Yksi on ylitse muiden

Mercenaries minipeli oli alkuperäisen RE4:n yksi yllättävimpiä vahvuuksia ja se piti pintansa myös RE5:ssa ja saavutti entistä suuremman huippunsa RE6:ssa. RE4 Remaken versio on nyt kokonainen ja ilmainen päivitys pääpeliin, tarjoten enemmän kuin alkuperäinen niin haasteessa kuin mahdollisuuksissakin.

Paha Asukas 4: Palkkasoturit

Mercenaries minipeli on ehdottomasti yksi parhaita minipelejä mitä mieleen tulee ja Resident Evil sarjassa se on peli peliltä kehittynyt ja useilla tavoilla muuttunut paremmaksi, huipun ollessa RE6:ssa. Alkuperäisessä RE4:ssa kyseinen minipeli oli erittäin viihdyttävä joskin samalla aikaa haastava. Remake on ottanut uudenlaisen lähestymistavan tietillä muutoksilla ja nyt tämä minipeli on parempi kuin aiemmin. Se on ilmainen lisä pääpeliin ja nyt Separate Ways lisärin ilmestymisen jälkeen Mercenariesistä on tullut myös kokonainen, edelleen, ilmaisenina päivityksinä pääpeliin.

Satunnaisuutta yhdistettynä johdonmukaisuuteen

Mercenaries pelitila noudattaa pääasiassa simppeleitä sääntöjä, joita sitten monimutkaistetaan kenttäkohtaisilla ideoilla ja erilaisilla vihollisyhdistelmillä ja eliittivihollisilla, pelattavista hahmoista puhumattakaan. Pelaaja saa jokusen minuutin aikaa tappaa niin paljon vihollisia kuin vain pystyy. Lisää aikaa saa kentistä löytyvillä aikatehosteilla, mutta myös tappamalla vihollisia pääosumilla tai lähitaisteluliikkeillä, mikä on erittäin iso osa taktiikkaa, sillä pelihahmot ovat varsin kyvykkäitä lähitaistelussa, vaikka tulitaistelu onkin se turvallisempi osa kokonaisuutta. Kun aika loppuu, niin seuraa pisteiden lasku ja tietyllä määrällä pisteitä saa sitten tietyn arvosanan. Mikäli vihollisia tappaessa pystyy pitämään yllä jatkuvaa komboa, saa enemmän pisteitä, koska pistekerroin nousee. Tämä on suhteellisen haastavaa koko kombomittari kuluu ajan kanssa ja uusiutuu vain tappamalla vihollisia.

Pelitilassa erittäin tärkeää on oppia että mitä missäkin kentässä on. Kenttärakenne on aina sama ja tietyt varusteet ovat aina samoissa paikoissa, mutta aikatehosteet ja Mayhem supertilatehosteet vaihtelevat paikkoja. Viholliset tulevat myös pääasiassa aina samoista paikoista, mutta koska niitä on monesti kerralla paljon näkyvissä, voi niiden ilmestymispaikkojen opettelu olla haastavaa. Monesti paras taktiikkaa on aluksi kerätä kaikki tärkeimmät tarvikkeet ja bonukset ennenkuin tappaa yhtäkään vihollista, jolloin komboa pystyy pitämään yllä helpommin. Siinä missä alkuperäisessä RE4:ssä esimerkiksi linnakenttä oli tavallaan reitti joka kulkea, ovat kaikki kentät tällä kertaa melko simppeleitä otteita pääpelistä ja niissä liikkuminen on vapaata ilman merkittäviä putkia. Haaste tuleekin paljon enemmän varustuksen hyödyntämisestä ja pelihahmon hallinnasta.

Alkuperäisessä pelissä arvostelusysteemi oli 1-5 tähteä kun taas tällä kertaa ollaan Devil May Crysta tutulla kirjainsysteemillä, joka on myös ollut läsnä kampanja-arvostelussa. Täytyy todeta että nyt ollaan menty vähän outoon suuntaan sillä sen sijaan että S olisi suoraan korkein arvosana, niin on saatavilla myös S+ ja S++, mikä tuntuu hieman heikentävän S:n merkitystä. Lisäksi S on loppuviimeksi aika helppo saada, hahmosta riippuen. Tämä on melko pieni heikkous, mutta kun peliä pelaa runsaasti, niin alkaa ajatella että systeemi on tavallaan liian antelias, mutta myös vähän oudostu venytetty huippupisteiden päädystä. Alkuperäisessä RE4:ssa viisi tähteä oli hyvin vaikea saada kun taas nyt S ja S+ kumpikin ovat suhteellisen simppeleitä. Tosin, RE4 Remake on toiminnallisesti paljon helpompi peli, etenkin kun pääpelin on läpäissyt useamman kerran ja kentät ehtivät tulla tutuiksi. Pelihahmoista puhumattakaan.

Leon Kennedystä Albert Weskeriin

Alunperin palkkasoturivalikoimaan kuuluivat Leon Kennedy, Luis Sera, Jack Krauser ja Hunk. Nyt kun RE4 Remake on kokonainen (oletettavasti) niin hahmovalikoima on tuplaantunut kun mukaan liittyvät Ada Wong ja Albert Wesker, mutta lisänä ovat myös toinen versio Leonista ja Adasta, jotka ovat ratkaisevasti erilaisia hahmoja. Jokaisella pelihahmolla on omat varusteensa ja taitonsa jotka tekevät hahmoista erilaisia muihin verrattuna, vaikka tiettyjä yhtäläisyyksiä löytyykin. Tietyillä hahmoilla tosin on todella erityisiä erikoisominaisuuksia joista ylivoimaisesti näyttävin, tyylikkäin ja oma suosikkini Weskerin parry, jonka hän pystyy tekemään ilman veistä, mikä on valtava etu. Veitsi on pelissä todella arvokas työkalu koska ilman sitä ei voi torjua hyökkäyksiä. Weskerin parry toimii erinomaisesti myös eliittivihollisiin ja on erittäin hyvä tapa saada lisää aikaa taisteluun. Verrattuna alkuperäiseen RE4:ään on hahmoihin saatu aivan uutta puhtia sillä nyt arsenaali ei ole ainoa mikä tekee hahmoista erilaisia.

Aivan uutena juttuna on Mayhem tila, joka on eräänlainen supermoodi jossa pelihahmo pystyy tekemään aivan uudella tasolla vahinkoa. Harmillista tässä on tosin se, että puolet hahmoista käyttää aivan samaa Mayhemia, mikä on suoraan laiskaa suunnittelua. Leon ja Ada kumpikin saavat Mayhemissa lisää nopeutta ampumiseen ja lataamiseen, sekä lisää voimaa hyökkäyksiin. Luis käyttää räjähteitä, Krauser mutanttikäsiä, Hunk saa loputtomat ammukset ja Wesker menee lähitaistelumoodiin tehden tuhottomasti vahinkoa myös eliittivihollisiin. Lisäksi koska Weskerin parry lähes aina tappaa vihollisen suoraan melee iskulla, saa siitä lisää aikaa ja Mayhemissä vielä enemmän.

Hahmovalikoima on valtava voimavara sillä jokaisella hahmolla pelaamisessa on omat juttunsa jotka tuovat kiitettävästi vaihtelua. Wesker ja Ada pystyvät kumpikin tekemään lähitaisteluliikkeitä etäältä, mikä helpottaa merkittävästi kombojen ylläpitoa ja lisäajan keräämistä. Leonin asevalikoima on mahdollisesti koko pelin monipuolisin sillä pistooli, haulikko ja kivääri tarjoavat erittäin hyvät eväät tilanteeseen kuin tilanteeseen. Krauser nojaa paljon enemmän tarkkuuteen ja taisteluun lähietäisyydellä, kun taas Luis on parhaimmillaan kauempana, sillä hänellä ei valtaosan tavoin ole veistä. Hunk taas on simppeli hahmolla joka nojaa yhteen aseeseen ja tehokkaisiin lopetusliikkeisiin. Jokaisella hahmolla on myös omat heikkoutensa. Leonilla ei ole eliittiviholliseen tappajaa samalla tavalla kuin vaikkapa Weskerillä ja Krauserilla ja Hunk on ilman mayhemiä myös heikko eliittejä vastaan koska hänen tehokkaammat aseensa ovat kranaatteja. Ada pärjää eliittejä vastaan jalkajousen räjähtävillä ammuksilla ja mafia Leon magnumilla.

Mayhem on tavallaan pelin suurin valtti ja sen saa täyteen varsin helposti ja nopeasti. Lisäksi tietyllä säästelyllä eliittivihollisia vastaan pärjää erittäni helposti. Suuri haaste tuleekin monesti siitä että vihollisia on ympärillä niin paljon. Tietyt hahmot tuntuvat pärjäävät selvästi toisia paremmin. Siinä missä Leonilla on kattava arsenaali on hänellä monta asetta joiden panokset vievät paljon tilaa tavaraluettelossa, helposti täyttäen sen ja sama pätee myös Adaan. Weskerillä tilanne on siinä mielessä erilainen että hänellä on vain pari asetta, mutta kranaatit täyttävät nopeasti tilan. Monella tavalla Wesker on selvästi ylivoimaisin hahmo, kuten pitääkin, mutta häntäkin on tietyillä tavoilla rajoitettu, sillä hänellä ei esimerkiksi ole aloittaessa yhtään parannustarvikkeita ja hänellä pelaaminen nojaa todella selvästi parryamiseen, elikkä oikeaan ajoitukseen.

Kylästä satamaan

Vaikka pelihahmoilla pelaaminen on todella isossa osassa, myös kenttien oppiminen on erittäin tärkeää. Kylä on ensimmäisenä listalla ja se on tuttu pelin alusta, kun taas satama on myöhemmin lisätty neljäs kenttä ja se on viimeisestä pomotaistelusta tuttu asetelma. Siinä missä satama on haastava lähinnä vihollisten vuoksi, on kylä haastava siksi, että siinä on aika paljon opeteltavaa talojen kautta, koska osaan pääsee sisään ja tietyissä paikoissa on jemmassa erittäin hyviä varusteita. Satama on melko simppeli rakenteeltaan ja sieltä löytää melko helposti kaiken mitä pitää. Saari on jotakin tältä väliltä kun taas linna on mahdollisesti se helpoin kenttä oppia, joskin siellä vastaan tulevat eliitit ovat merkittävästi haastavampia kuin saarella vastaan tulevat, hahmosta riippuen. Saari on laaja osittian korkeudessa, kun taas satama enemmänkin leveydessä ja kylä syvyydessä. Neljä kenttää voi tuntua nopeasti aika vähältä määrältä, mutta se on lopulta ihan saman verran mitä alkuperäisessäin pelissä oli tarjolla, joskin vähän erilaisella tavalla toteutettuna sillä nyt linna on simppeli alue, kun taas alkuperäisessä, se oli mahdollisesti se kaikista haastavin, koska siinä liikuttiin eteenpäin reittiä pitkin, toisin kuin muissa.

Kentissä on myös omanlaisensa lisämausteet jotka tuovat erilaisia haasteita. Kylässä vastaan tulee moottorisahamurhaajia, saarella porsasmiehiä ja linnassa garradoreja, joista jokainen tuo omanalaisensa haasteet. Hunk esimerkiksi on erittäin tehokas moottorisahahulluja vastaan, kuten alkuperäisessäkin, mutta vähemmän hyvä garradoreja, etenkin haarniskoituja vastaan. Eliittiviholliset ovat ehkä se kaikista ilmeisin tapa tuoda jokaiseen kenttään omanlaistaan haastetta, mutta tuntuu että tästä ideasta olisi saatu enemmänkin irti. Ideana vaikuttaisi kuitenkin olevan se, että yksikään kenttä ei olisi suoraan ja selvästi muita vaikeampi koska jokaisessa on omat niksinsä, mutta kyllä satama on helposti se vaikein, sillä siellä paluun tekee alkuperäisestä pelistä peräisin oleva supermoottorisahamurhaaja. Eliitit eivät kuitenkin ole ainoa juttu, sillä koska kentät tavallaan toistavat kampanjasta tuttuja juttuja, niin luvassa on muutamia tuttuja elementtejä, kuten linnan katapultit.

Siinä missä pelihahmoista löytyy nopeasti omat suosikit, ovat kentät paljon tasaisempaa sorttia. Yksikään ei ole suoraan ylitse muiden ja kaikissa on opeteltavaa ja haasteita voitettavaksi. Perusvihollisista kyläläiset ovat simppeleitä vihollisia, kun taas munkeista osa voi olla haarniskoituja, mikä tuo otis lisää haastetta. Viholliset aseet ovat myös oma juttunsa sillä siinä missä kyläläisistä vain harvat käyttävät jousia, käyttävät munkit niitä enemmän, tai ainakin siltä se tuntui.

Palkkasotureiden uusi nousu

Alkuperäinen RE4 tuntui olevan Mercenaries tilan suhteen se peli, joka todella teki siitä hyvän, vaikka RE3:ssakin kyseinen tila jo oli, mutta itselleni se tuli tutuksi RE4:ssa. RE5 sitten tarjoasi merkittävästi enemmän pelattavia hahmoja ja hahmoissa tuntui olevan enemmän selviä eroja. RE6:ssa oli kuitenkin Mercenaries pelitila johon itse onnistuin upottamaan enemmän aikaa kuin RE4:n ja RE5:n Mercenarieseihin yhteensä, sillä hahmoja oli runsaasti, kenttiä oli enemmän ja muutenkin toiminta on merkittävästi nopeampaa ja kokonaisuutena mielekkäämpää. Remaken Mercenaries on erinomainen versio alkuperäisestä ja jos jossakin vaiheessa vastaan tuleva RE5 Remake sitten vie tätä ideaa eteenpäin, se voi helposti tarjota taas runsaasti mielekästä sisältöä.

Koska Mercenaries pysyy suhteellisen vaatimattomana, mutta kuitenkin usealla tavalla monipuolisena, jaksaa sen pariin palata uudestaan ja uudestaan. 8 pelattavaa hahmoa 4:ssä eri kentässä tarjoaa oitis monta erilaista variaatiota, etenkin jos havittelee parhaita arvosanoja. Pelaaminen on simppeliä, se alkaa nopeasti ja koska kentät oppii suhteellisen äkkiä, on kehitys todella selvää. Tietyt hahmot ovat helposti toisia parempia, mutta uusien hahmojen opettelua tarjoaa oitis lisää pelillistä sisältöä mikä on tälläiseen minipeliin todella hyvä asia.

Mercenaries on ilmainen päivitys pääpeliin ja seitä kautta se on enemmän kuin loistava lisä, varsinkin kun ottaa huomioon että Separate Ways on kokonaisuudesta erotettu paketti, josta on tehty maksullinen lisäsisältö. Rahastuksen makua. Siinä missä RE2:n remake onnistui erittäin rumasti pilaamaan alkuperäisen pelin tarinallisen kokonaisuuden ja tuntui selvästi heikolta versiolta alkuperäisestä mitä tarinaan tulee, on RE4:n remake ollut merkittävä positiivinen yllätys ja Mercenariesin kautta se on saanut taas uuden sulan hattuun sillä tämä versio pelitilasta on monella tavalla parempi, mitä se oli alkuperäisessä. Se on todella mielekästä, haastavaa ja tavallaan monipuolista pelattavaa joka tarjoaa juurikin sitä, minkä tämä peli on tehnyt mahdollisesti paremmin kuin yksikään muu peli sarjassa, toimintaa.

Yhteenveto

Resident Evil 4 Remaken lisäsisällöstä se ilmainen bonus, Mercenaries on erittäin mielekästä pelattavaa ja nyt se on kokonainen (olettaisin). Yli puolitusinaa pelattavaa hahmoa ja vajaa kourallinen kenttiä tarjoaa mukavasti lisää toiminnallista pelattavaa kun pääpelin lisäksi kaipaa vähän vaihtelua. Tiettyjä asioita olisi voitu vähän vielä hioa ja parannella mutta kokonaisuutena tämä on edelleen yksi parhaita minipelejä mitä on koskaan vastaan tullut sillä tarjoaa erittäin mielekästä toimintaa erittäin hyvin tehdyillä hahmoilla ja kentillä. Tämä on se kirsikka kakun päällä yhdessä vuoden parhaassa pelissä.

Ja Mercenaries pelitila nostaa oitis pääpelinkin kokonaisarvosanaa.

+ Monta toisistaan eroavaa hahmoa

+ Mieleskästä toimintaa

+ Albert Wesker

+ Ilmainen päivitys pääpeliin

- Hahmojen kanssa huomaa tietyn laiskuuden (mm. Mayhem)

- Arvostelusysteemi tuntuu hieman kyseenalaiselta

Arvosana: 9,0

Mestariteos

Wesker tekee eliittivihollisistakin selvää paljain käsin