Siis ihan normaalit hahmokohtaiset tarinatkin kyllä vetävät puoleensa mutta CoS onnistuu tarjoamaan hyvää settiä jossa voi luoda omat hahmot joita sitten kehittää kokoajan kovemmiksi taistelijoiksi. Se on se lisä pääpeliin joka sekin on erittäin hyvä. Jokainen hahmo on omanlaisensa taisteija ja millä tahansa hahmolla pärjää mitä tahansa hahmoa vastaan, kun sen vain ensin opettelee.


13. Heavy Rain

Quantic Dreamin magnum opus on peli joka tarjoaa valtavan uudelleenpeluuarvon. Pelaaja vaikuttaa tarinaan erityisen vahvasti. Pelattavat hahmot voivat kuolla ja peli ei pääty, se vain muuttuu. Heavy Rain on sellainen peli jossa valinnat ratkaisevat ja muokkaavat tarinaa. Neljä erilaista hahmoa ovat jokainen omanlaisiaan ja vaikka peruspeli ei muutu, niin tunnelma muuttuu. Vaikka pelissä on aika paljon sensurointia niin kyseessä on todella aikuinen peli joka kysyy: "Mitä olisit valmis tekemään rakkaittesi vuoksi?".


12. Ninja Gaiden Sigma 2

Yksi vaikeimpia pelejä joita olen pelannut. Ninja Gaiden Sigma 2 tarjoaa paljon erittäin timanttista pelattavaa ja niin suuren määrän toisistaan erottuvia aseita että tämän pelin parissa viettää paljon aikaa. Pelin aloittaa helposti alusta sillä asetta vaihtamalla tunnelma taistelussa on aivan uudenlainen. Taistelu on aivan erilaista yhdellä miekalla kuin kahdella miekalla ja muuttuu vielä erilaisemmaksi kun käytössä on vaikkapa viikate. Peli ei ole sieltä pisimmästä päästä, mutta se on sieltä vaikeimmasta päästä ja jokainen trophy vaatii suuren määrän tappoja yhdellä tietyllä aseella.


11. Devil May Cry 3

Samoin kuin Ninja Gaiden Sigma 2, myös Devil May Cry 3 on todella haastava ja todella monipuolinen toimintapeli. Kentät ja viholliset eivät juuri muutu, mutta aseistus muuttuu. Oli sitten kyseessä miekkamestaritaistelutyyli Danten omalla Rebellion miekalla tai vaikkapa todella omalaatuisella Nevan lepakkokitaralla on kokemus aivan erilainen kuin silloin jos käytössä on asesankaritaistelutyyli ja käytössä Danten tuplapistoolit tai vaikkapa haulikko. Pelattavuus muuttuu taistelutyylien ja asevalintojen kautta todella paljon ja kannustaa pelaamaan uudelleen ja uudelleen ja siinä samalla korottomaan kenttäkohtaista arvosanaa.


10. Wolf Among Us

Telltale Gamesin magnu opus on peli joka perustuu toimivaksi havaittuun kaavaan. Pelaaja tekee paljon valintoja joiden seuraukset seuraavat tarinan loppuun asti. Wolf Among Us on se peli joka on tehnyt tämän parhaiten. Vaikka Batman kaudet ovatkin olleet todella hyvä kokonaisuus, niin Susi Joukossamme tarjoaa niin hyvän kokonaisuuden että sen pariin on jaksanut palata kerran toisensa jälkeen ja toisen kauden saapuessa, sen pariin jaksaa palata jälleen. Tarinassa on paljon mahdollisuuksia aina keskustelujen repliikeistä alkaen, että siihen uppoutuu todella vahvasti.


9. CTR

Rallipeleistä paras on monille Mario Kart klooni, mutta Crash Team Racing on parempi kuin yksikään kaltaisensa. Pelattavia hahmoja on paljon ja hahmoissa on pieniä eroja joista osa toimii selvästi paremmin tietyissä kentissä kuin toiset. Kenttiä on paljon ja vaikka ne olisivat kuinka tuttuja, niin parhaan kierrosajan saavuttaminen on aivan omanlaisensa haaste. Mutta ihan normaali rallikilpailu runsaalla asearsenaalilla on kuitenkin se mikä tästä pelistä tekee niin hyvän. Paremman siitä saisi vain 4 pelaajan paikallisella moninpelillä.


8. Uncharted 4: Thief's End

Syy miksi neljäs Uncharted ottaa paikkansa sarjan ykkösenä on parilla tavalla niukka. Toiminnassa kolmonen voittaa koska siinä lähitaistelu on parempaa. Asevalikoimakin on hivenen parempi, mutta vain hiuksenhienosti. Se mikä kuitenkin tekee nelosesta paremman on suuri määrä pelinmuokkauksia. Aseisiin saa loputtomat ammukset, minkä tahansa aseen saa itselleen jos haluaa ja sitten on monenlaisia erilaisia renderöintitiloja. Peli on todella hauska pelata kun siitä tekee sarjakuvamaisemman. Tarinan jaksaa pelata läpi erinomaisen toiminnan takia useammankin kerran sillä mielekkyys ei juuri vähene. Pelinmuokkaukset ovat kuitenkin valtava bonus ja muistutus siitä, että kun pelissä saa tuntea olevansa jumala, siihen tulee aivan uusi nautittavuuden aste.


7. Sly 3: Konnien Kunnia

Sly trilogian päätös on ehdottomasti oma suosikkini ja yksi, mutta ei ainoa, syy on erinomainen merirosvominipeli. Laivojen upottaminen ja valtaaminen on hauskaa sillä se mahdollistaa jatkuvan toiminnan. Mutta kyllä päätarinankin pelaa mielellään kerran jos toisenkin. Hyviä tehtäviä on niin paljon että niiden pariin palaa mielellään uudelleen. Joskus kohtaa myös sellaisen tehtävän jonka tapauksessa oli jo ehtinyt unohtaa kuinka hyvä se oikeastaan olikaan. Tämä on se kohta kun trilogiassa on kaikki hiottu huippuunsa. Vihjepullojen poissaolo on ehkä se suurin sääli.


6. Batman: Arkham City

Mitä tulee Rocksteadyn Batman peleihin niin on todella vaikeaa sanoa että kumpi on parempi: City vai Knight. Mutta kun mietimään uudelleenpeluuarvoa niin Cityllä on pari ässää hihassaan. Taistelu on tässä kohtaa sarjaa parhaimmillaan. Se on paljon tarkempaa, jouhevampaa ja mielekkäämpää kuin Asylumissa, mutta se on samalla sen verran hiomatonta että se on helpompaa kuin Knightissa. Cityssä on myös pari sellaista pelimuotoa joiden kautta pääsee hiomaan taitojaan siinä, että kuinka hyvä todella on ehkä siinä kaikkien aikojen parhaassa taistelumekaniikassa. Pääjuoni on hyvä ja tarjoaa paljon, mutta kyllä se lisätekeminen on syy siihen miksi tämän pelin pariin palaa mielellään. Niin ja sitten on tietenkin Kissanainen toisena pelattavana hahmona.


5. Middle-Earth: Shadow of War

Shadow of Mordor on taistelumekaniikassaan helpompi ja hiomattomampi. Siinä suhteessa se olisi parempi valinta. Mutta Shadow of War on kaikilla muilla tavoilla isompi. Varusteita riittää, örkeissä on enemmän muuttujia ja muutenkin kehittevää ja varustettavaa on enemmän. Oman armeijan kehittäminen kokoajan paremmaksi on vahva kannuste pelaamiseen. Taistelu on paljon vaikeampaa kuin ykkösessä mikä tekee tästä valinnasta todella paljon vaikeamman. Viimeinen vaa'an kallistaja on se, että Shadow of Warin kanssa voi käyttää aikaansa siihen että yrittää hankkia kaikki mahdolliset varusteet ja siihen uppoaa aikaa ja monien örkkien täytyy kaatua. Heimoja on paljon ja varusteita on paljon ja niiden saaminen on arpapeliä.


4. Resident Evil 6

Yksi sana: Mercenaries. Resident Evil 4 olisi kampanjan puolesta se ehdoton valinta, mutta RE6:n Mercenaries on vain niin paljon parempi, vaikka siinä ei Albert Weskeriä olekaan. Sanotaan että siitä vajaasta parista sadasta pelitunnista varmaan yli puolet on mennyt Mercenariesin parissa. Päätarinassa on puolensa ja kun taitovalikoimaa on tarpeeksi, niin tarina saa aivan uusia puolia. Magnum mestari loputtomilla ammuksilla on kuin jumala mutta kyllä loputtomat ammukset pistooleissakin on todella hyvä. Mercenaries on kuitenkin se asia joka haastaa aivan uudenlaisella tavalla. Pelattavia hahmoja on paljon ja jokaisella on vaihtoehtoinen asu jolla omat varusteensa. Kenttiä on myös monta ja jokaisessa on aivan omanlaisensa viholliskattaus. Mitä enemmän pelaa, sitä enemmän oppii ja mitä enemmän oppii sitä paremmaksi tulee. Tähän kun heitetään arvostelusysteemi, niin Leonilla ei tyydytä platinaa vähempään. 


3. Gwent: Witcher Card Game

Massiivinen määrä kortteja, monta erilaista ryhmää omilla korteillaan ja vapaus koota juuri sellainen pakka kuin haluaa. Witcher 3:n minipelistä omaksi kokonaisuudekseen kasvanut Gwent on koukuttava ja palkitseva peli. Pakasta voi rakentaa todella monipuolisen mutta yhteen pakkaan ei millään saa kaikkia temppuja ja siksi pitää rakentaa monta pakkaa omanlaisilla ideoillaan. Tässä on juurikin sellainen peli joka on meikäläisell oikea valinta kun pitää kuluttaa vähän aikaa. Mutta jos sitä aikaa on tuhlattavaksi vähän enemmänkin, niin sekin onnistuu.


2. Witcher 3: Wild Hunt

Yksi kaikkien aikojen parhaita pelejä. On epätodennäköistä että saanko enää koskaan sen verran aikaa että pystyisin pelaamaan tämän pelin läpi New Game+ muodossa. Tämä on nimittäin peli johon saa helposti uppoamaan päälle 100 tuntia. Pelissä on erittäin immersiivinen ja rikas tarina joka muuttuu pelaajan valintojen mukaan. Lopputuloksia on omia ja pelaaja joutuu Geraltin roolissa tekemään paljon vaikeita päätöksiä. Kaikkea ei voi saada. Tarinan lisäksi luvassa on valtava määrä pelattavaa monenlaisten tehtävien merkeissä ja vastaan tulee paljon todella hyvin tehtyjä hahmoja. Witcher 3 on sellainen peli jonka aloittaminen ei ole se ongelma, ajan haaliminen on se ongelma.


1. Spyro: Year of the Dragon

Tämä on sellainen peli jonka aloittamiseen alusta asti ei ole kovinkaan suurta kynnystä. Kyllähän Spyro (tai no, Sparx) pelin edetessä saa vähän lisää kykyjä, kuten yhden kestopisteen lisää ja mahdollisuuden paikallistaa jalokiviä. Mutta itse peli on niin miellyttävä, tuttu ja turvallinen että sen läpipelaamisessa ei ole niinkään kyse haasteesta, vaan enemmänkin laadukkaasta tasohyppelystä ja rennosta pelaamisesta. Paljon tekemistähän tässä pelissä on ja vaikka lähemmäs kaikki onkin tuttua, niin tämä on vain sellainen peli jonka pariin jaksaa palata aina uudestaan jos sattuu huvittamaan. Syksyllä huvittaa, kun Spyron Reignited trilogia ilmestyy PS4:lle.