Ihmiskunnan kohtalo levitettynä työpöydälläsi
Sitähän sanotaan että pari asiaa tulee aina vastaan ja tässä pelissä ne on yhdistetty varsin näppärällä tavalla kun pelaaja ottaa ohjattavakseen uusimman tulokkaan virastossa, jossa määritellään ihmisten elämät ja kuolemat joka monesti vaikuttaa kuin verojen hoidolta.
Kuolema ja Verot
Alunperin demomuodossa kokeiltu peli joka oitis jäi mieleen todella koukuttavan, vaikkakin samalla aikaa tylsän ideansa vuoksi, josta on osattu ottaa yllättävän paljon irti. Kohtalon johtamassa virastossa lukuisat Kuolemat tekevät valtavasti paperitöitä, määritellen siten maailman nykyisen tason. Paperityöt ovat pääasiassa sitä, että päätetään kuka elää ja kuka kuolee. Mutta taustalla on niin paljon enemmänkin.
Virkamies paperitöiden keskellä
Pelin idea nyt ei ole niin kaukaa haettu. Herra Kohtalo, särmä silmälasipäinen herrasmies luo kauppareissun päätteeksi uuden kuoleman virkamiehen jota pelaaja sitten alkaa ohjaamaan ja jota kutsutaan milloin miksikin, kuten Grim. Grim on yksi monista kaltaisistaan kuoleman virkamiehistä jotka setvivät loputonta paperitulvaa useista ihmiselämistä. Päivän alussa pelaaja saa eteensä nykyisen päivän säännöt jotka asettavat tiettyjä sääntöjä ja rajoitteita sille, miten päätöksiä kyseisenä päivänä pitää tehdä. X määrästä lomakkeita pöydällä pitää tappaa Y määrä ihmisiä, tai no, merkata tietty määrä ihmisiä selviämään ja tietty määrä kuolemaan. Pelin edetessä tähän prosessiin tulee merkittävsäti lisää muuttujia ja taustalla oleva tarina kehittyy sen mukaan, miten pelaaja operoi. Lopputuloksia tarinassa on useita ja pelaajan tekemät määtökset muokkaavat useaa eri muuttujaa lopputuloksessa.
Päivän päätteeksi käydään lyhyt kokous Kohtalon kanssa siitä miten on mennyt ja sitten on hetki omaa aikaa, joka yleensä on nopeasti ohi. Tosin viikonloppuna voi mennä baariin ryyppäämään ja tapaamaan muita asukkeja ja työntekijöitä talossa. Lisää tarinasisältöäkin löytyy muutamien kivojen lisien kautta. Kellarissa puolestaan asustaa Mortimer niminen merirosvoluuranko joka myy mitä erikoisempaa tavaraa. Osa tavarasta on hahmonmuokkaamiseen vaatteiden ja päiden muodossa, osa taas on toimistotavaraa joko puhtaasti virikkeeksi työn tekoon, tai sitten avuksi työntekoon. Tätä kautta kokonaisuus kehittyy merkittävästi ja tuo aivan uusia muuttujia päätöksentekoon.
Tuomiopäivästä Utopiaan
Tarina on loppuviimeksi hyvin nopeasti käyty läpi, mutta uudelleenpeluuarvoa tuovat monet erilaiset variaatiot lopetuksessa. Jokaisella ihmisellä on tietty rooli siinä miten maailma muuttuu heidän eläessään tai kuollessaan. Aluksi ihmiset vaikuttavat aika simppeleiltä. He ovat tietyn ikäisiä ja tekevät tiettyä työtä ja ohessa myös myös hiemat taustatietoa. Pelin edetessä pelaaja saa käyttöönsä työkaluja joilla pystyy sitten tulkitsemaan paljon paremmin sitä, että mitä kukin ihminen tuo mukanaan maailmaan. Tietyt arvot kuten rauha ja luonto ovat osa kokonaisuutta ja nämä arvot muuttuvat jokaisen päätöksen myötä. Vaikka pelissä onkin vain noin kuukauden edestä työpäiviä (siis jokainen päivä on työpäivä) niin lopputuloksia on varsin paljon. Osa lopputuloksista liittyy maailmantasoon ja osa pelihahmon tulevaisuuteen. Pelaaja voi tuhota ihmiskunnan tai osan siitä, mutta myös pelastaa sen, tai edes osan siitä.
Koska pelissä on tietyt säännöt, niin pelaaja ei voi täysin vapaasti tehdä mitä huvittaa. Sääntöjen rikkomisella on seurauksensa joista päivän palkan evääminen on niitä pienimpiä, sillä jatkuva niskuroiminen voi johtaa potkuihin. Lisäksi, päivien päätteeksi käytävissä arviointitilaisuuksissa annetut vastaukset voivat vaikuttaa siihen, miten seuraavana päivänä käy. Tietysti myös maailmantaso vaikuttaa siihen miten peli etenee. Erityisen rikkaaksi tarinallisuus menee siinä vaiheessa kun pelaajalla on käytössään tietyt työkalut, kuten taikapeli joka kuittailee pelaajalle. Monien eri muuttujien vuoksi pelin tarinassa alkaa epäillä yhtä jos toistakin asiaa. Ensimmäinen pelikerta on yleensä se testikierros johon peli ei todellakaan pääty, vaan jatkuu vielä senkin jälkeen.
Itseääntoistavaa, mutta oikeilla piristeillä
Pelin selvimpiin heikkouksiin kuuluu se, että se on todella itseääntoistava ja tietyllä tavalla vielä aika suppea. Ihmisprofiileja ei ole loputtomasti ja useamman pelikerran jälkeen alkaa huomaamaan että tietyt samat lomakkeet tulevat nenän eteen uudestaan ja uudestaan. Tämä tosin tukee sitä isoa tilannetta pelissä, jossa merkittävää onkin se, että mitne paljon pelaaja oppii jokaisella pelikerralla ja miten osaa kehittyä. Lisäksi peliin on osattu todella nerokkaasti sujauttaa useita muuttujia jotka toimivat eräänlaisina sivutehtävinä ja haasteita. Jotkut ilmenevät saavutusten muodossa eikä niitä välttämättä edes ajattele ilman niitä. Vaihtelua ei ole paljoa, mutta juurikin sen verran että pelin pelaa mielellään läpi useamman kerran.
Death & Taxes ei ole se monipuolisin peli, mutta ottaen sen pituuden huomioon, siitä on osattu tehdä aika hyvä ja tiivis kokonaisuus joka tuntuu joka kerta todella samanlaiselta, mutta voi päättyä todella erilaisilla tavoilla. Saavutusten suhteen pelistä saa vielä sitäkin enemmän irti, koska tietyt asiat voi saavuttaa vain ja ainoastaan tietyssä kohtaa peliä ja tietyn pisteen jälkeen pitää sitten aloittaa kokonaan uusi pelikerta. Pelihahmoa saa myös muokata aika kiitettävästi omanlaisekseen mukana on juuri tarpeeksi monia pieniä asioita, jotka saavat pelin erottumaan joukosta sen verran, että sen parissa viihtyy useamman kerran.
Yhteenveto
Death and Taxes on oikealla tavalla syvälliseksi tehty itseääntoistava kokonaisuus hyvällä uudelleenpeluuarvolla. Pelissä on monia pieniä lisiä jotka tuovat siihen juuri sopivasta muuttujia. Pelin pelaa nopeasti läpi, mutta sen tarinan monien puolien läpikäyminen voi helposti kestää useamman pelikerran ja mahdollinen saavutusten metsästys voi olla hyvinkin pitkä prosessi.
+ Hyvä asetelma hyvällä tarinalla
+ Monta hyvää sivuideaa
+ Paljon pieniä hyvin tehtyjä osia
- Lyhyt
- Itseääntoistava
Arvosana: 8,0
Mahtava
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.