Häntä syöttää käärmettä

 

 

Tarinallisesti jotakin yhtä kiinnostavaa ja koukuttavaa kuin Enkelit ja Demot, mutta pelattavuudessaan jotakin yhtä turhauttavaa kuin Secret of Monkey Island. Hyvä kompromissi, ohje pulmanratkaisuun, jotta voi keskittyä seuraamaan kiinnostavissa ympyröissä liikkuvaa tarinaa.

 

 

 

Hajonnut Miekka 5: Käärmeen Kirous

Broken Sword pelisarja ei ole itselle tuttu vain nimeltä, mutta tälläiset klassisemmat seikkailupelit ovat sitten paljon tutumpia. Vaikka kyseessä on pelisarjansa viides peli, niin ei ainakaan vaikuta siltä että aiempia täytyisi pelata ennen tätä sillä itse pääsin hyvin sisään kokonaisuuteen. Mutta tämä on juuri sen verran kryptinen, että ohjeen kanssa pelaaminen voi olla hyvä idea jos haluaa seurata tarinaa ilman toistuvaa arpomista.

 

Taidevarkaudesta maailmanlopun äärelle

Pelin päähenkilöinä ovat amerikkalainen vakuutusasiamies George Stobbart ja ranskalainen journalisti Nicole "Nico" Collard, joilla on enemmän tai vähemmän menneisyyttä aiempien pelin kautta ja kaksikkoon suhtautuu varmaan vähän eri tavalla kun tietää paremmin heidän taustojaan ja menneitä saavutuksiaan. George on melko tavanomainen tutkija päähenkilö joka on vähemmän toiminnan mies ja enemmän ajattelija ja vaikka hän ei vakava hahmo olekaan, niin mitään isompia vitsejä pelissä ei ole, joten yhtäläisyydet Monkey Island sarjan Guybrushiin Treepwoodin kanssa jäävät lähinnä hiustenväriin ja sukupuoleen. Nico on astetta kiinnostavampi hahmo, vaikka hänkin jää melko tasaiseksi kauniiksi ranskattareksi ilman mitään sellaista joka erottaisi hänet vaikka Syberian Kate Walkerista, muuta kuin kansalaisuus. Vaikka pääkaksi ei olekaan se kiinnostavin niin ainakin peli lähtee oikein näppärästi käyntiin ja onkin paljon pidempi mitä ajattelin sillä siinä vaiheessa kun näyttää että homma alkaa selvitä, se oikea tarina vasta alkaa.

Tapahtumat lähtevät käyntiin Pariisissa jossa kaksikko osallistuu taidenäyttelyn avajaisiin. Kun avaisista sitten tulee yhden nopean tapahtuman kautta rikospaikka, tempautuvat George ja Nico kumpikin mukaan tapahtumien selvittelyyn yhdessä ja erikseen. Vaikka tarina alkaa taidevarkauden ja murhan kautta melko tavanomaisena trillerinä, alkaa kokonaisuudesta paljastua hiljalleen paljon enemmän enemmän ja panokset kasvavat todella eeppisiin mittasuhteisiin. Siinä samalla alkaa hahmottua myös se että mistä tulee pelin nimi. Mitään nopeatempoista seikkailutarinaa tästä ei saada kasaan, mutta peli ei myöskään mene miksikään rutikuivaksi poliittiseksi trilleriksi, vaan löytää aika hyvän tasapainon muutaman avainteeman ympärillä. Tietyissä kohdissa tarinankerronta hieman sakkaa mutta pääasiassa tarina toimii oikein hyvin kunhan vain pääsee käyntiin.

Tavallaan pelistä tulee mieleen Dan Brownin Da Vinci-koodi, sillä tiettyjä samanlaisia teemoja löytyy jokunen, mutta meno on kuitenkin aika paljon maanläheisempää. Mytologiallisessa mielessä liikutaan Kristinuskon ympyröissä ja aivan Eedenin puutarhassa asti ja symboliikalla on iso osansa isossa kokonaisuudessa sekä tarinallisesti että teemallisesti. Kokonaisuuteen kuuluvat myös, salaseuramainen uskonnollinen ryhmä yhdellä sivustalla, kun taas toisaalta löytyy Putinin näköinen, ilmiselvä gangsteri. Pakkaa sekoittaa milloin mikäkin klisee tai selvä täytepätkä ja logiikka on todella seikkailupelimäistä, siinä mielessä että paikoitellen ratkaisut ovat aika kaukaahaettuja ja juonenkäänteet tuntuvat ajoittain aikas pakotetuilta. Mutta ohjeen kanssa pelistä saa ihan hyvin tarinaa irti siltä kokonaisuus on ääninäytelty, vieläpä oikein hyvin, ulkoasu on sopivan värikäs ja yksityikohtainen, minkä ansiosta peliä on kiva katsella. Konsolilla nämä pelit eivät kuitenkaan ole parhaimmillaan.

 

Klikkailua ja arpomista, tai ohjeen seuraamista

Seikkailupelien keskuudessa Broken Sword on yksi näitä pelisarjoja jonka nimi on hivenen harhaanjohtavat tai ainakin kysymyksiä herättävä. Shadows of Templarissa (ensimmäinen peli, jonka nimi on jostain syystä jäänyt mieleen) on saattanut miekkakin löytyä, mutta tässä pelissä ei sellaista juuri ole, mikä on omiaan herättämään kysymyksen siitä, että miksi Broken Sword titteli on kantanut tähän asti, sillä se ei oikeastaan kerro pelistä mitään. Mutta saa sen ainakin kuullostamaan kiinnostavalta. Muutenkin peli on nimeltään sellainen, että se herättää aika nopeasti kysymyksiä, koska se varsinainen käärme antaa odottaa itseään. Mutta isossa kuviossa, nimi ei ole hullumpi, kun saa vähän enemmän koppia siitä että mikä se käärme tässä kontekstissa on.

Osoita ja klikkaa seikkailupelien joukossa on kilpailua vaikka kuinka ja yleensä itsellä tulee ensimmäisenä mieleen Monkey Island, Sam & Max sekä lastenpelit Freddie Fish ja Putt Putt. Joskin ensimmäinen oma kontakti genreen oli pari Muumilaakso peliä. Loppuviimeksi en voi välttää olevani genren iso fani, ellei kyseessä ole Telltalen tarinavetoiset pelit joissa pulmanratkonta on minimaalista ja pääosassa on enemmänkin se seikkailuvalinta. Broken Sword on tätä joukkoa jossa pääaosassa on selvästi pulmanratkonta, tavaroiden hamstraaminen, ihmisten haastattelu ja milloin minkänkin ihmeratkaisut keksiminen. Broken Sword ei tässä puolessaan ole sieltä parhaasta päästä koska paikoitellen ongelmien ratkaisu on aika turhauttavaa kun ensin pitää harrastaa aarteenetsintään että saa kasaan kaiken tarpeellisen ja sitten mahdollisesti pitää vielä onnistua toteuttamaan tapahtumasarja suht saumattomasti.

Broken Sword 5 ei ole genressään varsinaisesti monia muita huonompi, sillä tarinallisesti se on ihan kivaa seurattavaa ja kunhan tarina lähtee vähän paremmin liikkeelle, saa kokonaisuudesta irtikin jotain. Mutta pelattavuutensa suhteen peli ei myöskään ole varsinaisesti parempi kuin monet muut. Secret of Monkey Island esimerkiksi on huumorillaan todella hyvä, kun taas Serpent's Curse pyrkii olemaan tälläinen älykkäämpi tapaus joka ei isommin naurata ja jossa monet pulmista tai tutkimusosuuksista on lähinnä tarpeettomia ja monesti melko heikosti suunniteltuja hidasteita. Peli on kokonaispituudeltaan noin 10 tunnin luokkaa tarinassaan, mutta määrä on helposti suurempi kaikki harhailu ja arpominen mukaan laskettuna. Mikäli tämä osuus kuuluu jonkun mielestä oleellisesti tälläiseen pelikokemukseen niin sen tämä peli tarjoaa, mutta itse en isommin perustua siitä.

 

Tasapaksua huttua ilman mitään oikeasti omaa

Kun ei ole tullut aiempia pelejä sarjassa pelattua, niin sieltä ei voi hakea vertailupohjaa, mutta kun on pelannut useampaa muuta peliä samasta genrestä, vaikkakin vähän eri tyylistä, niin voi sanoa että Broken Sword 5 on aika tasapaksu seikkailupeli, se ei varsinaisesti tee mitään sellaista mikä positiivisesti erottaisi sen joukosta ja siinä on pitkälti kaikki ne heikkoudet mitä kaikissa muissakin vastaavissa on. Se klassinen pelityyli ei tässä genressä ole se kaikista houkuttelevin, koska se kannustaa nopeasti etsimään ohjeen jolla viedä tarinaa eteenpäin, samalla mahdollisesti poimien kaikki mahdolliset trophyt talteen.

Koska BS5:ssa tarina on tärkeässä roolissa, korostuu siinä se rytmitys, mikä voisi olla parempikin. Pääasiassa tarina on rakennettu hyvin ja sen saisi helposti jaettu kahteen osaan, mahdollisesti jopa 3-4 episodiin. Siinä missä tarina etenee loppuakohden nopeammin, erottuu se lähes turha täyte myös selkeämmin loppupuolella. Tämä on niitä pelejä jossa on hyvä tarina, mutta se tarina hieman kärsii kun se on pitänyt mahduttaa tähän genreen, paikoin melko pakotetusti.

Monet pelit tässä genressä ovat ääninäyteltyjä, joten peli ei siitä suoraan vedä mitään irtopisteitä, mutta itse sanoisin että ääninäyttely on pitkälti aina plussaa. Lopulta tätä voisi miettiä siltäkin kantilta että kun peli on sarjassaan viides, niin kannustaisiko tämä peli, pelaamaan niitä neljää aiempaa ja täytyy sanoa että ei välttämättä. Tietysti jos aihe on todella hyvä, niin se on aina eri juttu ja monesti kyllä kiinnostaisi katsoa että millaisia ovat sarjojen ensimmäiset pelit, vaikka se monesti viimeisimmän pelin jälkeen onkin huono idea, kun pelisarjat ovat kehittyneet. Tämän pelin kanssa mitään merkittävää evoluutiota ei ole tapahtunut verrattuna moniin muihin pelisarjoihini, joten voisinpa hyvinkin pelata myös Temppeliherrojen Varjon läpi jos se joskun kohdalle osuisi. Mutta en sitä lähtisi erikseen mistään etsimään.

---

Yhteenveto

Broken Sword 5: The Serpent's Curse on ihan kelvollinen p&c seikkailupeli kaikkinen genren rasittavuuksineen. Tarina toimii hyvin, vaikka onkin rytmitykseltään vähän niin ja näin. Täytekohtauksia on jonkin verran ja paikoin peli tuntuu suhteellisen pakotetulta. Mutta sisältöä pelissä riittää, ääninäyttely on onnistunut ja yksityiskohtiakin riittää ympäristössä. Peruspätevä omassa genressään, mutta ei varsinaisesti erotu edukseen kaltaistensa joukossa.

 

+ Tarinan jälkimmäinen puolisko

+ Ääninäyttely

+ Ulkoasu ja yksityiskohtaisuus

 

- Genren tyypilliset rasittavuudet

- Monet täytekohtaukset

 

Arvosana: 6,0

 

Hyvä